Söin tänään päivälliseksi grillimakkaraa (salsicciaa ja 90 % lammasmakkaraa). Tulin juuri uimasta. Tajusin, että on kesälomani viimeinen päivä.

Vesi on edelleenkin pikkulammessa lämmintä, vaikka tänään on tuullut niin, että pienen parvekesiivouksen aikana pelkäsin saavani päähäni naapurin lentoon lähteneet kukkaruukut. Lisäksi vaihtelevaisen paistaa/ei paista -päivän ainokainen pieni sadekuuro osui juuri uintiretkelleni. Eipä tuo oikeastaan haitannut. Järvessä taisi olla lämpöisempää kuin sen ulkopuolella.

En nyt ajatellut pilata viimeistä lomailtaani harmittelemisella. Loppuu ne pitkätkin lomat. Mutta vähän kyllä kieltämättää ottaa vastaan ajatus, että maanantaina taas… Muutamia lomapäiviä on toki jemmassa. Seuraavat “vapaat” koittavat elokuun lopussa, Tukholman muotiviikkojen aikaan.

Lievää lomanloppumisangstia olen yrittänyt loiventaa miettimällä positiivisia asioita.

1. Syystrendit. Huomaan ilahtuvani punamustan halonhakkaajaruudun paluusta. Muutenkin girly grunge tuntuu kivalta ja raikkaalta syystyyliltä. Ehkä osittain siksi, että aikoinaan koko grunge-touhotus, musiikkia lukuunottamatta, jäi vaipanvaihtojen, imetyksien ja muun vauva-aiheisen elämänvaiheen vuoksi täysin väliin itseltäni.

2. Lomakausi jatkuu. Uskon, luotan ja toivon, että toimistolla on normaalia hässäkkää rauhallisempaa vielä ainakin ensi viikon. Kieltämättä lomarentoutumista on hiukan häirinnyt pari isohkoa täysin levällään olevaa keissiä, joiden tiedän odottelevan työpöydälläni. Yksi muun tohinan osalta rauhallinen viikko riittäisi tasoittamaan tilannetta kummasti.

3. Stockholm Music & Art. Pientä festarikesän poikasta täällä Mintullakin. Tänä vuonna valloitamme Skeppsholmenin yhdessä Karkin ja Peetun kanssa. Elokuisen tapahtuman tähtenä mm. Prince. Jeee!

4. Uusi alku. Kaikki kouluvuodet ovat tehneet tehtävänsä – syksy tuntuu melkein enemmän uudelta vuodelta kuin itse vuodenvaihde. Jälleen on tilaa tsemppihenkisille päätöksille ja itsensä kehittämiselle. Ehkä nyt vihdoin se akvarellikurssi?

5. Kesä jatkuu vielä! Kyllä iltauinille ehtii työpäivinäkin – ja aamu-uinnille viikonloppuisin. Bikineissä retkottaminen ja nahkan grillaaminen on jäänyt tänäkin kesänä aika vähäiseksi, mutta vielä ei ole peli menetetty. Oma retkigrillikin tuli hankittua juuri ennen Suomen reissuani, joten perinteinen piknik brygganilla on sekin vain ajan kysymys.

Eli ei mitään syytä synkistelyyn! Ehkä kuitenkin ensi kesänä otan vähän pidemmän yhtenäisen loman. Aikaisemmin olen ollut sitä mieltä, että loman pätkittäminen saa sen tuntumaan pidemmältä, mutta kyllä kaksi viikkoa on vähän liian lyhyt aika kunnon irtautumiseen.

No, huomenna mennään Karkin kanssa katsomaan The Fashion World of Jean Paul Gaultier -näyttelyä ja valitsemaan verhoja neidon uuteen opiskelijakämppään. Ja illalla on vielä grillausta Camillan luona. Ihan kesämeininkiä, vaikka lomat onkin tältä erää lusittu.

Kuva: copyright Kristian Löveborg

Lomareissuni Tampereelle alkoi muutama päivä sitten herkullisesti, kun herätyskello (tai kaksi, jos totta puhutaan…) pärähti soimaan klo 3.30 aamulla. Pakkaushommat olin luonnollisesti aloitellut edellisenä iltana “hyvissä ajoin”, joten matkaan lähdettiin reippailla kolmen ja puolen tunnin yöunilla.

Virkeysaste oli Arlandan lentokentälle saapuessani suoraan sanottuna varsin vaatimaton. Onnistuin esimerkiksi käyttämään tismalleen väärässä päässä terminaalia sijaitsevaa turvatarkastusta, mikä Tukholman kentän mittakaavassa tarkoittaa ihan reipasta vähintään vartin kävelymatkaa geitille. No, onneksi ei sentään ollut mikään tajuton kiire.

