Ette ikinä arvaa, mitä olen tehnyt tässä viimeisen puolitoistavuorokautta (sen lisäksi tietysti, että olen ollut töissä, ollut reipas ja treenannut, jonottanut puoli ikuisuutta poliisilaitoksella saadakseni tilata uuden passin, etsetera, mutta you got the point?). Olen nimittäin viihdyttänyt itseäni niinkin älykkäällä ajanvietteellä kuin Stockan Hullujen Päivien nettikatalogin selaamisella!!
Tiedän, että useimmat vähänkään intelligentimmin elämään – ja siksi myös shoppailuun – suhtautuvat kanssaihmiset halveksuvat räikyvänkeltaisten teemapäivien massoja liikuttavaa voimaa. Yhtä usea kertoo välttelevänsä kyseisenä säännöllisesti toistuvana ajanjaksona paikkaa, joka muuten toimii samaisten ihmisten lempparishoppailumekkana. Vaikka nämä ihmiset toki harvemmin myöntävät shoppailevansa. Harkittujen hankintojen teko on luonnollisesti eri asia kuin kevytkenkäinen shoppailu. Eller?
Hur som helst. Tajusin (bf:n ystävällisellä avustuksella), että ensi viikonloppuna, kun olen Suomessa Indidaysin palaverissa ja Voicen muotiviikolla, pääsen ensimmäisen kerran yli kymmeneen vuoteen Stockan Hulluille Päiville!! Jee vähänkö kivaa! Toivottavasti on ihan törkee tungos! 🙂
Vanhastaan muistan hämärästi kyllä pikkuriikkisen ongelman. Esitteissä ja mainoksissa monet Hullujen Päivien tuotteista – varsinkin vaatteista – vaikuttivat aivan mielettömän hyviltä tarjouksilta. Sitten paikanpäällä saattoi vain ihmetellä, että kuuluuko milloin minkäkin laatumerkin valikoimiin ihan oikeasti myös niinkin kyseenalaista kampetta. Vai onko totuus yksinkertaisesti se, että hullujapäiviä varten valmistetaan omat mallistot, jotka ovat hädin tuskin sen väärti, mitä niistä hullunmyllyssä pyydetään.
Toivorikkaana olen silti laittanut Hullut Päivät -ostoslistalleni kaikenlaista kivaa. Ensisijaisena tavoitteena olisi tehdä arkiaamujen riesasta, eli säällisestä toimistopukeutumisesta, edes himpun verran vähemmän tuskallista ja aikaavievää.
Hmmm… Alku on aika lupaava, ainakin, jos ajatus oli metsästää toimistolle sopivia vetimiä. Punaisen mekkosen rinnuksissa lukee ehkä paremminkin “glögikutsut” tai “näyttelyn avajaiset” kuin “jälleen yksi päivä töissä”, mutta onhan se vaan niin hieno! Hehkuva väriltään ja leikkaukseltaan klassisen sensuelli. DKNY:n mustaa mekkoa toivottavasti löytyy vielä sunnuntaina! Tuossa olisi todellista potentiaalia hyviksi työhaalareiksi. Jos vaan materiaali on tarpeeksi laadukasta ja mattapintaista.
Tässä on hyvä esimerkki siitä, miten joskus vaan voi vipottaa päästä. Oikeastaan en tykkää yhtään vaaleanpunaisen neulemekon hörsyläruusukkeesta. Vietin niin paljon aikaa pohtien, että mahtaako sen saada siitä kivuttomasti pois (todennäköisesti saa…), että nyt tuntuu, että tuo neuletakki on saatava ihan just siksi, että siinä on tuo hässäkkä. Ehkä kuitenkin tummansinsenä. Chanel-inspiroitunut jakku on samalla tavalla vähän kamalanihana. Tosin uskon, että se näyttäisi ihan toiselta, jos sen stailaisi niinkuin olen ajatellut: farkkujen ja valkoisen, vähän löysemmän mallisen topin kanssa.
Tässä taas on voittajaehdokkaita “täydellinen työvaate” -kisan toimisto-kategoriaan. Tosin taas sama kysymys vaivaa: Onko laatu oikeasti sama kuin ko. merkeillä normaalistikin? En tunne esimerkiksi Ril’siä kovin hyvin, mutta käsittääkseni se on mielletty sinne laadukkaampaan päähän kotimaista vaatetuotantoa? Siksi tuntuu pikkuisen yllättävältä, että ainakin ex-ompelijan silmissä tuo yksinään taustaa vasten kuvattu mekko loimottaa epäilyttävästi pääntieltä jo kuvassa..
Vaatteista ehkä tehdään omia hullutpäivät-versioita, ja miksei kodintekstiileistä yhtälailla. Sensijaan elektroniikasta, kosmetiikasta, huonekaluista, astioista tms. tuskin. Varsinaisesti en todellakaan tarvitse erityisesti mitään, mutta enpähän voinut olla huomaamatta, että hulluuksista saisi nyt tosi edukkaasti täydennystä meidän viinilasisarjaan samoin kuin aterimiin.
