Perjantai-ilta ja kaikki hyvin. Itseasiassa erinomaisesti. Lentolakko peruuntui – eli pääsen huomenna alkuperäisten suunnitelmien mukaan viettämään Inspiration Day -tapahtumaa & juhlimaan Inspiration Blog Awards -häppeningiin. Alunperin iltajuhliin suunnittelemani mekko jumittui tosin byrokratiaan (siis anteeksi nyt vaan, mutta miksei postit ole Suomessa auki lauantaisin?? Edes vaikka sillä on hiano bisness-nimi “Itella”? Sama byrokratia-meininki silti), mutta Peetun (ja Grey’s Anatomyn..) innostamana kävin hakemassa kokovartalo-Spanxin ja nyt B-vaihtoehto, eli kaunis viininpunainen Diana von Furstenbergin mekko sujahtaa päälle ihan hienosti.

Olin vähän Iron Girl -energian tarpeessa ja kävin hakemassa chakroja tukevan paidan. Peetun lukioaikaiset ystävät ovat täällä meillä tänään tyttöillallisella. Rytmus on Ruotsin johtava pop-/jazz-musiikkilukio ja ihan mahtavaa accapella-viihdettä saan nauttia juurikin tällä hetkellä. Lisäksi tytöt vakuuttivat kilvan, että tuo paita ei ole yhtään liian hiivi tyyliini.

Luulen, että meistä tuli uusien SPANXieni kanssa aivan erottamattomat ystävykset (kiitos vaan suosituksista PauMau!). Ja että voin tehdä ihan mitä tahansa spanxeissäni – ainakin pakkauksen mainosläpyskän mukaan- ihan mahtavaa! Tosin tällä hetkellä todo listalla on lähinnä yöunet (piti olla jo 30 min sitten), pakkaus (suurin osa tarvittavista asioista on eniveis kasassa) ja hiusten kuivaus (en vaan voi nukkua märillä hiuksilla). Ihan älyttömän pitkät yöunet ei taida taaskaan olla tiedossa.

Tässä nyt kuiteskin pikkuisen fiiliksiä täällä vallitsevasta lievästi hysteerisestä meiningistä. Aivan tosi mahtava päästä tapaamaan taas kaikkia ihastuttavia blogi-ihmisiä! Vaikka siis tämä lähteminen on näköjään ihan joka kerta aivan yhtä kovan vaivan ja vääntämisen takana.. Haha!

Ja voin muuten kertoa, että kun satuin paljastamaan täällä tyttöiltaa viettäville fjortiksille, keitä ruotsalaisen blogosfäärin staroja eskorteeraan huomenna Inspiration-häppeningiin, haukkoivat neidot aivan sanattomina ihastuksesta henkeä! Ja ihan innoissani olen itsekin toki – aina mahtavaa tavata nuoria taitavia, kunnianhimoisia ja ainakin niiden muutaman puhelinkeskustelujen ja lukuisten tekstareitten perusteella erittäin mukavia ihmisiä!

Mutta nyt hiukset, pakkaus ja nukkumaan! Huh. Huomiseen!!

Kyllä oli taas sellaista jumittamista Henkkamaukan nettikaupan kanssa aamulla, että alta pois!! Lounaspöydässä käytyjen keskustelujen perusteella syynä on joko a) H&M ei vaan kertakaikkiaan opi, vaikka Ihan Joka Kerta On Aivan Sama Juttu, b) H&M ei vaan kertakaikkiaan välitä – yhteistyömallistojen aiheuttama piikki on vain kerran tai kaksi vuodessa, turha sitä varten on rustata koodeja kestävämpään kuntoon tai c) H&M on sitä mieltä, että kaatuileva verkkokauppa on järkyn hyvää mainosta – siis kertakaikkiaan, että KAIKKI haluavat yhtäaikaa ostoksille!! 5 miljoonaa kärpästä ei voi olla väärässä…

Itse ehkä kallistuisin optimistirealistina vaihtoehtojen b) ja c) kannalle.