Jossain vaiheessa siinä käppäillessäni tajusin, että vastaan tulee ihmisiä tutunoloiset, houkuttelevan näköiset pinkkiraitaiset paperikassit kädessään.

Ja aivan oikein! Victoria’s Secret on pystyttänyt pienen putiikin Arlandaan sitten viime lentomatkani. Pääosin parikymppisistä valtavia ostosmääriä kanniskelevista neitokaisista koostuva pitkälle kiemurteleva jono ei pelästyttänyt, vaan kävin kalastamassa itselleni kuuluisat pikkarit.

Ostosestoisen matka alkoi siis varsin lupaavasti. Ensimmäiset shoppailut oli suoritettu jo ennen maasta poistumista!

No, perillä odottikin sitten tällainen yllätys. Matkalaukkuni oli haljennut pohjasta ja koko vekotin oli tietty käyttökelvoton. Hetken jo kauhistelin, että mahtaako uuden matkalaukun hankinta niellä koko matkabudjettini…

Sen verran uskalsin kuitenkin repäistä, että nappasin Sokokselta mukaani ehkä maailman suloisimman glitterilakan! Lumenen Natural Code -sarjan valloittava konfetti-ilotulitus on ihana nimeään myöten: sävy nro 60 Magic Dust!

Aika mahtavan hyvin on Lumenen glitterilakat käyneet kaupaksi… Saalistamani Magic Dust oli viimeinen lajiaan – eikä valikoimaa ollut enää muutenkaan paljoa jäljellä. Kannattaa siis käydä apajilla, jos hyvälaatuinen ja edullinen ihanuus kiinnostaa.

Victoria’s Secretin pikkupöksyjä en ole vielä ehtinyt testailla. Tuo pitsinen one size malli on kuitenkin klassikko ja joustopitsi sellaista, joka kuulemma on täysin näkymätön tiukkojenkin asujen alla. Aivan mielettömän hienoa, jos se pitää paikkansa.

Tässä nyt sitten vielä kuvassa se pakkohankinta. Ihan konkurssiin en nyt sentään mennyt, mutta onhan se vähän kypsää kuluttaa matkabudjettia tavallaan turhalta tuntuviin asioihin. Edellinen matkalaukku, kun ei ollut kovinkaan vanha. Toisaalta tässä nähdään, että laatuun kannattaisi kyllä satsata… (mitä en kyllä tehnyt tälläkään kertaa – haha!).

Tänä keväänä perinteinen rantakunnon metsästys on tuntunut jääneen monilla vähemmälle. Tuon klassisen kevätaktiviteetin on jättänyt varjoonsa selkeästi hurtimmalta kuullostavat erityppiset kuntoremontti-projektit. Ainakin mikäli facebookin (ja nykyisin myös hör-och-häpna Instagramin) antamaan uutisvirtaan on luottaminen. Toivottavasti kaikki muutkin, joiden kuntoremontti ei ehtinyt tuottamaan upeaa hikisuolaista six-packia biitsillä esiteltäväksi, bongasivat fb:ssä ahkerasti kiertäneen “How to get a bikini body” -ohjeistuksen. Niille, jotka sen onnistuivat missaamaan, tulee ohjeet tässä vielä kertaalleen kokonaisuudessaan:

How to get a bikini body?

1. Have a body

2. Put on a bikini

Jos sitten haluaa vielä maksimoida rantsutyylinä, suosittelen mm. seuraavia asioita: tuulessa kuivuneita sotkuisia hiuksia, mukavasti hikiselläkin nenällä istuvia aurinkolaseja, iisiä hippiprinsessamekkoa, kantovälineeksi hiekkaa sietävää kangaskassia, kauniit rusketusraidat jättäviä lipsuja ja aurinkosuojan sisältävää huulikiiltoa. Lisätarvikkeiksi suosittelen nautinnollisella aaltopituudella olevaa ihanaa seuraa, retkivoileipiä, yllättäen järven keskeltä löytyviä huilauskiviä ja Peetun tekemiä soittolistoja.

Sanoinko jo, että rakastan olla lomalla, rakastan auringonpaistetta, rakastan hengailla Karkin ja Peetun kanssa ja rakastan sitä, että edes välillä, edes hetken, kaikki tuntuu aika yksinkertaiselta. Bara det.

• mekko, Peetun maailmanympärysreissun saalista
• aurinkolasit, Polaroid
• lipsut, Havaianas (saatu Aussielta vuosi-pari sitten)
• kangaskassi, Tukholman muotiviikoilta saatu, ei mitään hajua, minä vuonna… 🙂

Aloittelin eilen illalla “onnellisuutta metsästämässä” -juttusarjaan postausta itsekuriin, ääripäihin ja kultaiseen keskitiehen liittyen. Aika pian havaitsin, että olen sotkeutumassa omaan näppäryyteeni – eikä vieressä Vampire Diariesia intohimoisesti tölläävät Karkki ja Peetu mitenkään erityisesti lisänneet keskittymiskykyäni. Puolenyön aikaan päätin luovuttaa ja mennä nukkumaan.

