These sneakers tho…
En yhtään valehtele (tai edes liioittele kovinkaan paljoa), kun sanon, että olen jahdannut näitä mustaraitaisia Adidas Original Superstareja jo aikaisesta keväästä.
Ostoprosessi eteni juuri niinkuin sillä on tapana, kun oikeasti haluan jotain. Ensin tuumailin, että ihan kivathan nuo ovat, katselin eri sivustojen street style -kuvia ja innostuin vähän lisää. Sitten olin aivan varma, että haluan jotain muuta mielummin, koska kaikilla muilla jo on nuo. Ajattelin, että käynpä siitä huolimatta kuitenkin sovittamassa – tietääpähän sitten, miltä ne näyttää jalassa.

Mutta eihän niitä ollut sovitettavaksi asti niin missään! Puna-, valko- ja vihreäraitaisia Superstareja kyllä, mutta ei mustaraitaisia – ja muuthan ei nyt tosiaankaan tullut kysymykseen.
Seuraavassa vaiheessa tsekkailin nettikauppoja ja mitä havaitsenkaan – loppuunmyyty joka paikassa! Kaikki pahan pakkomielteen ainekset alkavat olla kasassa. Kun tähän vielä lisätään se, kun Peetun Lontoossa asuva kaveri tuli käymään Tukholmassa ja meille visiitille, jalassaan uudenhohtavat mustaraitaiset Superstarit. Niitä ihastellessani hän kertoi, että tossujen saaminen oli ollut hänellekin kuukausien projekti – niin totaalisesti ne oli ollut myyty loppuun koko Lontoosta. Ja lisätään vielä sekin, kun kävin Karkkia moikkaamassa Berliinissä ja jo ensimmäisessä kaupassa meitä valistettiin, että ko. malli on loppuunmyyty koko kaupungista – ollut jo kauan.

“15 muotiostosta vuodessa” -projektini on opettanut paljon itsetuntemusta. Tällä kertaa tajusin, että olisin ehkä (mutta todellakin vain ehkä) saattanut jättää nämäkin tennarit hankkimatta, mikäli niitä olisi ollut tarjolla milloin vain, missä vain. Nyt, kun juuri tuo väri oli niin totaalisen loppuunmyyty joka paikasta, muodostui melkeinpä haasteeksi saada hankittua oma pari.
Välillä tuntui, että Adidaksen kaltainen yritys käyttää ihan hyödykseen sitä “pakko-saada” -fiilistä, mikä tulee, kun jotain, mitä on pikkuisen halunnut, onkin tosi vaikea saada. Eihän se nyt voi olla niin vaikea valmistaa mustaraitaisia standardi-tossuja, kun kerran muita värejä on saatavana ihan helposti?

Olin jo melkein luopunut toivosta ja lopettanut koko metsästyksen, kun Peetu kertoi nähneensä Nellyssä samaisia tennareita. No, eihän siellä silloin ollut jäljellä kuin jotain ihan älyttömän isoja kokoja, kun pääsin itse muutaman tunnin jälkeen paikalle. Ihan pettymyksissäni ja (lähes) tylsyyksissäni klikkasin itseni Adidaksen omaan verkkokauppaan vain havaitakseni, että siellä olikin poikkeuksellisesti lähestulkoon kaikkia kokoja tarjolla!
Ja mitä vielä – pientä korvausta vastaan tossuihin saa myös oman tekstin!!

Niinhän siinä nyt sitten kävi, että en voinut vastustaa oman nimen lisäämistä kauan kaivattuihin tennareihini – vaikka jos totta puhutaan – en kyllä tunne oloani mitenkään erityisen aikuismaiseksi tämän päätöksen kanssa. Haha!

