Jos eilisen postausotsikon oli tarkoitus olla vähän ironinen ja hauska (ei, en todellakaan ole sitä mieltä, että valkoiset farkut ja karvanilkkurit on “Paras asu sadepäivään“), tämän postauksen otsikko on täyttä totta. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jokaisen garderobista pitäisi löytyä täydellisesti istuva farkkutakki ja unelmien nahkatakki.
Peetu on onnistunut ihan lähiaikoina mahdottomalta tuntuvassa tehtävässä ja löytänyt sekä täydellisen sopivasti kuluneen farkkutakin että aivan järkyttävän upean mustan bikersin.

Farkkutakki on klassikko Levi’s ja ostopaikka Americana Classic Vintage -putiikki. Juuri täydellinen kulutuksen aste ja sinisen sävy tulee osittain siitä, että takki löytyi käytettynä.
Toinen helmi olikin hankintahinnaltaan yli kymmenkertainen edelliseen. Ostohetkellä taisi hieman kirpaista, mutta sen jälkeen tyttö on ollut niin tyytyväinen uuteen nahkatakkiinsa kuin vain voi olla.

Täydellinen istuvuus, upea pehmeä nahka, klassinen malli, juuri oikeat yksityiskohdat – niistä on täydellinen takki tehty.

Biker on tällä hetkellä täällä Tukholmassa varsin Hypetettyä BLK DNM -merkkiä. Pitkän linjan suunnitelija J.Lindeberg osaa mittasuhteet ja on tarkka toteutuksen laadusta. Molemmat asioita, jotka painavat aika paljon silloin, kun investointi tekee aimo loven budjettiin.

Huh, miten nopeasti tämä lauantai on mennyt! Ihan mielettömän upea auringonpaiste houkutteli heti aamusta (aamupäivästä) lenkille ja tuntuu, että sen jälkeen en ole istunut aloilleni ennenkuin nyt. Tosi kiva ja rentouttava päivä silti, vaikka itsellenikin yllätykseksi sain ruksittua tavallista enemmän kohtia todo-listaltani. Kaikkea suunniteltua en tietenkään ehtinyt, mutta siihen verrattuna, että yleensä vain raapaisen kevyesti tehtäväsuman pintaa, olen tänään ollut harvinaisen tuottoisa. Ehkä energisyys on nyt jo loppusuoralla olevan detox-kuurini ansiota? Huomenna sunnuntai-iltana raportoin koko kuurin kulun ja laitan tulokset pöytään.
Mutta piti siis keskittyä ihastelemaan viimeaikaisia ostoksiani. Kaikki on peräisin toissaviikkoiselta VIP-shopping -kierrokselta ja hankinnat mahdollisti tilaisuuksissa tarjotut reiluhkot aleprosentit.
Solon shoppailuillasta mukaan tarttui Acnen t-paita, jota olin katsellut sillä silmällä jo pidempään. Jossain vaiheessa yritin kerryttää garderobiini vähän siistimpiä toppeja ja naisellisia puseroita toimistolla jakkujen alla käytettäväksi. Sitten tulin järkiini ja totesin, että mitä sitä kiertämään. Jos kerran on t-paita -tyyppi, niin sitten on. Tämän hyväksyttyäni päätin hankkia muutaman vähän erityisemmän teepparin. Virttyneet Henkan versiot aiheesta kun eivät edelleenkään ole mielestäni kiva osa yhtään mitään outfittia.

Tämäkin paita näyttää henkarilla kuvattuna aika paljon tavalliselta t-paidalta. Sitä se ei kuitenkaan ole, sillä leikkaus on erittäin väljä ja lyhyet hihat ulottuvat siksi melkein kyynärpäihin asti. Paidan etumus on silkkimäistä sekoitekangasta, hihat ja takakappale erittäin ohutta ja pehmeää trikoota. Liuhupaidan juju on etukappaleen kuvio, joka näyttää V AVE Shoe Repairin tyypilliseltä painatukselta. Tosiasiassa se on vain osaksi printtiä, puolet kuviosta on toteutettu aplikoimalla.

