Yleensä joka vuosi tuntuu siltä, että joulun tulo yllättää. Ensin sitä odottaa ihan hulluna ja sitten yhtäkkiä onkin vain pari hassua päivää aattoon!
Rakastan joulua, sen tuoksuja, valoja, hyvää ruokaa ja yhdessäoloa. Usein tuntuu, että syksy on niin kovin pitkä – kevättä pilkkoo ainakin pääsiäinen ja vapun vapaat, vaikkei muuta olisi suunnitteilla. Odotan aina joulua monestakin syystä. Tärkein on tietty se, että tiedän saavani viettää muutamia ihania päiviä Karkin ja Peetun kanssa ensin joulun valmisteluissa, sitten itse juhlassa ja sen jälkeen pyjamassa ja villasukissa suklaa- ja Netflix-koomassa.
Tavallisesti meillä tuodaan kuusi sisälle vasta aaton aattona, mutta tänä vuonna päätettiin tehdä poikkeus. Karkin ja Peetun mummi, täti ja kaksi pientä serkkupoikaa on tulossa huomenna joululounaalle. Joka vuosi on ollut vähän haikea olo, kun kaikki rakkaat joulukoristeet on ehtinyt olla esillä vain niin lyhyen ajan, mutta nyt saatiin onneksi huomisesta visiitistä tekosyy joulupynttaamiselle jo tänään.

Eli kuusi on hankittu ja nyt jo koristeltu. Tänään oikaisin äidiltä saatuja oppeja, että kuusen pitää ensin saada akklimatisoitua vuorokauden ajan ennenkuin sitä sopii alkaa koristella.
Me tuumattiin, että varsinaista akklimatisointia tarvitsee ihan joku muu kuin meidän kuusi. Viime kesänä blogiani lukeneet varmasti muistavat tauottoman nillitykseni kylmistä keleistä. No, tänään meillä oli täällä Tukholman Hammarby Sjöstadissa sekä lämpimämpää että aurinkoisempaa kuin juhannusaattona. Tavallaan kauheaa, mutta tavallaan kyllä kivaakin.
Meillä on ollut Karkin ja Peetun kanssa mahtava stressitön-joulu -projekti. Täytyy tunnustaa, vaikka hiukan kyllä hävettää, että ensimmäinen askel stressittömään jouluun oli se, kun päätimme ottaa joulusiivouksen ammattilaisten tarjoamana palveluna. Mielestäni on ookoo, että lapsiperheillä käy siivooja, mutta kyllä tunnen oloni aika dekadentiksi, kun olen teettänyt joulusiivouksen ulkopuolisella. “Lapsiperhe” -titteli ei ehkä oikein istu enää, kun lapsukaiset ovat yli parikymppisiä…

 
Toivottavasti tästä todo-listasta on iloa myös muille!
Peetu teki tosin tänään ihan törkimysmäisen hyviä sahrami-kola-karkkeja. Tiedän, että sahrami ei ole ihan samalla tavalla pakollinen joulumaku ja -tuoksu Suomessa, kuin mitä se on täällä, mutta Peetun kola on niin hyvää, että sitä kyllä kantsii testata!

Meillä on nyt tosiaan siis koti siivottu, kuusi sisällä ja koristeltu, ensimmäiset karkit tehty, englantilainen hedelmäkakku leivottu, kynttelikkö putsattu kesäsesongin steariineista ja jouluplänit tehtynä. Jotenkin hassua, että jo nyt, koska lapsuudenkodissani opin, että joulua aletaan juhlia vasta jouluaattoiltana. Mutta toisaalta niin ihanaa, koska joulu on niin paljon muutakin kuin vain aattoillan ruuat ja lahjat – se on yhdessäoloa, yhdessä tekemistä, kohtaamisia ja rauhoittumista, pulssin tasaamista hektisen syksyn jälkeen!

