Nonni, nyt se on sitten ohitse se Mintun viimeinenkin kesälomaviikko. Eilen oli hiukan lomanloppumisblues, enkä oikein saanut pakotettua itseäni normaaliin sunnuntai-rutiiniini, seuraavan viikon työvaatteiden tsekkailuun. En tiedä auttoiko vai hankaloittiko asiaa se, että tänään kotiin lennähtänyt Tinni siinä vieressä pakkaili tavaroitaan.
Toisaalta oli sellainen puuhastelun meininki, mutta toisaalta loman ja lomailutunnelman loppuminen tuli entistäkin selkeämmäksi.

Jos totta puhutaan, ei itseasiassa harmita yhtään, että lomat on nyt pidetty ja arki palannut talon. Ei siitäkään huolimatta, että varsin epävakaisen ja viileän kesän jälkeen näyttää kunnon helleaalto viimein saavuttaneen Tukholman.
Toimistolla on oikeastaan aika kivaa. Joskus toki muutenkin, mutta erityisen leppoisaa siellä on näin, kun suurin osa porukasta on edelleen lomilla. Viikon päästä pulssi kiihtyy taas, mutta tällä viikolla ehtii vielä hyvin tehdä kaikkia niitä hommia, jotka on siirtänyt sitten-kun-on-aikaa -ajankohtaan.


Tällainen rentofiiliksinen kesäloma-aikaan osuva työviikko on mielestäni ainoa mahdollinen ajankohta, jolloin shortsit sopivat toimistolle. Mietin kyllä hetken, että näinköhän viitsin laittaa niitä nytkään, mutta sitten totesin, että meidän kerroksessa ei ole kuin pari hassua kollegaa duunissa tällä viikolla, joten nyt jos koskaan voi antaa periksi hellelukemiin kipuaville kesälämpötiloille.
Vaikkei meillä mitään virallista toimiston dress codea olekaan, huomasi aivan selvästi, että varsin moni muukin on tulkinnut kirjoittamattomia soveliaisuussäännöksiä lomakauden linssien läpi. Normaalisti kun paljaat olkapäät, läpsykkäiset remmisandaalit tai kukkakuosiset maksimekot eivät todellakaan ole mikään tavallinen näky.
Kesäsäännöt pätevät siis toimistopukeutumisessa – ja oikeastaan hyvä niin!

Tosin shortsien toimistokelpoisuus on mielestäni suoraan yhteydessä punttien pituuteen – ei pelkästään siihen, että ne ovat shortsit. Nuo omat tummansiniset shortsini eivät todellakaan ole normaaliolosuhteissa office-tyyliäni. Sen sijaan siistit, ei vapaa-ajan materiaalista valmistetut räätälöidyt versiot, joiden puntti laskeutuu polvien tuntumaan, voisivat olla hyvinkin elegantit.
Valkoinen kauluspaita, vaikka sekin on poletteineen ja vajaamittaisine hihoineen varsin rento, tuo hiukan skarpimpaa ja puetumpaa ilmettä kokonaisuuteen. Yhdistelmä tuntui sikäli onnistuneelta, että en kyllä tuntenut itseäni hetkeäkään alipukeutuneeksi.

Eli oma vastaukseni otsikon kysymykseen on: kyllä ja ei! Ihan niinkuin kaikessa muussakin pukeutumisessa, periaatteessa mitään tiukkoja sääntöjä ei ole olemassa, kunhan ottaa huomioon tilanteen, tilaisuuden ja on riittävän huomaavainen muita ihmisiä kohtaan.

• kauluspaita, Forever21
• shortsit, Lindex
• sandaalit, Lacoste
• kangaskassi, Carin Wester

Joskus viime syksynä H&M:n alesta hankkimani pohjepituinen musta ribbineulemekko on osoittautunut todelliseksi luottovaatteeksi. Talvella pidin sitä paljon neuleiden kanssa ja toisinaan puin ysärihenkisesti kauluspaidan alle.
Kevään tullen ajattelin, että neulemekko on liian talvinen ja pitää siirtää odottamaan seuraavaa sesonkia. Mutta vielä mitä! Väristään ja melko rouheasta neulepinnastaan huolimatta mekko taipuu mielestäni aivan mainiosti myös näihin aavistuksen viileisiin kesäkeleihin.

