Trendipiiri pyörii… Yleensä, kun jo kertaalleen kokemani muotihullutus tulee uudelleen trendikkääksi, on spontaani reaktioni yleensä *huoh* ja *miksi???*. Esimerkkinä nyt vaikka pyöräilyhousut muussa kuin urheilukäytössä, sininen ripsiväri (onneksi vielä varsin bubling under – ehkä tästä selvitään pelkällä säikähdyksellä) tai napapaidat. Oikeastaan olin sitä mieltä, että jos on kerran käynyt läpi jonkun trendin, siitä on vaikea innostua enää toista kertaa. Mutta olin väärässä!

Olin joskus 70-luvun lopulla porukoitten kanssa Mallorgalla kesälomareissulla. Siellä bongasin heti ensimmäisenä lomapäivänä jotain mahtavan upean hienoa: valkoiset, punaisilla vaihtiraidoilla koristellut tennarit, joissa oli huikea kiilakorko! Jankutin koko reissun ja lopulta äiti taipui ostamaan ihanuudet pikku-Mintulle, vaikka olikin vielä tuohon aikaan tiukasti sitä mieltä, että korkokengät eivät ole todellakaan sopivat ikäiselleni tytölle. Rakastin korkolenkkareitani vilpittömästi ja käytin niitä käytännöllisesti kaikkien vaatteiden kanssa.

Nyt en voi muuta kuin olla kuplivan iloinen, että trendi on palannut!

Suloinen Kate Bosworth on bongattu suosikkisuunnitelijansa Isabel Marantin korollisissa tarralenkkareissa useammankin kerran. En ole ihan varma tykkäänkö tuosta tarrakiinnitysjutusta. Toisaalta ne tuovat kivaa massiivisuutta kengille ja alleviivaavat sporttihenkistä monomaisuutta, toisaalta ne tuovat ehkä liiaksikin mieleen lasten tarralenkkarit. Kyllähän sitä nyt tähän ikään mennessä on oppinut tekemään rusetin kengännauhoihin…

Vasemmalla Isabel Marantin hypetetyt Wedge Sneakersit. Värimaailma on niissä itseasiassa oikein kaunis, eikä mitenkään erityisesti vaikeasti yhdisteltävä. Jotenkin kuitenkin näkisin itselläni mieluiten vähän hillitymmän väriset korkolenkkarit. Oikealla See by Chloén kaunokaiset, jotka olisivat hyvin lähellä täydellistä. Vähän kenkämäisemmät ja sirommat kuin Isabel Marantin. Hintaa näillä molemmilla on sen verran, että taitaa jäädä vain haaveeksi. Tosin pikaisen nettikierroksen perusteella See by Chloét ovat vain noin puolet Isabel Marantien hinnasta, jotka kustantaa yli 700 dollaria.

Kivoja, vähän pienemmällekin budjetille sopivia versioita löytyy toki. Vasemmalla ASHin ruskeat mokkaiset, jotka ovat malliltaan hyvin lähellä täydellistä. Tosin en ole oikein varma tykkäänkö tossujen (vai voiko korkolenkkareita sanoa enää “tossuiksi”?) väristä. Ruskea tekee niistä vähän liiankin hillityn kenkämäiset. TopShopin Acrobat Padded Velcro Trainers yhdistää aika mukavasti sporttisuuden ja kenkämäisyyden. Itseasiassa TopShopilta löytyy toiset, valkoiset Athlete Wedge Heel Trainers -korkolenkkarit, jotka ovat vieläkin enemmän sellaiset, mitä kaipailen garderobiani hauskuuttamaan.

Jos nyt ollaan ihan rehellisiä, niin taitaisin olla valmis syömään kaurapuuroa aika pitkän aikaa saadakseni  nämä Marc by Marc Jacobsin täydellisyydet! Vanha himo-aerobiccaaja ei voi olla lämpenemättä mallille, joka muistuttaa elävästi Reebokin ensimmäisen aerobic-huuman aikana markkinoille tuomia legendaarisia tossuja. Ei muuta kuin värikkäät rynkkysukat makkaralle ja menoksi! 😀

Korkolenkkarit on helppo yhdistää turvallisesti pillifarkkujen ja oikeastaan kaikenlaisten shortsien kanssa. Voisin kyllä nähdä itseni erinomaisen hyvin myös pitkissä helmoissa ja rennossa neulepaidassa Wedge Sneakersit jalassa.