 
No, onhan ne nyt niin hienot ja ihanat ja mahtavat ja “Minttu”-tekstikin niin vaan upea!! I’m in lööööv! <3

Aloitin tämän päivän mitä mahtavimmin: tutustumalla ensi syksyn kenkätrendeihin Skobranschrådetin pressitilaisuudessa. Kaikenlaista ihanaa oli tietty nähtävillä, mutta trendi-näkökulmasta katsottuna kaksi asiaa nousi ylitse muiden.
1. Tweed

Chanel-henkinen glitterilangalla pimpattu tweed on yksi suuri nousija. Erilaisia tweed-kenkiä oli esittelyssä mukana todella paljon ihan mallista riippumatta. Stiletot, sneakersit, pumpsit, sandaalit – you name it – kaikki löytyy myös erilaisina tweed-versioina.
En ole ihan 100 % varma siitä, mitä mieltä olen tästä trendistä… Jotenkin ko. materiaali näyttää aavistuksen teennäiseltä kengissä. Huvittavimmat – ja todennäköisesti supersuosituiksi nousevat – ovat mielestäni Birkenstockin tweed-sandaalit.
2. Hapsut

Hapsuja on toki nähty paljon jo nyt tällä ja jopa edellisellä sesongilla. Trendi näyttää vain vahvistuvan, eli näitä kantsii metsästää mahdollisista alennusmyynneistä. Suosikkini on vasemman alareunan nahkainen ovesize clutch Maharani of Tirapunjilta.

Pressiaamiaisen erikoisimman palkinnon saa ihan omassa luokassaan kilpailevat Birkenstockin karvavuoriset saapikkaat. Olen varmasti väärässä ja näistä tulee joka fashionistan himoitsemat ykkössaapikkaat, mutta jotenkin ajatus karvaisista mokkatöppösistä tungettuna kiiltonahkaisiin terveyssandaaleihin ei oikein iske… You may call me old fashioned!

Ihanimman bongauksen palkinto ei yllättäen mennyt kengille vaan hienoille silkkisille taskuliinoille, joiden kuvio esittää Pariisin, Lontoon tai Tukholman karttaa. En nyt valitettavasti enää tarkalleen muista kuka näitä valmistaa (kuvastakaan ei saa selvää, mutta sama firma, joka tekee taustalla näkyviä kenkiä), mutta NK kuulemma myy kyseisiä karttataskuliinoja. Tosin ne ovat kooltaan niin pieniä, että edes hyvällä tahdolla en saa moista istahtamaan pikkuliinaksi kaulaani. Karttafanina taidan silti suunnata ostoksille ja tuunata silkkiliinasta vaikka taulun seinälleni.

*sisältää mainoslinkkejä
Välillä oikein ihmettelen, mitä tapahtui. Kevät oli tosi aikaisin lämmin ja aurinkoinen, mutta sitten jossain vaiheessa mittarin lukemat jämähtivät paikoilleen. Katselin juuri viime keväänä ottamiani kuvia ja havaitsin, että näin toukokuun puoleen väliin mennessä meidän parveke oli jo pitkään palvellut olohuoneena/ruokasalina/auringonottokeitaana/kaupunkipuutarhana. Nyt tänä vuonna olen tuskin saanut tehtyä päällimmäisen raivaustyyppisen siivouksen. Muuhun ei ole ollut inspiraatiota, kun säätilat eivät ole varsinaisesti kutsunut parvekehengailuun.

Vaikka alkukevään muuttuminen kesäksi ottaakin näköjään tänä vuonna harvinaisen lujille, se ei ole lainkaan hälventänyt ankarasti jäytävää valkoisten tennareitten himoani. Kenkävarastostani löytyvät Converset ovat jo niin palveluaikansa päässä, että eipä niillä enää oikein kehtaa ihmisten ilmoilla liikkua. Kesälle saattaa osua joku festarityyppinen kenkienkuoletustapahtuma – ja jossain sellaisessa voisin conssini kuluttaa loppuun. Tennareittein suurkäyttäjä ei kuitenkaan oikein osaa olla, jos ei voi säännöllisesti iskeä jalkaansa myös salonkikelpoisia valkoisia tossuja.
Haravoin netistä muutamat klassikot, jotka voisi tulla kyseeseen.

