Varmaan joku siellä ruudun toisella puolella on huomannutkin, että allekirjoittanut on ollut viime aikoina aivan luokattoman saamaton bloggari. Kaikenlainen hässäkkä työelämässä, muutokset ja kriisit yksityiselämässä sekä ziljoonat pikkuasiat on syynä siihen, että bloggailu on jäänyt kakkoseksi.
Ei niin, että olisin ollut ikinä hetkeäkään kyllästynyt blogin pitämiseen – ei todellakaan – olen vain priorisoinut tietokoneetonta aikaa iltaisin, ulkoilua ja lepoa. Ihan älytöntä tsemppiä on vaatinut se, että saisin nukuttua riittävästi. Eikä se nyt vieläkään kyllä mikään automaattinen rutiini valitettavasti ole.
Onhan tässä tullut kaikenlaisia uusia villityksiäkin, jotka ovat vieneet oman aikansa. Ensin hurahdin journal-hommaan ja askartelin iltakaudet kalenteria ja muistikirjaa viritellen. Sitten löysin Tarot-kortit (tai ne löysivät minut) ja olen viettänyt lukemattomia tunteja opetellen niiden tulkintaa. Tarottien myötä päädyin vielä villiintymään kristalleihin ja vaikka niihin liittyviin juttuihin olen perehtynyt jo joskus lukioikäisenä, on silläkin saralla riittänyt vaikka millä mitalla uusiakin asioita.
Viime viikonloppuna olin Helsingissä ja osallistuin bloggareille tarkoitettuun Inspriration Weekend 2018 -tapahtumaan. Ja tiedättekö mitä tapahtui? Löysin takaisin rakkauteni koko tähän hommaan!
Eli näin keskipitkän hiatuksen jälkeen on aika palata takaisin perusasioiden pariin! Tosin ehkä aavistuksen muuttuneena Minttuna… Tarot- ja kristallihommat tulevat todennäköisesti näkymään myös täällä, mutta vanhat tutut aiheet asuista kauneuteen, helppoihin arkiruokiin ja Tukholmavinkkeihin pysyvät toki mukana myös.
Inspiration Weekendistä tulee erikseen juttua, mutta bloggarin paluun kunniaksi lauantain hyvinvointiteemaisen päivätapahtuman sporttihenkinen asu esittelyssä klassisen peiliselfien avulla.

• paita, Weekday
• hame, Weekday
• sportti-trikoot, Craft
• tennarit, Nike

En juurikaan käytä voimasanoja. Kiroilu on varattu vain äärimmäisiin tilanteisiin.
Otsikon huudahdus on varmasti tuttu monille, mutta varmuuden vuoksi kertaus nuorempia lukijoita ajatellen: yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä suomalaisista hiihtäjistä, Marjo Matikainen, pyysi huoltojoukkoja näin laittamaan ladulle havuja, että saisi suksien pohjaan jäätyneet paakut pois. Havut löytyi ja Matikainen voitti MM-kultaa.
Mitä tästä opimme? No, ainakin sen, että vaikka itsellä on ihan hyvä draivi meneillään, motivaatiossa sen paremmin kuin kunnossakaan ei ole valittamista, saattaa silti tarvita ulkopuolisten apua, että pystyy jatkamaan eteenpäin. Joskus jääpaakut suksien pohjassa on sen verran isoja ja tiukassa, että hommasta ei vaan selviä itsekseen.
(pahoittelen hiihto-analogiaa, syytän Olympia-kisoja…)

