Kukaan ei varmaan hämmästy, kun sanon, että taas on kauhee kiire ja pitä olla jo. Aussie Blog Awards alkaa tunnin päästä ja en ole vielä edes alkanut laittautuun. Haha!
Tässä kuitenkin pikapikainen kurkistus tämän viikonlopun asusuunnitelmiin.

Täksi illaksi Lindexin Matthew Williamson -malliston mekko, minimarketin kengät, Glitteriltä saatu kaulakoru ja Karen Millenin kirjekuorilaukku. Meikissä ajattelin korostaa huulia Lumenen syvänpunaisella huulipunakynällä (tämäkin saatu).

Huomenna päivällä lepuutan jalkoja Dr. Martenseissa, muuten & Other Storiesin housut, Isabel Marantin H&M -malliston jakku ja seksikaupanvastainen mielenosoitupaita saavat toimia asun kulmakivinä.

 
Lauantai-illan Inspiration Awardsin dress code on”Inspiration”, niinpä edustustehtäviin pääsee ehdottomasti hieno kissanainen teepparini (Rika). Lisäksi H&M:n Consious Collectionin paljettihame, Michael Korsin laukku, Zaran korot ja vihreäsävyinen meikki Body Shopin ja Make Up Storen luomiväreillä, huulilla koralli Lumenekynä.

Huh, miten nopeasti tämä lauantai on mennyt! Ihan mielettömän upea auringonpaiste houkutteli heti aamusta (aamupäivästä) lenkille ja tuntuu, että sen jälkeen en ole istunut aloilleni ennenkuin nyt. Tosi kiva ja rentouttava päivä silti, vaikka itsellenikin yllätykseksi sain ruksittua tavallista enemmän kohtia todo-listaltani. Kaikkea suunniteltua en tietenkään ehtinyt, mutta siihen verrattuna, että yleensä vain raapaisen kevyesti tehtäväsuman pintaa, olen tänään ollut harvinaisen tuottoisa. Ehkä energisyys on nyt jo loppusuoralla olevan detox-kuurini ansiota? Huomenna sunnuntai-iltana raportoin koko kuurin kulun ja laitan tulokset pöytään.
Mutta piti siis keskittyä ihastelemaan viimeaikaisia ostoksiani. Kaikki on peräisin toissaviikkoiselta VIP-shopping -kierrokselta ja hankinnat mahdollisti tilaisuuksissa tarjotut reiluhkot aleprosentit.
Solon shoppailuillasta mukaan tarttui Acnen t-paita, jota olin katsellut sillä silmällä jo pidempään. Jossain vaiheessa yritin kerryttää garderobiini vähän siistimpiä toppeja ja naisellisia puseroita toimistolla jakkujen alla käytettäväksi. Sitten tulin järkiini ja totesin, että mitä sitä kiertämään. Jos kerran on t-paita -tyyppi, niin sitten on. Tämän hyväksyttyäni päätin hankkia muutaman vähän erityisemmän teepparin. Virttyneet Henkan versiot aiheesta kun eivät edelleenkään ole mielestäni kiva osa yhtään mitään outfittia.

Tämäkin paita näyttää henkarilla kuvattuna aika paljon tavalliselta t-paidalta. Sitä se ei kuitenkaan ole, sillä leikkaus on erittäin väljä ja lyhyet hihat ulottuvat siksi melkein kyynärpäihin asti. Paidan etumus on silkkimäistä sekoitekangasta, hihat ja takakappale erittäin ohutta ja pehmeää trikoota. Liuhupaidan juju on etukappaleen kuvio, joka näyttää V AVE Shoe Repairin tyypilliseltä painatukselta. Tosiasiassa se on vain osaksi printtiä, puolet kuviosta on toteutettu aplikoimalla.