Tänään nappasin tuon itselleni hyvin henkilökohtaisen ja tärkeän aiheen uudelleen käsittelyyn. Ankaran editoinnin ja uudelleen kirjoittamisen jälkeen olin valmis painamaan julkaisunappia. En tiedä mitä onnistuin klikkaamaan, mutta on se nyt taivaan ihme, että näiden bloggausvuosien jälkeen mitkään varoituskellot eivät kilise, vaikka ruudulle ilmestyy kysymys: “are you sure, you want to do this?”. Mitä siis julkaisuohjelmamme ei normaalisti todellakaan kysele. Painoin “kyllä” ja havaitsin, että olen palannut takaisin ruutuun yksi. Jäljellä oli se, minkä viime yönä draftina tallensin. Koko tämän illan työ oli haihtunut jonnekin.

Kiukkupäissäni deletoin koko jutunraakileen, mutta tulin katumapäälle ja kävin pelastamassa sen kuitenkin myöhempää käyttöä varten. Ehkä maailmankaikkeus halusi kertoa, että en halua julkaista tekstiä sellaisena kuin se oli. Tai että siitä on enemmän iloa, jos mietin vielä kerran, kuinka haluan asiani sanoa.

Pääpointtini on kuitenkin, että on aivan supertärkeää muista kehua ja kiittää itseään. Ihan. Joka. Päivä.

Tänään kehun itseäni, koska:

1. Olin reipas ja kävin hammaslääkärissä (enkä pyörtynyt tuoliin, vaikka ensin olin ihan varma, että taju lähtee nyt justiinsa)

2. Lähetin töissä hankalan meilin hankalalle ihmiselle, kun kukaan muu ei tohtinut/jaksanut/viitsinyt

3. En hermostunut, vaikka onnistuin hävittämään parin tunnin intensiivisen työn tulokset yhdellä delete-nappulan klikkauksella

Ja varmaan jotain muutakin vielä löytyisi, mutta nyt yritän keskittyä painamaan oikeaa julkaisunappia – ja sit painun viivana peiton alle kauneusunilleni… Hyvää yötä ja kauniita unia!!

Sebastian Professional on yllättävän tuntematon hiustuotesarja täällä Svennelässä. Siis, kun ottaa huomioon, että merkki on Suomessa hyvinkin suosittu ja monien ammattilaisten käyttämä.

Ilmeisesti Sebastian on kuitenkin päättänyt vakaasti iskostua myös ruotsalaisten tietoisuuteen. Olimme eilen Karkin kanssa heidän kaksi viikkoa Söderillä sijainneen pop up storen päättäjäispartyissa.

Peetu oli samaisen Sebastian Pop Up Storen avajaisissa pari viikkoa sitten ja kertoi, että tapahtumassa sai laitattaa itsellensä kampauksen iltaa varten. Tosin siinä vaiheessa, kun Peetu ja Liz olivat saapuneet paikalle, oli jonot jo niin mahottomat, että koko illan kiintiö oli täynnä.

Siitä viisastuneena hyökkäsin ajoissa paikalle ja pienen odottelun jälkeen pääsin istahtamaan kampaamotuoliin.

Jee – vähän kivaa – mun tukkaa laitetaan!!

Pienen jutustelun jälkeen hoksasimme, että kampaajalla ja Mintulla on yhteinen kieli. Vaasasta kotoisin oleva Nina on yksi Suomen Sebastianin kouluttajissa – ja tosiaan nyt nämä pari viikkoa Tukholmassa PR-hommissa.

Tämä kuva oli ihan pakko laittaa tänne, kun nuo takanani kammattavaksi jonottavat tytöt ovat niin jännittyneen näköisiä! Vakavaa puuhaa… Haha!

Karkki ei oikein osannut päättää, haluaisiko jonkun kampauksen vai ei. Ihanat aurinkolasit kuitenkin löytyivät ja juuri tismalleen oikean sävyisillä vaaleilla pokilla! Aurinkolasien takana häämöttää Karkin toinen löytö: megamageet statement-korvikset.

Kuumintahottia ruokarintamalla tällä hetkellä täällä on Food Trucks. Vietnamilaishenkisiä täytettyjä patonkeja tarjoileva Bun Bun on yksi ensimmäisistä Tukholmassa pyörivistä ruokarekoista.