Olen tässä pitkin talvea täällä blogissakin valitellut kaiken kasaantumista. Äidin sairastumista en tietenkään olisi halunnut, jos vain olisin voinut jättää väliin – mutta muuten kaikki haasteet on ihan itse valitsemiani. Olen itseasiassa edelleen innoissani kaikesta uudesta, enkä todellakaan haluaisi palata takaisin entiseen tasapaksuun todellisuuteeni.
Nyt vaan alkaa vähitellen vaikuttaa siltä, että taidan tarvita vähän havuja.
Suurin ongelma on oikeastaan se, että en oikein tiedä, mitä voisin tehdä voidakseni paremmin. Luonnollisesti suksi luistaisi kevyemmin, jos nukkuisi levolliset ja riittävän pitkät yöunet sekä harrastaisi säännöllisesti liikuntaa.
Untani olen yrittänyt vaalia. Menen (entiseen verrattuna) hyvissä ajoin sänkyyn, en räplää (kovin paljoa) puhelintani ja pidän makuuhuoneen lämpötilan viileänä. Välillä uni tulee melko nopeasti, välillä ei sitten millään. Pahinta on kuitenkin se, että herään käytännöllisesti katsoen joka yö kolmen aikoihin, enkä saa sen jälkeen enää unta. En koske puhelimeeni ja olen ottanut sängyn viereen paperia ja kynää, että voin kirjoittaa ylös mieltä mahdollisesti vaivaavat asiat. Toisinaan nukahdan pieneksi toviksi juuri ennen kellon soittoa, toisinaan valvon aamuun asti.
Tiedätte varmaan, miten käy, kun ei saa nukuttua tarpeeksi. Sitä tulee aivan hulluksi.

Liikunnan kanssa on myös vähän niin ja näin. Jotenkin vaan tuntuu ihan liian raskaalta ajatella jotain salille lähtöä, kun normityöpäivä haukkaa matkoineen valveillaoloajasta 10,5 – 11 tuntia. Onneksi on sentään kävelylenkit lounastunnilla ja viikonloput.
Kiireen keskellä ruokailutottumuksenikin on muuttunut aika katastrofaaliseen suuntaan. Normaalisti kun arkisin syön varsin terveellisesti ja monipuolisesti – ja hurvittelen vain viikonloppuisin. Nyt ruokavalioni koostuu pääasiassa erilaisista take away -aterioista. Ravintolaruokahan tunnetusti on kevyttä, vähärasvaista ja vähäsuolaista. Not!
Tarvitsen siis havuja.
Ja kun en edes tiedä, mistä niitä lähtisin hakemaan, pistän kysymyksen sinne teille eteenpäin. Kaikki niksit, miten mitä ilmeisimmin ohimenevästä, mutta pitkittyneestä stressivaiheesta selviää ehjin nahoin? Ja vaikeusastetta lisää tietty se, että iso osa stressinaiheuttajista on niin kivoja juttuja, että en kyllä mitenkään haluaisi niistä luopua.
Puhelimella otetut kisukuvat on kuvannut Peetun hyvä ystävä ja meidän luotto-kissavahti, valokuvaaja Rebecka Näsström.

Se olis taas sitten se Ystävänpäivä. Viime vuosien perinteisiini on kuulunut tehdä jonkinlainen “omg, olen edelleen sinkku” -tyyppinen anti-valentines -päivitys. Tänä vuonna ajattelin jättää sen väliin, vaikka parisuhdestatuksessani ei olekaan tapahtunut muutoksia tai vaikka suomalaiseen tyyliin voisin toki pohtia ystävyyttä. Ystävänpäivä kun on mielestäni nimestään huolimatta kuitenkin aika vaaleanpunainen ja romantiikkatoiveiden täyttämä juhlapäivä.

Romantiikan sijaan tarjoilen poskettoman herkullisen, kevään elämäntaparemonttitavoitteiseen erinomaisesti sopivan kevyen raikkaan sitruunakanan ohjeen. Se valmistuu superkätevästi uunissa – ja vaikka kypsennysaika onkin pitkähköltä tuntuvat noin 40 min, sinä aikana ehtii hyvin keittämään riisit ja pyöräyttämään simppelin salaatin ihanan yrttisen tuoksun tulviessa keittiöön.

SITRUUNAKANA
(2 annosta, 2-3 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 4 isohkoa broilerin rintaleikettä
• 2 sitruunaa
• 3 valkosipulinkynttä
• 1 tl kuivattua timjamia
• 1 tl kuivattua rosmariinia
• 2 – 3 rkl oliiviöljyä
• suolaa
• mustapippuria myllystä
• pari rkl vettä

Valmistus:

• Ota kanan rintaleikkeet huoneenlämpöön noin puoli tuntia aikaisemmin. Pese sitruunat hyvin ja raasta toisen sitruunan kuori ohuesti (vain keltainen osa). Leikkaa molemmat sitruunat lohkoiksi.
• Kuori valkosipulinkynnet ja leikkaa muutamaan osaan.
• Sekoita yrtit oliiviöljyyn, mausta suolalla ja rouhi sekaan runsaasti mustapippuria.
• Leikkaa rintaleikkeet pitkittäin kahtia ja hiero oliiviöljymausteseos palasiin.
• Laita kananpalat uunivuokaan ja asettele sitruunanlohkot sekä valkosipulinpalaset sekaan. Valuta pohjalle hiukan vettä, niin kanasta tulee tosi mehevää.
• Paista 200 asteessa noin 40 min.
• Keitä lisukkeeksi esmes riisiä pakkauksen ohjeen mukaisesti.