 
Olen nyt jo tainnut mainita aikas monta kertaa, että olen ensi viikonloppuna lähdössä Helsinkiin ja ohjelmassa on parit gaala-henkiset häppeningit ja yksi bloggarien päivätapahtuma. Tällainen vaatii luonnollisesti perusteellisen asuarsenaalin ja lievää vakavampaa pukeutumispaniikkia lieventämään kotiutin NK:lta Karen Millenin klassisen kleininsinisen kiiltonahkaisen kirjekuorilaukun.
Nyt vain pitäisi keksiä jotain, mitä voisi laittaa päällensä tuon laukun kanssa… 😀

Täällä on nyt vallalla aivan megalomaaninen paniikki. Upeasta, ihanasta ja niin jo raksusta Michael Korsin pikkulaukusta hajosi lukko!! Aaaargh!

Laukku ei ole edes vielä vuodenkaan vanha (ostettu Net-a-porterin talvialesta viime talvena) ja käyttökertoja on kertynyt ehdottomasti maksimissaan kymmenen! Ottaa ihan järkyttävän hillittömästi päähän! Siis ymmärrän kyllä, että mikä tahansa voi mennä rikki, mutta juuri siitä syystä a) pyrin aina ostamaan laatua ja b) kohtelen hankkimiani tavaroita kauniisti ja kunnioittaen ja toivon niiden pysyvän menossa mukana mahdollisimman pitkään.

Laukun lukko on siis tuollainen, että toinen nappula on vähän niinkuin koristeena ja tukena, kun taas toista liikutetaan sisäänpäin niin, että lukko aukeaa. Ja tietty se on se liikuteltava, tärkeämpi nappula, joka irtosi.

Tarkoitus oli ottaa tuo, omasta mielestäni kaikkein hienoin (ja kätevin) laukkuni mukaan ensi viikonlopun Inspiration -meininkeihin, mutta näköjään tämän(kin) kohdalla pitää tehdä uusia suunnitelmia. Niin tylsää!! On mulla tietty se ikivanha Bossin clutch, mutta olisin ihan täysillä halunnut just tämän laukun asuni (josta ei vielä toistaiseksi ole aavistustakaan…) täydennykseksi.

Nyt juuri tällä hetkellä ehdottomasti pahin ongelma on, että mitä ihmettä mä teen??

Laukku on ostettu Net-a-porterin alesta. Kannattaakohan sinne ottaa yhteyttä ongelman kanssa? Tuntuu, että jos lähetän laukun sinne, voin sanoa hyvästit koko jutulle. Todella harmi, että Tukholmassa ei ole Michael Korsin putiikkia. He varmasti korjaisivat laukun – ainakin uskon niin.

Sen verran tutkin asiaa, että varsinaisesti tuossa ei ole mennyt mikään rikki. Lukkonappula on kiinni itse mekanismissa pikkuisen ruuvin avulla. Ruuvi on todennäköisesti jäänyt kiristämättä kunnolla valmistusvaiheessa (tai sitten se löystyy käytössä, mikä on huonompi homma). Uskoisin että tuo on periaatteessa aika helppo korjata. Nappula ruuvataan takaisin lukkoon kiinni ja kaikki on hyvin. Ongelmalliseksi asian tekee se, että laukku on tietty vuoritettu ja lukkomekanismi on laukun ja vuorin välissä.

Itse en pysty nappulaa ruuvaamaan takaisin paikalleen vuoria hajottamatta. Mietin jo, että liimaisin varovaisesti tuon pikaliimalla paikalleen, mutta en nyt ole ihan varma, miten hyvä idea sekään on. Lukon pitää pysyä toimintakuntoisena, muuten laukkua ei pysty käyttämään, koska läppä jää höröttämään pystyyn.

Nyt vaan en tosiaankaan tiedä, mitä ihmettä mun pitäisi tehdä… Onko joku törmännyt samaan ongelmaan Michael Korsin laukkujen kanssa? Onko kellään kokemuksia Net-a-porterista ostettujen tavaroiden korjaamisesta?

Aksenttilaukkuangsti on ratkaistu! Mietin pitkään tilaisinko Cambridge Satchelin tai ehkä vieläkin mielummin Rebecca Minkoffin Mini MAC Bagin Shopbopista. Sitten kuitenkin päädyin pyörimään Tukholman Marc by Marc Jacobs putiikkiin ja lompakossa poltteli äiskältä synttärilahjaa varten saadut rahat. Ihan liian usein tuollaiset lahjaksi saadut “osta jotain kivaa itsellesi” -rahat päätyvät johonkin järkevään, asialliseen ja muka tärkeämpään. Tällä kertaa päätin, että hankin jotain kivaa ja huikentelevaista…

Sen verran olen kuitenkin järkevyyteni vanki, että melkein jalkoja heikotti, kun poistuin Marc by Marc Jacobsilta uuden neonkeltaisen laukun omistajana!

