OMG!! Mitä olen mennyt tekemään!? Hiukseni on aivan porkkana-meats-mansikka -punaiset!!
Juuri, kun kaikki oli lähestulkoon kunnossa (ainakin tukkarintamalla), lankesin klassiseen äääh-kyllä-siitä-hyvä-tulee -ansaan. Kaikki lähti siitä, kun tosiaan nyt lauantaina olen menossa poikkaisemaan hiukseni. Tuumasin, että ihan vielä ei oikeastaan olisi tarvetta tyvikasvun värjäämiselle, mutta että olisihan se aivan mahtavaa, kun sitten lauantaina hiukset olisivat freesit myös värin puolesta.
Aikoinaan, kauan ennen blogiaikoja, värjäsin aina hiukseni itse. Muutamankin kerran homma päätyi arveluttavasti a) erittäin omituiseen värjäystulokseen (vihreä, keltainen, oranssi, vitivalkoinen tyvi + okrankeltainen latva… you name it – I’ve done it!) b) todella monen hiusväripaketin käyttämiseen kerralla, kun yritin paikkailla tekemiäni eksperimentaalisia virheitä. Jossain vaiheessa tein päätöksen, että en enää k o s k a a n värjää hiuksiani itse.
Nooo, vannomatta paras, sillä jotenkin samaan syssyyn sattui se, että lähikampaamoni luotettava ja supertaitava nuori neito lopetti – siirtyi todennäköisesti ja toivottavasti urallaan eteenpäin, koska hän kyllä oli oikeasti hirmu lahjakas – ja että L’Oréal oli esittelemässä uutta Prodigy-hiusvärisarjaansa Bloggers’ Inspiration Day -tapahtumassa.
Heti ensi testailulla vakuutuin L’Oréal Prodigyn, sävy 8, sopivuudesta itselleni ja eka kerran jälkeen olen värjännyt sillä tyvikasvun säännöllisesti noin kuuden viikon välein.

Nyt ei ollut ihan kuutta viikkoa kulunut, mutta halusin silti freesin värin tyvikasvuun, koska lauantaina on se kampaaja ja olen varannut ajan vain leikkaukseen. Yritin kyllä tsekata, että voisiko aikaa pidentää niin, että olisi saanut myös värin, mutta siinä tapauksessa leikkausta olisi pitänyt siirtää yli kuukaudella eteenpäin.
Kävin ensin yhdessä, sitten seuraavana päivänä toisessa ja lopulta vielä kolmannessa myymälässä, joista kaikista olen aikaisemmin ostanut luottoväriäni. Kaikissa myytiin ei-oota. Lopulta menin ruokaostoksille lähimarkettiin ja tuumasin, että sieltä on pakko löytyä, koska heillä on tyyliin koko seinällinen täynnä hiusvärejä – ja sieltä olen ennenkin Prodigyni hankkinut.
Mutta ei, ei ollut sielläkään. Koska koko sarja oli hävinnyt hyllystä, aloin pelätä pahinta – ehkä sen valmistus on lopetettu! Laimensin paniikkia puhelemalla itselleni rauhallisesti, että kyllä täältä joku korvaava tuote löytyy. Vietin valehtelematta puoli tuntia hyllyn edessä hiusväriä valiten ja lopulta päädyin Schwarzkopfin “Medium Blond” -väriin sarjasta, jonka nimeä en muista, mutta se oli joku unbreakable care tai jotain sinnepäin. Sävyn numero oli sama kuin Prodigyn, eli 8. Olin siis aika luottavaisin mielin, että kyllä tästä ihan hyvä tulee.
No ei tullut. Tuli monta astetta tummempi kuin mitä hiukseni olivat (Prodigyn 8 on just eikä melkein!) aikaisemmin ja – mikä pahinta – sain elää uudelleen sen kammottavan hetken, kun hiukseni ovat oikeasti harmaanvihreät! Ei todellakaan silleen trendikkäästi harmaat tai vihreät, vaan ihan selkeästi kaikki-on-mennyt-pieleen -harmaanvihreät.
Kaiken tämän keskellä tuntui aika pikkujutulta se, että hiukset olivat muuttuneet myös vähintään kaksi astetta aikaisempaa tummemmiksi. Mikä ei todellakaan ollut tavoite.