Hullaannuin ihanan raikkaaseen ja superhelppoon sitruunakanaan heti, kun tein sitä ensimmäisen kerran. Ohjetta on helppo muunnella, jos syöjiä on useampia – tai jos on tekemässä food preppingiä pidemmälle ajalle. Sitruunakana toimii täydellisesti seuraavan (ja sitäseuraavan) päivän lounaslaatikossa, eikä ole moksiskaan pakastamisesta.
Tässä on toisin sanoen aivan superloistava arkiruuan ohje!

*postaus sisältää mainoslinkkejä

Muutamana viime vuonna olen ollut niin kypsä, väsynyt ja kyllästynyt kuluvaan vuoteen, että en ole malttanut odottaa vuodenvaihteen tarjoamaa symbolista puhtaan uuden alun mahdollisuutta. Hiukan autopilotilla olin suhtautumassa myös 2017-vuoteen samalla meiningillä. Sitten, tarkemmin asiaa mietittyäni, tajusin, että vaikka tummilta sävyiltä en todellakaan saanut välttyä, vuoteen mahtuu paljon ihanaa ja kivaa.
2017 on ollut hyvä monella tavalla. Olen tavannut ystäviäni enemmän kuin monena vuonna, käynyt leffassa tosi monta kertaa (La la Land taisi kuitenkin olla paras kaikista), matkustanut vaihteeksi muuallekin kuin Tampereelle, käynyt Ruisrockissa (eipä tarvi taas seuraavaan 15 vuoteen mennä), aloittanut golfin harrastuksen (green card ei tosin ole vieläkään hallussa…), saanut huiman ylennyksen töissä ja hankkinut salijäsenyyden vuosien tauon jälkeen.

Mitään kovin radikaalia yhteiskunnallista hyvää en ole saanut aikaiseksi, mutta osallistuin sentään naisten päivän mielenilmauksiin perusteellisessa pussy grabs back -hengessä (neuloin pussy hat -myssyt myös Karkille ja Peetulle), ryhdyin kummitädiksi Dominikaanisessa tasavallassa asuvalle tytölle ja liityin Ruotsin vihreisiin, Miljöpartietiin (tosin puoluetoimintaan osallistuminen ei taida sittenkään olla minun juttuni, hyvää voi mitä ilmeisimmin tehdä helpommin ilman politiikkaa).
Haluaisin sanoa, että olen myös kehittynyt ihmisenä, mutta valitettavasti olen edelleen yhtä lyhytjännitteinen tunteilla ajattelija kuin aina ennenkin. Hiukan sentään osaan nykyään paremmin priorisoida asioita, jotka ovat itselleni hyväksi ja antaa armoa liian tiukoista vaatimuksista. Se on johtanut mm. aikaisempaa rauhallisempaan postaustahtiin täällä blogissa, mutta onneksi te kaikki ihanat lukijani tunnutte pysyvän mukana siitä huolimatta, vaikka höpinät eivät päivitykään konekivääritahdilla.


Blogielämä on ollut muutenkin vähän erilaista kuin ennen. Poikkeuksellisesti en osallistunut yksiinkään blogikekkereihin koko vuoden aikana, vaikka tähän asti on ollut vähintään kahdet gaalat kalenterissa.
Olen ollut tosi kiitollinen kaikista ihanista yhteistyökampanjoista, joihin olen saanut osallistua – toivottavasti myös sinne ruudun toiselle puolelle on välittynyt hyvä fiilis, joka on mahdollista vain silloin, kun on päässyt mukaan kampanjoihin, joihin todella haluaa.