Tämä onkin varsinainen “vanhat palvelijat” -asu, sillä Zarasta aikoinani hankkimani korot on nähnyt jo vaikka miten monta kesää. Pari vuotta ne huilasivat varastossa, mutta sitten vein ne suutarille saamaan uudet korkolaput ja taas mennään!
Piilokorokepohjansa ansiosta sandaalit on tosi mukavat ja helposti käveltävät. Täytyy tunnustaa, että en ole nyt vähään aikaan raidannut Zaran valikoimaa, mutta jossain vaiheessa kaikki niiden korolliset kengät olivat niin järkkykorkeita, että yhdet sellaiset hankittuani, päätin siirtää kenkähankintani muualle.
Onneksi nuo ovat sen verran klassisen malliset, että ainakaan omaan silmääni ne eivät näytä auttamattoman vanhanaikaisilta.


Monkin huitula on sekin jo nähnyt sesongin jos toisenkin. Tykkään siitä kuitenkin edelleen niin paljon, että en sulanut Peetun omimisyrityksien edessä.
Mielestäni se tuo mukavaa graafisuutta ja rentoutta asukokonaisuuteen.


Tänään alkoi viimeinen lomaviikkoni. Tukholman sääennusteet muuttuu melkein tunneittain, mutta toivon, että saisimme edes vähän aurinkoa ja lämpöä. Tosin haaveilemani kotoinen biitsiloma taitaa olla liikaa vaadittu.
No, Tinni tulee tänään illalla viettämään Tukholma-viikkoa ja ainahan täällä jotain kivaa tekemistä löytyy!

• neulemekko, H&M
• huitula, Monki
• sandaalit, Zara
• laukku, Botkier

Ihana lomani Suomessa alkaa olla lopuillaan. Jotenkin kuvittelin, että ehdin muka jossain välissä päivitellä blogiakin, mutta paatunut aikaoptimisti oli tietty suunnitellut niin paljon kaikkea ohjelmaa ja tekemistä koko reissun ajaksi, että lopulta oli pakko perua jo tehtyjä suunnitelmiakin.
Äitiä ehdin toki tavata nyt pitkästä aikaa kunnolla ja useampana päivänäkin. Ihan mahtavaa, että hän on edelleen varsin hyvissä voimissa ja positiivisella mielellä. Silti tuntuu jotenkin raskaalta, kun tiedän, että seuraavan kerran tavataan vasta myöhään syksyllä. Pitkätkään puhelut kun eivät korvaa sitä, että saa olla läsnä, koskettaa ja halata – ja välillä olla vaikka ihan hiljaa yhdessä, jos siltä tuntuu.

Viikon mittaisella reissulla ei mitenkään ehdi joka paikkaan, tapaamaan kaikkia, joita haluaisi, tekemään jokaista juttua, jonka oli suunnitellut. Vapriikin mielenkiintoiset näyttelyt jäivät tällä kertaa väliin – enkä ehtinyt edes Museo Milavidaan katsomaan Valentinon haute couture -luomuksista koottua näyttelyä, vaikka etukäteen ajattelin, että se on ihan must.
No, ihmisten kohtaaminen, rakkaiden vanhojen ystävien tapaaminen on kuitenkin aina itselleni se ykkösasia. Ja pääsin Tinnin mökille saunomaan maailman parhaaseen saunaan ja uimaan 20 asteiseen Roineeseen. Kesää on vielä jäljellä vaikka kuinka, mutta tiedän jo nyt, että tuo ihana mökkihetki tulee olemaan ehdottomasti yksi kesäni highlighteista.

Vaikka blogini onkin ollut varsin hunningolla tässä lomaillessani, kameran muistikortti on täyttynyt ihanista kesämuistoista.
Tarkoitus oli tehdä “leidit Ruisrockissa” -tyylinen postaus lähes samantien, kun lähdimme Turusta kohti Tamperetta. Se tulee nyt sitten vähän viiveellä, mutta tässä esittelyssä rokkisunnuntain asuni.