Olin lievästi sanottuna paniikissa, kun tajusin, mitä on tullut tehtyä. Kello oli niin paljon, että enää ei ollut mitään saumaa laukata kauppaan ostamaan uutta väriä. Onneksi kylppärin hyllystä löytyi joskus aikoinaan pressituotteena saamani hiusväri, L’Oréalin sekin, mutta en kyllä muista enää, mikä sarja. Sävyn nimi oli “Caramel Blond” ja mallikuvien perusteella tuhkanvaaleasta tulisi kivasti luonnollisen lämpimän blondi sävy.
Kuvissa näkyy lopputulos, joka ei ole luonnollista nähnytkään! Tavoitteenani oli todellakin vain häivyttää tyvikasvu, mutta sain hiukset, joita jopa meidän toimiston äijät kommentoi. Ja minä kun luulin, että kukaan ei koskaan huomaa toisten tekemiä muutoksia hiuksissa, vaikka ne itsestä tuntuisi tosi suurilta..
Nyt on ilmeisesti niin, että Prodigy-hiusvärisarjaa ei olla lopettamassa (onneksi!) vaan, että mulla on nyt vaan käynyt todella huono tsägä, kun luottovärini on poistunut vakikauppojeni valikoimista. Tietääpähän sitten jo nyt hamstarata Suomesta väripaketteja, kun seuraavan kerran suuntaan sinnepäin kesällä.

Kun tässä nyt ollaan tällaisella itsekritiikkilinjalla, niin vähän näiden kuvien jälkeen tuntuu siltä, että pitäisi varmaan hankkia kokoa pienemmät prässihousut toimistokäyttöön. Nuo, sinänsä hyvät ja yllättävän laadukkaat H&M-housut lököttää kyllä vähän liikaa ollakseen riittävän fiksut officelle.

• kauluspaita, Cheap Monday
• neulepaita, Acne Studios
• housut, H&M
• tennarit, Adidas Original

Olen uhonnut jo ziljoona kertaa täällä blogissakin, että nyt lähtee tukka. Mutta tiedättekö mitä, nyt se tosiaan lähtee!
Päätöksen kypsyttelyaika on ollut kieltämättä melkoisen pitkä. Taisin tarvita sitä sisäistääkseni, ettei pitkät hiukseni pidä sisällään mitään taikavoimia.
Olen tosiaankin nyt valmis luopumaan ehkä siitä ainoasta asiasta, jota ulkopuoliset ulkonäössäni ihailevat. “Ooh, mitkä hiukset!”, “Onko ne tosiaan kokonaan sun omat?”, “Sun pitäisi pitää hiuksia useammin vapaana!” ja niin edelleen. Haluan eroon pitkistä kutreistani, koska haluan muutosta.

Tai oikeastaan paremminkin niin, että tunnen itse muuttuneeni ja haluan kevyemmän kampauksen, joka kuvastaa paremmin nykyistä Minttua.
Ihan lyhyt-lyhyeen en kuitenkaan halua palata. Olen kerran elämässäni testannut veikeän reippaan pixie cutin – ja voin vilpittömästi todeta, että se ei sovi sen paremmin kasvoihini kuin persoonallisuuteenikaan. Jotain vähän pidempää sen on pakko olla.

Karkilla ja Peetulla on molemmilla juuri nyt aika klassiset (ja melko lyhyet) polkkatukat. Olisihan se kai aavistuksen hassua, jos äiskällä olisi tismalleen samanlainen kampaus kuin tyttärillä.
Jotenkin myös tuntuu, että korvannipukat paljaaksi jättävä bob on niin suuritöinen pidettävä – eihän se ylety edes ponnarille – että meikäläisen hiustenlaittoaktiivisuudella se ei olisi ihan paras vaihtoehto. Sitä äsken mainitsemaani pixie cutia pois kasvatellessani, kävin läpi myös sen vaiheen, kun hiuksille oli tehtävä joka aamu jotain, että kehtasi mennä toimistolle. Sellainen peli ei kyllä vetele, kun kerran vaihtoehtojakin on.


