Täytyy tunnustaa, että meillä syödään aika usein texmex-henkistä, nopeasti valmistuvaa kotipikaruokaa. Rakastamme kaikki guacamolea ja jo pelkästään se riittää tekosyyksi pitää kunnon tortilla-illallinen.
Perussetti on joko se, että levitämme pussillisen tortilla-chipsejä pellille, päälle reilusti juustoraastetta (goudaa löytyy yleensä kaapista) ja purkillinen salsaa. Muutama minuutti uunissa grillivastuksen alla ja herkullinen – Netflix-tölläykseen hyvin soveltuva – illallinen on valmis. Kyytipojaksi tietty supersuuri kulhollinen guacamolea. Tai sitten se, että käärimme tortilla-lättyjen sisään ihanaa, useimmiten pääasiassa vegeä kastiketta, salsaa, tomaattihakkelusta, ranskankermaa ja kasapäin guacamolea of course.
En ole missään tapauksessa kyllästynyt perinteisiin tex-mex -herkkuihimme, mutta kun Indiedays yhteistyössä Santa Marian kanssa haastoi kehittelemään uusia, helppoja ideoita otsikolla “No more boring meals!” olin heti innoissani mukana.

Viime viikonloppuna meillä täällä Tukholmassa oli – samoin kuin tietääkseni myös suurimmassa osassa Suomea – aivan mielettömän ihanat kesäkelit. Sen kunniaksi fiksailimme kesäolohuonettamme, parveketta, kesäkuntoon ja testiajoimme pikkuruisen grillimme. Meillä on tosiaan sallittua grillata parvekkeella ja monet niin tekeekin. Itselläni on hiukan sellainen olo, että mitään kovin massiivista grilliä en halua hankkia ja että mielelläni pidän grillaushetket aika simppeleinä ja nopeina. En yksinkertaisesti halua ärsyttää naapureita, vaikka järjestyssäännöt olisivatkin puolellani.
Grillauskauden avajaisiin hankittiin muutama laadukas, raakana myytävä salsiccia-makkara (Italia). Oikeastaan siis illan aterian nimen olisi pitänyt olla “Around the World Hot Dog” – etenkin kun lähikaupasta ei löytynyt sen paremmin meksikolaista Coronaa kuin Soliakaan – ja piti tyytyä janon sammutuksessa saksalaiseen versioon – lisäksi tulisuuden pehmentäjänä ei ole turkkilaisen jogurtin voittanutta.

Eli parvekkeen-siivous-ja-kesäkukkien-istutus -lauantain illallinen koostui yksinkertaisuudessaan meksikohenkisistä hotdogeista. Tarvikkeina:

• grillattua salsiccia-makkaraa (meillä oli melkoisen pikanttia jalapeno-salsicciaa, mutta mikä tahansa muukin, myös vege-versiot, käy!)
• mini tortilla wrap
• taco sauce (medium tai hot)
• chunky salsa (medium tai hot)
• turkki-jogurttia (taittamaan mahdollista tulisuutta)
• avokado-hakkelusta

Avokado-hakkelus on alunperin meidän perheessä Peetun kehittelemä salaattimainen muunnos tavallisesta guacamolesta. Tykkään perusversiosta tosi paljon, mutta joskus on jotenkin ihanampaa, kun yleensä melkein kastikemainen guacamole tarjoillaankin freesinä salaattiversiona.
Eli meksikolaiseen hotdogiin tarvitaan: yksi grillattu makkara/hotdog (mielellään tulinen – ja vege-makkarat käy tosi hyvin myös!), pari-kolme ruokalusikallista avokado-hakkelusta, yksi Santa Maria -minitortilla, 2-3 rkl Santa Maria Chunky Salsa & Taco Sauce -kastikkeita, 2-3 rkl turkkijogurttia (tai muuta vastaavaa).

AVOKADO-HAKKELUS
Ainekset:

• 1 kypsä avokado
• kourallinen maukkaita pikkutomaatteja
• 1/2 ruukkua tuoretta korianteria
• 1/2 limen mehu
• suolaa
• pippuria myllystä
• (tuoretta chiliä)

Valmistus:
Hienonna tuoreet yrtit, pilko avokado ja pikkutomaatit – sekoita kulhoon. Purista limen mehu ja sekoita se hakkelukseen. Mausta suolalla ja rouhitulla pippurilla.
Mikäli makkara on miedon makuinen, voi avocado-hakkelusta hyvin maustaa pieneksi pilkotulla tuoreella chilillä.