No, shoppailupaniikkipulssi on nyt tasaantunut. Sain tilattua Peetulle viininpunakuviollisen swetarin ja itselleni valkoiset bf-farkut ja tyttöjen puolelta kivan rannekorusetin. Muuhun ei budjetissa ollut nyt tällä kieroksella tilaa, vaikka hiirikursori yrittikin hivuttautua yhden sun toisenkin ihanuuden kohdalle.

Myös viikonlopun matkasuunnitelmapaniikkipulssi alkaa olla rauhoittumaan päin. Finnair on listannut lennot, jotka pyritään hoitamaan mahdollisesta lakosta huolimatta. Mintulle ja ruotsalaisille huippubloggarivieraille varatut lennot ovat tuolla listalla. Elikkä näyttääpi siltä, että pääsen lähtemään viettämään unohtumatonta Inspiration-päivää ihan alkuperäisen suunnitelman mukaan.

Asukriisi kuitenkin pahenee entisestään. Mekko? Kengät? Laukku? Korut sentään on hoidossa… mutta voiko tuota nyt sanoa edes hyväksi aluksi??

Ihan kaikkeen edelliseen liittymättömästi. Satuin löytämään tällaisen superkauniin kuvasarjan Peetun toimistoasusta reilun viikon takaa. Ihana hehkeä syksy on nyt viimeisen viikon aikana muuttunut aikas mäntin harmaaksi… Tai ehkä se vaan näyttää siltä, kun aina on pimeää?

Onneksi nyt voi jo alkaa pikkuhiljaa kaivaa jouluvaloja, kynttilöitä ja muita kaamoksenkarkottajia esiin. Tai no, kynttilöitä meillä on jo poltettu aika pitkään. Lykkäsin muuten tuohon aamulla tekemääni H&M:n Isabel Marant -tilaukseen myös vähän punaisia pellavaisia servettejä, punaruudulliset lakanat ja muuta sesonkiin sopivaa kampetta. Joulumieli is coming!!

• mekko, Forever21
• paita, H&M
• sukkikset, H&M
• kengät, DinSko

Täällä on nyt vallalla aivan megalomaaninen paniikki. Upeasta, ihanasta ja niin jo raksusta Michael Korsin pikkulaukusta hajosi lukko!! Aaaargh!

Laukku ei ole edes vielä vuodenkaan vanha (ostettu Net-a-porterin talvialesta viime talvena) ja käyttökertoja on kertynyt ehdottomasti maksimissaan kymmenen! Ottaa ihan järkyttävän hillittömästi päähän! Siis ymmärrän kyllä, että mikä tahansa voi mennä rikki, mutta juuri siitä syystä a) pyrin aina ostamaan laatua ja b) kohtelen hankkimiani tavaroita kauniisti ja kunnioittaen ja toivon niiden pysyvän menossa mukana mahdollisimman pitkään.

Laukun lukko on siis tuollainen, että toinen nappula on vähän niinkuin koristeena ja tukena, kun taas toista liikutetaan sisäänpäin niin, että lukko aukeaa. Ja tietty se on se liikuteltava, tärkeämpi nappula, joka irtosi.

Tarkoitus oli ottaa tuo, omasta mielestäni kaikkein hienoin (ja kätevin) laukkuni mukaan ensi viikonlopun Inspiration -meininkeihin, mutta näköjään tämän(kin) kohdalla pitää tehdä uusia suunnitelmia. Niin tylsää!! On mulla tietty se ikivanha Bossin clutch, mutta olisin ihan täysillä halunnut just tämän laukun asuni (josta ei vielä toistaiseksi ole aavistustakaan…) täydennykseksi.

Nyt juuri tällä hetkellä ehdottomasti pahin ongelma on, että mitä ihmettä mä teen??

Laukku on ostettu Net-a-porterin alesta. Kannattaakohan sinne ottaa yhteyttä ongelman kanssa? Tuntuu, että jos lähetän laukun sinne, voin sanoa hyvästit koko jutulle. Todella harmi, että Tukholmassa ei ole Michael Korsin putiikkia. He varmasti korjaisivat laukun – ainakin uskon niin.

