Nonni, nyt se on sitten ohitse se Mintun viimeinenkin kesälomaviikko. Eilen oli hiukan lomanloppumisblues, enkä oikein saanut pakotettua itseäni normaaliin sunnuntai-rutiiniini, seuraavan viikon työvaatteiden tsekkailuun. En tiedä auttoiko vai hankaloittiko asiaa se, että tänään kotiin lennähtänyt Tinni siinä vieressä pakkaili tavaroitaan.
Toisaalta oli sellainen puuhastelun meininki, mutta toisaalta loman ja lomailutunnelman loppuminen tuli entistäkin selkeämmäksi.

Jos totta puhutaan, ei itseasiassa harmita yhtään, että lomat on nyt pidetty ja arki palannut talon. Ei siitäkään huolimatta, että varsin epävakaisen ja viileän kesän jälkeen näyttää kunnon helleaalto viimein saavuttaneen Tukholman.
Toimistolla on oikeastaan aika kivaa. Joskus toki muutenkin, mutta erityisen leppoisaa siellä on näin, kun suurin osa porukasta on edelleen lomilla. Viikon päästä pulssi kiihtyy taas, mutta tällä viikolla ehtii vielä hyvin tehdä kaikkia niitä hommia, jotka on siirtänyt sitten-kun-on-aikaa -ajankohtaan.


Tällainen rentofiiliksinen kesäloma-aikaan osuva työviikko on mielestäni ainoa mahdollinen ajankohta, jolloin shortsit sopivat toimistolle. Mietin kyllä hetken, että näinköhän viitsin laittaa niitä nytkään, mutta sitten totesin, että meidän kerroksessa ei ole kuin pari hassua kollegaa duunissa tällä viikolla, joten nyt jos koskaan voi antaa periksi hellelukemiin kipuaville kesälämpötiloille.
Vaikkei meillä mitään virallista toimiston dress codea olekaan, huomasi aivan selvästi, että varsin moni muukin on tulkinnut kirjoittamattomia soveliaisuussäännöksiä lomakauden linssien läpi. Normaalisti kun paljaat olkapäät, läpsykkäiset remmisandaalit tai kukkakuosiset maksimekot eivät todellakaan ole mikään tavallinen näky.
Kesäsäännöt pätevät siis toimistopukeutumisessa – ja oikeastaan hyvä niin!

Tosin shortsien toimistokelpoisuus on mielestäni suoraan yhteydessä punttien pituuteen – ei pelkästään siihen, että ne ovat shortsit. Nuo omat tummansiniset shortsini eivät todellakaan ole normaaliolosuhteissa office-tyyliäni. Sen sijaan siistit, ei vapaa-ajan materiaalista valmistetut räätälöidyt versiot, joiden puntti laskeutuu polvien tuntumaan, voisivat olla hyvinkin elegantit.
Valkoinen kauluspaita, vaikka sekin on poletteineen ja vajaamittaisine hihoineen varsin rento, tuo hiukan skarpimpaa ja puetumpaa ilmettä kokonaisuuteen. Yhdistelmä tuntui sikäli onnistuneelta, että en kyllä tuntenut itseäni hetkeäkään alipukeutuneeksi.

Eli oma vastaukseni otsikon kysymykseen on: kyllä ja ei! Ihan niinkuin kaikessa muussakin pukeutumisessa, periaatteessa mitään tiukkoja sääntöjä ei ole olemassa, kunhan ottaa huomioon tilanteen, tilaisuuden ja on riittävän huomaavainen muita ihmisiä kohtaan.

• kauluspaita, Forever21
• shortsit, Lindex
• sandaalit, Lacoste
• kangaskassi, Carin Wester

Joskus viime syksynä H&M:n alesta hankkimani pohjepituinen musta ribbineulemekko on osoittautunut todelliseksi luottovaatteeksi. Talvella pidin sitä paljon neuleiden kanssa ja toisinaan puin ysärihenkisesti kauluspaidan alle.
Kevään tullen ajattelin, että neulemekko on liian talvinen ja pitää siirtää odottamaan seuraavaa sesonkia. Mutta vielä mitä! Väristään ja melko rouheasta neulepinnastaan huolimatta mekko taipuu mielestäni aivan mainiosti myös näihin aavistuksen viileisiin kesäkeleihin.

