Ompelujuttuja taas. Ja näitä nyt sitten tulee, kun – katsahdettuani kotiini kehkeytynyttä kangasvuorta – pistin itselleni tiukan säännön, että ainuttakaan valmisvaatetta ei osteta ennenkuin kankaat mahtuvat helposti niille varatulle hyllylle. Voin kertoa, että siihen tulee meneen hetki. Haha!

Kangasheikkoudellani on kolme pääkohdetta: Marimekon kankaat, Nuppu Print Designin kankaat ja muotitalojen deadstock (ylijäämä-) kankaat. Kaikki edellämainitut ovat valtavan ihania, laadukkaita ja hyvin aikaa kestäviä, mutta suhteellisen tyyriitä. Siitä syystä haluan olla varma, että tykkään työn alla olevan vaatteen mallista ja että kaava sopii kropalleni ennenkuin isken sakset aarteisiini.

Testivaatteita varten olen haalinut hyvälaatuisia puuvilla- ja viskoosikankaita alennusmyynneistä ja kampanjoista. (Ei ihme, että kankaiden määrä räjähtää käsiin). Kertaakaan en kyllä ole harmitellut testivaatteen tekemistä. Kyllähän sitä mittailemallakin pääsee aika hyvään lopputulokseen, mutta ei se korvaa kolmiulotteisen asian sovittamista päälle.

Hyvä esimerkki on yksikin tunika, jonka ajattelin olevan aivan todella perus. Ajatuksena oli, että se toimisi sekä minimekkona polven yli ulottuvien saapikkaiden kanssa ja huitulana housujen kanssa. Homma oli mielestäni tosiaan niin basic, että melkein jo iskin sakset suorilla Nupun mustaan Vanamo-pellavaan. Mutta onneksi päätin kuitenkin tehdä testivaatteen ja todeta, että ai-van ka-ma-la! Jäi tunikahaaveet samantien – ja Peetu sai jälleen uuden vaatteen. (Mistähän se johtuu, että kaikki susikappaleetkin näyttää lapsen päällä tosi tyylikkäiltä??)

Joskus sitten käy niinkuin tämän mekon kanssa. Kyseessä on Suuri Käsityö –lehden malli nimeltä Kerroinmekko. Kaikki kietaisujutut on mielestäni ihania ja arvelin tykkääväni mallista. Tein silti tämän testimekon, koska parempi niin kuin itkeä jälkikäteen. Kangas on aivan hyvälaatuista tummansinistä pikkukuvioista puuvillatrikoota jostain alesta. Ei nyt maailman hauskin kuosi, mutta ei hypi silmillekään.

Ajattelin, että saan mekosta hyvän kotikäyttöön, mutta nyt olen ollut tuon kanssa toimistolla jo useamman kerran. Joskus siis näinkin päin!

Ohjeen mukaan mekossa on tasku vain toisella sivulla – siinä, missä ei ole poimutuksia. Olen nykyään vähän rabiaatti taskujen kanssa, enkä kestä ollenkaan, jos niiden kanssa on tingitty. Niinpä aloin soveltaa kaavaa ja tein taskun molemmille sivuille. Periaatteessa tuo onnistui aivan hyvin, mutta kyllähän nuo poimutukset alkaa aika helposti pömpöttää sen takia. Ja varsinaisesti sitä nyt ei kaipaa mitään ylimääräisiä pömpötyksiä juuri vatsan päälle, mutta toisaalta kaksi taskua on käytössä erittäin jees.

Suuri Käsityö -lehdessä oli tuolla samalla kaavalla tehty sekä paita että mekko. Kivoja paitoja tarvitsee aina, joten varmasti jossain vaiheessa teen vielä sellaisenkin. Samoin mekkoa voisi kokeilla jostain vähän jämäkämmästä trikoosta – ja siinä tapauksessa sitten olisi kyllä viisainta jättää tasku poimutuspuolelta pois.

Seuraavaksi oli tarkoitus pistää kevät- ja kesävaatetalkoot pystyyn ateljeessa, mutta tänne on saapunut kunnon takatalvi, joka ei ota taantuakseen. Nyt on enemmän lunta ja pakkasta kuin koko talvena tähän asti, tänäänkin satoi lisää melkein koko päivän. Eli saa nyt nähdä. Olisi tuolla yksi pitkä toppatakkikin odottamassa valmistumista! Haha!