Trendipiiri pyörii… Yleensä, kun jo kertaalleen kokemani muotihullutus tulee uudelleen trendikkääksi, on spontaani reaktioni yleensä *huoh* ja *miksi???*. Esimerkkinä nyt vaikka pyöräilyhousut muussa kuin urheilukäytössä, sininen ripsiväri (onneksi vielä varsin bubling under – ehkä tästä selvitään pelkällä säikähdyksellä) tai napapaidat. Oikeastaan olin sitä mieltä, että jos on kerran käynyt läpi jonkun trendin, siitä on vaikea innostua enää toista kertaa. Mutta olin väärässä!
Olin joskus 70-luvun lopulla porukoitten kanssa Mallorgalla kesälomareissulla. Siellä bongasin heti ensimmäisenä lomapäivänä jotain mahtavan upean hienoa: valkoiset, punaisilla vaihtiraidoilla koristellut tennarit, joissa oli huikea kiilakorko! Jankutin koko reissun ja lopulta äiti taipui ostamaan ihanuudet pikku-Mintulle, vaikka olikin vielä tuohon aikaan tiukasti sitä mieltä, että korkokengät eivät ole todellakaan sopivat ikäiselleni tytölle. Rakastin korkolenkkareitani vilpittömästi ja käytin niitä käytännöllisesti kaikkien vaatteiden kanssa.
Nyt en voi muuta kuin olla kuplivan iloinen, että trendi on palannut!
Suloinen Kate Bosworth on bongattu suosikkisuunnitelijansa Isabel Marantin korollisissa tarralenkkareissa useammankin kerran. En ole ihan varma tykkäänkö tuosta tarrakiinnitysjutusta. Toisaalta ne tuovat kivaa massiivisuutta kengille ja alleviivaavat sporttihenkistä monomaisuutta, toisaalta ne tuovat ehkä liiaksikin mieleen lasten tarralenkkarit. Kyllähän sitä nyt tähän ikään mennessä on oppinut tekemään rusetin kengännauhoihin…
Vasemmalla Isabel Marantin hypetetyt Wedge Sneakersit. Värimaailma on niissä itseasiassa oikein kaunis, eikä mitenkään erityisesti vaikeasti yhdisteltävä. Jotenkin kuitenkin näkisin itselläni mieluiten vähän hillitymmän väriset korkolenkkarit. Oikealla See by Chloén kaunokaiset, jotka olisivat hyvin lähellä täydellistä. Vähän kenkämäisemmät ja sirommat kuin Isabel Marantin. Hintaa näillä molemmilla on sen verran, että taitaa jäädä vain haaveeksi. Tosin pikaisen nettikierroksen perusteella See by Chloét ovat vain noin puolet Isabel Marantien hinnasta, jotka kustantaa yli 700 dollaria.
Kivoja, vähän pienemmällekin budjetille sopivia versioita löytyy toki. Vasemmalla ASHin ruskeat mokkaiset, jotka ovat malliltaan hyvin lähellä täydellistä. Tosin en ole oikein varma tykkäänkö tossujen (vai voiko korkolenkkareita sanoa enää “tossuiksi”?) väristä. Ruskea tekee niistä vähän liiankin hillityn kenkämäiset. TopShopin Acrobat Padded Velcro Trainers yhdistää aika mukavasti sporttisuuden ja kenkämäisyyden. Itseasiassa TopShopilta löytyy toiset, valkoiset Athlete Wedge Heel Trainers -korkolenkkarit, jotka ovat vieläkin enemmän sellaiset, mitä kaipailen garderobiani hauskuuttamaan.
Jos nyt ollaan ihan rehellisiä, niin taitaisin olla valmis syömään kaurapuuroa aika pitkän aikaa saadakseni nämä Marc by Marc Jacobsin täydellisyydet! Vanha himo-aerobiccaaja ei voi olla lämpenemättä mallille, joka muistuttaa elävästi Reebokin ensimmäisen aerobic-huuman aikana markkinoille tuomia legendaarisia tossuja. Ei muuta kuin värikkäät rynkkysukat makkaralle ja menoksi! 😀
Korkolenkkarit on helppo yhdistää turvallisesti pillifarkkujen ja oikeastaan kaikenlaisten shortsien kanssa. Voisin kyllä nähdä itseni erinomaisen hyvin myös pitkissä helmoissa ja rennossa neulepaidassa Wedge Sneakersit jalassa.