Bun Bun oli eilen parkkeerattu ihan meidän iloksemme, pitämään huolta, että Sebastianin vieraat saavat sisuksiinsa jotain kiinteääkin. 🙂

Karkin illan asu jäi kovasta tahtotilasta huolimatta ikuistamatta kunnolla. Tässä kuitenkin näkyy kauniin mekon elegantti selkäpuoli…

… ja tässä kuvassa puolestaan mekon etupuolta koristava upea epäsymmetrinen kukkaprintti näkyy melkein kokonaan.

Aidon oloista (ja myös makuista!) chili-soosia ruokarekan vietnamilaispatonkeja vauhdittamaan.

Tosin ihan mukavasti näissä on potkua ilman ylimääräisiä lisukkeitakin. Ja voin kertoa, että makuelämys on aivan taivaallinen! Suosittelen ehdottomasti testaamaan, jos satutte törmäämään Bun Buniin Tukholmassa liikuskellessanne.

Food Truck -poitsu pitää tilanteen hallinnassa!

Ja tässä nyt vihdoin vähän parempia kuvia Ninan loihtimasta kauniista palmikkokampauksesta.

Kauniit palmikot – eikö!? Sen sijaan tuo muu tukkareuhka näyttää kyllä ainakin tässä kuvassa taas harvinaisen söheröiseltä.

Aika taiteellinen päälaki! Kuva on vähän epätarkka, mutta yritin säätää siihen kaikilla (olemattomilla) taidoillani vähän terävyyttä. Kupoli ansaitsee mielestäni tulla esitellyksi ja tämä on tasan ainoa kuva tuosta vinkkelistä.

Olen hippiprinsessa!

Mutta oli siis oikein hauska ja iloinen ilta! Hyvää musiikkia, pikkuisen shoppailua, kampaushemmottelua, hyvää ruokaa ja juomaa kivassa seurassa. Voisi sitä lauantai-iltansa huonomminkin viettää!

Ja hei – lopuksi vielä Lakritspuck!

Viime päivät on mennyt aika tiukasti Karkin muuttohommissa. Yllättävän paljon puuhaa riittää, vaikka muuttajan maallinen omaisuus ei vedäkään vertoja nelihenkisen lapsiperheen kamamäärälle.

Me apujoukot pidettiin sen verran paussia, että ehdittiin poiketa Beyond Retron kesäPartyssa. Samalla elvytetään melkein vuoden tauolla ollut, rakastettu kategoria – Peetun vetimet!

Mukana kuvioissa myös Greta (vas.) ja Dun (oik.).

Kesähattuhommaa mietittiin porukalla. Itse olisin kannattanut klassista olkihattua, mutta tiedän, että olen aivan totaalisen surkea käyttämään mitään päähineitä. Talvella olen tietty pakotettu kantamaan pipaa pakkasilla, mutta muuten oikeastaan ainoastaan juoksulippis on ainoa, mihin pystyn. Peetu sen sijaan himoitteli sekä jenkkilippaa että tosi söpöä matruusin hattua. Sailorilätsä olisi sikälikin hauska, että tänään neito aloittaa kesäduuninsa Viking Cinderellalla!

Löysimme kokonaisen tangollisen täynnä toinen toistaan valloittavampia shortsihaalari-playsuiteja! Party-tyyppisten shoppailutapahtumien miinuspuoli on sovituskoppeihin kertyvät järkyttävät jonot. Edes illan aikana luvattu 20 % alennus ei innostanut jonottamishommiin ja siksi tuokin supersöötti selästä avoin playsuit jäi sovittamatta.

Aurinkolasien testailuun ei mitään sovituskoppeja tarvita onneksi. Pyöreiden arskojen metsästykseni jatkuu edelleen; en ole raaskinut investoida suuresti himoitsemiini Hyde’s -laseihin vieläkään. Beyond Retron jättimolluskat on aika hauskat, mutta ehkä kuitenkin kaipailen hiukan enemmän cooliutta (kuin hassuutta…) aurinkolaseiltani. Kätevä kyllä kuvata itsensä lasit päässä. Jotenkin sillä tavalla saa huomattavasti paremman käsityksen siitä, miten ne sopii – kuin vain peilistä katsomalla.

Peetu ja Greta testailivat hurjan suloisia kukkapantoja. Tosin kuulemma Gretan kaveri tekee vieläkin hienompia ja niinpä molemmat päättivät hankkia uniikit käsityönä tehdyt kukkapannat Beyond Retro -pantojen sijaan.

Ja sitten vielä – tadaa – Peetun vetimet!!

• raitapaita (Mintun), Marimekko
• hame, Mintun ompelimosta
• laukku, Marc by Marc Jacobs
• kengät, Vagabond
• kaulakoru (Mintun), H&M