Viime viikonlopun Berliinin reissulta ei Mintun matkalaukkuun eksynyt kovinkaan montaa ostosta. Itseasiassa käväisi kyllä mielessä, että pitäis varmaan tehdä shoppailupostaus bf:n löydöistä. Herran garderobi täydentyi Berliinissä ainakin pikkutakilla, liivillä, rannekellolla ja muistaakseni parilla paidallakin. Eikä ole ensimmäinen kerta, kun shoppailukalaonni tuntuu olevan täysin siinä osoitteessa… No, Minttu ei ole ikinä ollutkaan mikään heräteostojen tekijä ja siksi matkoilla tulee harvemmin hankittua mitään erityistä, jos ei sitä ole etukäteen varta vasten suunnitellut.

Jotain kivoja juttuja tuli kuitenkin hankittua. Sattumalta löydettiin aivan mielettömän ihana suklaakauppa, kun etsittiin yhtä Mintun edellisellä Berliinin reissulla bongaamaa valokuvagalleriaa.

Olisin voinut ostaa koko kaupan tyhjäksi!! Tarjolla oli kaikenlaisia kauniita käsintehtyä konvehteja, muotoon valettuja pieniä suklaaveistoksia ja ylellisen oloisia lahjapakkauksia.Itse innostuin eniten Euroopan eko-merkillä ja Fair Trade -leimalla varustetuista suklaalevyistä. Vaihtoehtoja oli vähintään ziljoona! Kaikista suklaantuottajamaista oli omat versionsa ja erilaisia maustettuja vaihtoehtoja niin, että pää oli mennä pyörälle.  Ja jokaikisessä oli vielä tosi hieno piirretty käärepaperi. Olisin halunnut kerätä koko sarjan. Aavistelin, että en raaski edes syödä niitä, koska kääre on niin hieno, mutta voin kertoa, että tällä hetkellä levyjä on enää kaksi jäljellä.

Kauniiden (ja hyvien!!) suklaalevyjen lisäksi pienestä suklaapuodista jlöytyi jotain ihan mahtavaa! (Tai luullakseni mahtavaa, sillä vielä en ole päässyt maistamaan…) Nimittäin suklaahippusia, jotka on tarkoitettu sulatettavaksi kuumaan maitoon = luksushyperihananmahtavaa kaakaota!!

Tuotiin koti- ja kissavahtina toimineelle Peetulle tuliaisiksi purkillinen vaniljalla maustettua ja purkillinen perussuklaakaakaota. Jo nyt harmittaa, etten ostanut muitakin makuja… Ainakin chilillä maustettu tumma suklaa olisi varmasti ollut todella hyvää. Eikä inkiväärikään varmasti olisi ollut yhtään hassumpaa. Lupaan raportoida makuelämyksistä kunhan päästään maistelemaan herkkuja.

Vaatepuolella en päässyt hurmioitumaan aivan yhtä perusteellisesti kuin suklaaosastolla. Myönnän, että en kyllä tehnyt kovin kovasti edes töitä sen eteen. Oikeasti Berliinin reissu oli omistettu ihan muulle kuin shoppailulle ja välillä hyvä niin. Aina silloin tällöin livahdimme kivan näköisen putiikin ovesta sisään ihan riippumatta siitä, mitä siellä oli myytävänä. Jostain näistä hauskan näköisistä, jännästi sisustetuista pikkupuodeista löysin pari neutraalinväristä tuubitoppia, joita tajusin kaivanneeni monituisten läpikuultavien sifonki- ja pitsipaitojeni alle.

Topit – tai oikeastaan monitoimiasusteet – osoittautuivat berliiniläisen nuoren suunnittelijan luomuksiksi. Kidneykaren -merkillä myytävät saumattomat, laadukkaan oloisesta mikrokuitumaisesta materiaalista valmistetut tuubit taipuvat topin lisäksi niin minihameeksi kuin alaselän lämmittäjäksikin. Merkillä on näköjään verkkokauppakin, mutta tuota nudea ei sieltä näytä löytyvän – sen sijaan haaleanvaalea harmaa kylläkin.