Kampaaja-aikani on lauantaina vajaan kahden viikon päästä. Mieli ehtii toki muuttua siihen mennessä moneen kertaan, mutta todennäköisesti päädyn jonkinlaiseen long bob -versioon. Mukavasti vähän pidempi malli, jonka kuitenkin vielä saisi kiinni Se tuntuu sellaiselta sopivan suurelta loikalta superpitkästä vähän lyhyempään.
Varasin ajan samasta kampaamosta, jossa Karkki ja Peetukin käyvät, keskustan Björn Axén -salongista. Tytöt ovat käyttäneet vähän eri kampaajia siellä käydessään ja lopputulos on aina ollut tosi ihana.
Valitsin itselleni listalta “senior stylist & make up artist” -tittelisen Glorian, vaikka leikkuun hinta samalla tuplaantuikin. Ajattelin, että tässä kohdin ei ole järkevää alkaa pihistellä. Ihmisellä, jolla on kokemusta ja näkemystä, on ehkä myös ideoita siihen, miten tukastani saataisiin lyhyt mutta silti pitkä. Ja mielellään vielä myös niin, että se sopii kasvoihini.

Saas ny sit nährä kuinka muikkelin käy..
Kaikki kuvat täältä

Vihreä on ehdottomasti yksi lemppariväreistäni. Vaikka en niin kovin usein pukeudukaan siihen, tuntuu, että kaikki skaalan sävyt tummimmasta metsänvihreästä siniseen taittavaan turkoosinvihrään ilahduttaa silmää ja mieltäni. Ei kai mikään ihme, että makuuhuoneeni seinillekin päätyi rempan jälkeen palettiin kuuluvan väri.

Värinörtteilyä harrastavat tietävätkin varmasti jo, että Pantone valitsee jokaiselle vuodelle aina “vuoden värin”. Tänä vuonna se on vehreä, uutta alkua ja vitaalisuutta symboloiva keväinen vihreä, Greenery.

Viherfanina ja värinörttinä olen riemuissani valinnasta. Tosin tuskin se nyt ihan älyttömästi tulee ihan hurjasti tavallista elämää mullistamaan. Muistaakseni Mersu on tehnyt joskus vuoden värin sävyisiä spesiaalimalleja autoistaan, mutta ihan konkreettisesti tuolla tuskin on niin suurta välitöntä vaikutusta.
Värivalinnan alitajuinen merkitys on todennäköisesti kuitenkin ainakin jonkinmoinen, joten toivottavasti vihreä yleistyy niin pukeutumisessa kuin sisustuksessakin.

Innostuin vuoden värin valinnasta niin paljon, että päätin heivata kynsilakkarintamalla viimeaikoina vallinneet nudet, harmaat ja tummat sävyt sivuun ja kehitin kynsilleni teemaan sopivan vihreän manikyyrin.

Muistelin, että lakkavalikoimastani olisi pitänyt löytyä täydellisesti Greeneryn sävyinen vihreä, mutta ilmeisesti se on päätynyt kynsilakkojen hautuumaalle edellisen siivousprojektin yhteydessä. No, eipä hätiä mitiä – kahta eri lakkaa yhdistelemällä pääsin hyvin lähelle tavoittelemaani keväistä versonvihreää.
Jos katsoo tarkkaan tuota Greenery-sävyn värimallia, voi todeta, että kombo on itseasiassa erittäin lähellä esikuvaansa. Lopputulos taittaa aavistuksen enemmän siniseen, mutta hiukan nuo kaikki keltaisemmat vihreät ympärillä haittaavat vertailun tekemistä.

Mintun versio Greenery-sävystä toteutettiin maalaamalla kynsille ensin kerros Yves Rocherin mintunvihreää lakkaa 71 Menthe ja sen jälkeen päälle kerros Lumenen Natural Code -sarjan lakkaa 12 Go crazy.
Oikeastaan tuo Lumenen lakka olisi ollut yksinäänkin hyvin lähellä oikeaa sävyä, mutta koska siinä on niin paljon shimmeriä ja koostumus on melko läpikuultava, halusin alle ei-kimaltavan ja hyvin peittävän lakan. Siihen hommaan tuo Yves Rocher sopii erinomaisesti.