Muistatteko vielä, kun tässä joku aika sitten testailin Biozellin sävyttävää hiussuihketta? Olen edelleen sitä mieltä, että ei voi olla nerokkaampaa keksintöä – ainakaan tällaiselle kroonisesti tyvikasvusta kärsivälle, kuivashampoisiin koukkuuntuneelle tyypille – kuin Biozellin sävyttävät tyvisprayt.
Biozellin valikoimista löytyy tosi paljon muutakin kuin vain kyseiset sävyttävät kuivashampoo-tyvisprayt.

 
Sävyttäviä shampoo-hoitoaine -paketteja on noin tsiljoona (kaikki sävyvaihtoehdot löytyy täältä!) Itse en ole testannut varsinaisesti väriä antavia tuotteita (kivan blondin pitäminen käy ihan työstä sekin!), mutta Peetun kaveri, joka oli täällä meillä kissavahtina viime reissullani, testasi chili pepper -sävyä ja hän oli aivan supertyytyväinen lopputulokseen – etenkin sen jälkeen, kun koko komeus sai loppusilauksen hyvin ryhtiä antavan intensiivisen punaisen Color Mask -tyvisprayn avulla

 
Nyt olisi aivan loistava hetki varmistaa, että joulupukin paketeista löytyy edes yksi tismalleen omien toiveiden mukaan räätälöity paketti. Sain nimittäin kunnian arpoa täydellisen paketin, johon kuuluu sävyttävä Color Mask -shampoo ja hoitoaine sekä valinnainen Color Mask -tyvispray.
Osallistu arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen minkä Color Mask -shampoo/hoitoaine -yhdistelmän haluaisit ja minkä sävyisen tyvisprayn. Koska tykkään lukea myös arvontapostauksiin jätettyjä kommentteja, ilahdun suuresti, jos haluat perustella miksi juuri nuo sävyt. Kaikki sunnuntai-iltaan 20.12. klo 23.59 (Suomen aikaa) mennessä jätetyt kommentit osallistuvat ihanan Biozell-tuotepaketin arvontaan. Tuotepaketti sisältää siis voittajan itse valitseman Color Mask -shampoon ja hoitoaineen sekä vapaavalintaisen sävyn Color Mask -tyvisuihkeista.
Nyt eikun osallistumaan!

Tämä blogipostaus on omistettu erityisesti ja ensisijaisesti kaikille niille, jotka rakastavat outoja ja oivaltavia, ihmisläheisiä ja standardikategorioiden ulkopuolelle sijoittuvia elokuvia. Sekä kaikille niille, jotka rakastuivat Eric Northamiin True Bloodissa (tai Brad “Iceman” Colbertiin HBO:n Generation Kill sarjassa – tai näyttelijä Alexander Skarkårdiin ihan missä tahansa muualla).
Kävin viime perjantaina katsomassa elokuvan The Diary of the Teenage Girl, jossa pääosassa on 15-vuotias Minnie (Bel Bowley) ja hänen kasettimankulle sanelemat päiväkirjat. (Sivuhuomautuksena voin kertoa, että itselläni oli tismalleen samanlainen magnetofoni, jossa oli tismalleen samanlainen mikki kuin elokuvan Minniellä!)

Tarina sijoittuu 70-luvun San Franciscoon. Huumeet, vapaa seksi ja yleinen ajan henki antaa tietty oman, tapahtumien kulkua kärjistävän sävynsä, mutta perusfiilis on tuttu: teininä ei ole helppoa.
Elokuva kuvaa mielestäni erinomaisesti sitä millaista on olla teini ja kasvaa aikuiseksi. Kysymys ei kuitenkaan ole mistään nuorisoelokuvasta, vaikka vanhana leffakerholaisena olen kyllä sitä mieltä, että nykynuoret voisivat voida ihan hyvin siitä, että näkisivät välillä jonkun independent-elokuvan myös.
Powley on erittäin uskottava roolissaan ja Skarsgård onnistuu tekemään aikuisesta poikaystävästä realistisen hukassa olevan, yhä itseään etsivän ja kaikkea muuta kuin musta-valkoisesti pahan aikuisen. Oikeastaan aika virkistävää, että elokuvan henkistä ja fyysistä teini-vuoristorataa elävä Minnie on kuitenkin se tarinan vahva henkilö – ja Skarskårdin Monroe on ennemminkin se normi-stereotyyppinen hölmö blondi kuin varsinaisesti ikävä hyväksikäyttäjä.