Tosi harvoin enää ilmestyy trendiä, joka aiheuttaa vakavaa tää on ehdottomasti mun juttu -kutinaa. Mutta toisaalta. Rakastan tennareita ja tykkään kulkea korkokengissä, mikä normaalisti on aika mahdoton yhtälö. Korkolenkkari kaikessa kreisiydessään yhdistää nämä kaksi!
16 Comments
j-ä-r-k-y-t-t-ä-v-ä-t
Haha! Nää t-o-d-e-l-l-a jakaa mielipiteet!! 😀
Muistankohan oikein – sanottiinko niitä korkolenkkareita aikoinaan diskolenkkareiksi?
Hei taidettiin sanoa! Mikä ihana sana “diskolenkkari”!! 🙂
Jep jep, samaa muistelin kuin Tammitarkin, diskolenkkarithan ne oli;) Voi itku, ei voi muuta sanoa. Paitsi että nuo nykyversiot ovat huomattavasti kehityyneet niistä meidän nuoruusvuosien versioista… En kyllä silloinkaan ollut kovin innostunut niistä, joten voi olla etteivät löydä tietään meidän eteiseen nytkään… Mikä tietty miehen mielestä voi olla hyvä juttu, kenkämeri nääs…hih!
Hihi – joo, joskus on hyvä, ettei innostu ihan kaikesta… 🙂
Mulla on noi Ashin, tosin eri värissä! Näin ne NY:ssa tossa ruskean/beigen värissä, ei toiminut mullekaan. Mulla on nää http://www.stockholmbyme.blogspot.se/2012/04/outfit-wedged-sneakers.html
ja vitsi että tykkään! 🙂
Aivan ihanat nuo sun vihreä-valskoiset Ashit! Vitsi, nyt mun alkoi tehdä mieli kanssa tuollaisia, missä on jotain väriä… Ja hyvin muuten sopii korkolenkkari pakettijalan pariksi! 😀
Voi jee nämä muistan aikojen alusta! Mulla oli sinipunavalkoiset ja ne oli superhienot!
-Marie-
Olihan ne tosiaan jo silloin “aikojen alussa” tosi suositut… Pitäiskin mennä penkomaan äidin luokse vintille, jos vaikka mun vanhat aarteeni olisivat sattumalta säästyneet! 🙂
Mene ihmeessä, jos löydät niin olisin kiinnostunut ostamaan ne. =)
Ok! ;D
Nämä kolahtivat ja kovaa. Olen etsiskellyt nettikaupoista vaikka mitä vaihtoehtoja noille Maranteille, haluan ehdottomasti valkoiset mutta ei löydy sitten mistään… Ja nuo Marc Jacobsit on ihan huikeat (:
Eikö!! Mun on kanssa ihan pakko saada nuo Marc by Marc Jacobsit! En ole kylläkään vielä ehtinyt käydä katsomassa löytyykö niitä tuolta Tukholman putiikista…
Värikkäitä Marceja on myytävänä eBayssa, samoin Maranteja, tosin Marantin hinnat ovatkin sitten yli 1000 dollaria. Vähän turhat arvokkaat tosiaan, etenkin kun kyseessä on varmaan suhteellisen hetkellinen ilmiö… Ashin cooleja olen pitänyt parhaana korvikkeena, niitä olisi asoksella jopa meikäläisen pikkujalkakoossa… on tämä vaikeaa (:
Viimeksi nuo pysyivät kyllä trendikkäänä aika pitkään – eli sikäli ajattelin, että voisi olla järkevääkin satsata vähän kalliimpiin. Lisäksi ainakin syksyn näytöksissä noita näkyi vielä aika paljon, joten ei tuo nyt ainakaan ihan heti ole hiipumassa oleva ilmiö… 🙂