 
Olen nyt jo tainnut mainita aikas monta kertaa, että olen ensi viikonloppuna lähdössä Helsinkiin ja ohjelmassa on parit gaala-henkiset häppeningit ja yksi bloggarien päivätapahtuma. Tällainen vaatii luonnollisesti perusteellisen asuarsenaalin ja lievää vakavampaa pukeutumispaniikkia lieventämään kotiutin NK:lta Karen Millenin klassisen kleininsinisen kiiltonahkaisen kirjekuorilaukun.
Nyt vain pitäisi keksiä jotain, mitä voisi laittaa päällensä tuon laukun kanssa… 😀

Täällä tennarikuume ei kun pahenee vaan samaan tahtiin kuin asfaltit kuivuu. Heittäydyin tuossa vähän aikaa sitten melkein filosofiseksi havaitessani, että olen onnistunut hankkimaan vakavanasteisen Vans-pakkomielteen.
Just tänä viikonloppuna kannattaisi tosiaankin olla Helsingissä, sillä Cape Universalin ystävämyynneistä olisi mahdollista kotiuttaa Vans poikineen (myös vaatteita ja niiden supercooleja aurinkolaseja!) todella hyvään hintaan.

Ystikset on alkanut tänään, mutta kampetta on kuulemma niin paljon, että paikalle kannattaa vaivautua, vaikkei olisikaan ollut tänä aamuna yhdeksältä oven kahvassa roikkumassa.
Oma Hesan reissuni on vasta viikon päästä viikonloppuna, joten täytyypi sitten shoppailla Vansejä ihan vain myymälästä. Siihen asti pitää tyytyä selaamaan kateudesta vihreänä kaikkien Instagram-kavereitteni kuvia ystis-saalistuksista.

Viime viikolla tuli riekuttua useammassakin shoppailutapahtumassa Karkin ja Peetun kanssa. Vietän tässä rauhallista detox-lauantai-iltaa kotosalla ja sen kunniaksi ajattelin laittaa pienen (lue: “pienen”) kuvareportaasin edesottamuksistamme.

Ihan ensimmäisenä oltiin tiistaina Karkin ja Peetun kanssa V Ave Shoe Repairin ystiksessä. Karkin tavoitteena oli tehdä opiskelijabudjetille sopivia hyviä löytöjä, Peetun säästää rahaa ja Mintulla oli vähän spesifimpi tavoite. Parin viikon päästä olisi tarkoitus suunnata Helsinkiin useampaankin tapahtumaan – ja jotain nastaa päällepantavaa soisi löytyvän…

Yllättäen päädyimme ensimmäisenä penkomaan kenkähyllyä. Peetu himosi printtikuosillisiä tappokorkoja, mutta kykeni (vielä tässä vaiheessa) pitämään kukkaronnuörit tiukalla. Mintun matkaan melkein lähti hopeiset matalat nilkkurit, mutta kun koko kolmikko oli aika yhtä mieltä, että noita ei voisi laittaa toimistolle, sai ne jäädä hyllyyn. Karkki tosin yritti vähän, että “äiti eiks sun pitänyt alkaa deittaileen”, mutta ehkä en kuitenkaan aloita deittihommia hankkimalla hopeisia cowboy-nilkkureita.

Miesten hyllystä löytyi lupaavan oloinen kauluspaita. Harvoinhan miesten mitoitus mitenkään erityisen hyvin istuu – eikä nytkään. Ei tullut siis kauppoja näittenkään kohdalla, vaikka hinta olisikin ollut ihan kohdallaan.

