En juurikaan käytä voimasanoja. Kiroilu on varattu vain äärimmäisiin tilanteisiin.
Otsikon huudahdus on varmasti tuttu monille, mutta varmuuden vuoksi kertaus nuorempia lukijoita ajatellen: yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä suomalaisista hiihtäjistä, Marjo Matikainen, pyysi huoltojoukkoja näin laittamaan ladulle havuja, että saisi suksien pohjaan jäätyneet paakut pois. Havut löytyi ja Matikainen voitti MM-kultaa.
Mitä tästä opimme? No, ainakin sen, että vaikka itsellä on ihan hyvä draivi meneillään, motivaatiossa sen paremmin kuin kunnossakaan ei ole valittamista, saattaa silti tarvita ulkopuolisten apua, että pystyy jatkamaan eteenpäin. Joskus jääpaakut suksien pohjassa on sen verran isoja ja tiukassa, että hommasta ei vaan selviä itsekseen.
(pahoittelen hiihto-analogiaa, syytän Olympia-kisoja…)
Olen tässä pitkin talvea täällä blogissakin valitellut kaiken kasaantumista. Äidin sairastumista en tietenkään olisi halunnut, jos vain olisin voinut jättää väliin – mutta muuten kaikki haasteet on ihan itse valitsemiani. Olen itseasiassa edelleen innoissani kaikesta uudesta, enkä todellakaan haluaisi palata takaisin entiseen tasapaksuun todellisuuteeni.
Nyt vaan alkaa vähitellen vaikuttaa siltä, että taidan tarvita vähän havuja.
Suurin ongelma on oikeastaan se, että en oikein tiedä, mitä voisin tehdä voidakseni paremmin. Luonnollisesti suksi luistaisi kevyemmin, jos nukkuisi levolliset ja riittävän pitkät yöunet sekä harrastaisi säännöllisesti liikuntaa.
Untani olen yrittänyt vaalia. Menen (entiseen verrattuna) hyvissä ajoin sänkyyn, en räplää (kovin paljoa) puhelintani ja pidän makuuhuoneen lämpötilan viileänä. Välillä uni tulee melko nopeasti, välillä ei sitten millään. Pahinta on kuitenkin se, että herään käytännöllisesti katsoen joka yö kolmen aikoihin, enkä saa sen jälkeen enää unta. En koske puhelimeeni ja olen ottanut sängyn viereen paperia ja kynää, että voin kirjoittaa ylös mieltä mahdollisesti vaivaavat asiat. Toisinaan nukahdan pieneksi toviksi juuri ennen kellon soittoa, toisinaan valvon aamuun asti.
Tiedätte varmaan, miten käy, kun ei saa nukuttua tarpeeksi. Sitä tulee aivan hulluksi.
Liikunnan kanssa on myös vähän niin ja näin. Jotenkin vaan tuntuu ihan liian raskaalta ajatella jotain salille lähtöä, kun normityöpäivä haukkaa matkoineen valveillaoloajasta 10,5 – 11 tuntia. Onneksi on sentään kävelylenkit lounastunnilla ja viikonloput.
Kiireen keskellä ruokailutottumuksenikin on muuttunut aika katastrofaaliseen suuntaan. Normaalisti kun arkisin syön varsin terveellisesti ja monipuolisesti – ja hurvittelen vain viikonloppuisin. Nyt ruokavalioni koostuu pääasiassa erilaisista take away -aterioista. Ravintolaruokahan tunnetusti on kevyttä, vähärasvaista ja vähäsuolaista. Not!
Tarvitsen siis havuja.
Ja kun en edes tiedä, mistä niitä lähtisin hakemaan, pistän kysymyksen sinne teille eteenpäin. Kaikki niksit, miten mitä ilmeisimmin ohimenevästä, mutta pitkittyneestä stressivaiheesta selviää ehjin nahoin? Ja vaikeusastetta lisää tietty se, että iso osa stressinaiheuttajista on niin kivoja juttuja, että en kyllä mitenkään haluaisi niistä luopua.
Puhelimella otetut kisukuvat on kuvannut Peetun hyvä ystävä ja meidän luotto-kissavahti, valokuvaaja Rebecka Näsström.
10 Comments
Harmi kuulla uniongelmistasi – tiedän hyvin mistä puhut sillä painin ihan samojen ongelmien kanssa; nukahdan kyllä helposti mutta herään aamuyöllä enkä tahdo saada enää unta. Stressin ei tarvitse olla suurtakaan kun unet jo häiriintyvät, eikä mitään 100-prosenttisia konstejakaan ole takataskussa (vrt. koska kirjoitan tätä). Luettelemaan lisäksi muutama vinkki kuitenkin:
* Yritän muistuttaa itseäni, että tämä on väliaikaista. Kun siis herään enkä saa unta (yritän) olla stressaantumatta vielä siitäkin, etten saa unta. Sen sijaan yritän ajatella, että tämä on taas tällainen kausi ja menee ohi kyllä.
* Siirryn sohvalle nukkumaan. Tähän vaikuttaa toki myös puolison kuorsaus mutta auttaa myös nukahtamisessa ja olen jostain lukenutkin, ettei sänkyyn kannata jäädä makailemaan jos uni ei tule.
* Katson hömppää Netflixistä yöllä. Ei tosiaankaan mitään vakavaa, surullista eikä jännää vaan kevyttä romanttista komediaa (ei liian hauskaa) joka jotenkin nollaa hyörinän päässä.
Ilmeisesti myös ruoka vaikuttaa ja hiilihydraattien syöminen illalla auttaa, tätä en ole mitenkään tietoisesti testannut kyllä.