• Nike Air Max 1 -tennarit täysvalkoisena olivat listaykkösenä viime syksynä, mutta sitten päädyinkin hankkimaan mustat AF 1:set. (Jotka sittemmin treidasin Peetun Michael Kors -laukkuun, mutta se onkin sitten jo eri tarina).
• Entisenä himo-aerobiccaajana hurrasin kovasti, kun Reebokin klassinen Free Style -malli palasi takaisin tuotantoon. Jonain vuonna bongailin niitä useammankin parin Tukholman muotiviikoilla, mutta ihan älyttömään hypetyssuosioon nuo eivät kuitenkaan ole noussut. Sikäli mukavaa, että voisi olla hiukan (muka) individualisti Reebokeissa.
• Viime keväänä iski kova Vans-kuume ja silloin olin jo melkein hankkimassa kokovalkoista Old Skool -mallia. Hankinnat osuivat kuitenkin värillisiin tossuihin ja valkoiset jäivät hankkimatta. Tietyllä tavalla klassikot olisivat kyllä kieltämättä nuokin.
• Vagabondin nahkaiset Rose-tennarit olisivat asteen kenkämäisemmät. Siroutensa ansiosta ne sopii myös ehkä hiukan paremmin kaikkien kesäisten hameiden ja shortsien kanssa. Peetulla oli joskus samat Vagabondit savenharmaana ja hän kyllä rakasti tossunsa kirjaimellisesti puhki.

Kaikkein eniten kuitenkin himottaisi mustaraitaisia Adidas Superstareja. En oikein edes käsitä, miksi sain niin kovan pakkomielteen juuri tuosta mallista ja väristä – mikään muu ei tunnu nyt käyvän. Ja tätä on jatkunut jo pitkälle toista kuukautta! Ehkä syynä on se, että kun ajattelin käydä vain pikaisesti töiden jälkeen katsastamassa ja sovittamassa niitä, havaitsin, että juuri kyseiset mustaraitaiset on myyty loppuun ihan joka paikasta. Sini-, valko- ja punaraitaisia löytyy kyllä, mutta mustina ei. Ei löydy netistä, eikä fyysisistä putiikeista.
Nyt on valittavana oikeastaan vain kolme vaihtoehtoa: A) hankkia jotkut muut valkoiset tennarit, B) metsästää raivohulluna juuri noita tossuja ja uskoa, että ne löytyy, C) hengitellä rauhassa ja odottaa, että mustaraitakaunokaiset tupsahtavat eteeni jostain tai että villitys menee ohi (niinkuin niillä aina välillä on tapana).
Saa nyt sitten nähdä, miten tässä käy. Haha!
Kuvat: Zalando, Asos.com, Boozt.com, Ellos ja Adidas

Olisi voinut kuvitella, että olisin ehtinyt kuvata useammankin Peetun asun joulun ja välipäivien aikana. Olihan tyttö kotona melkein kolme viikkoa ja väliin mahtui niin uutta vuotta, toimistotyöpäiviä ja muutamat iltamenot – eli ihan pelkästään OnePiecessä ei makoiltu. Niin kuitenkin kävi, että tässä on ainoa ikuistettu asu. Samalla esittelyssä Peetun alennusmyynneistä löytämät mielettömän upeat biker-tyyliset bootsit.
Oikeastaan tavoitteena oli etsiä neidolle klassisia, ei ihan järkyttävän korkeita avokkaita, joilla voisi mennä sekä silloin tulossa oleviin uuden vuoden juhliin, että myöhemmin keväällä olevaan, siistiä pukeutumista vaativaan akateemiseen iltatapahtumaan. Peetulle kun on jostain syystä kertynyt lähinnä kaikkia superihania, superkorkeita ja superhauskan värisiä juhlakenkiä, jotka eivät nyt oikein sovi näihin tapahtumiin.

Mustat kiiltonahkaiset Clarks-merkkiset avokkaatkin löytyivät – ei tosin alesta. Mutta milloinkas sitä sesongista toiseen trendikkäinä pysyviä kenkiä löytää alennuksella? Kokemukseni mukaan aika harvoin, jos koskaan. Saapastarvetta Peetu oli kyllä valitellut jo ennenkuin lähdimme shoppailemaan. Tukholmassa pärjäilee mainiosti nilkkurimittaisillakin talvikengillä, mutta Uumajassa hameenkäyttäjä tarvitsee pitkät bootsit.

