Siis voi kertakaikkiaan, mikä lumimyteri tänään on ollut! Ei todellakaan mikään pieni takatalvenpoikanen, vaan kunnon puuskatuuli-lumi-lentää-myös-alhaalta-ylös –elämys. Oh my!! Yritin lounastunnilla tehdä pienen happihyppelyn, mutta oli niin ankaraa taistelua, että kiersin vain korttelin.

Edellisiä asukuvia napsiessani mietin, että ehkäpä sitä jo ensi kerralla pääsisi kuvaushommiin ulkosalle. Haha! No, ei kyllä toivoakaan. Siis vaikka asukuvauksen kohteena olisi untuvakokohaalari, kameran jalusta ei pysyisi tuolla myrskyssä pystyssä sekuntiakaan.

Ehkäpä ensi kerralla sitten!

Tänään esittelyssä asu, joka on nopeasti noussut toimistolemppariksini. (Toimistolempparin tunnistaa helposti siitä, kun jossain vaiheessa tulee tunne, että on pakko alkaa laskea päiviä, miten usein on samaa asua käyttänyt ja mietityttää, että tajuaakohan kaikki, että tää on taas tää sama! :D)

Paita on kerrassaan ihana kietaisupaidan ja kauluspaidan liitto! Tykkään siitä tosi paljon – ja vaikka se ei olekaan Mintun ateljeen tuotoksia, en ole rikkonut ”yhtään vaatetta ei sit osteta ennenkuin kangasvuoret on madaltuneet” –päätöstäni, sillä sain paidan Karkilta. <3  Ja paita on siis kotoisin H&M:ltä, kiinnostuneille tiedoksi.

Housut sen sijaan ovat omaa tuotantoa. Kaava on helmikuun Suuri Käsityö –lehdestä (miten aina joskus käykin niin, että jonkun kaavalehden yksi numero on ihan killerihyvä!? Nyt tuo helmikuun painos on sellainen. Olen tehnyt siitä jo vaikka mitä – ja pari juttua lisää on listalla). Lehteen nämä Solinahousut -nimiset neulepöksyt oli tehty merinovillasta, mutta itse halusin hiukan vähemmän kotoiluhenkiset ja siksi valitsin tuon hauskan nahkamaiseksi painetun raskaasti laskeutuvan melko paksun viskoosijerseyn.

Kangas löytyi varastoistani – kuinkas muuten (terkuin kangasostolakkolainen!) – ja on peräisin muotitalojen dead stock –myynnistä. Legenda ei valitettavasti kerro täsmälleen, että minkä muotitalon, mutta tosi ihanan ja laadukkaan tuntuista on.

Hiukan pelkäsin, että mitenkähän tuo painatus tai pintakäsittely kestää pesua, mutta testitilkku tuli 40 asteen normipesusta ulos aivan muuttumattomana. Ihan hirmu kovaa mekaanista kulutusta tuo pinta tuskin kuitenkaan kestää. Toisaalta se ei kyllä haittaa, sillä kotihousuina nuo menee pitkään, vaikka toimistokelpoisuus iän mukana laskisikin.

Tykkään valtavasti housujen liuhupunttisesta mallista! Tulee jotenkin vahva olo, kun noiden kanssa lepattelee menemään. Ainoa miinus, että kaavan taskut on makuuni hiukan matalat, mutta se on kyllä helppo korjata seuraavaan versioon.

Seuraavaksi ajattelin ommella saman mallin jostain ei-neuleesta. Pitää vain tarkistaa, että saan vedettyä pöksyt päälleni myös joustamattomasta kankaasta tehtynä.

Ulkona lumipyry vain sakenee. Kai tässä pitää nyt sitten tosissaan ottaa seuraavaksi toteutusvuoroon se toppatakki, mitä olen suunnitellut jo joulusta lähtien. Haha!