Tosi harvoin enää ilmestyy trendiä, joka aiheuttaa vakavaa tää on ehdottomasti mun juttu -kutinaa. Mutta toisaalta. Rakastan tennareita ja tykkään kulkea korkokengissä, mikä normaalisti on aika mahdoton yhtälö. Korkolenkkari kaikessa kreisiydessään yhdistää nämä kaksi!

Käytiin tänään aamupäivällä Åresta palanneiden Karkin ja Peetun kanssa treenaamassa. Kylläpäs on ihan mielettömän mukava pitää vähän extra-vapaata ja nautiskella sellaisesta viikonlopputyyppisestä hengailusta monta ihanaa päivää! Aamupäivä-jumppa = harvinaista luksusta. Treenin jälkeen Karkki lähti jatkamaan tenttiin lukua ja me suunnattiin Peetun kanssa kaupungille. Ilma oli itseasiassa aikas mälsä, harmaa ja sateinen, joten päädyttiin oikeastaan pyörimään vain Gallerianissa ja NK:lla.

NK:lla kuolattiin pääasiassa mielettömän ihania ballerinoja, mutta jotain  upeita laukkujakin päätyi sille päättymättömälle toivonhaluan-listalle.

Jimmy Choon Aivan Täydellisen Suloiset klassisen nudet mokkaballerinat. Periaatteessa kyllä ex-wanna-be-tanssijana tykkään  siitä, että baltsujen virallinen narurusetti on oikeasti sellainen, millä pystyy kiristämään istuvuutta. Nuo pienet, nyt ah-niin-trendikkäästä punametallista tehdyt pienet pompulat sulattivat kuitenkin sydämeni. Aika tasan tarkkaan 400 euron hinta tosin pitää huolen siitä, että ihan heti ainakaan ei tarvitse alkaa pohtia kompromissia kiristettävyyden ja pompuloiden välillä.

Olen jo pidempään kaipaillut varastoihini vaaleaa hyvää nahkalaukkua. Sävy saisi olla mieluiten jotain luonnonvalkoisen ja nuden (suomeksi beige) välillä. Oikeastaan olen himoinnut yhtä klassista Miu Miuta, mutta siitä ei näköjään löydy luonnonvalkoisena edes linkitettäviä sivuja enää mistään, joten pitäisi varmaan löytää joku uusi kohde haaveille. Ja itseasiassa yksi suuri syy siihen, että tuo Miu Miu ei ole päätynyt omistukseeni on se, että olen sen verran hyperventiloiva stressikimppu väkijoukoissa – tai esim täpötäydessä tunnelbanassa, että laukussani on ihan ihan pakko olla vetoketjukiinnitys. Sen takia tuo kaunokainen Mulberrykään tuskin tulee muuttamaan meille. Vaikka muuten se olisi kyllä täydellinen mittasuhteiltaan, väriltään, olkaremmin pituudeltaan etc.

Sitten onnistuin ihastumaan tällaiseen pikkuiseen Michael Korsin laukkuun. Väri on oikeasti kaunis puhdas pinkki, mutta en saanut sävyjä osumaan, vaikka kuinka säädin… Koko on oikeastaan aika täydellinen – sen tiedän jo ennestään, sillä käytännöllisesti katsoen aina, kun vaihdan isomman päivittäismatkalaukkuni pienempään, osuu valinta Filippa K:n mustaan mokkaiseen pikkulaukkuun. Ja tuo pinkki herkullisuus olisi tismalleen saman kokoinen…

Michael Kors on saanut oman, ihan vaikuttavan kokoisen shop-in-shopin NK:lle. Kivoja laukkuja oikeastaan koko osasto täynnä. Tykkään siitä, että periaatteessa saman laukun voi saada joko hopeisilla tai kultaisilla metalliosilla. Harmittavan harvassa vaan on tuo vaatimani vetoketjukiinnitys, muuten voisin hyvinkin valita seuraavaksi jonkun näistä kivan massiivisilla metalliosilla varustetuista, mutta muuten klassisen mallisista laukuista. Tuolla hyllyssä BTW näkyy tuo edellisen  kuvan pikkulaukku vähän oikeamman sävyisenä kuin lähikuvassa.