Aion kyllä kirjoittaa Berliinistä pienen huithapeli-shoppailijan vinkkipostauksen, joka on suunnattu kaikille, jotka eivät missään tapauksessa halua viettää romanttista viikonloppulomaa säntäilemällä vaate- ja kenkäkaupasta toiseen, mutta jotka mielellään piipahtavat persoonallisen hauskassa pikkuputiikissa tutkailemassa kivoja tavaroita, kun sellainen sattumalta osuu kohdalle. Pitää nyt vain ensin saada kaikki omat karttamerkinnät järjestykseen. Missä sitä oikein tulikaan oltua.. 🙂

Saalis Stockan Hulluilta Päiviltä jäi vähälukuiseksi, mutta sitäkin rakkaammaksi. Jahtilistalla olevia vaatteita en joko löytänyt tai välittänyt edes sovittaa. Bf hankki kyllä täydennystä viinilasivalikoimaamme, että ihan turhanaikaista ei katalogin selailu ollut.

Mallikappaletangosta käsiini eksyi ehkä maailman täydellisin ja ihanin puhtaanpunainen villkankainen kipparitakki!!

Hulluista Päivistä huolimatta takki oli sen verran tyyris, että sunnuntain shoppailuille varattu budjetti kärähti pohjaan saman tien. Pikkuisen sitä piti tietysti olla vähän nääs-nääs.. ennen ostopäätöstä, mutta kun en mitenkään voinut irrottaa hyppysiäni upean pehmoisesta takkikaunottaresta, oli päätös aika selvä.

Kovin ahkerasti en ole sitä aikaisemmin huhuilemaani A.P.C.:n takkia etsiskellyt, mutta nyt on kaikki seilorihaaveet toteutettu tällä suunnalla ainakin toistaiseksi. Hengeltään tuo Henry Lloyd on kieltämättä enemmän kapteeni ja A.P.C. matruusi, mutta maakravulle ihan same, same.  Katsokaa nyt, miten kivat mattakultaiset napit! Ja kauluksen saa nostettua kunnolliseksi military-panssariksi, mikäli talven viimat niin vaatii.

Takin vuori on topattu kevyesti, joten tuolla tarkenee just täydellisesti suurimman osan tätä varsin pitkäksi venyvää puolikylmää aikaa, kun nahkatakki on liian kylmä, mutta kunnon talvitakki tuntuu liioittelulta.

Olen siis enemmän kuin tyytyväinen hankintaani. Miten iloiseksi jo pelkästään ihana punainen väri voikaan saada! Ihan pikkuriikkisen harmittelen ainoastaan sitä, että takinostonjälkeisissä pihiyksissäni jätin ostamatta Akateemisesta himoitsemani akvarellisetin. No, ens kerralla sitten… 🙂

Ette ikinä arvaa, mitä olen tehnyt tässä viimeisen puolitoistavuorokautta (sen lisäksi tietysti, että olen ollut töissä, ollut reipas ja treenannut, jonottanut puoli ikuisuutta poliisilaitoksella saadakseni tilata uuden passin, etsetera, mutta you got the point?). Olen nimittäin viihdyttänyt itseäni niinkin älykkäällä ajanvietteellä kuin Stockan Hullujen Päivien nettikatalogin selaamisella!!

Tiedän, että useimmat vähänkään intelligentimmin elämään – ja siksi myös shoppailuun – suhtautuvat kanssaihmiset halveksuvat räikyvänkeltaisten teemapäivien massoja liikuttavaa voimaa. Yhtä usea kertoo välttelevänsä kyseisenä säännöllisesti toistuvana ajanjaksona paikkaa, joka muuten toimii samaisten ihmisten lempparishoppailumekkana. Vaikka nämä ihmiset toki harvemmin myöntävät shoppailevansa. Harkittujen hankintojen teko on luonnollisesti eri asia kuin kevytkenkäinen shoppailu. Eller?