Taisi olla viides tai kuudes kerta ikinä, kun olin Ruisrockissa – ja aina on ollut ihan mahtava keli, aurinkoista, lämmintä ja kesäistä. Vaikka Suomen kesä on ollut poikkeuksellisen viileä ja varsin sateinen, Ruisrock-viikonloppu oli jälleen myös säiden puolesta mitä mahtavin.
Kuumassa ja pölyisessä ympäristössä lipsut olivat ainoat järkevät jalkineet. Varpaat olivat tosin varsin vakuuttavan mutapölyn peitossa aina päivän päätteeksi, mutta siitä selvisi hyvällä huuhtelulla. Ensimmäisenä festaripäivänä erehdyin paikalle tennareissa ja niitä ei taida saada käyttökelpoiseksi ilman pesukonetta.

Superohuesta puuvillasta tehty maksimekkoni on ikivanha hankinta ihka ensimmäiseltä visiitiltäni Primarkiin Lontoossa. Hyvin se on näköjään kestänyt varsin ahkeraa käyttöä huitulaisuudestaan huolimatta.
Lievästi espanjalaishenkinen neuletoppi on alehankinta H&M:ltä. Tykkään siitä oikeastaan ihan kovasti, mutta jotenkin se on hankala yhdisteltävä. Paljaat olkapäät vaatii aika lämpimän kelin, mutta neule on sen verran paksua, että oikeastaan sen kanssa tulee helposti kuuma.
Helteisessä Ruisrockissakin kävi niin, että olin melkein koko päivän pelkällä mekolla. Toppi oli vain ihan liikaa kovassa helteessä.

Ihanat kuvat on ottanut Tinni majapaikkamme (Tinnin tädin upea rivitalokoti) vehreässä puutarhassa. Ihan tuli kaipuu omaan pihaan – niin mukava oli chillailla auringossa aamukahvia hörpiskellen ennen päivän hulinoita!

• toppi, H&M
• mekko, Primark
• lipsut, Havaianas

Olipas mukava tulla pitkän viikonlopun jälkeen tänne blogiin ja huomata, etten ole todellakaan yksin epäsuosittuine mielipiteineni! Välillä sitä ajattelee olevansa ainoa maailmassa, joka ajattelee tai tuntee tietyllä tavalla, mutta yleensä samanmielisiä löytyy, kunhan vain vähän katselee ympärilleen!
Pitkän viikonloppuvapaani syynä oli perjantai-aamuna superhyper-aikaisin alkanut ja eilen piirun nukkumaanmenoajan jälkeen päättynyt reissu Peetun luokse Uumajaan. Ihan pelkkä kohteliaisuusvisiitti ei ollut kysessä, sillä äiskä oli tilattu paikalle muuttoavuksi ja muuttoautoa ajamaan.

Viikonlopun ohjelma meni suunnilleen näin:
Perjantaina Minttu hyppäsi Tukholmasta 6.22 aamulla Uumajaan lähtevään junaan. Junaan, koska tavaraa oli niin paljon (mm. 1 kattolamppu ja 2 jalkalamppua, pora, poranteriä ja muuta remppavarustetta), että niitä ei olisi ikinä saanut lentokoneella vietyä. Perillä vietiin ensin kamat Peetun uuteen kotiin ja sitten porakoneen kanssa vanhalle kämpälle ottamaan seiniltä alas peilit, taulut, hyllyt sun muut. Illan ohjelmassa oli take away sushia, irtokarkkeja ja pari jaksoa Norjan ensitreffit alttarilla -sarjan kakkossesonkia.
Lauantaina haimme Peetun vuokraaman muuttoauton. Melko “luotettavan” oloisesta Rent’a’Wreck -nimisestä vuokraamosta käyttöön saamamme Saabin vanha automaattifarmari osoittautui kolhuistaan ja repsottavista penkinpäällisistään huolimatta kelpo peliksi.