Mutta juu, ballerinojahan me siellä oikeastaan kaikkein eniten käytiin kuolaamassa. Voidaan sysätä syy Karkin niskaan, joka kertoi, kun jumpassa tavattiin, että oli käynyt sovittamassa NK:lla maailman hienoimpia Marc by Marc Jacobsin ballerinoja. Ja että boyfriend Eric on lähdössä kohtapian New Yorkiin, missä Marc Jacobs on tunnetusti vähintään 30 % halvempaa kuin täällä. Ja kun Ericin matkalaukkuun paluumatkalle mahtuu  kuulemma ihan hyvin useampikin kenkälaatikko…

Mutta täytyy sanoa, että jumahdin ihan totaalisesti vasta-avatulle Repetton osastolle. Hei, voisinko saada nuo kaikki?? Tai no, en halua olla ahne, ne korolliset ballerinan näköiset voitte kyllä antaa muille, muuten kyllä haluaisin Aivan Kaiken. Niinkuin nyt esimerkiksi nuo iso-kissa-täplälliset täydellisyysballerinat. Jotka tulisin rakastamaan puhki. Vaikken edes tykkää elänkuoseista pukeutumisessa. Enkä ainakaan ole siinä iässä. (Täpläkaunokaisten hinta 290 euroa noinabout)

Mutta ihan aikuistenoikeasti aloitan varmasti Repetto-kirjastoni kokoamisen näistä klassikoista. Perusmalliset pintanahkaiset tuntuivat suorastaan “edullisilta” – noin 180 euroa nykyisellä kurssilla ja mokkanahkaiset pari-kolkyt euroa enemmän. Tästä kuvasta kuitenkin näkee erittäin selvästi, että nämä ovat sukua niille oikeille ballerinoille kiristettävine nauhoineen ja pehmeine muotoineen.

Nojoo, ja sit mä haluaisin tuollaiset tummanpunaiset lakeribaltsut ja ainakin parit erilaiset kaksväriset.

Olen käynyt kahdessa eri Repetton putiikissa Pariisissa joskus about 5 vuotta sitten. Niissä valikoima oli ihan hurjan suuri – ja yhä edelleen näki, että samat myymälät ovat olleet alunperin tanssijoiden “ammattikaupat”. Eli myynnissä oli kaikenlaista rekvisiittaa irtopaljeteista sukkahousuihin ja lampaanvillaan, mitä tanssijoiden voi kuvitella käyttävän. NK:n putiikissa  valikoima ei ole ihan samaa tasoa, mutta tavallisen ballerina-fanin on kyllä vaikea olla vaikuttumatta väri- ja mallivalikoimasta.

Ja voin kertoa, että NK:lla myydään yhä sitä ballerina-mallia, jonka jätin ostamatta aikoinaan Pariisissa, vaikka kävin sovittamassa sitä kertaalleen toisessa silloisesta kahdesta putiikista ja kahteen kertaan siinä putiikissa, joka oli pikkuisen lähempänä hotelliani. Syy siihen, että en ostanut ko. ballerinaparia on se, että tilini kirkui tyhjyyttään reissun jäljiltä, enkä kehdannut kysyä käykö sinne amex. Kavereille sanoin, että 37 oli liian pieni ja 38 oli liian iso. Eräät ne tekevät mitä tahansa säilyttääkseen kasvonsa. 😀

Mutta se “Mintun” malli on se klassisella leikkauksella (ei syvä ts.), kokomusta, ballerina pehmeää pintanahkaa ja “Chanel”-leikattu kärki mustaa mokkaa. <3

Oikeastaan piti katsella eniten näitä Marc by Marc Jacobsin ballerinoja. Karkki kertoi jumpassa, että aikoo tilata Ericiltä sellaiset oikein kivat perusbaltsut, joissa on pieni metallisolki edessä. Sanoin heti, että tarvitsen just ne samanlaiset, mutta se ei kuulemma käy, koska ne on nyt Karkin.

Karkki ehdotti, että voisin tilata Marc by Marc Jacobsin nyt jo kai klassikoiksi laskettavat hiiriballerinat. Ihan spontaanisti olin sitä mieltä, että kiitos mutta ei kiitos. Mutta sitten törmäsin näihin niittihiirulaisiin NK:lla. Yhtäkkiä ja jotenkin alkoi tuntua siltä, että tyyliini voisi ihan mainiostikin sopia pari asenennehiiriballerinoja. Hetken pitää nyt kuitenkin vielä miettiä (ja onneksi ehtiikin), että haluanko nuo nyt vain haluamisen vuoksi – siksi, että ne on niin kauniit tavarat – vai onko niille iha oikeasti käyttöä…

Marc by Marc Jacobs on muuten saanut aika massiivisen kokoisen shop-in-shopin NK:lle. Puolikas seinä pelkkiä iPhonen, iPadin ja tietokoneen suojakuoria – aikamoista! Lisäksi laukkuja, koruja, lompakkoja, huiveja ja oikeastaan kaikkea muuta paitsi vaatteita löytyy nykyään myös NK:lta. Peetu päätyi anyways haluamaan mielummin Urban Earsin kuulokkeet syntymäpäivälahjaksi, vaikka Marcilla olisi ollut useampaakin mallia tarjolla. Niistä kuitenkin lisää huomenna.