Kevätpäiväntasaus oli toissapäivänä maanantaina, vautsi! Yksi vuoden kohokohdista ainakin allekirjoittaneella. Vaikka keli on viime päivinä ollut täällä kaikkea muuta kuin heleän keväinen, olo on jotenkin lämpimän toiveikas. Uudenkuun ihana Emilia joskus sanoi niin hirmu osuvasti: kevät on kuin kesän perjantai. Koko upea valoisa ja  kasvun vuodenaika on vielä edessä – niinkuin perjantaisin viikonloppu. Ihan vielä ei olla siellä – perjantaikin on vielä työpäivä – mutta mieli on jo selkeästi kevyempi.

Suunnilleen samoihin aikoihin kevätpäiväntasauksen kanssa osuu enemmän henkistä laatua oleva sukkahousunpäiväntasaus. Pimeään vuodenaikaan kuuluu mielestäni mustat sukkikset ja valoisaan nudet. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö aivan hyvin voisi olla tyylikästä myös toisinpäin, tai ihan miten vaan. En vain kertakaikkiaan itse pysty.

Talvikaudella nudet sukkahousut näyttää mielestäni todella alastomalta ja täysin vailla logiikkaa koen, että niissä tulee helpommin vilu. Siis, että muka palelisin enemmän käyttäessäni ihonvärisiä sukkiksia verrattuna samanpaksuisiin mustiin. Eihän siinä ole mitään järkeä, mutta siltä kuitenkin tuntuu.

Sama tietty myös toisinpäin. Mustat sukkahousut alkaa about juuri näihin aikoihin vuodesta näyttää tunkkaisilta ja ahdistavilta omaan silmääni. Liian kuumilta viileänäkin kevätpäivänä. Ja kyllä, tämä pätee myös juhlapukeutumiseen ja kokomustien asujen kohdalla. Sukkahousunpäiväntasauksen jälkeen valintani on nudet. Sen sijaan kaikki erikoisversiot, värilliset, glitteriset ja esimerkiksi verkko- tai pitsisukkikset ovat tämän logiikan ulkopuolella.

Mitään yleistä sukkahousunpäiväntasausta en yritä julistaa, kunhan vain tässä ääneen ihmettelen (jälleen kerran), miten niin monet pikkujutut pukeutumisessa on kuitenkin kiinni fiiliksestä. Mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei.

Tästä aasinsilta päivän asuun ja jalassa oleviin mustin sukkiksin. Aavistuksen karseastä säästä riippumatta tuntuu, että sukkahousuntasauspäivä on täällä. Veikkaisin, että seuraavan kerran, kun valitsen mustat, ollaan jo pitkällä syksyllä. (Tästä vielä yksi omituisuus lisää: keväällä tasauspäivä määräytyy valon mukaan, syksyllä lämpötilan…)

Lisäksi tässä esittelyssä ateljeen viimeaikaista tuotantoa: hauska kietaisupaidalta näyttävä trikootoppi, jossa kuitenkin vain nauhat ovat kietaistavat. Ihastuin malliin helmikuun Suuri Käsityö –lehdessä ja käytin tähän yhdestä mekkoprojektista yli jääneet Nuppu Print Companyn ”Juhannusmuistot” –trikoon loput. Kangasta oli niukanlaisesti, joten kuvioiden sovittelun sai unohtaa, hihoja pätkäistä ja toinen nauhoista on leikattu väärään langansuuntaan ja tehty kaiken lisäksi kahdesta palasta.

En ole aivan varma oliko tämä nyt aivan paras projekti käyttää loput iki-ihanasta suurikukkaisesta kankaasta. Paidassa on sauma keskellä edessä – ja erityisesti siksi ehkä yksivärinen tai pienikuosinen sopisi paremmin. Oh well. Kietaisupaitafanille tämä on kyllä loistomalli, sillä etumus on klassista versiota suljetumpi. Itselläni ainakin alkaa pääntie helposti aidossa kietaisussa höröttää ja varsinkin toimistolle pitää alle pukea toppi tai t-paita tuomaan tarvittavaa säädyllisyyttä. Tämän kanssa sitä ongelmaa ei ole.