Sen verran tutkin asiaa, että varsinaisesti tuossa ei ole mennyt mikään rikki. Lukkonappula on kiinni itse mekanismissa pikkuisen ruuvin avulla. Ruuvi on todennäköisesti jäänyt kiristämättä kunnolla valmistusvaiheessa (tai sitten se löystyy käytössä, mikä on huonompi homma). Uskoisin että tuo on periaatteessa aika helppo korjata. Nappula ruuvataan takaisin lukkoon kiinni ja kaikki on hyvin. Ongelmalliseksi asian tekee se, että laukku on tietty vuoritettu ja lukkomekanismi on laukun ja vuorin välissä.

Itse en pysty nappulaa ruuvaamaan takaisin paikalleen vuoria hajottamatta. Mietin jo, että liimaisin varovaisesti tuon pikaliimalla paikalleen, mutta en nyt ole ihan varma, miten hyvä idea sekään on. Lukon pitää pysyä toimintakuntoisena, muuten laukkua ei pysty käyttämään, koska läppä jää höröttämään pystyyn.

Nyt vaan en tosiaankaan tiedä, mitä ihmettä mun pitäisi tehdä… Onko joku törmännyt samaan ongelmaan Michael Korsin laukkujen kanssa? Onko kellään kokemuksia Net-a-porterista ostettujen tavaroiden korjaamisesta?

Ihan uskomatonta, miten taas voi olla perjantai! Viikot sujahtaa ohi ihan käsittämättömän nopeasti. Kai on tunnustettava, että olen tullut vanhaksi. Ei sitä silloin joskus jaksanut ihmetellä viikkojen kulumisen nopeutta. Kun aikaa oli tuhlattavaksi ja tapettavaksi asti. Toivottavasti saan anteeksi tuon vaihteeksi normaaliakin cheesymmän otsikon… En voinut vastustaa kiusausta, ymmärtänette miksi.

Paidan lisäksi muuta erityistä Lovea ei tähän perjantaihin kuulu. Paitsi no, töissä oli kiva päivä. Olin vähän vetämättömissä koko viikon niskan päällä roikkuneen flunssani kanssa (ja joka nyt uhkaavasti näyttää pääsevän voitolle). Sain kuitenkin vähän ehkä odottamattakin kehuja pomolta ja tiedon, että projektiduunini jatkuu ainakin kevääseen 2015 – eli about puolitoista vuotta tästä eteenpäin. Ihan supermahtavaa!! Muutenkin oli mukavaa ja yllättävänkin aikaansaapa olin, kun ottaa huomioon, että on kuiteski perjantai, Minttu orastavassa flunssassa ja 2/3 tiimistä reissussa ympäri Pohjois-Eurooppaa.

Peruutin täksi illaksi sopimani AW-treffit, en vain kertakaikkiaan kykene olemaan päälle pyrkivän flunssani kanssa ihmisten ilmoilla. Kotihommat tuossa huutaa eniveis tekijäänsä. Jonain päivänä hankin kyllä vielä sen astianpesukoneen… Because I’m worth it! Haha! Tähän mennessä astianpesukoneen hankinta on aina tyssännyt siihen, että totean mielummin haluavani uudet kengät kuin koneen, joka tekee sen, minkä itsekin osaan. Lisäksi tuntuu aika turhalta, että kahden aikuisen naisen kotitaloudessa oikeasti tarvittaisiin tiskikonetta. Paitsi siis tietysti silloin, kun pitäisi alkaa raivata keittiötä ja likaisten astioiden vuori lähentelee eeppistä.

Flunssahuuruisen perjantain asu on kovasti mieleeni. Kapea musta hame ja jakku antaa illuusion fiksusta office-kokonaisuudesta, mutta rento paita ja maihinnousukengät tasoittavat tilanteen sopivan katu-uskottavaksi. Tosin täytyy tunnustaa, että Dr. Martensit ovat sen verran kuumat, että sisällä toimistolla kuljen sivityneesti joko ballerinoissa tai sling-back sandaaleissa. Haha!