Mutta se haaveista.

Vähän vajaa viikko sitten pistin eetteriin viimeisen kuulutuksen nimimerkille lavvra liittyen Gillette-arvonnan voittoon. Lavvrasta ei ole kuitenkaan kuulunut pihahdustakaan, joten arvoin uuden voittajan kolmannelle Gillette-paketille. Uuden voittajan nimimerkki on Pirkko ja kilpailuvastaus kuuluu näin:

“Jalkajumppa on kaiken peruslähtökohta 🙂
Yksi hyvä liike noustaan varpaille ja takaisin useita toistoja päivittäin ja ravistellaan sen jälkeen rentouttavasti.
Höyläys kuorinta ja kosteutus siinä se on ja sääresi kiittävät sinua.”

Olen laittanut uudelle voittajalla viestiä myös sähköpostilla. Toivottavasti hän vastaa pikaisesti, että saadaan palkinnot jakoon!

Elsa Billgrenin blogi on yksi Peetun suosikkiblogeista. Muutama päivä sitten värikäs ja viehättävä bloggari esitteli viimeisimmän kenkälöytönsä, hurmaavat TopShopin glittereillä pimpatut avokkaat. Peetun budjetti ei juuri nyt taipunut uusien kenkien hankintaan, mutta pienellä vaivalla vanhoista Monkin avokkaista tuli tosi hienot.

Aivan mielettömän hienot glitterikorot!

Kengät on tosiaan ostettu Monkilta noin kolme vuotta sitten. Tuunausprojektin hyvä puoli on se, että ei haittaa yhtään, vaikka korot olisivat kolhiintuneet pahastikin ennen glitterin liimaamista. Pienet epätasaisuudet peittyvät ja tasoittuvat liiman ja kimalluksen avulla.

Alunperin Peetun ajatuksena oli laittaa kimallusta myös kenkien kärkeen, mutta päätyi sitten pimppaamaan vain korot. Ihan hyvä päätös mielestäni – ja voihan kärjen päällystää glitterillä myöhemminkin. Jos vaikka alkaa tuntua, että elämästä puuttuu säihkettä… 🙂

Tuunausprojektiin tarvitaan irtohilettä – tuohan voi olla vaikka minkä väristä – ja tavallista tekstiililiimaa. Tai itseasiassa Peetu ei sitten lopulta käyttänyt ihan tavallista tekstiililiimaa, vaan liimaa, jossa on jo itsessään mukana vähän glitteriä. Lopputuloksesta tulee tällä tavalla helpommin tasainen ja peittävämpi. Yksi kerron liimaa ja sen päälle siroteltu kimallus riittää hyvin.

Sekä liima että glitteri on ostettu Panduro Hobbystä, joka on täkäläinen ihan tavallinen askartelukauppa.

Tuunausprojektin päätteeksi Peetu suihkutteli korot vielä kaikken jämäkimmällä hiuslakalla, mitä taloudesta löytyy. Näin pienet irtohileetkin pysyvät paikoillaan ainakin vähän aikaa. Eikä tuo nyt suuri ongelma ole, jos glitterit vähän rapisee. Liimaa ja kimallusta riittää kyllä pienten naarmujen korjaamiseen!

Kevätgarderobini on todella päivityksen tarpeessa. Värien lisäksi huomaan, että kenkävarastostani puuttuu täysin kivat, kävelykelpoiset kengät. Mistähän se johtuukin, että 12 cm juhlakorkoja tuntuu olevan hyvinkin helppo shoppailla. Ne houkuttelevat kauniilla olemuksellaan ja sisältävät lupauksen huikentelevaisen hauskoista juhlista ja kuplivasta elämästä. Tavallisten, jopa tylsien kävelykenkien hankkiminen on puolestaan… niin no, yksinkertaisesti tylsää.

Hetken katumuotisivustoilla pyörittyäni havaitsin, peruskenkien ei tarvitse olla mitenkään arkinen ratkaisu. Eikä niiden käyttöä tosiaankaan tarvitse rajoittaa vain kun-en-mitään-muutakaan-keksinyt -päiviin. Kävelykengät toimivat mainiosti myös hameen ja shortsien parina.