Onneksi varastosta löytyy pariakin kivaa yksiväristä trikoota, joista voin tehdä seuraavan version. Siihen muokkaan ehkä myös v-pääntien, mikä tuntuu enemmän omalta kuin tuo kaavan o. Keskietusauman ansiosta pääntien muokkaaminen on onneksi pikkujuttu.

Uuden paidan kaverina tässä ikivanha, aikoinaan 2nd handinä ostettu Twist & Tangon hame ja viidennettä talvea tehokäytössä olevat Aldon maihinnousukengät.

Enkä nyt jaksa (taas!) alkaa valittaa, miten erityisesti nämä kokovartalokuvat on aivan täysin mahdoton saada tarkentumaan kaukolaukasimella oikein. Yllä vasemmalla on tasan ainoa noin gazillionista kuvasta, jonka otin, joka on tarkka. Oikeanpuoleista olen yrittänyt keinotekoisesti tehdä terävämmäksi, mutta kyllähän sen nyt huomaa. Ja näkee selvästi, että tarkennus on osunut tuohon takana olevaan puutarhasohvaan. Jostain syystä fokus häviää heti, kun laitan kaukolaukaisimena toimivan puhelimen pois kädestäni.

Pitää keksiä jotain, meidän kasvihuone ei selkeästi ole kaikkein suotuisin kuvausstudio. Onneksi kohta on sen verran lämmin, että tarkenee taas kuvailla ulkona – ihanaa!

Ompelujuttuja taas. Ja näitä nyt sitten tulee, kun – katsahdettuani kotiini kehkeytynyttä kangasvuorta – pistin itselleni tiukan säännön, että ainuttakaan valmisvaatetta ei osteta ennenkuin kankaat mahtuvat helposti niille varatulle hyllylle. Voin kertoa, että siihen tulee meneen hetki. Haha!

Kangasheikkoudellani on kolme pääkohdetta: Marimekon kankaat, Nuppu Print Designin kankaat ja muotitalojen deadstock (ylijäämä-) kankaat. Kaikki edellämainitut ovat valtavan ihania, laadukkaita ja hyvin aikaa kestäviä, mutta suhteellisen tyyriitä. Siitä syystä haluan olla varma, että tykkään työn alla olevan vaatteen mallista ja että kaava sopii kropalleni ennenkuin isken sakset aarteisiini.

Testivaatteita varten olen haalinut hyvälaatuisia puuvilla- ja viskoosikankaita alennusmyynneistä ja kampanjoista. (Ei ihme, että kankaiden määrä räjähtää käsiin). Kertaakaan en kyllä ole harmitellut testivaatteen tekemistä. Kyllähän sitä mittailemallakin pääsee aika hyvään lopputulokseen, mutta ei se korvaa kolmiulotteisen asian sovittamista päälle.

Hyvä esimerkki on yksikin tunika, jonka ajattelin olevan aivan todella perus. Ajatuksena oli, että se toimisi sekä minimekkona polven yli ulottuvien saapikkaiden kanssa ja huitulana housujen kanssa. Homma oli mielestäni tosiaan niin basic, että melkein jo iskin sakset suorilla Nupun mustaan Vanamo-pellavaan. Mutta onneksi päätin kuitenkin tehdä testivaatteen ja todeta, että ai-van ka-ma-la! Jäi tunikahaaveet samantien – ja Peetu sai jälleen uuden vaatteen. (Mistähän se johtuu, että kaikki susikappaleetkin näyttää lapsen päällä tosi tyylikkäiltä??)

Joskus sitten käy niinkuin tämän mekon kanssa. Kyseessä on Suuri Käsityö –lehden malli nimeltä Kerroinmekko. Kaikki kietaisujutut on mielestäni ihania ja arvelin tykkääväni mallista. Tein silti tämän testimekon, koska parempi niin kuin itkeä jälkikäteen. Kangas on aivan hyvälaatuista tummansinistä pikkukuvioista puuvillatrikoota jostain alesta. Ei nyt maailman hauskin kuosi, mutta ei hypi silmillekään.

