Viime viikolla tuli riekuttua useammassakin shoppailutapahtumassa Karkin ja Peetun kanssa. Vietän tässä rauhallista detox-lauantai-iltaa kotosalla ja sen kunniaksi ajattelin laittaa pienen (lue: “pienen”) kuvareportaasin edesottamuksistamme.
Ihan ensimmäisenä oltiin tiistaina Karkin ja Peetun kanssa V Ave Shoe Repairin ystiksessä. Karkin tavoitteena oli tehdä opiskelijabudjetille sopivia hyviä löytöjä, Peetun säästää rahaa ja Mintulla oli vähän spesifimpi tavoite. Parin viikon päästä olisi tarkoitus suunnata Helsinkiin useampaankin tapahtumaan – ja jotain nastaa päällepantavaa soisi löytyvän…
Yllättäen päädyimme ensimmäisenä penkomaan kenkähyllyä. Peetu himosi printtikuosillisiä tappokorkoja, mutta kykeni (vielä tässä vaiheessa) pitämään kukkaronnuörit tiukalla. Mintun matkaan melkein lähti hopeiset matalat nilkkurit, mutta kun koko kolmikko oli aika yhtä mieltä, että noita ei voisi laittaa toimistolle, sai ne jäädä hyllyyn. Karkki tosin yritti vähän, että “äiti eiks sun pitänyt alkaa deittaileen”, mutta ehkä en kuitenkaan aloita deittihommia hankkimalla hopeisia cowboy-nilkkureita.
Miesten hyllystä löytyi lupaavan oloinen kauluspaita. Harvoinhan miesten mitoitus mitenkään erityisen hyvin istuu – eikä nytkään. Ei tullut siis kauppoja näittenkään kohdalla, vaikka hinta olisikin ollut ihan kohdallaan.
Sovituksessa voimakkaan turkoosit satiinihousut ja pvc-kaarrokkeella pimpattu napapaita. Paita tuntui yllättävän tylsältä (pääntien malli kenties…), mutta housuja harkitsin hetken ihan vakavasti. Sitten satuin katsomaan tarkemmin peiliin ja totesin, että satiini on kyllä ehkä yksi maailmankaikkeuden hankalimmista materiaaleista. Jokaikinen vekki, sauma tai kumpare näkyy aivan varmasti läpi. Ei kiitos.
Ilmeessä havaittavissa metsästysmaanisuutta!
Karkki löysi aivan ihanan jersey-paidan! Koko homman juju on selän mustalla mustalle tehty painatus.
Peetulla oli vakava lippalakki-hetki.
Ostokset kassissa!
Välillä käytiin kahvilassa haukkaamassa vähän salaattia ja keittoa, että verensokeri ei laske ihan liian alas. Mikään ei tuhoa hyvää shoppailufiilistä yhtä tehokkaasti kuin tappomurhanälkäkiukku. Pyysin Peetua ottamaan kuvan ja asetuin viralliseen näin-hymyilen-kameralle asentooni. Peetu alkoi valittaa, että näytän aina ihan samalta ja karseeta posetusta, enkö voisi olla vähän rennommin välillä. En nyt sitten tiedä, tuliko siitä yhtään sen parempi lopputulos.
Seuraavaksi suunnattiin Weekdayn VIP-shopping-iltaan. Paikalla oli aivan käsittämättömän järjettömästi väkeä. Ei tosin käy juuri näistä kuvista ilmi… Välillä oli iskeä ihan kunnon ahtaanpaikan kammo. Karkki heitti pyyhkeen kehään, mutta me jäätiin vielä Peetun kanssa jonottamaan sovituskoppiin.
Ja jonottaa tosiaan sai. Sovituskoppiin oli reilu vartin jonot ja kassalle piti jonottaa reilu 20 minsaa. Aavistuksen väsyneinä tässä kassajonossa, mutta pitihän se – 40 % alennus aivan kaikesta -tarjous hyödyntää!
Aika laihaksi jäi silti saalis Weekdaylta. Peetu osti harmaat farkut ja pitkähihaisen raitateepparin, Minttu mustat farkut. Olisin napannut mukaani vielä pari t-paitaa ja yhden kaulakorun, mutta tuossa vaiheessa oli ajatuksena vain, että kunhan pääsisi pois täältä.
Keskiviikkona Karkki keskittyi tenttiin lukemiseen, mutta me lähdettiin Peetun kanssa vielä pariin tapahtumaan.
Ensin poikettiin Solossa. Tunnelma oli huomattavasti väljempi ja rennompi kuin edellisenä päivänä Weekdayllä. Innostuttiin sovittelemaan yhtä sun toista – ja voin kertoa, että Peetun “kukkaronnyörit-tiukalla” -periaate meni aikas poskelleen…
Tyttö taisi jäädä jumiin??
“Äiti, mitä mä teen, tää on ihana!!”
Mintun missio löytää rennontyylikkäät housut jatkuu…
Samoin jatkuu t-paitojen ylikäyttäjän himo vähän siistimpiin versioihin aiheesta.
Noniin. Niinhän siinä sitten kävi, että kun Peetu oli tunnin pyörinyt Solossa nahkatakkiupeus päällänsä, se oli aivan pakko viedä kassan kautta kotiin.
Solosta suunnattiin vielä NK:n VIP-shoppailuiltaan.
Olen sanonut tämän ennenkin ja sanon sen nyt uudestaan: NK on mielestäni aivan mielettömän upea tavaratalo!! Koko tunnelma, itse rakennus, kaikki osastot, vanhanaikaisen moderni meininki – ihania jokaikinen. Varmaan muuttaisin tuonne, jos se vain olisi mahdollista… Haha!
Viskimaistajaisia ja itsensästailausopuksen signeerausta NK:lla.
Diane von Furstenbergin osastolta löytyi mielettömän hienot kuviohousut – juuri sellaiset, joita olen etsinyt. Paitsi, että olisi pitänyt olla yli 20 cm pidemmät jalat! Eihän noita voi edes lyhentää, koska tuo hieno väriraitahomma on juuri tuolla lahkeen suussa. Ei siis tullut kauppoja.
Peetu rakastui palavasti DVF:n klassikkomekkoon. Kuosi olisi juuri peetumainen ja kietaisumalli kauniisti istuva. Edellisellä pysäkillä tehty nahkatakkihankinta oli kuitenkin tyhjentänyt säästötilin sen verran tarkkaan, että mekko siirtyi tulevien hankintojen listalle.
Diane von Furstenberg tarjosi tuoreita mansikoita. Omnom!
Yksi klassisen kaunis kleininsininen kiiltonahka-clutch löysi tiensä kotiin. Karen Millen on hyvä osoite silloin, kun investointi Balenciagaan tuntuu turhan rouhealta pankkitilin saldoa ajatellen, mutta mieli ei kuitenkaan taivu tekonahkaiseen halpisversioon. Laadukkaat materiaalit, hyvä työn jälki ja paikoittain varsin linjakas design – kelpaa paremmin kuin hyvin.
Määrällisesti ei ostoksia kertynyt sitten lopulta kovin montaa, mutta hauskaa oli! Mitenkään kovin usein ei tule nykyään edes kierreltyä fyysisissä kaupoissa, joten oli oikeastaan tosi mukava tällaisella tapahtumaverukkeella pitää oikein kahden illan maratoni. Yritän saada ainakin osan ostoksista kuvailtua sunnuntaina päivänvalossa, että pääsette tekemän tarkempaa tuttavuutta hankintoihimme.