Sovituksessa voimakkaan turkoosit satiinihousut ja pvc-kaarrokkeella pimpattu napapaita. Paita tuntui yllättävän tylsältä (pääntien malli kenties…), mutta housuja harkitsin hetken ihan vakavasti. Sitten satuin katsomaan tarkemmin peiliin ja totesin, että satiini on kyllä ehkä yksi maailmankaikkeuden hankalimmista materiaaleista. Jokaikinen vekki, sauma tai kumpare näkyy aivan varmasti läpi. Ei kiitos.

Ilmeessä havaittavissa metsästysmaanisuutta!

Karkki löysi aivan ihanan jersey-paidan! Koko homman juju on selän mustalla mustalle tehty painatus.

Peetulla oli vakava lippalakki-hetki.

Ostokset kassissa!

Välillä käytiin kahvilassa haukkaamassa vähän salaattia ja keittoa, että verensokeri ei laske ihan liian alas. Mikään ei tuhoa hyvää shoppailufiilistä yhtä tehokkaasti kuin tappomurhanälkäkiukku. Pyysin Peetua ottamaan kuvan ja asetuin viralliseen näin-hymyilen-kameralle asentooni. Peetu alkoi valittaa, että näytän aina ihan samalta ja karseeta posetusta, enkö voisi olla vähän rennommin välillä. En nyt sitten tiedä, tuliko siitä yhtään sen parempi lopputulos.

Seuraavaksi suunnattiin Weekdayn VIP-shopping-iltaan. Paikalla oli aivan käsittämättömän järjettömästi väkeä. Ei tosin käy juuri näistä kuvista ilmi… Välillä oli iskeä ihan kunnon ahtaanpaikan kammo. Karkki heitti pyyhkeen kehään, mutta me jäätiin vielä Peetun kanssa jonottamaan sovituskoppiin.

Ja jonottaa tosiaan sai. Sovituskoppiin oli reilu vartin jonot ja kassalle piti jonottaa reilu 20 minsaa. Aavistuksen väsyneinä tässä kassajonossa, mutta pitihän se – 40 % alennus aivan kaikesta -tarjous hyödyntää!

Aika laihaksi jäi silti saalis Weekdaylta. Peetu osti harmaat farkut ja pitkähihaisen raitateepparin, Minttu mustat farkut. Olisin napannut mukaani vielä pari t-paitaa ja yhden kaulakorun, mutta tuossa vaiheessa oli ajatuksena vain, että kunhan pääsisi pois täältä.
Keskiviikkona Karkki keskittyi tenttiin lukemiseen, mutta me lähdettiin Peetun kanssa vielä pariin tapahtumaan.

Ensin poikettiin Solossa. Tunnelma oli huomattavasti väljempi ja rennompi kuin edellisenä päivänä Weekdayllä. Innostuttiin sovittelemaan yhtä sun toista – ja voin kertoa, että Peetun “kukkaronnyörit-tiukalla” -periaate meni aikas poskelleen…

Tyttö taisi jäädä jumiin??

“Äiti, mitä mä teen, tää on ihana!!”

Mintun missio löytää rennontyylikkäät housut jatkuu…

Samoin jatkuu t-paitojen ylikäyttäjän himo vähän siistimpiin versioihin aiheesta.

Noniin. Niinhän siinä sitten kävi, että kun Peetu oli tunnin pyörinyt Solossa nahkatakkiupeus päällänsä, se oli aivan pakko viedä kassan kautta kotiin.
Solosta suunnattiin vielä NK:n VIP-shoppailuiltaan.

Olen sanonut tämän ennenkin ja sanon sen nyt uudestaan: NK on mielestäni aivan mielettömän upea tavaratalo!! Koko tunnelma, itse rakennus, kaikki osastot, vanhanaikaisen moderni meininki – ihania jokaikinen. Varmaan muuttaisin tuonne, jos se vain olisi mahdollista… Haha!

Viskimaistajaisia ja itsensästailausopuksen signeerausta NK:lla.