Ajattelin, että saan mekosta hyvän kotikäyttöön, mutta nyt olen ollut tuon kanssa toimistolla jo useamman kerran. Joskus siis näinkin päin!

Ohjeen mukaan mekossa on tasku vain toisella sivulla – siinä, missä ei ole poimutuksia. Olen nykyään vähän rabiaatti taskujen kanssa, enkä kestä ollenkaan, jos niiden kanssa on tingitty. Niinpä aloin soveltaa kaavaa ja tein taskun molemmille sivuille. Periaatteessa tuo onnistui aivan hyvin, mutta kyllähän nuo poimutukset alkaa aika helposti pömpöttää sen takia. Ja varsinaisesti sitä nyt ei kaipaa mitään ylimääräisiä pömpötyksiä juuri vatsan päälle, mutta toisaalta kaksi taskua on käytössä erittäin jees.

Suuri Käsityö -lehdessä oli tuolla samalla kaavalla tehty sekä paita että mekko. Kivoja paitoja tarvitsee aina, joten varmasti jossain vaiheessa teen vielä sellaisenkin. Samoin mekkoa voisi kokeilla jostain vähän jämäkämmästä trikoosta – ja siinä tapauksessa sitten olisi kyllä viisainta jättää tasku poimutuspuolelta pois.

Seuraavaksi oli tarkoitus pistää kevät- ja kesävaatetalkoot pystyyn ateljeessa, mutta tänne on saapunut kunnon takatalvi, joka ei ota taantuakseen. Nyt on enemmän lunta ja pakkasta kuin koko talvena tähän asti, tänäänkin satoi lisää melkein koko päivän. Eli saa nyt nähdä. Olisi tuolla yksi pitkä toppatakkikin odottamassa valmistumista! Haha!

Hei, oletteko huomanneet – tänään on jo maaliskuu ja sehän on virallisesti ensimmäinen kevätkuukausi!! Kääk, niin mahtavaa! Hiihtolomalaiset nauttikoon talvesta vielä, mutta pidentynyt päivä ilahduttaa meitä lomattomiakin.

Päivänvalon lisääntyminen näkyy myös siten, että ei ole aivan yhtä mahdotonta ottaa asukuvia. Eli lämmitelläänpäs taas tätäkin kategoriaa taas vaihteeksi. Talvi (olkoonkin kevättalvi) on tosin itselleni varsin epäinspiroivaa pukeutumisaikaa. Kaiken keskiössä on järkevyys: missä asussa tarkenee, mutta ei tule liian kuuma julkisilla matkustaessa, millä kengillä pysyy pystyssä, mutta voi olla myös toimistolla, mikä kestää sadetta ja pitää tuulta.. etsetera.

Ompeluhommia olen tehnyt jonkin verran talven mittaan, mutta myös ateljeen puolella kutkuttaisi enemmänkin mekot ja kaikenlaiset huitulat kuin tämän sesongin tyypilliset järkevät ja lämpimät vaatteet.

Tosin nyt kyllä huomaa eron pariin viime vuoteen. Kahden koronatalven jälkeen on taas tullut ohjelmaan lähityöt toimistolla kolmena päivänä viikossa ja se tietty sekä haastaa että inspiroi pukeutumisosastolla. Vaikka täytyy kyllä tunnustaa, että alkueksotiikan jälkeen inspiraation kanssa on ollut vähän niin ja näin. Ainakin näin kylmillä ja epävakaisilla keleillä tulee pyöritettyä samoja housuja/farkkuja/hametta muutamien lämpimien mutta edes jotenkuten fiksujen yläosien kanssa viikosta toiseen.

Ai että, miten odotankaan kuivia katuja ja paljassäärikelejä! Ja tennareita!