Viinilaseja pitäisi ehdottomasti olla enemmän, vaikkei muuta niin niitä potentiaalisia isoja päivälliskutsuja odotellessa. Lisäksi olin jostain syystä ihan siinä uskossa, että tuo Hackmanin Memory-malli on jo aikapäiviä sitten lopetettu – ja harmitellut sitä, ettei aikoinaan tullut hankittua enempää… No, nyt niitä sit sais. Mariskooleja välttelin Suomen-vuosina liian tärkeilevinä ja stereotyyppisinä. Täällä suuren ja mahtavan meren toisella puolella ne ovat alkaneet näyttää aina vain kivemmilta ja kivemmilta. Mieluiten kyllä haluaisin 12 kpl savunharmaata kulhoa, joita voisi sitten käyttää jälkiruokien kanssa. Ja nyt kun kerra toivomaan alettiin, niin haluaisin raikkaan ruudulliset Himlan lakant myös. Kitoos! 🙂
Mitäs siellä ruudun toisella puolella on hamstrattu? Vai onko keltahulluus big no-no? Kaverini Tinni on ostanut kuulemma ainakin kirkasvalolampun, mutta mitä muita löytöjä siellä on tehty? Ja onko kokemuksia tämän vuoden kamppeiden laatutasosta? Ajattelin ainakin täydentää perheen sormikas-varastot talven varalle, jos vaan ovat edes siedettävät hinta-laatusuhteeltaan. Ja varmaan jotain muutakin eksyy ostoskassiin, jos nyt ei hyllyt ihan tyhjyyttään kumise sunnuntaina.
6 Comments
Oon myös kuullut hulluista päivistä näitä “mun kaveri on ollut siellä töissä, laatu on kakkaa” -juttuja. Tänä vuonna meille läks vaan yks Cap Hornin takki, koska oli just sen mallinen kuin oltiin etsitty ja yhdet Hilfigerin nahkaiset tennnarit. Molemmat miehelle ja just sen maun mukaisia. Mietin etukäteen tätä laatuasiaa, mutta tulin siihen lopputulokseen, että hulluilta päiviltä löydetty, just oman mallinen ja hyvin läpikäyty takki on vähintään yhtä hyvä kuin sellainen parikymppiä halvempi markettiversio. Ja kengistä kelasin, että miten niistä tehdään sitten niitä halvempia ja huonompia versioita näille alepäiville? Oon melkoinen haukka ja katoin tarkkaan popot läpi, en kyllä nähnyt mitään sellaista, minkä takia en K-Kengässä tuota samaa hintaa niistä olisi maksanut. Toki käytössähän sitten näkee, kuinka käy.
Mutta tiivistettynä, itse olen ollut aina hyvin tyytyväinen hullujen päivien ostoksiini! Tosin en ole kyllä ostanutkaan aivan mitä tahansa vaan vain tiettyjä ja etukäteen mietittyjä tuotteita, mutta kuitenkin. Ei valittamista täällä siis 🙂
Janna, no ihan samaa ole miettinyt kanssa, että kyllähän sitä muutenkin aina tulee syynättyä kaikki saumat ja muut, joten miksei sitä samaa tekisi Hulluilla Päivillä. Ja toisaalta onko jollain merkkivaatteden valmistajilla oikeasti varaa vaarantaa oma brändinsä ja tehdä kyseenalaista laatua tuollaiseen häppeningiin, jossa kuitenkin niin monet käyvät ostoksilla. En usko. Joten aika luottavasin mielin, joskin avoimin ja kriittisin silmin, olen sinne sunnuntaina menossa katsomaan, mitä on jäljellä.
Kun valitsee samalla tarkalla syynillä kuin muutenkin, löytää ihan kelpo tavaraa, ja joskus saman mekon näkee tavallisella tangolla viikon päästä normaalihintaisena eli selvästi kalliimpana. Ei tietty aina: jotkin mallit lienevät erikseen tänne teetettyjä.
Tänä vuonna jouduin kyllä palauttamaan Philippe Matignonin sukkahousuja, kun avattu paketti haisi rajusti kemikaaleille. Kiltisti ottivat takaisin.
Pidä kivaa Hulluilla Päivillä – onhan ne lajissaan shoppailukokemuksien klassikkosarjaa!
Tinni, muistan jonkun muun blogin kommenttiboksista lukeneeni viestiketjun, jossa bloggari kritisoi Filippa K:n laatua. Muistaakseni oli peräti Suomen Filippa K:n edustaja, joka vastasi kommenteissa tyyliin, että Hullut Päivät Filippa K:t on nyt vähän mitä sattuu – eikä mitään normaalia merkin laatua. Tästä jäi takaraivoon sellainen mäntti mielikuva, että kaikki ei ole ihan sitä mitä väittävät.
Ihana takki kuitenkin löytyi mallikappaletangosta. Me so happee!
Mietin kyllä, että mahtaisko niitä Hullujen Päivien akvarelli-settejä tulla vaikka joulualeen. Pikkuisen harmittaa, että takin oston jälkeen olin niin pihi, etten raaskinut ostaa, vaikka mieli teki…
Mulle kävi klassisesti: ostin yhden Ril’sin Hullt Päivät -aletopin ja neljä normaalihintaista…Toki muutamat sukat päälle. Sovitusurakan jälkeen kassalla huomasin pankkikortin jääneen toiseen kukkaroon, onneksi M oli mukana. Hauskoja shoppailuja huomenna! Treella ainakin oli ihan tolkullinen meno, pukukoppiinkin pääsi jonottamatta.
Tuike, juu ihan tolkullinen meno oli kyllä sunnuntaina Helsingissäkin. Akateemisessa oli pienoista tungunpoikasta, mutta muuten oli yllättävän iisiä. Löysin yhden lämpöisen perusneuleen toimistokäyttöön ja mallikappaletangosta aivan käsittämättömän hienon kipparitakin. Neuleessa ei ole paljoa esiteltävää, mutta takki pääsee tänne heti, kun saan otettua siitä edes lähes järkeviä kuvia.