Aika kuvaavaa, että elokuvan jälkeen sekä minä että ystävättäreni totesimme ensimmäisenä ja yhteen ääneen: “On se vaan hienoa, että ei enää ikinä tarvitse olla teini”. Mutta suosittelen kuitenkin The Diary of the Teenage Girl -leffaa ihan jokaiselle, joka kaipaa välillä fiksua ja nastaa katsottavaa, hyvää dialogia, oivaltavia kohtauksia ja hyvää tarinankerrontaa ilman, että pitää romuttaa sata autoa tai loppuskenessä pelastetaan maailma.
Oikeastaan piti julkaista tämä postaus jo maanantaina klassisessa Man Candy Monday (#MCM) -hengessä. Ensimmäiset viralliset kuvat Alexander Skarskårdin ensimmäisestä oikeasti ison budjetin elokuvasta, ensi kesänä ensi-iltaan tulevasta Tarzanista, on nimittäin julkaistu – samoin eka traileri.

Vielä yksi syy lisää odottaa kesää! 😀

Ihanaa Lucian päivän loppuiltaa!
Vihdoinkin alkaa tuntua täälläkin vähän jouluiselta! Käytiin tänään Karkin kanssa Storkyrkanissa Lucianpäivän konsertissa ja oikeastaan vasta siinä, kun kävelimme läpi tunnelmallisen Gamla Stanin iski fiilis, että jouluhan on ihan kohta. Hiukan tosin harjoiteltiin jo ensimmäisenä adventtina ja soiteltiin Karkin joululaululistaa, mutta Gamla Stanin tunnelmalliset, jouluvaloin koristellut kujat, Storkyrkanin lempeä juhlallisuus ja konsertin lämmin, kynttilöin valaistu tunnelma ja klassinen koskettavuus, vasta oikein herättivät tähän joulunalusaikaan.
Joulutoivelistaa miettiessäni hoksasin, että varmaan olisi parasta ensin esitellä viimeiset uutukaisen Mintun “New in” -osastossa. Osa on toki vilahtanut jo ohimennen eri postauksissa, mutta tässä nyt 3 viimeistä ostosta + ihanat sormukset, jotka sain blogiyhteistyön kautta.

Vuoden 15 muotiostoksen listan viidennelletoista paikalle päätyi Balmain X H&M -malliston ihana silkkipaita. Valittelinkin tuossa jo taannoin, että tuli sitten hätäpäissään tilattua vähän liian suuri paita (ja näiden yhteistyömallistojen kanssa vaihtaminenhan on mahdotonta…), joten hihansuiden kaunis kultanapitus menee piiloon. Näppärä ompelija toki fiksaisi tuon hujauksessa, mutta korjausompelu ei ole koskaan ollut vahvin lajini. Terkuin “farkut lyhentämättä jo kolmatta vuotta”…

Vuoden viidentoista muotiostoksen kuudennelletoista paikalle päätyi niinikään Balmain X H&M -mallistoon kuuluva ihanaakin ihanampi hopea-clutch. Kovin järkevä tuo ei ole – sisukalut muistuttaa lähinnä suurta ja litteää lompakkoa, mutta ihanasta korusta se käy juhla-asussa kuin juhla-asussa. Eikä siitä bileisiin koko meikkiarsenaalin raahaamisesta ole ikinä mitään hyötyä ollutkaan!

Saanko esitellä: uusi oikea käteni, vasen aivolohkoni, uskollinen seuralaiseni, co-pilot ja wing man – pinkki iPhone 6S. Tuntuu kuin olisin palannut takaisin tälle vuosikymmenelle!