Parvekekausi on avattu!
Aina välillä tulee sellainen olo, että olisin muka kateellinen niille, joilla on kaunis mökki puhtaan suomalaisen järven rannalla. Ja täytyy kyllä tunnustaa, että harvat, vain kesään liittyvät, muistot ovat yhtä rakkaita kuin ne, kun olen saanut saunoa ja uida Tinnin mökillä Saarikylissä (Roineessa!) – tai muualla Tampereen lähellä olevista kirkasvetisistä järvistä.
Silti huomaan aina uudelleen, että elämä on heittänyt mut juuri sellaiseen paikkaan asumaan, että vain ihan minimaalisella vaivalla saan ympättyä kaikki mökkielämän ja city-elämän hyvät puolet juuri tähän, missä olen juuri nyt. Ihan oikea luonto (Hellasgårdenin luonnonpuisto) ja järvi on vain muutaman askeleen päässä takaoveltani. Niin ihanaa, olen vilpittömästi rakastanut asua juuri tässä osoitteessa siitä lähtien, kun muutin tänne ja tsemppaan kyllä, että en alkaisi “kotisokeaksi”.
Mutta jos totta puhutaan, kunnollista saunaa en kyllä täältä ole löytänyt. Ja siksi kai aina Suomessa pitää päästä saunomaan, vaikka finne-mittakaavalla en todellakaan ole mikään supersaunoja!

Meksikolainen hot dog taisi kyllä tämän ex-tempore -testikerran jälkeen päätyä ihan vakituiseen “mitä-tänään-syötäis” -repertuaariin. En ole oikeastaan ikinä tykännyt siitä pullaleivästä, joka on perus-hotdogin perusta. Mini-tortilla on huomattavasti helpompi ja herkullisempi ja jos nyt ihan totta puhutaan, testi oli sen verran onnistunut, että tästä lähtien meillä tarjotaan aina hot dogit mini-tortillassa – eikä jossain väsyneessä sämpylässsä.
Ja aina ei tosiaankaan tarvitse viritellä grilliä – hotdogit lämpenee kyllä hellalla ihan yhtä hyvin!

Siellä lahden itäpuolella taidetaan jo kiivaasti valmistautua vapun viettoon. Kuudentoista Tukholmavuoden jälkeen on jo melkein vaikea muistaa, miten merkittävästä juhlasta on kyse. En nyt todellakaan väitä kaipaavani nuoruuteni ja opiskeluaikojen kosteita bakkanaaleja. Sen sijaan ystävien kanssa vietetyistä vapuista – ja etenkin monista ihanista vappulounaista ja piknikeistä – on ihania muistoja, jotka nostattavat nostalgiafiiliksiä.
Tämän hiukan epämääräisen johdannon tarkoituksena on esitellä pari viikkoa sitten kokkaamani aasialaishenkinen, ihanasti kookoksen tuoksuinen uunilohi. Ei ole juuri helpompaa ruokaa kuin uunissa valmistettu lohi. Se valmistuu nopeasti, onnistuu jopa meikäläisen kaltaiselta aloittelijalta ja maistuu useimmille.

Kookoslohessa yhdistyy kookoksen pehmeä makeus chilin pikanttiin kirpeyteen ja korianteri viimeistelee ruokalajin leppoisan aasialaisfiiliksen. Periaatteessa tämä on siis ihan perinteistä, helposti valmistuvaa lohturuokaa, mutta pienellä aasialaisella twistillä.
AASIALAINEN KOOKOSLOHI
Ainekset (noin about viisi annosta):

• 900 g lohta
• 1/2 dl kookoshiutaleita
• 1 purkki kookosmaitoa
• 2 rkl kookosöljyä
• 1 rkl kalakastiketta
• 2 tuoretta chiliä
• ruukku tuoretta korianteria
• suolaa
• limelohkoja (tarjoiluun)

Valmistus:

• Paahda kookoshiutaleita pannulla niin, että ne saavat hiukan vaaleanruskeaa väriä. Sekoittele koko ajan, sillä nuo kärähtävät helposti käyttökelvottomiksi. Poista chileistä siemenet ja muut valkoiset osat (sekä vihreä kanta tietty!) ja pilko tosi pieneksi. Silppua korianteri, mutta jätä muutama sievä lehdykkä tarjoilua varten koristukseksi.
• Sekoita kaikki ainekset (lohta lukuunottamatta) kulhossa. Mausta sopivasti suolalla.
• Laita lohi nahkapuoli alaspäin uunivuokaan ja kaada kastike päälle. Paista noin 180 asteisessa uunissa 15 – 20 minuuttia. Muista, että lohi on paljon herkullisempaa piirun verran vähemmän kypsänä kuin piirun verran yli.
• Koristele valmis lohi tuoreella korianterilla ja tarjoile riisin ja limen lohkojen kanssa.

Voisin kuvitella, että tämä olisi aivan loistava tarjottava vapunpäivän lounaalle. Resepti on helposti monistettavissa eli uunissa lohi valmistuu isommallekin porukalle samalla vaivalla. Juomaksi sopii hyvin hiukan puolimakeaan taittava pirskahteleva valkoviini tai miksei kuohuviini, jos kerran vappulounaasta on kyse!

[mittaustagi]
[conversionpixel campaign=’Vaasan RuisNachot’ title=’Kevennettyä herkuttelua’]

Niinkuin sunnuntaina julistin, nyt on korkea aika tsempata reippailun ja syömisten kanssa. Pikavilkaisu vaatekaappiin riittää kertomaan, että jos en nyt ryhdistäydy, kesäksi pitää uusia koko garderobi. Kokemuksesta kuitenkin tiedän, että liian tiukka ja pääasiassa itsekuriin ja itsensä pieksemiseen perustuva elämäntaparemontti ei ole milloinkaan kovin pitkäikäinen. Myös herkuttelua on mahduttava mukaan! Onneksi sen voi tehdä myös kevyesti ja hyvällä omatunnolla. Pääsin mukaan Indiedaysin ja Vaasan RuisNachojen kampanjaan ja päätin todistaa itselleni, että herkuttelun ei aina tarvitse tarkoittaa epäterveellisyyttä ja tyhjiä kaloreita.
RuisNachoja on useampaa eri makuvaihtoehtoa. Itse päätin testata uutuuksia Paahdetut siemenet ja Tomaatti & Rosmariini. Tein kyytipojaksi kaksi superkevyttä, mutta todella maukasta dippikastiketta. Kerrankin ei tarvitse ajatella, että ”en voi ottaa yhtäkään, koska sitten en pysty lopettamaan”. Kevyen ja herkullisen RuisNacho + dippi –yhdistelmän kanssa mopo saa karata ihan vapaasti.

Ajatuksena oli, että lähden kaverini kanssa viikonloppuna aurinkoiselle ja reippaalle power walk –lenkille ja sitten parkkeeraisimme parvekkeelleni nauttimaan ja paistattelemaan päivää. No, viikonlopun sää oli tyypillinen aprilväder. Välillä paistoi, välillä ropsi vettä ja vaikka mittarin lukemat näytti ihan mukavaa reilua kymmentä lämpöastetta, jääkylmä tuuli jäähdytti parvekkeellaistumisaikeet.
Ulkoilun jälkeen tarvitsimme lämmikkeeksi teetä ja RuisNachot dippikastikkeen tekivät erinomaisesti kauppansa lämpimän juoman kanssa.

VALKOSIPULINTUOKSUINEN YRTTIDIPPI
Ainekset:

• 1 dl rahkaa
• 1 dl maustamatonta jogurttia
• ½ – 1 sitruunan mehu
• 1 tl juoksevaa hunajaa
• 1 valkosipulin kynsi
• Nippu ruohosipulia
• Nippu tilliä
• Suolaa maun mukaan

Valmistus:
Pilko valkosipulin kynsi tosi, tosi pieneksi. Hienonna tilli ja ruohosipuli. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja laita suolaa maun mukaan.