Diane von Furstenbergin osastolta löytyi mielettömän hienot kuviohousut – juuri sellaiset, joita olen etsinyt. Paitsi, että olisi pitänyt olla yli 20 cm pidemmät jalat! Eihän noita voi edes lyhentää, koska tuo hieno väriraitahomma on juuri tuolla lahkeen suussa. Ei siis tullut kauppoja.

Peetu rakastui palavasti DVF:n klassikkomekkoon. Kuosi olisi juuri peetumainen ja kietaisumalli kauniisti istuva. Edellisellä pysäkillä tehty nahkatakkihankinta oli kuitenkin tyhjentänyt säästötilin sen verran tarkkaan, että mekko siirtyi tulevien hankintojen listalle.

Diane von Furstenberg tarjosi tuoreita mansikoita. Omnom!

Yksi klassisen kaunis kleininsininen kiiltonahka-clutch löysi tiensä kotiin. Karen Millen on hyvä osoite silloin, kun investointi Balenciagaan tuntuu turhan rouhealta pankkitilin saldoa ajatellen, mutta mieli ei kuitenkaan taivu tekonahkaiseen halpisversioon. Laadukkaat materiaalit, hyvä työn jälki ja paikoittain varsin linjakas design – kelpaa paremmin kuin hyvin.
Määrällisesti ei ostoksia kertynyt sitten lopulta kovin montaa, mutta hauskaa oli! Mitenkään kovin usein ei tule nykyään edes kierreltyä fyysisissä kaupoissa, joten oli oikeastaan tosi mukava tällaisella tapahtumaverukkeella pitää oikein kahden illan maratoni. Yritän saada ainakin osan ostoksista kuvailtua sunnuntaina päivänvalossa, että pääsette tekemän tarkempaa tuttavuutta hankintoihimme.

Pistämätön shoppailuvinkki Tukholmassa lähipäivinä oleskeleville!

Malmskillnadsgatan 42 löytyy täältä – eli aivan keskustasta.

Tukholman ehkä hauskimmalle shoppailukadulle, Gamla Brogatanille, on ilmestynyt uusi suloinen putiikki. Kawaii Shop on, kuten terävimmät päättelee jo nimestäkin, japanilaiseen söpöilykrääsään erikoistunut liike.
Meidän piti Karkin kanssa vain kurkistaa nopsasti sisään, mutta tilpehööritaivas imaisi sisäänsä ja huomasimme viettävämme melkoisen siivun kiireisestä ja tavoitehakuisesta shoppailupäivästä erilaisia kimaltavia kisutarroja, kynsikoristeita ja pinkkejä karvakorvahattuja ihastellen.

Kawaii Shop myy myös vaatteita ja asusteita (mm. suloisia pitsin koristeltuja päivänvarjoja), jotka kuuluvat japani-alakulttuurien harrastajien rekvisiittaan. En edes yritä alkaa kuvailla Manga-Lolitoja ja kaikkia niitä ziljoonia alahaaroja, kun en niistä mitään tiedä. Siitä huolimatta tällaiselle noviisillekin oli varsin virkistävä kokemus tehdä visuaalinen pikavisiitti Tokioon kesken tavallisen Tukholma-lauantain.

Ihan tyhjin käsin emme kyenneet Kawaii Shopista poistumaan… Instagram-seuraajat ovat jo saaneet pikkuisen esimakua, mitä huikeaa kehittelimme Karkin ja Peetun kanssa löydöistämme. (Mintun Insta löytyy salaperäisellä koodinimellä: minnapaakkulainen. Vinkkinä voin sanoa, että tunnen oloni toimistolla erittäin aikuiseksi ja asialliseksi. Haha!)

Kawaii Shop sijaitsee ihan keskustassa, osoitteessa Gamla Brogatan 23. Eli poikkeaminen söpössä putiikissa kesken hektisen shoppailupäivän sujuu aivan mainiosti. Kawaii Shop löytyy myös netistä, jos ei jaksa odotella siihen asti, että pääsee tänne Tukholmaan asti ostoksille.