 
En ole varsinaisesti mikään minimalisti, mutta kun törmäsin viime elokuun Tukholman muotiviikolla Holpp-nimiseen korumerkkiin ja näihin herkkiin, suloisiin sterling-hopeisiin sormuksiin, olin aivan myyty. Merkin perustaja, hopeaseppä Sofia Holpp, huomasi innokkaan fanitukseni ja lähetti kiitokseksi kaksi kaunista hopeasormusta minulle. Siitä lähtien ne ovat olleet ja pysyneet vasemman keskarini koristeena! (sormukset olen siis saanut, mutta ihan vastikkeetta – eli ilman toivetta tai vaatimusta blogimaininnasta.)

Siis en voi sanoa muuta kuin AAAAH, mitä pukuja eilisessä Nobel gaalassa nähtiinkään! Ja Linnan juhlille kaikki kiitos ja kunnia, mutta kyllä tällaisen piilorojalistin sydän sykkii muutaman ekstra-lyönnin, kun näkee kuninkaalliset illallistamassa kristallikruunujen, kukka-asetelmien ja kullanhohdon paisteessa. Lähikuvatsuumaukset kruunujalokiviin, moiteettomiin kampauksiin ja huomaavaisiin pöytäseuralaisiin iskee kyllä suoraan ikuiseen romantikkoon!
Pukuloistoa johti kuninkaalliset – niinkuin pitääkin. Olisi suorastaan mautonta, jos joku puoluejohtaja tai muu tavallinen kuolevainen alkaisi pöyhistellä tiaroilla ja käädyillä. Tämän vuotiselle parhaimpien pukeutujien listan kärkeen kiilasi silti parikin yllättävää tyylitaituria.
Mutta ykkösenä tietenkin prinsessat!

Kruunuprinsessa Victorian lämpimän violetti silkkikokonaisuus on mielestäni oikein kaunis. Erityisesti väri on aivan täydellinen (täällä monet nimitti sävyä munakoisoksi, mutta mielestäni tuo on ennemminkin joku kukka… Kukkatuntemukseni on vain niin surkea, etten keksi mitään hyvää kuvaavaa sanaa) ja sopii aivan täydellisesti Victorian ihon ja hiusten sävyyn. Henkäyksenohuesta silkkisifongista tehty, satiinilla kantattu ja taakse viitaksi leviävä cape on kiva idea. Erityisesti se, että siitä tosiaan tulee melkein kuin laahus.
Puku on ruotsalaisen By Malina -merkin valmistama. Tiedän olleeni Tukholman muotiviikoilla monet monituiset kerrat heidän muotinäytöksessä, mutta muistan aina ennen näytöstä yrittäneeni epätoivoisesti kaivaa mielestäni edellistä mallistoa, linjaa, tyyliä – edes jotain – pääasiassa tuloksetta. Tällä yritän kauniisti sanoa, että By Malinan tyyli on kaunis ja kiva, mutta aika mieleenpainumaton. Kruunuprinsessa ei luonnollisesti milloinkaan ole random tai helposti sivuutettava, mutta joku syy siihen on, miksi tämä – sinänsä upea – asu ei saa Minttua huokailemaan.
Ehkä tyyli on nimenomaan Victorialle vähän liian metsänkeijumainen? Tässä viimeaikoina kun on tottunut siihen, että hän on ollut vahvan ja tyylikkään naisen ruumiillistuma. Ilman täydellistä *lisää oikean kukan nimi tähän* lämpimän violettia sävyä mekko olisi suorastaan hempeä ja söpö. En halua teilata pukua täysin missään nimessä, mutta edellisen raskausajan Nobel-mekon (yönsininen paljettiunelma v. 2011) wau-efekti jäi kyllä saavuttamatta.
Plusssaa upeasta Bottega Venetan clutchista ja rakastuneesti vaimoaan taka-alalla katselevasta prinssi Danielista. <3 <3 <3