Lopputuloksen kruunaa vanha palvelija, Mavalan pikakuivattava päällyslakka. Tosin se täytyy sanoa, että tuote kyllä pikakuivattaa myös itse itsensä – eli avattu pullo kantsii käyttää loppuun melko nopsasti.

Juon nykyään aina aamukahvini The Syntymäpäivänä lahjaksi saamastani 1 <3 New York -kupista – eli varsinaisesti en tarvitse uutta kahvimukia. Mutta jos tarvitsisin, voisin ajatella ensimmäistä kertaa lankeavani Pantonen värikoodikuppiin. Kaikkien cappucino/caffe latte/caffe macchiato -kuvatulvien lomassa on niin mukava nähdä mukissa rehellistä kaffetta mustana ja ilman krumeluureja. Terkuin “suodatinkahvi mustana, kiitos” -tyyppi! 😀

Keyword: Love -blogin Jonna teki jokin aika sitten kattavan postauksen ihonhoitoon sopivista öljyistä. Ajattelin tähän samaan syssyyn julkaista jo jonkun aikaa työn alla olleen juttuni omasta suosikistani, joka on Rosenserien -sarjan porkkanaöljy.
Löysin kasvoille tarkoitetut ihoöljyt muutama vuosi sitten oikeastaan ihan sattumalta. Olen lähes pakkomielteenomaisesti uskonut, että ihoni on hyvin kuiva – ja koska vaikuttaa olevan totuus, että kuivassa ihossa ikääntymisen merkit näkyvät keskimääräistä nopeammin, olen halunnut mahdollisimmat tehokkaat aseet käyttöön.
Öljy tuntui olevan ratkaisu moneen pulmaan, mutta ihan mieleistäni tuotetta ei ensin meinannut löytyä. Monissa on aika voimakas tuoksu ja jotkut – varsin ohuiltakin tuntuvat, eivät millään meinanneet imeytyä ihoon. Ja pinnalta öljyistä tunnetta ei kai kukaan halua kasvoilleen.

Viime keväänä törmäsin Stockholm Beauty Week -tapahtumassa Rosenserien edustajaan ja sain testattavakseni heidän palkitun ja kiitellyn porkkanaöljynsä. Jo parin päivän jälkeen tiesin, että nyt olen löytänyt öljyn, joka todellakin sopii iholleni.
Porkkanoiden terveellisyys lienee tuttua kaikille. Karoteeni, A-vitamiini, E-vitamiini ja kaikki ziljoonat juureksen sisältämät antioksidantit tekevät ihmeitä myös ulkoisesti nautittuna. Porkkanan sanotaan usein vahvistavan ihoa myös aurinkoa varten ja edistävän korjaantumista palamisen jälkeen. Tiedä sitten tuosta, mutta muistaakseni en viime kesänä kokenut lainkaan jokavuotista poltin-sitten-poskipäät-ja-nenän -episodia.

Rosenserien porkkanaöljy sisältää itse porkkanan lisäksi avokadoa, auringonkukkaöljyä ja vehnänalkioöljyä. Miellyttävän juokseva tuote imeytyy tosi nopeasti ja sopii kaikille ihotyypeille ikään katsomatta. Kasvoille tulee raikas ja joustava olo (sekä ehkä ihan aavistus lämmintä sävyä!) – eikä öljyisestä tahmeudesta ole tietoakaan.
Olen käyttänyt öljyä aamuin illoin aina kasvojen pesun jälkeen. Kuivaan kasvot taputtelemalla pyyhkeeseen niin, että iho ei ole enää märkä, mutta hiukan kostea kuitenkin. Heti seuraavaksi levitän muutaman pisaran öljyä sormenpäillä pyöritellen kasvoille, kaulaan ja dekolteelle. Pienen hetken jälkeen laitan joko kosteuttavan päivävoiteen tai yövoiteen.