Mutta onhan tuo vaan niin hieno!! Mallin nimi on Classic Q Percy ja se on juuri täydellisen kokoinen ajattelemaani city-käyttöön. Se nielee sisäänsä tärkeimmät: lompakon, puhelimen, huulikiillon, nenäliinapaketin, Lakrisal-pötkön ja aurinkolasikotelon. Muuta ei oikeastaan tarvitsekaan?

Mustavalkoinen vuori suorastaan kehoittaa yhdistämään laukun juuri mustavalkoisiin asuihin. Toisaalta hoksasin, että laukku sopii ihan täydellisesti myös tänä sesonkina garderobiini vähän kuin varkain ujuttautuneen tummansinisen kanssa. Ja tuskin maltan odottaa, että voin matsata huikaisevan aksenttilaukun myös kesän valkoisten, pellavanvaaleiden ja army-vihreiden sävyjen kanssa!

Oikeasti tuon värin nimi on Citron, mutta luonnossa se on kyllä niin lähellä neonkeltaista kuin vain voi. Muutaman kerran olemme jo ehtineet ulkoilla yhdessä ja on suorastaan huvittavaa, miten ihmisten silmät kiinnittyvät laukkuun. Eipä kai turhaan kirkas keltainen ole luonnossakin se kaikkein varoittavin hälytysväri. Varokaa – tämä nainen voi olla myrkyllinen! Haha!

En taida selvitä keväästä ilman sähäkän väristä aksenttilaukkua. Mintunkin perusunivormu musta-harmaa-valkoinen -linjalla heräisi väkisinkin keväthenkiin raikkaan olkalaukun avulla.

Arkisin raahaan mukanani semisuurta matkalaukkua, joka nielee sisäänsä puoli elämääni. Omistan kaksi aktiivikäytössä olevaa arkilaukkua: mustan (Botkier) ja ruskean (Marc by Marc Jacobs). Näiden lisäksi normikäytössä on epälukuinen määrä city-laukkuja, jotka ovat kooltaan pienempiä ja joita vaihtelen enemmän fiiliksen mukaan.

Nyt tuntuu, että olennaisin kevätgarderobin päivitys osuisi nimenomaan city-laukkuosastolle. Kirkas punainen, puhdas pinkki, sähkönsininen – tai miksei vaikka kevätruohon vihreä tai neonkeltainen toisi just ihanasti pienen elegantin väripilkun asuun…

Itseasiassa aivan taivaallinen aksenttilaukku olikin jo katsottuna. Karkin kanssa lähinnä pohdittiin, että mikä kaikista herkullisista väreistä valittaisiin – ja samaa ei tietenkään molemmat voisi ottaa. No, hyvissä ajoin ennenkuin LV Mini Bagsit päätyivät putiikkeihin tajuttiin kyllä, että budjetissa ei taida ihan olla niiden vaatimaa lokosta meillä kummallakaan. Niinpä nyt olisi etsinnässä joku kiva, mutta vähän inhimillisemmän hintatason vaihtoehto. Ja kyllähän niitäkin löytyy…

Kaikki kuvat: Stockholm Street Style (tosin eipä näistäkään kuvista yksikään tainnut olla Tukholmassa kuvattu…)

Tänään on ollut jo hiukan parempi olo. Nenä on edelleen tukossa, mutta kuumetta ei ole ollut eilisillasta lähtien ollenkaan. Päätin lähteä hissuttelukävelylle auringonpaisteeseen ja “sattumalta” päädyin meidän lähellä sijaitsevalle ostosalueelle. Näin puolikuntoisena treenaaminen on tietty big no-no, mutta sen verran hyvään vauhtiin on tässä talven aikana näköjään päässyt, että toipilaanakin se pyörii ajatuksissa. Treenikassiongelma on jaksanut rasittaa jo sen verran pitkään, että päätin tänään vihdoin käydä katsastamassa Kånkeneita sillä silmällä.