Prinsessa Sofia on todellakin päättänyt näyttää kyntensä kuningasperheen sisäisessä fashionista-kisassa! Täytyy sanoa, että melkein odotin, että sieltä tulee taas yksi Ida Sjöstedt -luomus, sillä miksi vaihtaa menestyskonseptia. Mutta ei, Sofia ampuu nyt kovilla ja valitsi gaala-asujen kuninkaan Oscar de la Rentan luomuksen.
Ja eihän sen kanssa pieleen mennä, ei mitenkään. Pyöristyvä raskausmasu jää kauniisti puvun laskoksiin, mutta antaa silti myös muutoin hoikan olemuksen päästä oikeuksiin. Lähes musta sininen on mielestäni äärimmäisen elegantti värivalinta ja sekä miehustan sifongille näperrellyt kukkayksityiskohdat että taftihelman muheva brodyyri ovat kertakaikkiaan aivan upeat.
Iltalaukun värivalinnalla on varmasti haettu välisävyä puvun yönsiniseen ja prinsessanauhan vaaleansiniseen – silti se on mielestäni asun heikoin lenkki. Funny fact: ruotsalaisten kuninkaallisbloggareitten mukaan prinsessa Sofialla on jalassa Zaran sandaalit!

Prinsessa Madeleine on aivan kertakaikkiaan häikäisevä ruotsalais-libanonilaisen Fadi el Khouryn jääprinsessapuvussa! Tämä on yksi niistä puvuista, jotka kuvissa näyttävät hienolta, mutta tv:n liikkuvassa kuvassa aivan mielettömältä. Voin vain kuvitella, miltä jäänsininen silkki, silkkisifonki ja ziljoonat kristallit ovatkaan näyttäneet livenä. Olisin varmasti pyörtynyt, sillä jo lähetystä iPadin pieneltä näytöltä seuratessani, meinasi kyllä alkaa huipata.
Tumma sumusilmämeikki, hopeiset kengät, tummanpunaiset kynnet, sensuelli kiharakampaus – koko stailaus on aivan täydellinen!
Puvun erittäin ei-antelias pääntie on varmasti tietoinen valinta – ja tietyllä tavalla tykkäilen sen antamia körtti-viboja. Jotenkin vain tulee mieleen ajatus, että ex-bileprinsessa Madeleine tekee kyllä kovasti töitä brändätäkseen itsensä uudelleen aikuisena ja vakavana. Sen sijaan en ole ihan satavarma, onko hihojen tosiaankin tarkoitus kurttuntua rannekkeelle tuolla tavoin, vai onko kristallien paino saanut sifongin venymään odotettua enemmän?
Ja painosta puheenollen. Kesällä olin huolissani prinssi Danielin hyvinvoinnista, nyt tuntuu siltä, että haluaisin esittää saman kysymyksen prinsessa Madeleinelle. Ainahan hän on ollut hoikka, mutta jotenkin sellaisella energisellä ja urheilullisella tavalla. Nyt tuntuu, että Madde on vain laihtunut/laihduttanut liikaa – ja se ei oikein tunnu kovin vahvalta hyvinvoinnin merkiltä. Toivottavasti kaikki on kuitenkin ookoo!
Sitten ne Top-listalle päätyneet tavikset:

Svenska Akademienin sihteeri Sara Danius saa oikeastaan sellaisen erittäin harvinaisen kunnian, että nimitän hänet epävirallisesti koko Nobel 2015 gaalaillallisen parhaiten pukeutuneeksi!
Mustan, suurin punaisin ruusuin kuvioidun silkkipuvun on suunnitellut suuri suosikkini Pär Engsheden, jonka omatunnolta löytyy mm. kruunuprinsessa Victorian hääpuku. Huhujen mukaan itse Balenciaga on suunnitellut kankaan joskus 60-luvulla.
Tässä on loistava esimerkki upeasta, seksikkäästä juhlapuvusta, jonka kantamiseen pystyy vain aikuinen itsevarma nainen!

En fanita mitenkään erityisesti sen paremmin Moderatien puoluejohtajaa Anna Kinberg Batraa kuin couture-suunnittelija Lars Walliniakaan. Tosin en kyllä mitenkään aktiivisesti epä-fanitakaan, mutta kumpikaan ei mielestäni ole erityisen kiinnostava. Paitsi nyt.
Wallinin Kinberg Batralle suunnittelema mustanhopeinen linjakas puku on aivan jäätävän hieno. Kampaus ei jotenkin pääse tässä kuvassa oikeuksiinsa, mutta mielestäni myös stailaus toimii hyvin ja live-lähetyksessä kokonaisuus näytti erinomaiselta. Puvun pop-fashion -henkinen pääntie saa seurakseen saman tyylisen kampauksen. Kova metalliclutch on täydellinen valinta, mutta joku olisi voinut sanoa rouva puoluejohtajalle, että iltapuvun kanssa ei käytetä kelloa.
Top listani oli siinä, mutta pitäähän sitä nyt sanoa pari sanaa kuningatar Silviankin asusta, vaikka se ei mielestäni erityinen hitti ollutkaan.