Instagramin “bestnine” – eli vuoden 2017 tykätyimmät kuvat kertovat selkeän tarinan: tärkeintä on kotikulmat, kissat (Karkin supersuloinen Diaz-pentu on päässyt top ysiin peräti kahdella eri kuvalla!) ja viesti siitä, miten rakkaus voittaa väkivallan.
Niin – ja olihan itselleni aikamoinen muutos luopua pitkistä kutreistani vuosien kärvistelyn jälkeen.

Postauksen kuvituksena välipäivien toimistoasu viimeviikolta. Ihanat mokkanahkaiset nilkkurit tuntuu niin aikuismaisilta, kun yleensä kuljen pääasiassa tennareissa. (Näyttävät olevan hyvässä alessa juuri nyt!).
Punaisen neuleen alla oleva tunika on nyt Elloksella hyvässä alessa. Melkein tekisi mieli hankkia sama myös tummansinisenä. Liuhupunttiset culottesit ovat olleet yksi tämän syksyn suosikkivaatteeni. Niitäkin näyttää olevan vielä jonkin verran varastossa.

Superihana, käsintehty kettu-kuvioinen kauluskoru on joululahja Peetulta. <3

• tunika, Ellos
• neule, Ellos
• housut, Ellos
• kengät, Ellos

*kaikki kuvissa näkyvät linkatut tuotteet saatu Ellokselta

Yksi lifestyle-blogien klassikoista on “elämäni aakkoset” -postaus. Itse en ole (muistaakseni) sellaista koskaan tehnyt, joten onhan se nyt korkea aika korjata moinen puute.
A – Aurinko. Olen tainnut jo  moneen kertaan kertoakin olevani sääriippuvainen auringonpalvoja. Tai siis auringon valon ja lämmön palvoja – varsinaisesta rusketustyyppisestä itsensä grillaamisesta en ole välittänyt oikein koskaan.
B – Banaani. Teen tunnustuksen: banaani on yksi inhokkihedelmistäni! Ymmärrän sen arvon akuuttina nälkäpohjaisen itku-potkuraivarin hillitsijänä, mutta muuten en kyllä vapaaehtoisesti valitse mitään banaania sisältävää.
C – Costa Rica. Yksi upeimmista matkakohteista, missä olen ikinä ollut. Toivon kovasti, että pääsen sinne vielä joskus uudelleen.

D – Drama Queen. Sanon, että olen realisti ja tasainen, mutta totuus kai on se, että välillä osaan pistää överiksi ja olla todellinen drama queen.
E – Elina. Eli Peetu. Ihana, upea, lahjakas, herkkä, taitava, taiteellinen, itsenäinen, oikeudenmukainen, ajattelevainen ja erittäin rakas lapsukaiseni <3
F – Feminismi. Tasa-arvon tavoittelu on itsestäänselvyys itselleni. Välillä sitä sokaistuu, eikä tajua nähdä rakenteellisia ongelmia – kaikkeen tottuu ja mukavuudenhalu on toinen luontoni. En kuitenkaan halua enkä voi lakata uskomasta kehitykseen ja tasa-arvoisempaan tulevaisuuteen. Onneksi sitä jo tässä iässä pystyy näkemään, että muutos on mahdollista, vaikka välillä tuntuu, että mitään ei tapahdu.
G – Golf. Pitkällisen jahkaamisen jälkeen sain otettua ensimmäiset haparoivat askeleet uuden harrastuksen opettelussa. En voi väittää, että olisin mikään luonnonlahjakkuus, mutta ilmeisestikin nautin siitä tunteesta, kun olen totaalinen aloittelija ja ihan pihalla kaikesta – sillä olen sitä mieltä, että kaikesta takkuamisesta huolimatta golf on niin kivaa!
H – Haasteet. Nautin haasteista ja olen aika varma, että saisin helpommin burn outin töissä tylsistymisestä kuin asetetuista haasteista. Nyt olen ollut aika tasan tarkkaan puolitoista kuukautta uudessa duunissani – ja voin sanoa, että nautin (lähes) joka hetkestä!