Tämä onkin varsinainen “vanhat palvelijat” -asu, sillä Zarasta aikoinani hankkimani korot on nähnyt jo vaikka miten monta kesää. Pari vuotta ne huilasivat varastossa, mutta sitten vein ne suutarille saamaan uudet korkolaput ja taas mennään!
Piilokorokepohjansa ansiosta sandaalit on tosi mukavat ja helposti käveltävät. Täytyy tunnustaa, että en ole nyt vähään aikaan raidannut Zaran valikoimaa, mutta jossain vaiheessa kaikki niiden korolliset kengät olivat niin järkkykorkeita, että yhdet sellaiset hankittuani, päätin siirtää kenkähankintani muualle.
Onneksi nuo ovat sen verran klassisen malliset, että ainakaan omaan silmääni ne eivät näytä auttamattoman vanhanaikaisilta.


Monkin huitula on sekin jo nähnyt sesongin jos toisenkin. Tykkään siitä kuitenkin edelleen niin paljon, että en sulanut Peetun omimisyrityksien edessä.
Mielestäni se tuo mukavaa graafisuutta ja rentoutta asukokonaisuuteen.


Tänään alkoi viimeinen lomaviikkoni. Tukholman sääennusteet muuttuu melkein tunneittain, mutta toivon, että saisimme edes vähän aurinkoa ja lämpöä. Tosin haaveilemani kotoinen biitsiloma taitaa olla liikaa vaadittu.
No, Tinni tulee tänään illalla viettämään Tukholma-viikkoa ja ainahan täällä jotain kivaa tekemistä löytyy!

• neulemekko, H&M
• huitula, Monki
• sandaalit, Zara
• laukku, Botkier

Olipas mukava tulla pitkän viikonlopun jälkeen tänne blogiin ja huomata, etten ole todellakaan yksin epäsuosittuine mielipiteineni! Välillä sitä ajattelee olevansa ainoa maailmassa, joka ajattelee tai tuntee tietyllä tavalla, mutta yleensä samanmielisiä löytyy, kunhan vain vähän katselee ympärilleen!
Pitkän viikonloppuvapaani syynä oli perjantai-aamuna superhyper-aikaisin alkanut ja eilen piirun nukkumaanmenoajan jälkeen päättynyt reissu Peetun luokse Uumajaan. Ihan pelkkä kohteliaisuusvisiitti ei ollut kysessä, sillä äiskä oli tilattu paikalle muuttoavuksi ja muuttoautoa ajamaan.

Viikonlopun ohjelma meni suunnilleen näin:
Perjantaina Minttu hyppäsi Tukholmasta 6.22 aamulla Uumajaan lähtevään junaan. Junaan, koska tavaraa oli niin paljon (mm. 1 kattolamppu ja 2 jalkalamppua, pora, poranteriä ja muuta remppavarustetta), että niitä ei olisi ikinä saanut lentokoneella vietyä. Perillä vietiin ensin kamat Peetun uuteen kotiin ja sitten porakoneen kanssa vanhalle kämpälle ottamaan seiniltä alas peilit, taulut, hyllyt sun muut. Illan ohjelmassa oli take away sushia, irtokarkkeja ja pari jaksoa Norjan ensitreffit alttarilla -sarjan kakkossesonkia.
Lauantaina haimme Peetun vuokraaman muuttoauton. Melko “luotettavan” oloisesta Rent’a’Wreck -nimisestä vuokraamosta käyttöön saamamme Saabin vanha automaattifarmari osoittautui kolhuistaan ja repsottavista penkinpäällisistään huolimatta kelpo peliksi.