• paita, MTWTFSS
• hame, H&M
• jakku, frk
• kengät, Dr. Martens

Sain Muoti mielessä -blogin hurmaavalta Anna Malialta Blogiperiaatteet -nimellä kulkevan haasteen. Aina säännöllisesti tulee pohdittua paljonkin omia periaatteitani, miten ne synkkaa muun blogimaailman ajatuksiin ja miksi ylipäätään bloggaan. Tämä haaste tuntui kuin juuri minulle räätälöidyltä. Se menee näin:

”Haluan aloittaa haasteen, jossa kerromme omia periaatteitamme bloggareina. Mikä on sinulle tärkeää? Mitkä asiat saavat sinut harmistumaan blogimaailmassa? Miten suhtaudut kuvien oikeuksiin? Miten hoidat yhteistyöpostaukset? Kerro asioista vapaamuotoisesti ja omalla tyylilläsi. Itse haluan tällä tavoin kertoa omat periaatteeni ja ajatukseni julkisesti, jotta lukijani saavat rehellisesti tietää mitä mieltä olen asioista.”

Go 4 it vol. 2 -blogin alkutaival

Aloitin bloggaamisen oikeastaan ainoastaan ja vain, koska halusin pitää yllä suomenkielen taitoani. Kuuden vuoden Ruotsissa asumisen jälkeen alkoi tuntua, että kielitaito rapistuu ja ohenee tavalla, jota en olisi aikaisemmin voinut uskoa todeksi. Siihen päälle kun vielä lisäsi pääasiassa englanniksi tapahtuneen opiskelun, ei henkilökohtaiselle kielenhuollolle ollut ihan hurjasti tilaisuuksia. Ensimmäinen idea oli alkaa kirjoitella viestejä Suomessa asuville rakkaille, mutta näppäränä tyttönä päätin ratkaista asian “massapostilla” – eli kirjoittelemalla kuulumiseni blogiin.

Aloittaessani en tiennyt, että sellainen asia kuin “muotiblogi” on olemassakaan. Tosin aika pian tempauduin mukaan tuolloin vuoden 2007 alussa vielä hurmaavan kotoiseen ja suppeaan muotibloggareitten joukkoon. (Joo kyllä, silloin olimme kaikki ihan reilusti muotibloggareita. Jako lifestyle-, muoti-, kauneus- etsetera -blogeihin tuli vasta myöhemmin. Neuleblogit olivat iso juttu ja ruokablogit – se ei ole kai muuttunut mihinkään?).

Tuntuu, että alkuajoista on jo valovuosia – ja kun katsoo koko skenen kehitystä – jossain mittakaavassa se on ihan oikeasti valovuosi. Olen kuitenkin halunnut pitää mukana ihan jokaikisen postauksen alusta asti. Blogi on niin jo omaa historiaani, että en voisi kuvitellakaan deletoivani edes niitä kaikkein säälittävimpiä ja surkeimpia juttuja!

Kuvien lainaaminen puolin ja toisin

Kuvia lainatessani pyrin olemaan mahdollisimman avoin ja ilmaista selkeästi kuvien lähteen joko laittamalla credsit kuvaajalle tai linkittämällä kuvan omistajan sivulle. Lainaan vain niitä kuvia, joiden tiedän olevan siihen käytettävissä. Esim. vapaasti ei-kaupalliseen tarkoitukseen käytössä olevia lehdistökuvia löytyy tosi monelta media-saitilta. Sivustolla yleensä myös lukee, miten he haluavat kuvistansa viitteet. Eri ketjujen etc. vaatekuvat ovat myöskin hyvin usein vapaasti käytettävissä.

Pyrin koko ajan pitämään itseäni ajan tasalla sen suhteen, millainen kuvien lainaaminen on ookoo lain mukaan, mutta haluan myös noudattaa hyvää ja kivaa tyyliä. Eli en lainaa kuvia, jos en ole varma, että se sopii ja lähteet ilmoitan aina selkeästi.