I – Innostus, ilo. Elämäni suola, pippuri, chili ja kurkuma. Innostus ja ilo linkittyvät toisiinsa ja itselleni ne ovat kaiken olemisen perusta.
J – Jaksaminen. Aikaisemmin ajattelin, että olen väsymätön – jaksan ja kestän mitä vain. Ja ehkä silloin olinkin – tai oli pakko olla. Nykyisin yritän pitää hyvää huolta itsestäni, antaa itselleni vapaapäiviä myös kivoista asioista, kuten bloggaamisesta. Kaikilla pitäisi olla säännöllisesti hetkiä, jolloin voi vain olla. Ilman mitään vaatimuksia.
K – Karoliina. Eli Karkki. Ihana, upea, lahjakas, herkkä, taitava, taiteellinen, itsenäinen, oikeudenmukainen, ajattelevainen ja erittäin rakas lapsukaiseni <3
L – Luovuus. En koe olevani mikään erityinen taiteellinen lahjakkuus, mutta silti huomaan voivani hyvin vasta, kun saan toteuttaa itseäni jollain luovalla tavalla – vaikka kukaan ei ikinä tuotoksiani näkisikään.

M – Makeat herkut. Kukaan ei varmaan ylläty kauheasti, kun tunnustan olevani herkkusuu? Tykkään kovasti suklaasta (duh!) ja muistakin makeista herkuista – mutta jos pitää valita – suolaiset herkut vievät pidemmän korren. Jos ravintolassa saisi valita vain kaksi annosta, ottaisin alkupalan ja pääruuan.
N – Never say never. Klassisin esimerkki omasta elämästäni on se, kun jo graduni jätettyäni pusersin pakollisen ruotsin kakkoskurssin tenttiä noin ziljoonannessa uusinnassa. Koko KTM:ksi valmistumiseni oli kiinni siitä, kykenenkö suorittamaan ruotsin vai en. Kun sitten vihdosta viimein pääsin rimaa hipoen läpi, tuumasin, että nytpä en sitten onneksi enää tarvitse kyseistä kieltä enää ikinä. Ha ha.
O – Ompelu. Rakas harrastukseni ja entinen työni, joka on tässä viimeaikoina vähän jäänyt. Vielä minä sen ompelukoneen huollatan ja istun taas paininjalan ääreen!

P – Perhe. Perhe on aivan hurjan tärkeä asia. Tosin lasken perheeseeni myös kaikki siskoni, joiden kanssa ei ole verisiteitä tai virallisia sukulaisuussuhteita, mutta ilman heitä elämäni tai perheeni ei olisi kokonainen.
Q – Quiz. Olen todella huono häviäjä. Ihan hävettää, kun jopa lasten kanssa Monopolia pelatessa olen ihan tosissani ja teen kaikkeni voittaakseni. Häviäminen kiukuttaa aivan vietävästi, mutta todistettavasti pääsen kuitenkin suhteellisen nopeasti tilanteen tasalle – ainakin, kun kyseessä on peli, josta voi ottaa uusinnan vaikka samantien.
R – Rakastuminen, rakkaus. Toivoisin kovasti, että voisin vielä rakastua, kohdata ihmisen, jota voisin rakastaa. Tiedän, että näitä asioita ei voi tilata, joten toive on vain sellaisena taustahurinana ajatuksissani.

S – Sunshine & Sailor Moon. Ihanat kissani!! Ilman näitä kahta karvakuonoa elämäni olisi kyllä niin paljon tyhjempää ja tylsempää. Kaksi todella erilaista persoonaa, joiden kiintymys lämmittää ja toilailut saavat nauramaan ihan päivittäin!
T – Tukholma & Tampere. Kas, molemmat kotikaupunkini asettuvat saman aakkosen alle – mainiota! Tukholma on kotikaupunkini, enkä itseasiassa edes halua kuvitella asuvani missään muualla. Viihdyn täällä erinomaisesti, tykkään ystävällisen ruotsalaisesta pikkusuurkaupunkimeiningistä ja sen verran on nykyään jo omaakin historiaa täällä, että en tunne itseäni enää täysin vieraaksi. Enemmän tunnen olevani pihalla Tampereella, vaikka nykyään muistankin jo yleensä punnita itse hedelmät ja vihannekset ennen kassalle menoa. Silti Tampere on aina sydämeni kotikaupunki ja jos pitää valita, olen ensimmäiseksi kuitenkin tamperelainen ja vasta toiseksi tukholmalainen.
U – Uiminen. Rakastan uimista! Erityisesti järvessä ja mieluiten nakuna. 🙂
V – Vihreät. Haluaisin tehdä jotain hyvää, vaikuttaa positiivisella tavalla kehitykseen ja auttaa ihmisiä voimaan paremmin. Liityin keväällä täkäläisiin Vihreisiin, mutta nyt olen ollut hiukan epäilevällä kannalla, että oliko se sittenkään sitä, mitä halusin. Ehkä tähän vaikuttaa, että ensi vuosi on täällä vaalivuosi – eikä kukaan puhu mistään varsinaisesta asiasta vaan vain vaaleista.
W – Wi-Fi. En epäile hetkeäkään, ettenkö pystyisi selviämään ilman nettiyhteyttä – eri asia on se, haluaisinko. Ja ilman sen kummempia analyysejä voin todeta, että en haluaisi.
X – Xoxo. Gossip Girl viittauksella suoraan Netflix-maratoneihin. En tiedä mitään parempaa keinoa nollata stressiaivoja kuin ahmia puoli päivää jotain tv-sarjaa jakso toisensa perään.