Parin-kolmen kilometrin muuttomatka piti ajaa viitisen kertaa, mutta yllättävän nopeasti saimme siirrettyä neidon maallisen omaisuuden osoitteesta toiseen.
Muuttolatikkorumban jälkeen suuntasimme Ikeaan. Muutaman tunnin ähräyksen jälkeen olimme saaneet yhden kärryn ja yhden vaunun täyteen kaikkea mahdollista tuikitarpeellista paperiserveteistä ja taulunkehyksistä yöpöytään, vaatekaapin sisustoihin ja keittiösaarekkeeseen.
Purettuamme autosta täyden Ikea-lastin, hurautimme vielä markettiin ruoka- ja kodintavaraostoksille. Kaikki autottomat tietää, miten mahtavalta tuntuu, kun kerrankin saa kaikki painavat säilykkeet, pesuaineet, jauhot sun muut ja hankalasti kannettavaksi sopivat asiat, kuten vessapaperipaalit, ihanasti autolla oven eteen!
Koko kroppa hellänä kaikesta roudaamisesta väsähdimme melko välittömästi noutopitsat ja yhden jakson Norjan ensitreffejä nautittuamme.
Sunnuntaina aloitimme palauttamalla vuokra-auton ja tekemällä muuttosiivouksen Peetun vanhaan opiskelijakämppään. Parin tunnin jälkeen soluasunto kiilsi huomattavasti puhtaampana kuin mitä se oli, kun Peetu sen kolme vuotta sitten sai. Ja hyvä niin.
Loppupäivä menikin sitten Ikea-kalusteita kootessa. Tiesittekö, että niihinkin voi tulla himo? Yhden kun saa valmiiksi, on pakko hyökätä välittömästi seuraavan kimppuun!
Olimme kaikesta puuhailusta niin uuvuksissa, että hädin tuskin pysyimme hereillä Burger King -illallisen ja luontodokumentin ajan (Norjan ensitreffeistä ei ollut tullut vielä uusia jaksoja…).

Maanantaina ehdittiin vielä porata tauluja, koukkuja ja hyllyjä seiniin ennenkuin noin 30 vuotta vanha porakoneeni alkoi singota kipinöitä sen verran uskottavasti, että emme enää uskaltaneet käynnistää sitä uudelleen. Onneksi kaikki tärkeimmät ja isoimmat jutut tuli valmiiksi. Eikös se ole ihan trendikästä pitää isoa, leveäraamista kokovartalopeiliä lattialla, seinää vasten nojallaan?
Jatkoimme supertehokkaalla linjalla ja ehdimme myös hakea Peetun paikallisesta osto-ja-myynti -aplikaatiosta löytämät suloiset valkoiset pinnatuolit ruokailutilaa varten ennenkuin Mintun oli aika kiitää kohti lentokenttää.

Etukäteen ajateltiin, että muuttorumban ohessa meille jää hyvin aikaa käydä syömässä jossain Uumajan lukuisista ihanista ravintoloista. Tosi mahtavaa, miten kohtuullisen pieneen kaupunkiin on pesiytynyt niin monta White Guiden suosittelulistoille päätynyttä paikkaa. Aika monessa niistä on kyllä tullut jo edellisillä reissuilla käytyä, mutta aina tuntuu riittävän uutta koettavaa. Ja mikä ettei sitä mielellään menisi huippuun ravintolaan uudestaankin.
Suunnitelmat on tehty muutettavaksi ja tällä kertaa me päätimme sitten kuitenkin priorisoida ihan muita asioita kuin kulinaarisia nautintoja. Peetun uudesta kodista tuli muutaman päivän huhkimisen jälkeen niin ihana, että eihän siitä mihinkään ravintolaan olisi malttanutkaan lähteä. Eikä olisi jaksanutkaan.
Eli helposti voi arvata, että tässä ei nyt ole kysymys viikonloppuisesta dinneriasustani. Kuvat on itseasiassa ottanut Tinni taannoisella Bremenin reissullamme.