Yksi vähän talvisempi Mintun ompelimosta valmistunut juttu on kuvissa näkyvä Elaine-paita. Se on alunperin parissa tunnissa kasaan kursittu, kun tarvitsin pikavaroituksella jonkun yläosan Tallinnaan uudenvuoden illaksi. Onneksi pohjattomaksi muodostuneesta kangasvarastostani löytyi sopivan kokoinen pala uutta renessanssia kokevaa antiikkisamettia. Mustan paljettihameen kanssa se toimi aivan mainiosti suht low key juhlallisuuksissamme.

Paidan kaava on Fibre Mood –kaavalehdestä, jonka innostuin tilaamaan syksyllä. Olin vähän kyllästynyt Suuri Käsityö –lehteen ja ajattelin, että jotain uutta pitää saada, siksi vaihdan tuohon. Ehdoksi laitoin itselleni, että joka lehdestä on ainakin yksi kaava tultava toteutukseen. Onneksi Suuri Käsityö –lehden kestotilaustani oli vielä jäljellä, sillä nyt vuodenvaihteen uudistuksen jälkeen se on ollut niiiiin hyvä, että joka lehdestä on tullut useampi toteutus välittömästi. Fibre Mood jää nyt tuohon viiden lehden tutustumistarjoukseen, vaikka ihan kivoja malleja siinä on. Ihan kivoja, mutta ei niin kivoja, että sormia syyhyttäisi.

Sama pätee tähän Elaine-paitaan, joka on toistaiseksi ainoa Fibre Mood -toteutukseni. Kyllä sille on käyttöä tullut, vaikka en mitenkään rakasta sitä. Ehkä se on tuo pääntie, mistä tulee oudot yöpaitavibat, tai sitten kyllästyin käsihärveliaikoina lepakkohihoihin. Lisäksi juuri tänään tuntuu, että tummanruskea samettipaita alkaa olla jo liian talvinen. Toisaalta olen aivan varma, että taas ensi syksynä, viimeistään loppuvuodesta, sille tulee käyttökertoja ihan kelvollisesti.

Oikeastaan aika mielettömän ihana tunne, kun voi alkaa viikkailla talvisesongin vaatteita varastoon ja kaivella keväisempiä kuteita esiin! Taidankin pistää viikonloppuna kunnon vaatekaapinmylläyksen pystyyn.

• paita, Mintun ateljee
• farkut, (ikivanhat!) Lidlin Heidi Klum -mallistosta
• kengät, Ellos (ikivanhat nämäkin ja saatu yhteistyökampanjan yhteydessä, hyvät on olleet!)

Mintun ateljeessa tapahtuu jälleen! Itseasiassa olen saanut aikaiseksi yhtä ja toista, mutta pääosin kaikki projektit on vasta testausvaiheessa. Instagramissa on ollut enemmänkin kaikkia ompeluita esittelyssä, koska innostuin osallistumaan “Symånad med Tygverket” -ompeluhaastekuukauteen.

Päätin jossain vaiheessa, että en hanki mitään ”keskinkertaisia” kankaita vaan pelkästään kaikkia superihania laatumateriaaleja. Niinpä haluan olla aivan satavarma, että kaava on hyvä ja sopii, ennenkuin isken sakseni kalliisiin aarteisiini. Käytännössä se tietty tarkoittaa sitä, että ensimmäisen käyttöversion valmistuminen kestää keskivertoa pidempään, kun ensin pitää työstää testiversio. Toisaalta tavoitteena on, että lopulta omistaisin riittävän kattavan kaava-arkiston testattuja ja omiin mittoihin muokattuja malleja. Sieltä olisi sitten helppo napata toteutukseen mitä milloinkin mieli tekisi ja tarve vaatisi – ja nyt tehty työ maksaisi itsensä takaisin.

Tämä kuvissa näkyvä haalari on hyvä esimerkki siitä, mitä ajan takaa.

Kaava on (jälleen!) The Assembly Linen käsialaa. Aivan mielettömän ihania, hyviä ja moneen kertaan ennen myyntiin tuloa testattuja nuo heidän kaavat. On todella työn takana, että en tilaa aivan jokaikistä TAL-kaavaa itselleni, mutta on kyllä suuri riski, että pikkuhiljaa omistan ne kaikki. The Assembly Linen valikoimissa on kaksi haalaria ja tämä on heidän Wide-Leg Jumpsuit.