Porkkanaöljy tuntuu iholla huomattavasti kevyemmältä kuin mitä sana öljy kuullostaa. Sanoisin, että fiilis on suorastaan kosteuttava.
Kävin muutama viikko sitten kosmetologilla klassisessa kasvohoidossa ja hiukan yllätyin saamastani palautteesta. Kosmetologin mukaan minun ei todellakaan pitäisi käyttää mitään raskaita ja tehokkaita anti-ageing -tuotteita, vaan mieluiten varsin keveitä, pääasiassa kosteuttavia voiteita. Siis sellaisia nuorelle iholle tarkoitettuja!

Lisäksi kosmetologi neuvoi, että ihon kannalta on huomattavasti parempi  lisätä pisara tai kaksi hyvää öljyä kosteuttavan yö- ja päivävoiteen alle, kuin siirtyä raskaampiin tuotteisiin. Etenkin kasvojen ohut iho tukkeutuu helposti iästä riippumatta. Öljyn ja kevyemmän kosteuttavan voiteen yhdistelmä imeytyy helpommin ja kaikki tuotteiden sisältämät vitamiinit, antioksidantit ja muut vaikuttavat ainesosat tulee oikeasti hyödynnettyä.
Voin siis suositella Rosenserien porkkanaöljyä lämpimästi ihan kaikille ihotyypeille ja kaiken ikäisille! Toinen öljy, josta pidin myös hurjasti, kun se oli käytössäni parisen vuotta sitten, on Kiehl’sin ihanasti laventelille tuoksuva, yökäyttöön tarkoitettu Midnight Recovery Concentrate.

Nyt seuraa ihan virallinen arvontamuistutus!
Vielä tänään ja koko huomisen päivän voi täällä osallistua mielettömän ihanan tuoksupaketin arvontaan! Olen ihan innoissani lukenut kaikkia tuoksumuistoihin liittyviä kilpailuvastauksia ja haluaisin mielelläni kuulla myös juuri sinun ajatuksiasi tuoksuihin liittyen. Kaikki vastaukset osallistuvat arvontaan, jossa voittona on BOSS Scent  ja BOSS Scent for her EdP:t.
Itse arvonta löytyy siis täältä: Tuoksun viettelevä voima + mieletön BOSS arvonta! ja osallistumisaikaa on vielä koko lauantain ja sunnuntain ajan.
Klikkaa itsesi arvontaan tästä!

[mittaustagi]
[conversionpixel campaign=’BOSSTheScent’ title=’Tuoksun viettelevä voima + mieletön BOSS arvonta!’]

Tiedän, että monet vaihtelevat käyttämiään tuoksuja tilanteen ja fiiliksen mukaan. Joillakin parfyymi vaihtuu vuodenaikojen tahdissa ja tiedän ainakin yhden, jonka mielestä tuoksun pullon tulee matsata asuun. Itse en ole mikään näistä tyypeistä. Vaihdan tuoksua vain harvoin ja silloinkin merkatakseni uutta elämänvaihetta tai ainakin pyrkimystä siihen. Tästä syystä jokainen käyttämäni tuoksu on täynnä muistoja, fiiliksiä ja tunteita. En tarvitse kuin pienen nuuhkaisun jotain aiemmin käyttämääni parfyymia, kun lennähdän välittömästi siihen elämänvaiheeseen, jolloin tuoksu oli käytössäni. Toteutettu yhteistyössä BOSSin kanssa.
Juuri nyt olen täynnä muutoksia olevassa elämänvaiheessa. Takana on pitkä raskas kausi, mutta nyt tunnen taas pikkuhiljaa olevani oma itseni. BOSSin uusi The Scent for Her -tuoksu on jännittävä, viettelevä ja puoleensavetävä – tismalleen juuri sellainen kuin haluan kuvitella olevani!
Taisin olla ihastunut The Scent for Her -tuoksuun jo ennenkuin ensimmäinenkään hurmaava nuuhkaisu oli ehtinyt nenääni asti. Päällimmäisenä siinä on naisellisen eleganttia hunajalla kuorrutettu persikkaa sekä raikasta freesia. Syvemmältä paljastuu osmanthuskukkaa ja paahdettua kaakaopapua. Täydellinen kombinaatio herkkyyttä ja vahvuutta – samoja asioita, joita arvostan myös pukeutumisessa.
Nyt olen käyttänyt The Scent for Her -tuoksua vähän reilun kuukauden ja olen niin tyytyväinen. Jotenkin tuntuu, että uusi elämäntilanteeni ja kaikki, mitä toivon saavuttavani, on tullut askeleen lähemmäksi vain siksi, että tuoksu antaa kepeää itsevarmuutta ja luottamusta siihen, että tiedän mitä teen.