Saappaat ovat Scorettin omaa mallistoa, ihanaa paksua, mutta pehmeää nahkaa ja juuri tismalleen kivoilta tuntuvilla yksityiskohdilla varustettu. Kaiken kruunaa pohkeessa olevat rouheat hopeiset vetoketjut, jotka pidentävät ja kaventavat säärtää ihan mielettömästi (ei niin, että koipeliini tyttäreni moista efektiä tarvitsisi…)!
Peetu ihastui – 40% alessa oleviin bootseihin aivan välittömästi ja täytyy tunnustaa, että itsekin mietin pitkään, että käyn hakemassa samanlaiset omaan käyttööni. Nyt, kun ei asuta enää vakituisesti samassa osoitteessa, ei voida enää lainailla vapaasti toistemme vaatteita. Ja toisaalta emme päädy sattumalta samaan tilaisuuteen kenkäkaksosiksi pukeutuneena.
En sitten kuitenkaan jaksanut lähteä kiertelemään eri Scorett-putiikkeja löytääkseni sopivan kokoiset bootsit. Ja toisaalta – nyt tarvitsisin kuitenkin huomattavasti kipeämmin “messuavokkaat” – eli kengät, jotka olisi kävelykenkiä sirommat, mutta sellaiset, että niillä jaksaisi vetää muutaman pitkän messupäivän putkeen. Yllättävän hankala löytää sopivia, kun perusavokkaat eivät itselleni kävelyteknisistä syistä käy.

 

• neulepaita, Dagmar
• hame, Forever21
• bootsit, Scorett
• kaulakoru, eBay

Noniin, täällä sitä ollaan taas kyynärpäät teroitettuna valmiina taistelemaan H&M:n Alexander Wang -malliston helmistä. Torstai-aamuna myyntiin tulevat vetimet houkuttelee mitä suuremmalla todennäköisyydellä tälläkin kertaa ihan kiitettävän määrän shoppailuhalukkaita liikkeelle, joten perusteellinen etukäteissuunnittelu on melkeinpä pakollista.
Täytyy kyllä tunnustaa, että sain kutsun jo tämän illan VIP-shoppailutilaisuuteen, joten tsäänssit napata toivelistan jutut on ehkä piirun verran suuremmat. Toisaalta ainakin vuosi sitten, myös VIP-tilaisuus vaati varsin päättäväistä mielenlaatua ja selkeää shoppailusuunnitelmaa – sen verran kiitettävästi oli porukkaa paikalla silloinkin. Mikäli budjettini olisi jälleen kerran rajaton, wish list kattaisi lähes koko malliston. Koska näin ei kuitenkaan ole, olen listannut haluamani Wangit pakkosaada -järjestykseen.
Ykköset:

Jaquard-kudottu jersey-mekko ja nahkaiset “salikengät”. Molemmat on niin pakko saada, että jos VIP-shoppailu ja nettimetsästys antavat vesiperän, pitää varmasti taas kerran hätyytellä Tampereen porukoita. Ne on kyllä ennenkin auttanut tällaisissa äärimmäisissä shoppailu-hätätiloissa.
Melkein pakko saada:

Lyhyen scuba-collegen ja laser-leikatut bikinit yritän napsia mukaani jo tänään illalla. Jos ei onnista niin nettipeukalo joutuu huomenna kovalle koetukselle. Varsinkin paita on ihan ehdoton, mutta jostain syystä en saa bikineitäkään pois mielestäni, vaikkei niiden sesonki olekaan varsinaisesti päällä juuri nyt.
Ihan hirveän mielelläni haluaisin nämäkin:

Mallistossa on mukana useampikin hieno takki-/anorakkityyppinen vaatekappale – ja kaikki ovat toinen toistaan hienompia. Varsinkin parka on iskostunut haluhermoihin jo ensimmäisistä julkisuuteen vuotaneista kuvista lähtien. Jotenkin en vain kykene perustelemaan itselleni sen hankintaa, koska takkivalikoimani kasvoi viime talvena Samsøe & Samsøe -merkkisellä grafiitinharmaalla vettäpitävällä öljykangasparkalla. Eikä taida garderobistani löytyä aukkoa biker-malliselle toppanahkatakille tai vielä yhdelle parille aivan liian korkeita kenkiäkään – niin hienoja kuin ne olisivatkin.
Housuosastolta kelpaisi kyllä:

Scuba-pöksyt, nahkaiset nappiverkkarit ja superteknisen oloiset leggarit ovat kaikki mielestäni huippuhienoja! Voi olla, että live-tapaamisen jälkeen jotkut näistä päätyvät ensimmäiseen, ihan ehdottomasti pakko saada -kategoriaan…
Miesten osaston herkut:

Aikaisemmista H&M:n yhteityömallistoista olen hankkinut melkein joka kerta jotain myös miesten osastolta. Siis ihan itselleni. Tällä kertaa kuumottelisi avaruushenkinen hopeinen untuvatakki (miten siistiä, kun olisi aina foliohattu mukana!!) ja musta t-paita. Takkia en taida ihan tosissani sillä silmällä katsella, mutta teeppari saattaa hyvinkin päätyä omistukseeni. Ei yksi käyttökelpoinen lisä t-paitojen suurkuluttajalle mikään huono investointi olisi.
No, saa nyt sitten nähdä, mitä kaikkea sitä osuu kohdalle tänään illalla. Ei sekään olisi ihan tavatonta, että suunnitelmat muuttuvat, kun näkee vaatteet ensimmäisen kerran luonnossa.

Oijoijoijoi! Mitähän ihmettä siellä ihanassa laatikossa mahtaa olla!?
No, tyypilliseen muotiblogityyliin en ajatellut tehdä pelkkää tiiseri-postausta luksuslaatikkoa esitellen, vaikka sellaisiinkin olen tainnut pitkän blogiurani aikana sortua. Ei, paljastan tässä heti viimeisimmän shoppailusaaliini.

Muutama viikko sitten mietin kuumeisesti, että hankkisinko seuraaviksi city-sneakerseiksi Niken Air Max 90:t vai Air Force 1:t. Ehdin jo tehdä päätöksen itselleni tyypilliseen tapaan kumpaankin suuntaan, mutta lopulta mustat Air Force 1:t veivät voiton. Ja kyllä ne vain onkin makeet – tykkään tosi paljon!
Päätökseen vaikutti ehkä eniten se, että halusin nyt ihan kokonaan mustat tossut. Ja vaikka mustat Air Max 90:t onkin tosi hienot, niiden pohjassa on kuitenkin vähän valkoista. Lisäksi Air Max 90:en malli on mielestäni paremmin edukseen jonkun kivan väriyhdistelmän kanssa. Taisin tehdä sellaisen alustavan päätöksen, että hankin kyseisen mallin jossain suloisessa sävyssä sitten keväämmällä.

Klassikkomalli Air Force 1 on päältä kokonaan nahkaa, mistä isot pisteet. Rouheansporttista ilmettä antaa puolikorkea varsi ja tarranauhakiinnitys (!!) varressa. Ihastuin myös tuohon pikkuiseen, nauhoitukseen kiinnitettyyn metallilaattaan, jossa lukee AF1. Joskus se on pienistä asioista kiinni.

Ainoa ongelma uusien tossujen kanssa on se, että jo viime talvisesongilla herännyt nahkahousukuume on jälleen kovenemassa. Ajatelkaas, miten kivat Air Force 1:t olisivat nätisti leikattujen kapeiden nahkahousujen kanssa. Enkä nyt siis tosiaankaan tarkoita mitään nahantapaisesta materiaalista valmistettuja legginsejä vaan ihan kunnollisia, esim. pillifarkkujen mallisia aidosta nahasta tehtyjä housuja. Siihen sitten vielä lisäksi joku, vaikka nuden tai haalean pastellin sävyinen ovesize mohairneule… Olisi kuulkas kivan näköinen!