Kaavantestauksen jälkeen tein jonkin verran pieniä muutoksia, että sain haalarista juuri passelin itselleni. Lähinnä lyhensin punttia ja väljensin vyötäröä.

Kangas on viskoosintapaista cuproa (ehkä suomeksi k:lla, kupro?), materiaalia, joka tunnetaan paremmin vuorikankaista. Ostin tuon netistä, ihanasta ruotsalaisesta På Skrå –kangaskaupasta, joka myy aivan tajuttoman upeita italialaisten muotitalojen dead stock –kankaita hyvinkin siedettävään hintaan. Ensimmäinen reaktioni cupro-kangaspaketin saatuani oli, että olen mennyt halpaan ja ostanut huimasti ylihinnoiteltua vuorikangasta.

Hetken tutustuttuani tilanteeseen totesin, että se on vain cupron tunnusomainen “rapeus”, joka hämäsi.

Haalari valmistui muutama viikko sitten – ja vaikka alunperin ajatukseni olikin, että tuo olisi just ihana ja sopivan semi-elegantti kesäiltojen asu, se on toiminut aivan mainiosti nyt vähän viileämmilläkin keleillä. Etenkin tuo haalea pullonvihreä-harmaa sävy toimii mielestäni oikein hyvin oikeastaan vuodenajasta riippumatta.

Ja tosiaan kuvat on otettu vain pari-kolme viikkoa sitten. Nyt tänä viikonloppuna tuli tänne meillekin ensilumi, lumikaaos, jos tarkkoja ollaan, mikä muutti pukeutumisen ja mielialan talviseksi kertaheitolla. Tähän asti onkin muuten ollut aivan älyttömän lämmin syksy, lämpötila on päiväsaikaan ollut jopa lähellä 20 plusastetta!

Useimmiten heitän jumpsuitin päälle jonkun luottoneuletakeistani, mutta välillä pitää antaa niillekin lepoa. Pitkähihainen t-paita/poolo tai kauluspaita toimii mielestäni oikein hyvin. Etenkin valkoisilla kauluksilla on toimistoympäristössä aina jotenkin fiksuutta lisäävä vaikutus – haha!

Vähän olen jo kaivanut lämpimämpiä takkeja esiin, mutta kovin paljoa niitä ei vielä ole tarvittu – paitsi tosiaan nyt. Vielä pari viikkoa sitten oli tosiaan niin lämmin, että farkkutakkikin oli olevinaan vähän liikaa. Nyt on sitten talvikengät haettu kellarista ja muutenkin toinen ääni kellossa.

Korviksista vielä sen verran, että tilasin nuo jo aikapäiviä sitten tosi ihanasta nettiputiikista Wolf & Badger. Olin himoinnut Milk Toothin korviksia – erityisesti näitä UFO-mallisia ja näitä rinkuloita – mutta päädyin sitten kuvissa näkyvään Faarao-malliin. Tykkään niistäkin kyllä, mutta hyvä opetus itselle, että ei ole mitään ideaa tehdä järkeviä valintoja tällaisessa tilanteessa.

En tilannut kumpaakaan mallia, josta tykkäsin eniten, koska ajattelin, että ne on liian suuret ja näyttävät. Päädyin vähän hillitympään (ainakin kooltaan!) korvakorupariin ja nyt ne on sitten tuntunut aina vähän kompromisseilta. Liian suuret silloin, kun haluan vain jotain ihan pientä ilmeen kirkastetta koruilta ja turhan vaatimattomat, kun kaipaan kunnon statementia.

Opetus: vältä turhia kompromisseja! Go 4 it!

Tässä vielä kuvat haalarista takaa. Etenkin kesällä tuollainen avarampi pääntie myös selkäpuolella on mielestäni superkiva, mutta toimii aivan ookoo myös niin, että alla on paita.