Valkosipulintuoksuinen yrttidippi on todella kesäinen ja raikas kastike. Keveys tulee rahkasta, joten sen määrää muuttelemalla voi hiukan säätää kokonaisenergian määrää. Koostumusta ohentaa maustamaton jogurtti ja sitruunanmehu. Niiden määrää voi säädellä ihan oman maun mukaan. Itselläni oli aika makeita eco-sitruunoita, joten laitoin mehun kokonaisesta hedelmästä, vaikka puolikaskin voisi kyllä riittää.
Hiukan ylimääräiseltä tuntuvaa energiaa tulee myös hunajasta, mutta jotain makeutusta kannattaa laittaa hiukan, sillä se taittaa ihanasti kaiken muun happamuutta.
Kastiketta voi muunnella loputtomasti käyttämällä erilaisia yrttejä. Itse kyllä ihastuin juuri tähän yhdistelmään niin paljon, että aion testata sitä myös ihan kastikkeena esim. uunilohelle.

DIJON-SINAPILLA MAUSTETTU RAEJUUSTODIPPI
Ainekset:

• 1 dl raejuustoa
• 1 dl kermaviiliä
• 1 tl Dijon-sinappia
• Muutama herkullinen cocktail-kurkku
• Pari tl kapriksia (kapristen lientä 2 tl)
• Mustapippuria myllystä

Valmistus:
Pilko kurkut tosi pieniksi palasiksi. Sekoita kaikki ainekset. Lisää sinappia ja/tai kapristen lientä, jos maku tuntuu liian laimealta.

Olen vasta ihan vähän aikaa sitten hoksannut Dijon-sinapin ja nyt haluaisin tunkea sitä vähän joka paikkaan. Pikkuiset cocktail-kurkut on sen sijaan ollut salainen paheeni jo pidempään. Raejuustoksi voi valita kevytversionkin, mutta dipissä toimii parhaiten vähän vähemmän rakeinen (ruotsalaistyyppinen) versio. Kermaviilillä pystyy lisäämään kastikemaisuutta.
Suolaisuutta tähän kastikkeeseen tulee aivan tarpeeksi kurkuista ja kapriksista, joten suolaa ei kannata lisätä ainakaan vielä valmistusvaiheessa. Kaikki eivät tykkää kapriksista ja ne voi aivan hyvin jättää poiskin. Omasta mielestäni pikkuisen kirpsakka suolaisuus on aivan ihanaa ja dippi maistuu aivan erityisen hyvältä pienen hikoilun jälkeen.

Dippikastikkeet on yleensä parhaimmillaan, jos ne on saanut vetäytyä hetken. Siitä syystä sekoittelin kastikkeet valmiiksi ennen lenkille lähtöä ja pistin jääkaappiin odottamaan nälkäisiä ulkoilijoita. Sikälikin mukavaa, jos maha alkaa kurnia oikein kunnolla, ei tarvitse muuta kuin nostaa herkut pöytään!
Testatuista RuisNachoista oma suosikkini on Paahdetut siemenet, mutta kaverilleni maistui mielummin Tomaatti & Rosmariini. Onneksi ostin Tampereen reissullani pussin kaikkia muitakin makuja – pääsee testailemaan niitäkin! Veikkaan, että Seesami & Merisuola iskee meikäläisen makuhermoon myös. (Sitä voisikin tarjota vappuna…)

Mutta nyt kiinnostaisi kovasti tietää, milloin sinä kaipaisit pientä herkutteluhetkeä hyvällä omatunolla? Milloin sinä söisit Vaasan RuisNachoja?
Jätä vastauksesi tämän postauksen kommentteihin viimeistään sunnuntaina 24.4. klo 23.59 mennessä ja olet mukana Vaasanin mahtavan tuotepalkinnon arvonnassa! Tarkemmat kilpailun säännöt voi käydä lukemassa täältä!

Tavoitteenani oli, että The Synttäreitteni tarjoilut olisivat olleet kokonaan vegaanit. Kakun kohdalla päätin joustaa, koska en löytänyt helposti mistään vegaania kakkua, jonka olisi voinut tilata kotiin. Ja suklaakonvehdeistakin vain osa oli vegaaneja.
Suolaisten kohdalla oli helpompaa, sillä tarkoitukseni ei ollut tarjota mitään varsinaista ateriaa – vaan vähän naposteltavaa ekologisten viinien seuraksi. Tässä yksi omista suosikeistani, supermaukas kukkakaalipikkelsi – tai marinoidut kukkakaalit – miten sen nyt haluaa sanoa.
Tuore korianteri ja chilihiutaleet antavat herkullista twistiä maulle ja itseasiassa liemi on niin hyvää, että käy salaatinkastikkeeksi vaikka ihan sellaisenaan. Itse olen tykännyt kukkakaalipikkelsistä lisukkeena melkein mille tahansa ruualle, leivän päällä ja erityisesti couscous-salaatissa makua tuomassa. Voin kuvitella, että tuo sopii aivan täydellisesti lisukkeeksi myös kaikille grilliruuille, joten kantsii laittaa resepti muistiin tulevaa sesonkia ajatellen.