 Vielä en ole ehtinyt kiertelemään kaupoissa katsomassa tarjolla olevia valikoimia. Haluaisin oikeastaan pikkuisen äijämäiset kengät, joissa on vähän kevyitä pikkukenkiä enemmän särmää. Nettisurffailulla löysin parit kivan oloiset vaihtoehdot Vagabondilta ja Dr. Martensilta. Oikeastaan houkuttaisi nuo Dr. Martensit jo melkein pelkästään senkin takia, että en ole ko. klassikkomerkiltä ikinä omistanut mitään – edes maihinnousukenkiä, vaikka ne on ehtinyt olla kuumintahottia jo vaikka miten monta kertaa Mintun muotielämän aikana.

 Kävelykenkien kanssa aion yhdistää kevyet nilkkasukat ja kynähameen tai punteista käärityt chinot. Tosin kengät ovat vielä kaupassa ja chinot odottavat valmistumistaan ompelimon puolella. Mutta eikös se niin mene, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty… 🙂

Kuvat: StockholmStreetStyle, Vagabond ja Dr. Martens

Tässä tulee nyt mahtava kuvapläjäys uusista mokkabootseistani! Shopbop suorastaan ylitti itsensä, sillä viime perjantai-iltana tilaamani Diane von Furstenbergin saappaat kiikutettiin ovelleni jo maanantaina päivällä.

Jättikokoisesta kuljetuslaatikosta paljastui kutkuttavan hieno kenkälaatikko. Silkkipapereitten seasta ongin esiin unelmieni bootsit ja lisäksi vielä hienon luumunpunaisen dust bagin.

Rouheat vetoketjut ovat varren ulkopuolella. Kätevää ja hyvännäköistä! Näin vetoketjut eivät hinkkaannu toisiaan vasten kävellessä – ja mene rikki, kuten kävi vanhojen bootsieni kanssa. Sen lisäksi tykkään kovasti siitä, miten vetoketjut antavat vähän särmää muuten aika naisellisille saappaille.

Varsin särmikkäät ovat myös saappaiden kumiset, kunnon liukuesteharkotuksella kuvioidut kiilapohjat. Ja niinkuin ystäväni Tinni sanoi, kuminen pohja on hyvä kävellä ja eristää loistavasti niin maasta hohkaavalta kylmyydeltä kuin kadun pinnan loskaltakin.

Ekstra plussat tulee vielä kevyestä karvavuoresta. Sen ansiosta ihanuusbootsit ovat juuri sopivan lämpimät lopputalven leudoille säätiloille, olematta liian kuumat kuitenkaan.

Kyllä näillä nyt pärjäilee siihen asti, kun on aika kaivaa talvisäilöstä Converset esiin!

Hupsista… Taisinpa tilata itselleni bootsit… 🙂

Mutta, mutta, mutta – ihan oikeasti tarvitsen  kovasti uudet talvisaapikkaat. Vanhat hyvin palvelleet Vagabondini sanoivat lopullisesti irti työsopimuksen viime viikonloppuna. Katsokaa vaikka:

Vetoketju rätsähti ja päkiän kohdalla on orastava reikä. Eli onhan nämä jo loppuunkäytetty ihan millä tahansa mittakaavalla. Ei silti pahaa sanaa Vagabondin laadusta. Bootsit kestivät loistavasti kolme talvea erittäin aktiivisessa käytössä. Mutta nyt oli kyllä jo korkea aika saada päivitystä talvisaapasosastolle.

Kertoo muuten hiukan siitä, miten pidättyväinen ja huono shoppailija oikeasti olen. Kengät (ja kaikki muutkin vaatteet ei sen puoleen) pitää käyttää kirjaimellisesti loppuun, ennenkuin tohdin hankkia uusia. No, nyt ei tarvinnut kauaa miettiä, kun näin, että himoitsemani Diane von Furstenbergin kiilakantaiset bootsit olivat puoleen hintaan Shopbopissa.

Eikö olekin i h a n a t !!

Korkoa on kieltämättä hiukan enemmän kuin bikerseissa, mutta saapikkaat on tarkoitettu jokatapauksessa ensisijaisesti hameen kanssa käytettäväksi. Varastoistani löytyy kyllä mataliakin kenkiä, vaikka nyt ei kyllä enää bootseja. Mutta mitä väliä – mielestäni nuo on vaan niin hienot!

Nyt täytyy pitää peukkuja, että Shopbopin loistavat toimitusajat pitävät edelleen kutinsa ja saan himoitun kenkäpaketin kotiin asap!!