• jumpsuit, Mintun ateljee
• kauluspaita, Whyred
• farkkutakki, Levi’s
• tennarit, Karku
• korvikset, Milk Tooth

Mintun ateljeen aktivoituminen on näköjään pistänyt vauhtia myös asukuviin. Pitäähän sitä nyt saada kaikki tekeleet dokumentoitua tänne blogin digi-arkistoon!

Tässä yksi lähiaikoina valmistuneista. Tulppaanihelmainen mekko on mielestäni aivan superihanan mallinen. Kaava on peräisin Nuppu Print Companyn ensimmäisestä Nuppunen 1 –kaavakirjasta. Kangas on myös Nuppua, kuosin nimi on muistaakseni ”Juhannusmuistot” tai jotain sinnepäin. Mekkomallin nimi on ”Kultarinta”, jos joku innostuu etsimään samaa kaavaa.

Rakastuin kuosiin ensisilmäyksellä! Siis juhannusruusu on suosikkini muutenkin ja tässä kuviossa on jotenkin ihanasti tavoitettu sen huuma ja herkkyys.

Pitkään kyllä mietin ennenkuin tohdin isokukkaista kangasta tilata – ja vielä pidempään, mitä ihmettä siitä voisi tehdä. Nyt, kun mekko on valmis, tuntuu, että aivan turhaan arkailin. Siis onhan kuosi näyttävää, joo, mutta lempeät maanläheiset värit tekee yleisilmeestä suhteellisen hillityn kuitenkin.

Aika hauska juttu muuten, että vuosi sitten en edes tiennyt koko Nuppu Print Companyn olemassaolosta. Heidän nettisivuille ja –kauppaan eksyin, kun puoliksi epätoivoisena yritin googlailla, että eikö tosiaan mistään saa kivan näköistä, ei agressiivisen urheilullisen näköistä, laadukasta sporttitrikoota. Ja tässä sitä nyt ollaan – haha! Puolet ompeluksistani (vähintään…) tulee Nupun kankailla tai kaavoilla. Usein molemmilla, niinkuin tässä.

Kultarinta-mekosta sanotaan kaavakirjan sivuilla, että malli sopii lähes kaikille – ja se on kyllä helppo uskoa. Itse tykkään valtavasti siitä, että helma on tulppaani ja yläosa kietaisumallinen. Näin saan minäkin loihdittua vähän kurvikkuutta muuten suoraan kroppaani, kun sellainen kurveja haikaileva fiilis iskee.

Mekkoon on kirjassa myös toinen helmavaihtoehto, kauniisti kellottuva heiluhelma. Sekin on tullut testattua, kun Karkki halusi omaan mekkoonsa mielummin laajan helman kuin tämän tulppaanin mallisen. Se oli hyvä päätös, sillä kellohelma on jotenkin tosi paljon juuri Karkin tyylinen vaihtoehto.

Tällä kertaa kuvissa ei ole mikään oikea päivän asu, koska halusin vain ottaa kuvat mekosta ilman, että olin menossa mihinkään. Voin silti kuvitella, että tällainen simppeli stailaus ilman ihmeempiä koruja tai muuta sopisi ihan toimistollekin, ehkä musta ohut merinovillatakki vielä tuohon downgreidaamaan juhlafiilistä. Joka tapauksessa nyt syksyn mittaan on tosi paljon kaikkia semi-juhlallisia tilaisuuksia ja menoja, joten en ole hetkeäkään huolissani, etteikö mekolle tulisi paljon käyttöä, vaikka office-asua tuosta ei tulisikaan..

Sen verran paljon tykkään mekon mallista, että ihan pakko tehdä vielä hillitty yksivärinen, joka olisi sitten enemmän sopiva jokapäiväiseen toimistokäyttöön.

• mekko, Mintun ateljee
• kengät, Acne
• korvikset (vilahtaa yhdessä kuvassa) on mun työkaverini Denitsan käsialaa