KUKKAKAALIPIKKELSI
Ainekset:

• 1 keskikokoinen kukkakaali
• pieni sipuli
• 3 dl oliiviöljyä
• 1 limen mehu
• 1 tl hunajaa
• 1 dl valkoviinietikkaa
• nippu tuoretta korianteria
• 1 tl chilihiutaleita
• suolaa
• pippuria myllystä

Valmistus:

• Pilko kukkakaali pieniksi, suupalan kokoisiksi nupuiksi ja kiehauta n. 5 min. Älä keitä liikaa, kukkakaali saa tuntua aikas napakalta.
• Pieni sipuli tosi ohuiksi suikaleiksi.
• Sekoita kaikki marinadin ainekset ja maista lopputulosta. Liemi saa olla aika tujua ennen kaalien lisäämistä. Kantsii kuitenkin muistaa, että chilihiutaleiden maku voimistuu ajan kanssa.
• Lisää kiehautetut kukkakaalit ja sipuli marinadiin ja anna maustua yön yli.

Pikkelsi säilyy varsin hyvin kylmässä, mutta kantsii ottaa huoneen lämpöön hyvissä ajoin ennen tarjoilua. Maut pääsevät silloin parhaiten esiin.

[mittaustagi]
[conversionpixel campaign=’Vaasan Taika’ title=’Leipää rakkaudella’]

Olen tunnustanut jo moneen kertaan täällä blogissakin, että en ole mikään kovin rutinoitunut kotikokki. Rakastan kuitenkin hyvää ruokaa ja yksi intohimoni on hyvät voileivät. Välillä tuntuu, että voisin elää pelkillä erilaisin päällystein höystetyillä leivillä! Karkki ja Peetu jakavat voikkarirakkauteni ja siksi onkin ihan mahtavaa, että pääsin mukaan Indiedaysin ja Vaasanin kampanjaan. Testissä ihanan pehmeät ja lempeän makuiset VAASAN Taika TaikaRuis -ruisviipaleet.
Pääsiäinen on juuri tulossa ja sen myötä lennähtävät omat pikkutipuni muutamaksi päiväksi kotiin. Niin ihanaa, että sydän ihan lämpiää! Pääsiäisenä on varmasti taas aikaa hengailla yhdessä aamiaispöydän ympärillä pitkälle aamupäivään, mikä on ehkä parasta, mitä tiedän. Sen kunniaksi kehittelin Karkille ja Peetulle rukiisille VAASAN Taika -viipaleille herkkuleivät, jossa päällysteenä on kaikki lempparit koottuna.

Pohjalle muusattua avokadoa maustettuna tilkalla sitruunanmehua, suolaa ja pippuria. Höysteeksi maukkaita pikkutomaatteja, basilikasilppua ja tujaus balsamicoa. Kaiken kruunuksi hiukan emmental-juustoa. Kunnon suomalainen emmental on parasta, meidän kaikkien suurta herkkua! Makujen kautta sitä saa hoidettua jopa välillä nostalgiseksi äityvää koti-ikävää! Onneksi Suomi-emmentalia löytyy melkein aina meidän lähikaupasta.
VAASAN Taika -ruisviipaleet on maidottomia ja runsaskuituisia. Lisäksi ne sopii aivan ihanasti miedon makunsa ansiosta monenlaisiin voileipäkokonaisuuksiin.