Parin-kolmen kilometrin muuttomatka piti ajaa viitisen kertaa, mutta yllättävän nopeasti saimme siirrettyä neidon maallisen omaisuuden osoitteesta toiseen.
Muuttolatikkorumban jälkeen suuntasimme Ikeaan. Muutaman tunnin ähräyksen jälkeen olimme saaneet yhden kärryn ja yhden vaunun täyteen kaikkea mahdollista tuikitarpeellista paperiserveteistä ja taulunkehyksistä yöpöytään, vaatekaapin sisustoihin ja keittiösaarekkeeseen.
Purettuamme autosta täyden Ikea-lastin, hurautimme vielä markettiin ruoka- ja kodintavaraostoksille. Kaikki autottomat tietää, miten mahtavalta tuntuu, kun kerrankin saa kaikki painavat säilykkeet, pesuaineet, jauhot sun muut ja hankalasti kannettavaksi sopivat asiat, kuten vessapaperipaalit, ihanasti autolla oven eteen!
Koko kroppa hellänä kaikesta roudaamisesta väsähdimme melko välittömästi noutopitsat ja yhden jakson Norjan ensitreffejä nautittuamme.
Sunnuntaina aloitimme palauttamalla vuokra-auton ja tekemällä muuttosiivouksen Peetun vanhaan opiskelijakämppään. Parin tunnin jälkeen soluasunto kiilsi huomattavasti puhtaampana kuin mitä se oli, kun Peetu sen kolme vuotta sitten sai. Ja hyvä niin.
Loppupäivä menikin sitten Ikea-kalusteita kootessa. Tiesittekö, että niihinkin voi tulla himo? Yhden kun saa valmiiksi, on pakko hyökätä välittömästi seuraavan kimppuun!
Olimme kaikesta puuhailusta niin uuvuksissa, että hädin tuskin pysyimme hereillä Burger King -illallisen ja luontodokumentin ajan (Norjan ensitreffeistä ei ollut tullut vielä uusia jaksoja…).

Maanantaina ehdittiin vielä porata tauluja, koukkuja ja hyllyjä seiniin ennenkuin noin 30 vuotta vanha porakoneeni alkoi singota kipinöitä sen verran uskottavasti, että emme enää uskaltaneet käynnistää sitä uudelleen. Onneksi kaikki tärkeimmät ja isoimmat jutut tuli valmiiksi. Eikös se ole ihan trendikästä pitää isoa, leveäraamista kokovartalopeiliä lattialla, seinää vasten nojallaan?
Jatkoimme supertehokkaalla linjalla ja ehdimme myös hakea Peetun paikallisesta osto-ja-myynti -aplikaatiosta löytämät suloiset valkoiset pinnatuolit ruokailutilaa varten ennenkuin Mintun oli aika kiitää kohti lentokenttää.

Etukäteen ajateltiin, että muuttorumban ohessa meille jää hyvin aikaa käydä syömässä jossain Uumajan lukuisista ihanista ravintoloista. Tosi mahtavaa, miten kohtuullisen pieneen kaupunkiin on pesiytynyt niin monta White Guiden suosittelulistoille päätynyttä paikkaa. Aika monessa niistä on kyllä tullut jo edellisillä reissuilla käytyä, mutta aina tuntuu riittävän uutta koettavaa. Ja mikä ettei sitä mielellään menisi huippuun ravintolaan uudestaankin.
Suunnitelmat on tehty muutettavaksi ja tällä kertaa me päätimme sitten kuitenkin priorisoida ihan muita asioita kuin kulinaarisia nautintoja. Peetun uudesta kodista tuli muutaman päivän huhkimisen jälkeen niin ihana, että eihän siitä mihinkään ravintolaan olisi malttanutkaan lähteä. Eikä olisi jaksanutkaan.
Eli helposti voi arvata, että tässä ei nyt ole kysymys viikonloppuisesta dinneriasustani. Kuvat on itseasiassa ottanut Tinni taannoisella Bremenin reissullamme.