Omia kuviani saa lainata, kunhan laittaa lähteen näkyviin selkeästi ja linkin blogiini.

Linkit lukijoiden iloksi

Blogissani ei ole kaupallisia linkkejä. Kaikki linkit ovat lukijoiden iloksi, että löytäisitte asiat, joista puhun mahdollisimman helposti ja googlailematta. On hassua, miten ennakkoluuloisesti linkkeihin suhtaudutaan. Mielestäni hyvä linkittäminen on palvelua – ja joskus linkkien laittamiseen ja hyvien linkkien haravoimiseen menee enemmän aikaa kuin itse postaukseen.

Yhteistyöt ja markkinointi

Ilmoitan aina erittäin selvästi, onko kysymys yhteistyöpostauksesta tai olenko saanut jonkin postauksessa esiintyvän tuotteen blogin kautta. Itse olen kyllä sitä mieltä, että tämän jankuttaminen on mennyt vähän överiksi. Siis tulee sellainen tunne, että pitäisi kirjoittaa “olen ostanut tämän itse omalla rahalla”, ettei joku vain ala epäillä piilomainontaa. Toisaalta nämä ovat niitä uuden alan kasvukipuja ja kehittymisen vaiheita. Olen hurjan onnellinen, että saan olla mukana edelleen todistamassa, miten koko bloggausmaailmaa muuttuu ja etabloituu. Enkä tosiaan itsekään halua lukea hämärän rajamailla kulkevia piilomainontajuttuja, joten mielummin yliselkeä asian selvittäminen kuin epäselväksi jäävät viestit.

Ikäviä puolia

Tiedän, että kuullostaa vähintäänkin lällyltä, kun sanon, että kaikkein ikävintä on se, että enää ei ole mitään mahdollisuutta seurata kaikkia ihania blogeja, ehtiä tutustua upeisiin ihmisiin heidän tekstiensä kautta tai käydä antoisia keskusteluja eri kommenttibokseissa. Osittain muutos johtuu siitä, että blogimaailma on muuttunut niin paljon. Osittain olen muuttunut itse.

Ikäviä kommentteja, hyökkääviä anonyymejä tai muita normaaleja blogimaailman varjopuolia ei tielleni ole osunut oikeastaan lainkaan.

Mikä bloggaamisessa on tärkeää

Rakastan bloggaamista, rakastan kirjoittaa itselleni tärkeistä asioista olivatpa ne pinnallisia tai vähän syvällisempiä. Rakastan sitä, että tiedän, että teitä on siellä ruudun takana vaikka kuinka paljon, vaikkei kommenttiboksini tulvikaan vastauksia, kysymyksiä tai kannanottoja. Tämä on minulle henkireikä, pakopaikka, minäkuvan osa ja leikkikenttä, jossa voin tavata niin samanmielisten kuin kaikkien muittenkin kanssa.

En voisi kuvitellakaan elämää ilman bloggaamista. Tai voisin, mutta en todellakaan halua!

Haastan mukaan kertomaan omista blogiperiaatteistaan blogit:

1. Stockholm by me
2. Tyyliä metsästämässä
3. Anna ja Sebastian

Tuskin maltan odottaa, että pääsen lukemaan uusien ja vähän vanhempienkin bloggarikollegoitteni blogiperiaatteita!

Tämän pimeän, sateisen, kylmänkalsean marraskuisen tiistain pelastaja oli kivat ja intiimit Decades: A Century of Fashion -kirjan lanseerausbileet. Kirjan tekijä, charmatti Cameron Silver oli myös paikalla. Peetu yritti yllyttää, että olisin käynyt kysymässä, onko hän jotain sukua upealle bloggarikollegalle Vesa Silverille. En mennyt. Haha!