Kampanjaan kuuluu myös ihan tosi mahtava kilpailu! Se menee näin:
Julkaise Instagramissa oma leipäkuvasi, miten sinä muistaisit rakkaitasi herkullisella leivällä. @Vaasan_leipomot arpoo Instagram-tilillään 2 voittajaa joka viikon perjantai ja voittajat palkitaan herkullisin eväskorein. Instagram-kuvat tulee merkata hashtagein #sanoseleivällä #jyväntaikaa ja @vaasan_leipomot. Kilpailun palkintona on todella runsaita eväskoreja (arvo n. 40e)!
Nyt vain miettimään, miten leipä voi olla arjen juhlaa ja miten voi ilahduttaa rakkaimpiaan. Ja leivästä sitten tietenkin kuva Instagramiin, niin voitto voi olla jo tänä perjantaina sinun! (Harmi, että itse ei voi osallistua…)

[mittaustagi]

Ennen New Yorkin reissua yritin saada jääkaapista pois kaikki potentiaalisesti epämääräiset ja pilaantumisriskin alla olevat ruokatarvikkeet. (Kaikille rosvoille tiedoksi: kotimme ei tosiaankaan jäänyt tyhjilleen, vaan kissavahdit asuvat matkamme ajan siellä). Juureksista tekemäni uunivuoka oli niin onnistunutta, että ajattelin ilahduttaa ohjeella teitäkin.
Resepti on superhelppo – niinkuin ohjeeni aina – ja uuniruokien hyvä puoli on se, että valmistumista odotellessa voi puuhailla muuta. Ihanasti rosmariinilta tuoksuvaan vuokaan voi laittaa melkein mitä tahansa juureksia, kukkakaalia ja miksei vaikka paprikaa, jos siitä sattuu tykkäämään. Pinjansimenet antavat pikanttia pähkinämäisyyttä ja fetan ansiosta juuresvuoka tuntuu ihan ruualta eikä vain lisukkeelta.
Feta ei kylläkään ole mitenkään pakollista, meillä sattui vain olemaan jääkaapissa yksi pala, jossa päivämäärä oli menossa umpeen. Ilman juustoa juuresvuoka sopii myös vegaaneille.

HELPPO JUURESVUOKA
Ainekset:

• 3 – 4 punajuurta
• 3 – 4 perunaa (itselläni oli vielä lisäksi muutama pikkuinen parsaperuna)
• 2 sötpotatis (sweet potato – mikähän tämä on suomeksi? Google translate antoi vastaukseksi vain “peruna”)
• 2 punasipulia
• 2 – 3 valkosipulin kynttä
• pussi pinjansiemeniä
• paketti fetajuustoa (n. 150 g)
• rosmariinia/timjamia tuoreena tai kuivattuna
• suolaa
• pippuria myllystä
• muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä

Valmistus:
Kuori ja pilko juurekset lohkoiksi – perunoita ei tosin tarvitse kuoria, pelkkä pesu riittää. Pilko myös punasipuli ja valkosipuli ja laita kaikki isoon uunivuokaan tai syvälle pellille. Huljuttele päälle muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä ja mausta koko komeus ripauksella suolaa, tuoreena rouhitulla pippurilla ja yrteillä. Kypsennä 200 asteisessa uunissa 30 min.
Laske uunin lämpö 175 asteeseen, ripottele päälle pinjansiemenet ja pieneksi pilkottu fetajuusto. Kypsennä vielä toiset 30 min tai kunnes kasvikset ovat sopivan pehmeitä. Punajuurissa tuntuu menevän kauiten.

Uunijuuresten kaverina maistuu turkkijogurttiin tehty raikas kastike. Pikantti Sriracha-soosilla maustettu kastike on lempparini ja syön sitä oikeastaan kaiken kanssa – joskus myös leivän päällä.
Kastikkeeseen tarvitaan siis turkkijogurttia, Sriracha-kastiketta maun mukaan, ripaus suolaa ja vähän mustapippuria. Kaikki pyöräytetään sekaisin ja annetaan maustua jääkaapissa hetki, jos ehtii odottamaan.

Kasvisvuokaan olisi sopinut hyvin myös porkkanat, mutta niitä nyt ei poikkeuksellisesti sattunut kaapista löytymään. Sötpotatis onneksi tuo mukavan mehevää makeutta annokselle.
Uunikasvikset ovat mainio lisäke kana- ja liharuuille, mutta ei se kyllä niitä mitenkään erityisesti kaipaa. Etenkin kastikkeen kanssa annos tuntuu ihan “oikealta ruualta” eikä yhtään ole sellainen olo, että päivälliseksi on pelkkiä lisukkeita!