Hur som helst. Tajusin (bf:n ystävällisellä avustuksella), että ensi viikonloppuna, kun olen Suomessa Indidaysin palaverissa ja Voicen muotiviikolla, pääsen ensimmäisen kerran yli kymmeneen vuoteen Stockan Hulluille Päiville!! Jee vähänkö kivaa! Toivottavasti on ihan törkee tungos! 🙂

Vanhastaan muistan hämärästi kyllä pikkuriikkisen ongelman. Esitteissä ja mainoksissa monet Hullujen Päivien tuotteista – varsinkin vaatteista – vaikuttivat aivan mielettömän hyviltä tarjouksilta. Sitten paikanpäällä saattoi vain ihmetellä, että kuuluuko milloin minkäkin laatumerkin valikoimiin ihan oikeasti myös niinkin kyseenalaista kampetta. Vai onko totuus yksinkertaisesti se, että hullujapäiviä varten valmistetaan omat mallistot, jotka ovat hädin tuskin sen väärti, mitä niistä hullunmyllyssä pyydetään.

Toivorikkaana olen silti laittanut Hullut Päivät -ostoslistalleni kaikenlaista kivaa. Ensisijaisena tavoitteena olisi tehdä arkiaamujen riesasta, eli säällisestä toimistopukeutumisesta, edes himpun verran vähemmän tuskallista ja aikaavievää.

Hmmm… Alku on aika lupaava, ainakin, jos ajatus oli metsästää toimistolle sopivia vetimiä. Punaisen mekkosen rinnuksissa lukee ehkä paremminkin “glögikutsut” tai “näyttelyn avajaiset” kuin “jälleen yksi päivä töissä”, mutta onhan se vaan niin hieno! Hehkuva väriltään ja leikkaukseltaan klassisen sensuelli. DKNY:n mustaa mekkoa toivottavasti löytyy vielä sunnuntaina! Tuossa olisi todellista potentiaalia hyviksi työhaalareiksi. Jos vaan materiaali on tarpeeksi laadukasta ja mattapintaista.

Tässä on hyvä esimerkki siitä, miten joskus vaan voi vipottaa päästä. Oikeastaan en tykkää yhtään vaaleanpunaisen neulemekon hörsyläruusukkeesta. Vietin niin paljon aikaa pohtien, että mahtaako sen saada siitä kivuttomasti pois (todennäköisesti saa…), että nyt tuntuu, että tuo neuletakki on saatava ihan just siksi, että siinä on tuo hässäkkä. Ehkä kuitenkin tummansinsenä. Chanel-inspiroitunut jakku on samalla tavalla vähän kamalanihana. Tosin uskon, että se näyttäisi ihan toiselta, jos sen stailaisi niinkuin olen ajatellut: farkkujen ja valkoisen, vähän löysemmän mallisen topin kanssa.

Tässä taas on voittajaehdokkaita “täydellinen työvaate” -kisan toimisto-kategoriaan. Tosin taas sama kysymys vaivaa: Onko laatu oikeasti sama kuin ko. merkeillä normaalistikin? En  tunne esimerkiksi Ril’siä kovin hyvin, mutta käsittääkseni se on mielletty sinne laadukkaampaan päähän kotimaista vaatetuotantoa? Siksi tuntuu pikkuisen yllättävältä, että ainakin ex-ompelijan silmissä tuo yksinään taustaa vasten kuvattu mekko loimottaa epäilyttävästi pääntieltä jo kuvassa..

Vaatteista ehkä tehdään omia hullutpäivät-versioita, ja miksei kodintekstiileistä yhtälailla. Sensijaan elektroniikasta, kosmetiikasta, huonekaluista, astioista tms. tuskin. Varsinaisesti en todellakaan tarvitse erityisesti mitään, mutta enpähän voinut olla huomaamatta, että hulluuksista saisi nyt tosi edukkaasti täydennystä meidän viinilasisarjaan samoin kuin aterimiin.

Viinilaseja pitäisi ehdottomasti olla enemmän, vaikkei muuta niin niitä potentiaalisia isoja päivälliskutsuja odotellessa. Lisäksi olin jostain syystä ihan siinä uskossa, että tuo Hackmanin Memory-malli on jo aikapäiviä sitten lopetettu – ja harmitellut sitä, ettei aikoinaan tullut hankittua enempää… No, nyt niitä sit sais. Mariskooleja välttelin Suomen-vuosina liian tärkeilevinä ja stereotyyppisinä. Täällä suuren ja mahtavan meren toisella puolella ne ovat alkaneet näyttää aina vain kivemmilta ja kivemmilta. Mieluiten kyllä haluaisin 12 kpl savunharmaata kulhoa, joita voisi sitten käyttää jälkiruokien kanssa. Ja nyt kun kerra toivomaan alettiin, niin haluaisin raikkaan ruudulliset Himlan lakant myös. Kitoos! 🙂