 
Ensinnäkin: kaksiosainen juhla-asu voi olla hyvinkin onnistunut.
Toiseksi: jakku voi olla työasu tai juhla-asu – materiaalin valintaakin tärkeämpää on, että pääntie on juhlava.
Periaatteessa Silvian asussa ei ole mitään vikaa. Tykkään kovasti rohkeasta eri punaisten yhdistelystä, samoin kuin kankaiden erilaisten struktuurien yhdistelystä. Pääntie ja linjat ovat ookoo – ja niin edelleen. Silti en pääse ajatuksesta, että asu on kovin arkinen ja niin ei silviamainen…
Kuvat: The You Way, Elle.se

“New in” -osaston päivitys laahaa virallisesti vähän jäljessä. Tässä on kuitenkin toinen saaliini Balmain X H&M -mallistosta: mustavalkoinen, kultanappinen silkkipaita. Paita on ollut jo varsin ahkerassa käytössä, pari kertaa ravintolassa illallisella, pari kertaa toimistolla etsetera.
Tuollaisten näyttävien ja helposti huomiota herättävien vetimien käyttäminen liian tiuhaan on hiukan ongelmallista, sillä ne jäävät ihmisten mieleen. Ei sillä, että varsinaisesti vaivaantuisin siitä, vaikka joku random tyyppi ajattelisikin, että “taasko sillä on toi”… Jotenkin silti on helpompaa heittää päälle minimalistinen harmaa tai musta neule vaikka joka toinen päivä kuin huomionkipeä silkkipaita. Toisin sanoen pientä lepoa tiedossa erotuomaripaidalle!
Tykkään paidasta kovasti, vaikka jos olisin tietänyt, olisin ottanut kokoa pienemmän. Joskus H&M:n 38-koko on mitoitukseltaan aika pieni ja kun sitten vielä kuulin huhuja, että ainakin jotkut Balmain-malliston vaatteet on kokoonsa nähden nafteja, tilasin koon 40. Hihat ovat sen verran pitkät, että joudun kääntämään rannekkeen, mikä on sikäli harmi, että ihkut kultanapit menevät piiloon. Muutenkin paidassa on sen verran reilusti tilaa, että kokoa pienempi olisi ollut varmasti piirun parempi.

Ei tuo silti käyttämättä jää! Tunnen oloni ihan kunkuksi erotuomariraidoissa (erotuomarihan se lopulta on se, joka päättää miten sitä peliä pelataan… :D) ja ylellisen oloinen silkki hyväilee ihoa. Ja kieltämättä kultanapitkin antavat ihan hyvältä tuntuvan power-efektin.
Tähän mennessä olen yhdistellyt paitaa eri hameisiin ja farkkuihin. Tuo toimii hyvin myös avoimena, rentoon jakkumaiseen tapaan pidettynä. Tänään toimistolla erotuomaripaita sai kaverikseen tämän syksyn luottohameen ja vanhat H&M:n kiilanilkkurit, joista en raaski luopua, vaikka alkavatkin olla jo vähän kulahtaneet. Sen verran keveät ja hyvät kengät on jalassa ja lisäksi säistä piittaamaton mokkamainen keinomateriaali sopii hyvin tällaisiin päiviin, kun taivaalta tulee ties mitä.

Aikamoinen H&M-univormu tästä näköjään tuli, mutta välillä se menee näin.
Nyt takaisin Nobel-mekkojen pariin, niin saatte sitten huomenna analyysiä ja huomioita niistä!

 

• paita, Balmain X H&M
• hame, H&M
• nilkkurit, H&M