Painelin ensin Intersportiin, jossa oli tarjolla yllättävänkin montaa eri väriä, mutta pakko oli kuitenkin käydä myös Naturkompanietissa. Sieltä löytyikin sitten koko seinän täydeltä Kånkeneita ja varmasti kaikki mahdolliset värit. (kuvatodisteet Mintun Instagramista: minnapaakkulainen). Jahkailin aikani värivalinnan kanssa. Mitään aksenttiväriä en tosin harkinnutkaan, mutta murretut, melkein mustat grafiitinharmaa, metsänvihreä  (joka on yllättävän vähän vihreä) ja mustaruskea olivat vahvasti listalla.

Päädyin sitten lopulta turvalliseen mustaan. Olen ehkä vähän tylsä, mutta tuntui, että se kuitenkin solahtaa parhaiten kaikenlaisten erilaisten asujen osaksi. Treenikassia kun olisi tarkoitus kanniskella mukana ympäri vuoden ja asun kuin asun kanssa…

Täytyy kyllä tunnustaa, että hiukan epäilytti, mahtaako kaikki treenikamppeeni mahtua aika pikkuruisen oloiseen reppuun. Tsuumailin tilavuutta kaupassa pitkään ja yritin visualisoida, miten pakolliset varustukset mahtuisivat. Kånkenista olisi löytynyt myös isompi versio mustana Naturkompanietista. Mietin hetken sitäkin, mutta se vaan ei jotenkin ollut yhtä virtaviivainen ja söpö kuin tämä peruskoko.

Viimein päätin luottaa näppituntumaan (ja siihen, että olen nähnyt ihmisillä SATSissa Kånkeneita treenireppuina) ja kannoin mustan Kånkenin kassan kautta kotiin. Heti ensimmäisenä piti tietty testata, miten sen mahtumisen kanssa on. Sen verran olin epäileväinen edelleen, että en ottanut lappuja irti aluksi, jos vaikka joutuisin palauttamaan koko Kånkenin.

Treenikassin perussisältö:

• pari treenitoppia (pitää saada vaihdella fiiliksen ja treenin mukaan…)
• urheiluliivit
• pitkähihainen paita (jooga & balance lähinnä)
• liikuntakengät
• sportti-caprit
• pieni meikkipussi (kasvojen pesuaine, suihkusaippua, kasvovoide, vartalovoide, dödö – kaikki matkakokoisina + shampoo & hoitoaine näytepussukat, hiuskuminauhoja, pinnejä ja lakrisalia)
• sukat
• pyyhe (suuri kooltaan niin, että siihen voi kääriytyä, mutta kuitenkin ohut, että menee pieneen tilaan)
• lisäksi kaikenlaista pientä sälää kaapin oveen tarkoitetusta lukosta kuulokkeisiin, huulirasvaan ja sykemittariin.

Suureksi ilokseni – ja melkein yhtä suureksi hämmästyksekseni – kamppeet mahtuivat reppuun aivan loistavasti! Jesss!

Ihan heittelemällä varusteita ei Kånkeniin voi laittaa, mutta koska vetoketju aukeaa koko etuosan pituudelta, tavaroiden järjesteleminen ei ole mikään ongelma. Sen verran jäi jopa vielä tyhjää tilaa, että kyllä sinne lounaslaatikon saa vielä tungettua. Aivan mahtavaa!

Olen niin onnessani siitä, että nyt tuntuu pahasti hiertänyt treenikassiongelma vihdoin ratkenneen. Sutjakka Kånken kulkee helpommin mukana aamu- ja iltapäiväruuhkaisissa t-banoissa kuin epäämääräisen muhkurainen pussikassi. Samoin SATSin alimitoitettuihin pukuhuoneen kaappeihin kuvittelisi repun sopivan edeltäjäänsä helpommin.

Nyt kun vaan saisin nämä flunssan rippeet hävitettyä, niin pääsisi testaamaan Kånkenia oikein tosi toimissa. Keskiviikoksi olen varannut Zumban – kai sitä silloin jo uskaltaa vähän hikoilla?