Mitäs siellä ruudun toisella puolella on hamstrattu? Vai onko keltahulluus big no-no? Kaverini Tinni on ostanut kuulemma ainakin kirkasvalolampun, mutta mitä muita löytöjä siellä on tehty? Ja onko kokemuksia tämän vuoden kamppeiden laatutasosta? Ajattelin ainakin täydentää perheen sormikas-varastot talven varalle, jos vaan ovat edes siedettävät hinta-laatusuhteeltaan. Ja varmaan jotain muutakin eksyy ostoskassiin, jos nyt ei hyllyt ihan tyhjyyttään kumise sunnuntaina.

Sain muutama päivä sitten sähköpostiini vinkin putiikista, jonka tarjous tuntuu aivan liian hyvältä ollakseen totta! Eilen Helsingissä avatusta NOMO Jeans -liikkeestä voi hankkia itselleen mittatilaustyönä tehdyt farkut!!

Homman idea on se, että valitaan ensin halutut farkut tarjolla olevista malleista (kaikki perusmallit suorasta, bootcuttiin ja pilliin), sitten mieleisin farkkumateriaali (väri, vahvuus, pesu) ja halutunlaiset nippelit. Seuraavaksi vartalo skannataan ja valmiit farkut tupsahtavat postissa kotiin tai työpaikalle muutamassa viikossa.

Ja kun farkkujen hintakaan ei ole tähtitieteellinen, kaikki mallit ja materiaalit maksavat saman 136 euroa, tuntuu tosiaan, että vihdoinkin voi sanoa ikuiset hyvästit turhautuneille itku-potku-raivareille sovituskopissa.

Täydellisesti istuvat farkut ovat tähän asti tuntuneet ihan mahdottomalta utopialta. Voisiko tässä olla ratkaisu? Onko kukaan kokeillut palvelua jo?

Niin – ja kunnon blogiperinteen mukaisesti halua erityisesti korostaa, että kysymyksessä ei ole maksettu tai millään muullakaan tavalla sponsoroitu mainos. Olenpahan vain viettänyt ihan liian paljon aikaa sovittamalla farkkuja, joita en todellakaan halua pitää päälläni.

Peetun asu perjantailta. Sailor-henkinen mekko on viimeisimmästä Forever21-paketista putkahtanut ihanuus. Tavallaan merimiesmuoti yhdistyy mielessä keväisiin trendeihin, mutta aivan mainiostihan tuo toimii näin syksymmälläkin.

Saatiin pitkästä aikaa houkuteltua Kissakin kuvaan. Ja juu, kaulakello toimii ihan oikeasti (ihan muutaman kerran Peetu onkin sitä toistellut…)!

• mekko, Forever21
• neuletakki, Vero Moda
• vyö, Forecer21
• sukkikset, H&M
• nilkkurit, DinSko

Muutama päivä sitten kuuluttelin vinkkejä, mistä löytäisin kivan sleeven 17″ MacBook Prolle. Tusen, tusen tack kaikista ihaniin verkkokauppoihin johtaneista linkeistä. Pienen miettimisen jälkeen päädyin vaihtoehtoon, jonka olemassaolon puuttumista olin jo ehtinyt harmitella. Luulin nimittäin, että Marc by Marc Jacobs ei valmista ollenkaan suojia 17″ näytölle, mutta kiitos Auroran vinkin, sellainen löytyi Shopbop.comista.

Tänään kotona odotteli ihana yllätys! Bf taisi haluta oman suojapussukkansa takaisin (ja varmaan ihan pikkuisen myös ilahduttaa Minttua… ;D), sillä paketti humpsahti postista ilman, että olin edes sitä osannut odottaa. Ja toimitus oli kuulemma ihan älyttömän nopeaa – vain muutama päivä tilauksen tekemisestä.

Ja onhan se vaan niin hieno!! Sisältä kisunpehmeää karvamaista materiaalia ja päältä kolhuja vaimentavaa neopreniä.

Kyllä nyt kelpaa lähteä ulkoilemaan tietokone kainalossa! Tosin sitä kangaskassia kantovälineenä en taida hylätä vieläkään. 🙂