Jos totta puhutaan, kuvien asu ei päätynyt aivan sellaisenaan illalliselle sielläkään. Kävelymatka lauantaiseen illallisravintolaamme oli reilut neljä kilometriä, joten korot jäivät järkisyistä kämpille. Hiukan samasta syystä – ja osittain myös siksi, että ilta alkoi muuttua varsin viileäksi – hameen tilalle vaihtui housut.
Tykkään kuitenkin asusta oikein kovasti! Sähkönsininen kiiltonahka-clutch piristää valko-musta-koralli-nude -kokonaisuutta hauskasti. Hame on ikivanha Dagmarin putkimekko, jota olen nyt alkanut käyttää hameena. Oikeastaan kaikki asun osaset on nähneet jo monta monituista sesonkia, mutta uudelleen yhdisteltynä kokonaisuus näyttää ainakin omaan silmääni ihan uudelta. Varmastikin asuni pääsee siis vielä jollekin dinnerillekin. 🙂

• paita, V Ave Shoe Repair
• hame, Dagmar
• sandaalit, Zara
• clutch, Karen Millen

No, mutta hei perjantai ja hei aurinko!
Mitenkään superliian lämmintä ei ole ollut, mutta sentään ensimmäinen päivä pariin viikkoon, kun ei kertaakaan ripsonut räntää taivaalta! Kevät on ihan hurjan paljon myöhässä. Armaan antiikkisen Macini iPhoto crashasi muutama viikko sitten ja nyt vihdoin sain hankittua todella tilavan irtokovalevyn. Perjantai-illan ohjelmassa on ollut pelastaa vanhoja kuvatiedostoja ja huvikseni katselin, miltä täällä meillä on näyttänyt aikaisempina vuosina toukokuun puolivälissä. Voin kertoa, että arkistoissa on kukkarunsauden lisäksi hyvin paljon bikini- ja auringonottokuvia päivättynä näihin aikoihin.
Tänä keväänä saa olla iloinen, kun voi jättää talvitakin naulakkoon ja palata taas trenssiin.

Säätiloja enemmän päänvaivaa aiheuttaa iPhoton myötä hävinneet kuvatiedostot. Niinkuin ymmärrätte, tilanteen täytyy olla todella vakava, kun se menee mielestäni tärkeysjärjestyksessä ohi kelien päivittelyn!
Kerran jo onnistuin löytämään iPhoto-kirjaston ja jollain vippaskonstilla avaamaan kaikki yli satatuhatta koneelle tallennettua kuvaani – mutta vain miniatyyreinä. Hankkimani irtokovalevy on 3 teran kokoinen, joten sinne luulisi mahtuvan jopa tällaisen huithapelin arkistoijan kuva-arsenaali. Nyt vain en mitekään voi löytää koneelta tiedostoa, jonka siirtämällä saisin kuvani talteen.
Ongelmaa lisää se, että Macini puhuu jostain kumman syystä vain suomea – ja kaikki netistä löytyvät ohjeet on englanniksi. Mitään, mikä muistuttaisi iPhoto/Library/Master en ole kuitenkan etsinnöistäni huolimatta löytänyt.
Eli tässä samalla, kun esittelen perjantaisen toimistopäivän asuani, huhuilen interwebsiin avunhuutoja! Kuvani eivät varmastikaan ole kadonneet, sillä itse tietokone toimii edelleen – vain iPhoto sanoi irti työsopimuksen. Tosin myös macini alkaa olla sen verran ikääntynyt, että senkään toimintavarmuuteen ei todellakaan voi luottaa. Mutta jos siellä ruudun toisella puolella on joku, joka tietää mistä ihmeestä löydän kuvani, otan kaikki vinkit superkiitollisena vastaan! Mahdolliset ideat/ohjeet/neuvot voi laittaa myös privaattiin meiliini: mpaakkulainen@gmail.com

Jos kuvakirjaston katoamista ei oteta huomioon, kaikki on muuten tosi hyvin! En ole vähään aikaan kertonut työkuvioistani ja suurin syy on se, että syksyn pettymysten jälkeen ei ole ollut niin paljon kerrottavaa, mutta kaikkea pientä positiivista on kuitenkin tapahtunut. Lupaan ehdottomasti kertoa, jos jotain isompaa ilmaantuu, mutta välillä pienikin hienosäätö voi muuttaa leipääntymisen innostukseksi.
Perjantainen toimistoasuni kuvastaa hyvin fiilistäni: yksi osa rentoutta (farkut), yksi osa fiksuutta (kauluspaita), yksi osa fashionia (silkkiliivi) ja yksi osa klassista naisellisuutta (avokkaat). Hyvä olo on yleensä monien erilaisten osatekijöiden summa.