Y – Yksinäisyys. En ole ollut koskaan kovin hyvä olemaan yksin. Pikkuhiljaa olen opiskellut yksin olemisen ja yksinäisyyden eroja, mutta en voi kieltää, ettenkö tuntisi oloani tosi yksinäiseksi aika usein.
Z – Zalando. Tai nettishoppailu ylipäätään. Yhä enemmän ja enemmän inhoa pyöriä kaupoissa – etenkin jos tavoitteena on löytää jotain ostettavaa. Netissä valikoima ja shoppailurauha on ihan omaa luokkaansa ja tavarataloissa & putiikeissa tulee lähinnä käytyä hiplailemassa asioita, nuuskuttelemassa hajuvesiä ja sovittelemassa kokoja. Ostokset voi sitten tehdä kaikessa rauhassa kotona.
Å – Ååååå. Eli “oOoo”. Äännähdys, jolla mielelläni ilmaisen ihastusta, iloa, yllätystä, pettymystä, väsymystä, kateutta, intoa, ketutusta, hellyyttä ja suurinta osaa muitakin päivittäin eteen tulevia tapahtumia ja tunteita. Tässä kohtaa kyllä video olisi varmaan selventänyt asiaa paremmin.

Ä – Äiti. Itselleni tärkeintä maailmassa on se, että saan olla äiti. Keväinen kirjoitukseni aiheesta löytyy täältä: Miten minusta tuli äiti.
Ö – Örkki eli Yrjö. Kahden kisun kanssa elelevälle on karvakasaörkit arkipäivää. Sikäli täytyy sanoa plussana omille kehräyskoneille, että eivät kyllä stereotyyppisesti käy kakomassa matolle tai nojatuoliin unohdetulle kashmir-paidalle – vaan yleensä vessaan hiekkalaatikon viereen tai muuhun helposti puhdistettavaan paikkaan.
Kaikkien suureksi helpotukseksi en laita tähän loppuun kuvaa örkistä! 😀

Tässä sitä ollaan – pitkästä, piiiitkästä aikaa matkalla kunnon suomalaisille festareille!
Tiedän, että festariammattilaiset ovat kehittäneet kokonaisen koulukunnan festarityyleistä, festarimeikeistä ja ties mistä festari-alkuisesta.
Itse aion mennä mukavuus edellä – vaikka yksi hippihapsukimono onkin mukana ja kukkaistyttöhenkiset peiliaurinkolasini myös.

Pientä rock-fiilistä tulee kuitenkin, ainakin itselleni, ihan pienistäkin yksityiskohdista.
Musta kimalluskynsilakka ja rouhea sormus julistakoon Mintun katu-uskottavahkoa festivaalityyliä! L’Oréalin Color Riche -sarjan “Black Diamond” (nro 840) ei ole mikään jokaisen arkipäivän luottolakkani, mutta festareille se sopii ihan täydellisesti.

Ihana sormukseni on uusi hankinta. Rakastan sen rouheaa, mutta linjakasta ilmettä. Kiiltävät kärjet on hopeaa ja muuten se on terästä. Sormuksen sisäpuolella lukee Kenzo, mutta valitettavasti emme kuitenkaan ole kihloissa!
Kivaa viikonloppua! Meikäläinen lähtee nyt ruisrokkaamaan!