Jos totta puhutaan, kuvien asu ei päätynyt aivan sellaisenaan illalliselle sielläkään. Kävelymatka lauantaiseen illallisravintolaamme oli reilut neljä kilometriä, joten korot jäivät järkisyistä kämpille. Hiukan samasta syystä – ja osittain myös siksi, että ilta alkoi muuttua varsin viileäksi – hameen tilalle vaihtui housut.
Tykkään kuitenkin asusta oikein kovasti! Sähkönsininen kiiltonahka-clutch piristää valko-musta-koralli-nude -kokonaisuutta hauskasti. Hame on ikivanha Dagmarin putkimekko, jota olen nyt alkanut käyttää hameena. Oikeastaan kaikki asun osaset on nähneet jo monta monituista sesonkia, mutta uudelleen yhdisteltynä kokonaisuus näyttää ainakin omaan silmääni ihan uudelta. Varmastikin asuni pääsee siis vielä jollekin dinnerillekin. 🙂

• paita, V Ave Shoe Repair
• hame, Dagmar
• sandaalit, Zara
• clutch, Karen Millen

Kuka on sanonut, että vain juhlissa saa kimaltaa? En minä ainakaan! Jos totta puhutaan, haaveilen siitä, että olisin niin cool, että voisin menää töihin paljettihousuissa. Printtipaita, bleiseri ja nonchalantit matalat kengät vain kaveriksi – ja kokonaisuus olisi ihan täydellinen.
Ihan niin uskalias en ainakaan ihan juuri nyt ole, mutta melko uuden kashmir-neuletakkini kristallit kimaltelevat just ihanasti auringossa. Hankin neuletakin viime syksyn alennusmyyntihässäkän loppuhenkäyksistä. Se on osa & Other Storiesin ja ihailemani fashion brändin, Rodarten, välistä yhteistyötä – ja tosiaan 100 % kashmiria.
Asu on viime viikon puolelta, juuri ennen ennenkuin helteet tekivät pikku visiitin tänne meidän leveysasteille. Tänään olisin voinut kyllä olla mainiosti samat vetimet päällä officella – sen verran on taas ilmat viilentynyt, että hihattoman mekon kaveriksi on pakko pukea neule lämmittämään.

Tässä samalla esittelyssä myös uudet hienot tummansiniset puukenkäni. Sain ne hauskasta Color4Care -nettikaupasta blogiyhteistyön tiimoilta. Periaatteessa persoonallisiin ja värikkäisiin hoitoalan vaatteisiin ja varusteisiin erikoistuneesta putiikista löytyy kaikkiea kiva myös meille muillekin. Esmes monet kivat tennarit jäi kiinnostelemaan ja tietty, jos tarvisi työsandaalit, Color4Care -nettikaupasta sellaiset löytyisi helposti.
Nyt ei sitten olekaan kuin pari hassua päivää juhannukseen. Niin jotenkin uskomatonta – eikö tässä juuri ollut joulu??
Pitkästä aikaa odottelen juhannusta oiken suurella innolla. Monena vuonna kun ei ole ollut oikein mitään suunnitelmia – toki mukavaa on ollut ystävien kanssa viimetipassa sovituissa riennoissakin. Tänä vuonna päätimme viettää perhejuhannusta tyttöjen kanssa suomalaisia ja ruotsalaisia juhannusperinteitä sopivassa suhteessa yhdistellen ja soveltaen.
Kokon ja ennustavien taikomiskukkien poimimisen sijaan taidamme kuitenkin käydä juhannusyön lyhyen pimeän hetken aikana lähipuistossa juhannusruusupensaantaimivarkaissa. Ha ha!

• mekko, Lindex
• neuletakki, & Other Stories
• puukengät, Color4Care (saatu)
• laukku, Michael Kors

Hei siis apua, miten ihanat kesäkelit on ollut!! Blogin luonnoslaatikko pursuilee keskeneräisiä postauksia mm. Bremenin reissusta ja epäsuosituista mielipiteistäni, yksi viime viikon toimistoasukin olisi kuvattuna ja aivan mielettömän ihana, helppo ja nopeatekoinen sillivoileipäkakku tuli testattua viikonloppuna. Sen ohjeen lupaan ja vannon laittaa vielä tänne teillekin ennen juhannusta.
En ole oikein malttanut istua aurinkoisina viikonlopun päivinä kotona koneella – etenkin kun hajoamispisteessä raksuttavan rakkineen kanssa yksinkertaisimpaankin asiaan saa kulutettua aivan hervottomasti aikaa ja hermoja. Blogin päivittymisen kannalta on siis hyvä, että juhannukseksi on luvassa perinteistä mittumaarikeliä viileine lämpötiloineen ja sadekuurojen mahdollisuuksineen. Haha!
Viime lauantaina oli täällä Tukholmassa kansainvälisestikin arvostettu musiikin alan tapahtuma, Polar Music Prize 2017. Rehellisesti sanottuna olen aivan pihalla siitä, kuka sai palkinnon, jos sai ja miksi, mutta häppeningin korkea profiili takaa erittäin mielenkiintoisen vieraslistan – ja siksi punaisen maton kuvat tulee tsekattua joka vuosi.
Tästä lähtee vähän inspiraatiota kesän juhlapukeutumiseen – miksei vaikka heti juhannukseksi!