• kauluspaita, The Shirt Store
• silkkiliivi, Whyred
• farkut, Lindex
• kengät, H&M

Onko kevätflunssan jälkeistä elämää? Ilmeisesti, koska pääsin tänään toimistolle.. Otti kyllä kohtuullisen koville – onneksi illaksi ei ole suunnitelmissa mitään muuta kuin perusteellista chillaamista. Ja huomenna on jo perjantai!
Asukuvien riemukkaista hymyistä voi helposti päätellä, että tässä ei todellakaan ole tänään otetut kuvat. Tänään irtosi korkeintaan vaimeaa myhäilyä – eikä puhki niistetty nenänikään juuri houkuttanut kuvaushommiin.
Kyseessä on viime perjantainen asuni. Eli, kun edellisen kerran olin oikeissa päivävaatteissa.

Tykkään ihan valtavasti tuosta Rikan heavy rock -henkisestä paidasta. Yhäkin jaksaa huvittaa, miten joka kerta, kun se on päälläni, saan rokkiaiheisia kommentteja. Tällä kertaa parhaimmistoon kuului lähikaupan kassan kysymys, että onko tänään joku konsertti (“en, tiedä – tämä ei ole konserttipaita”) ja pomon ilahtunut toteamus “tiesin, että kaikki suomalaiset ovat hevirokkareita”! Haha!
En kyllä oikeastaan ihmettele kommentteja – kyllähän paidan printti tekstityyppeineen, värimaailmoineen ja muotokielineen tuo elävästi mieleen stereotyyppiset bändipaidat. Sehän se on tarkoituskin! Ja ehkä ihmisiä jaksaa huvittaa sekin, että kyseinen paita on tällaisen täti-ihmisen päällä. 😀

• paita, Rika
• raitapaita, Primark
• hame, H&M
• tennarit, Adidas
• laukku, Rebecca Minkoff

Hei, hoo kevätsää! Joka vuosi jaksaa yllättää, miten hitsin vaikeaa on pukeutua vuodenaikojen taitteessa.

Jos Instagramin ja Facebookin feedeihin on luottaminen, suurimmassa osassa Suomea on saatu nauttia samanlaisesta kelistä kuin täällä meilläkin. Välillä paistaa, välillä vihmoo räntää. Säätila saattaa heitellä ihan tunninkin sisään täysin laidasta toiseen.

Mieli kaipaisi jo kovasti kesäisempää vaatetusta, mutta kovin hentoisesti pukeutuneena ei uskalla lähteä liikkeelle, vaikka asunvalintahetkellä paistaisikin aurinko. Täällä on ollut myös ihan poikkeuksellisen tuulistakin. Jäätävä viima pakotti palauttamaan lämpimämmän takin käyttöön ja jopa sormikkaat käteen.

Halusin kuitenkin hiukan keväisyyttä päivän asuuni. Kaappeja tonkiessa käteen osui viime kesän ykkössuosikki, jonka ristin orvokkitunikaksi (vaikkei nuo kuviot ole orvokkia kai nähneetkään…).

Aika jännä juttu muuten se, että kun jokin vaate kyllästyttää ja tuntuu ihan liian käytetyltä, miten muutaman kuukauden lepo garderobin perukoilla tekee ihmeitä. Syksyllä mietin, että pitäisikö koko tunika pistää kiertoon, mutta nyt tauon jälkeen olen taas aivan ihastunut siihen!

Periaatteessa kannatan toimivia perusvaatteita, jotka sopivat sesongista ja vuodenajasta riippumatta. Toisaalta olen huomannut, että joidenkin vaatteiden elinikä pitenee huomattavasti, kun niiden antaa välillä pitää hiukan lomaa.

Säätila estää stailaamasta tunikaa kovin kesäisesti. Toisaalta olen aina tykännyt sen “taidenäyttelyn avajaiset” -tyylisestä aurasta – ja siihen alle puettu musta ribbi-poolo sopii just kivasti.

Farkkujen rentous saa pisaran skarppiutta Acnen nilkkureista ja messingin värisestä Michael Korsin pikkulaukusta.

• tunika, Lindex
• farkut, Primark
• poolo, Primark
• laukku, Michael Kors
• kengät, Acne