Hieno, kovakantinen, noin about A3-kokoinen kirja on hiukaisevan kattava katsaus koko viime vuosisadan keskeisimmistä tyyleistä. Jokainen vuosikymmen on esitelty omassa kappaleessaan ja jotenkin ilmiselvän helposti Cameron Silver onnistuu nostamaan esiin juuri ne olennaisimmat tyylit ja aina yhtä vaikeasti vangittavan “ajan hengen”.

Etenkin 1900-luvun viimeiset vuosikymmenet, jotka jollain tapaa tuntuvat edelleen olevan niin lähellä, on kokeneemmallekin fashion editorille aikamoinen haaste. Lähihistorian kirjoa on vaikea kiteyttää sortumatta suosimaan omia suosikkivirtauksiaan. En toki ehtinyt kirjaa vielä syvätutkimaan, mutta päällisin puolin näyttäisi siltä, että Silver on tehnyt herkullisen analyyttistä työtä – ja fiksun päätöksen jättää 2000 -luku seuraavaan kirjaan.

Oivaltava kiteyttäminen ei ole kirjan ainoa hyve. Ikonisten, mutta ei liiaksi mediassa kuluneiden kuvien haalimiseen ja valintaan on pakko ollut mennä mittaamaton määrä työtunteja. Itse olisin ollut valmis hankkimaan kirjan jo pelkästään sen kuvamateriaalin ansiosta (vaikkei nyt silti mistään valokuvataidekirjasta ole kysymys – vaan enemmänkin upeasti toteutetusta historian kirjasta).

Valokuvien lisäksi kirjasta löytyy harvinaisia muotisuunnittelijoiden luonnoksia ja mallipiirroksia – todellinen aarreaitta alasta kiinnostuneelle!

Kauniin ulkomuotonsa vuoksi Decades: A Century of Fashion on aivan loistava joululahjaidea oikeastaan ihan jokaiselle, joka on kiinnostunut muodista muutenkin kuin shoppailemalla uusia kamppeita itselleen.

Lanseerausjuhlat pidettiin Stockholm Market -nimisessä putiikissa Östermalmilla. Ohi kulkiessa olen kyllä jollain tapaa rekisteröinyt kivan oloisen putiikin, mutta nyt taisin olla ensimmäistä kertaa sisällä. Ihan vakipaikkaa tästä ei taida kyllä tulla, sen verran hintahaitarin yläpäästä valikoima meidän budjetille näytti olevan. Sen sijaan  hyviä “investointivetimiä” Stockholm Market on pullollaan. Nyt tsiigailtiin mekkoa Uuden Vuoden juhliin ja taitaa Mintulla olla tulossa yhdet toisetkin tärkeät juhlat ennen sitä.

Ida Sjöstedtin yönsininen paljettimekko pikkuruisista paljeteista on saanut pääntielle upean kristalliketjun.

Peetu rakastui niin täysillä tähän Valentinon Red -malliston täyteläisen kukkaiseen taftimekkoon, että Minttu taisi mennä lupaamaan, että sellainen kyllä ompelimosta ennen vuoden vaihdetta valmistuu. Seuraava ongelma onkin sitten, että mistä löytyisi kangasta, jossa olisi edes aavistus samaa fiilistä.

MSGM oli itselleni ihan uusi tuttavuus. Täytyy kyllä tehdä mitä pikimmin vähän tarkempaa tutkimustyötä, sillä huomasin hyvin monen vaatteen, johon ihastuen tartuin, edustavan juuri tätä merkkiä. Yksi esimerkki on tuo kuvan hennon vaaleanpunainen neopreenipaita upeine koristeluineen. Kirkkaanpunaisesta neopreenimekosta ei nyt tullut kuvaa, mutta se oli yksi niistä jutuista, joita varten täytyy palata Stockholm Market -putiikkiin vähän paremmalla ajalla.

Juhlapukuhaaveilujen jälkeen päädyttiin sopivasti erinomaisen hyvin varustellun Spanx-hyllyn luokse. Haaveilemaani kokovartalo-Spanxia ei kyllä löytynyt, mutta luulenpa, että tuollaiset korkeavyötäröiset shortsit voisivat ajaa saman asian. Juhlakausi – täältä tullaan!