Tsemppiä nukkumishaasteisiin, jään mielenkiinnolla odottamaan muita vinkkejä!
Hei kiitos vinkeistä ja myötäelämisestä! Yksi tärkeimpiä asioita, mitä itsekin olen huomannut, on ettei saa hermostua, vaikka uni ei aamuyön heräämisen jälkeen tulekaan. Yritän rauhoitella itseäni, että hyväähän se tekee lepääminenkin, vaikkei unessa olisikaan. 🙂
Tämäkään ei välttämättä auta (nopeasti) ja voi aiheuttaa laajoja sivuvaikutuksia, mutta jos vielä uskallat, niin opettele “kunnon” meditaatiotekniikka.
En siis tarkoita “kevyttä” mindfulnessiä, joka sekin voi toimia, vaan menetelmää, joka todella muuttaa mieltä. Olen joskus antanut yhteystietoja Tukholmassa, mutta voin nopeasti kaivaa uudelleen, jos tarvista. 🙂
Miksi puhun uskaltamisesta? “Toimiva” meditaatiotekniikka on jotain muuta kuin mikään muu. Meditaatioprosessi, “mielen suuntaaminen sisäänpäin”, “ajatusten tuolle puolelle” on luonnollinen prosessi, mutta sen nimenomainen tekeminen, kiihdyttäminen meditoimalla on jotain muuta.
Se voi siis aiheuttaa kaikenlaista muutakin, mutta se on positiivista: se voi nostaa esiin mielestä “juttuja”, positiivisia ja negatiivisia, se voi muuttaa ajatteluamme jne..
Mutta siis nukkuminen:
– meditaatio voimistaa mieltä, joten se “vähentää stressiä”, koska vahvempi mieli ei enää reagoi niin voimakkaasti
– meditaatio (varsinkin tietyt tekniikat) vähentävät unen tarvetta, koska meditaatio on myös syvä lepotila, kuten uni
– koska meditaatio muistuttaa unta, menemme “syvälle mieleen” (mutta siis menettämättä mielen “pintakerrosten” toimintaa), niin meditaatioharjoitusten toistaminen päivittäin totuttaa siihen tajunnantilan muuttumiseen ja helpottaa nukahtamista
Niin, on siis meditaatiolla “huonojakin” puolia:
– meditaatiota pitää harjoittaa, muuten se ei vaikuta 🙂 – kaksi kertaa päivässä kuin hampaiden pesu on hyvä ja mitä enemmän, sen parempi, mutta oikeasti 2×5 min pitää jo rutiinia ja prosessia yllä
– jos haluaa päästä “pidemmälle” tai “syvemmälle”, niin käytännössä useimmiten pitää huomioida esim. ruoka ja joogaruokavalio on vähän hankala, mutta olen hei selvinnyt jo 30 vuotta sillä ihan hyvin!
– vaikka meditaatio on se kaikista yksityisin asia, jota teemme mielemme sisällä, niin ihminen kaipaa siihen tukea, mutta siihenkin on mahdollisuus Tukholmassa
Ainiin, joogan asanat voivat myös auttaa nukahtamisessa ja nukkumisessa. Itse en yleensä kärsi siihen liittyvistä ongelmista, mutta rentoutusasento, shavasana, keskellä yötä lattialla 5 min, kun mieli on levoton, voi auttaa nukahtamaan – kun siis palaa ensin sänkyyn.
Ah – pitäisköhän mun ensin meditoida, sitten soittaa autohuoltoon ja mennä vielä töihinkin… 🙂
Kiits A! Laitan sulle viestiä messengerissä! 🙂
Havuja vois olla mennä vaikka akupunktioon, hierontaan tai ihan lääkärille, eikä yrittää yksin. Olympiahiihtäjät jos ketkä juoksee eksperteillä ja ottaa itsensä ja hyvinvointihuomensa superhypertosissaan. Unettomuus on #@&!!
Hieronnassa käyn lähes kerran viikossa, mutta akupunktiota voisi kyllä kokeilla. Karkki sai siitä aikoinaan hyvän avun pahaan migreenikierteeseen. Univaikeudet on kyllä niin syvältä – ja on niin hankala luovia eteenpäin, kun pää on sameana väsymyksestä. 😛
Det låter som stress, att vakna klockan 3 varje natt. Min psykolog-vän säger alltid “This too will pass” , ett uttryck som faktiskt hjälpt mig i kaotiska skeden av livet….men då gäller det ju att man ser ett slut på stressen också. Nån typ av förändring måste kanske till, jobbmässig, privat eller något annat?
Ja, det är väl stressrelaterad även om jag inte upplever allt som negativt. När mamma får sin vårdhemsplats blir det mindre att oroa sig över på en gång. På jobbet är det just nu ganska mycket också men det är så mycket som är kul (och sådant som jag faktiskt har längtat efter) så skulle inte vilja börja att dra ner därifrån. Men samtidigt måste man ju ta signalerna på alvar – annars är risken att man går i väggen, och det vill man ju helst undvika.
Hei! Eiköhän nuo univaikeudet yleensä johdu vaihdevuosista? Erittäin yleistä ikäisillämme naisilla. Itselläni oli myös tällainen vaihe, joka meni itsestään ohi. Tietysti auttaa ruokavalio, reipas liikunta ja se ettei turhaan murehdi asiaa mille ei mitään mahda! Tsemppiä!
No niitähän ne kyllä hyvinkin varmaan ovat! Täytyy nyt tosiaan yrittää tasapainottaa elämää ja ottaa iisisti!