Prinsessa Madeleine on aina ihan mielttömän upea! Joskin viime vuosina hänen tyylinsä on muuttunut aikuisemmaksi, hillitymmäksi ja konservatiivisemmaksi. Muutos on ollut niin suuri (ja todennäköisesti täysin tietoisesti tehty. Metamorfoosi bileprinsessasta äidiksi ja vastuulliseksi vapaaehtoistyöntekijäksi muuttaa toki myös garderobia), että olen ollut valmis siirtämään “fashion-prinsessa” -kunniamaininnan kruunuprinsessa Victorialle tai jopa prinsessa Sofialle.
Madeleinen custom made Ida Sjösted puhuu kuitenkin vahvasti sen puolesta, että puheet tyylin tätiytymisestä ovat ennenaikaisia! Keveän kolmiulotteinen kukkahelma ja unelmaisen utuinen silkkisifonkimiehusta solmukkeineen ja pitkine hihoineen on aivan täydellinen. Myös romanttinen kampaus, meikki ja muu stailaus on mielestäni niin lähellä täydellistä kuin voi olla.

Kruunuprinsessa Victorialla on tapana pukeutua ruotsalaisten suunnittelijojiden luomuksiin. Vuoden suunnittelijan, Diana Orvingin, metallinhohtoinen, epäsymmetrinen puku on todella tyylikäs ja näyttävä valinta. Diana Orving työskentelee usein mallin ja leikkauksen lisäksi myös leikittelemällä eri materiaaleilla. Victorian puvun metallisuus luo ihan veistosmaisen yleisfiiliksen.
Lisäpisteitä kruunuprinsessalle hyvin dianaorvingmaisen tummanpunaisen kynsilakan valinnasta sekä poikkeuksellisen “vapaasta” kampauksesta.

Kulttuuri- ja demokratiaministeri Alice Bah Kuhnke oli valinnut erittäin trendikkään vaalean kukallisen puvun. Googlailuistani huolimatta en kyennyt selvittämään mekon alkuperää, mutta onhan se aina mukavaa, kun ministeri on luonnikkaasti muodikas ajankohtaisessa asussaan.

Keskustan puoluejohtaja Annie Lööf on pukeutunut ruotsalaiseen couture-designiin. Fadi el Khouryn signeeraama mekko hipoo täydellisyyttä (kyllä, tuon haluaisin itsellenikin!!). Kesäiseen juhlaan sopii mainiosti keveä ballerinapituus ja laaja helma. Niiden ansiosta musta ei näytä lainkaan talviselta tai “pikkujoulumaiselta”.
Kampaus olisi saanut mielestäni olla pikkuisen duunatumpi – vaikka ymmärrän kyllä, että tässä haluttiin hakea vastakohtaa puvun hienolle täydellisyydelle.

Muusikko Seinabo Sey isoäitinsä kanssa punaisen maton valokuvaseinällä. Molemmat upeat leidit ovat pukeutuneet kiireestä kantapäähän suosikkimerkkiini Dagmariin. Tyylikästä, ajatonta, näyttävää mutta klassista!

Sting vaimonsa Trudy Stylerin kanssa. Ihana pari – tyylikäs ja yhteensopiva olematta “school prom matchy-match”. Ja kyllä ikiromanttista sydäntäni lämmittää se, että jotkut parit onnistuvat pitämään liittonsa elossa vuosikymmenestä toiseen!