These sneakers tho…
En yhtään valehtele (tai edes liioittele kovinkaan paljoa), kun sanon, että olen jahdannut näitä mustaraitaisia Adidas Original Superstareja jo aikaisesta keväästä.
Ostoprosessi eteni juuri niinkuin sillä on tapana, kun oikeasti haluan jotain. Ensin tuumailin, että ihan kivathan nuo ovat, katselin eri sivustojen street style -kuvia ja innostuin vähän lisää. Sitten olin aivan varma, että haluan jotain muuta mielummin, koska kaikilla muilla jo on nuo. Ajattelin, että käynpä siitä huolimatta kuitenkin sovittamassa – tietääpähän sitten, miltä ne näyttää jalassa.
Mutta eihän niitä ollut sovitettavaksi asti niin missään! Puna-, valko- ja vihreäraitaisia Superstareja kyllä, mutta ei mustaraitaisia – ja muuthan ei nyt tosiaankaan tullut kysymykseen.
Seuraavassa vaiheessa tsekkailin nettikauppoja ja mitä havaitsenkaan – loppuunmyyty joka paikassa! Kaikki pahan pakkomielteen ainekset alkavat olla kasassa. Kun tähän vielä lisätään se, kun Peetun Lontoossa asuva kaveri tuli käymään Tukholmassa ja meille visiitille, jalassaan uudenhohtavat mustaraitaiset Superstarit. Niitä ihastellessani hän kertoi, että tossujen saaminen oli ollut hänellekin kuukausien projekti – niin totaalisesti ne oli ollut myyty loppuun koko Lontoosta. Ja lisätään vielä sekin, kun kävin Karkkia moikkaamassa Berliinissä ja jo ensimmäisessä kaupassa meitä valistettiin, että ko. malli on loppuunmyyty koko kaupungista – ollut jo kauan.
“15 muotiostosta vuodessa” -projektini on opettanut paljon itsetuntemusta. Tällä kertaa tajusin, että olisin ehkä (mutta todellakin vain ehkä) saattanut jättää nämäkin tennarit hankkimatta, mikäli niitä olisi ollut tarjolla milloin vain, missä vain. Nyt, kun juuri tuo väri oli niin totaalisen loppuunmyyty joka paikasta, muodostui melkeinpä haasteeksi saada hankittua oma pari.
Välillä tuntui, että Adidaksen kaltainen yritys käyttää ihan hyödykseen sitä “pakko-saada” -fiilistä, mikä tulee, kun jotain, mitä on pikkuisen halunnut, onkin tosi vaikea saada. Eihän se nyt voi olla niin vaikea valmistaa mustaraitaisia standardi-tossuja, kun kerran muita värejä on saatavana ihan helposti?
Olin jo melkein luopunut toivosta ja lopettanut koko metsästyksen, kun Peetu kertoi nähneensä Nellyssä samaisia tennareita. No, eihän siellä silloin ollut jäljellä kuin jotain ihan älyttömän isoja kokoja, kun pääsin itse muutaman tunnin jälkeen paikalle. Ihan pettymyksissäni ja (lähes) tylsyyksissäni klikkasin itseni Adidaksen omaan verkkokauppaan vain havaitakseni, että siellä olikin poikkeuksellisesti lähestulkoon kaikkia kokoja tarjolla!
Ja mitä vielä – pientä korvausta vastaan tossuihin saa myös oman tekstin!!
Niinhän siinä nyt sitten kävi, että en voinut vastustaa oman nimen lisäämistä kauan kaivattuihin tennareihini – vaikka jos totta puhutaan – en kyllä tunne oloani mitenkään erityisen aikuismaiseksi tämän päätöksen kanssa. Haha!
No, onhan ne nyt niin hienot ja ihanat ja mahtavat ja “Minttu”-tekstikin niin vaan upea!! I’m in lööööv! <3