Mitä tuoksua missäkin elämänvaiheessa käytän, ei ole todellakaan itselleni mikään pikkujuttu. Ja miten voisi ollakaan, sillä elämäni on vähintään kertaalleen mullistunut aivan totaalisesti vain käyttämäni parfyymin vuoksi. Haluatteko kuulla, miten kävi?
Tämä tarina on tosi.
Olin joskus lukioaikoina aivan hurjan ihastunut yhteen komeaan, hauskaan, ystävälliseen, tummaan kuntosaliohjaajaan. Kävin salilla treenaamassa melkein joka päivä, jotta saisin mahdollisuuden “törmätä sattumalta” ihastukseni kohteeseen – ja ehkä jopa vaihtaa muutaman sanan.
Jokaista kuntosalikäyntiä edelsi viimeisen päälle suunniteltu kaunistautumisprosessi. En missään tapauksessa halunnut näyttää miltään pakkelimisulta, joten tasapainoilu luonnollisen freesin olemuksen ja huomaamattoman ehostuksen kanssa oli tosi tärkeää. Kaikkein eniten panostin kuitenkin siihen, että tuoksuin hyvältä ja raikkaalta.
Tarkoin valikoitu EdP toimi mielestäni täydellisenä huomionherättäjänä muuten aika karun tuoksuisessa ympäristössä.

Ja kuinka oikeassa olinkaan! Yhtenä aurinkoisena alkusyksyn lauantaina olin treenaamassa melko aikaisin aamulla. Olin juuri täysin keskittynyt pinnistelemään jalkaprässissä, kun kuulin jonkun sanovan takaa “sinäkö se olet, joka täällä tuoksuu niin hyvälle?”. Kiemurtelin ulos laitteesta sydän tykyttäen ja ajattelin, että nyt se on se unelmieni kuntosaliohjaaja vihdoinkin. Mutta ei…
Painojen takaa vilkkui kaksi nauravaista sinistä silmää, joiden tunnistin kuuluvan puolitutulle, “siinä toisessa isossa lukiossa” koulua käyvälle pojalle. Olimme nähneet muutamia kertoja, mutta emme varsinaisesti tunteneet. Huomasin miettiväni, että edellisestä tapaamisestamme oli pakko olla aika kauan, sillä tyypistähän oli kuoriutunut sporttinen, hurmaavasti hymyilevä ja kaikin puolin puoleensavetävä nuori mies.
Aloimme jutella niitä näitä ja pian tajusimme, että kumpikaan ei oikein enää malttanut jatkaa treeniä. Totesimme melkein yhteen ääneen, että eiköhän lähdetä sen sijaan Pyynikille kävelemään, kun on niin upea ilmakin. Kävelylenkki muuttui munkkikahveiksi näkötornilla, leffaillaksi ja siitä kuukausiksi, jolloin olimme täysin erottamattomat.
Nuoruuden suurien rakkauksien ei kai ole tarkoituskaan kestää ikuisesti. Meidän tarinamme päättyi siihen, että hän muutti perheineen ja nauravine silmineen Jenkkeihin. Aluksi yritimme pitää yhteyttä, mutta silloin – aikana ennen sähköpostia ja Skypeä – se kävi sen verran työlääksi, että viestittely hiipui pikkuhiljaa ja loppui jossain vaiheessa kokonaan ilman mitään sen kummempaa dramatiikkaa.
Välillä yhä toisinaan mietin, että mitähän hänelle mahtaa kuulua.

Tuoksulla on valtava voima – se voi muuttaa koko elämän niinkuin minulle kävi. BOSSin The Scent for Her hehkuu ylellisen naisellista eleganssia ja lämpöä, joka vahvistuu tasaisesti, kuten parhain viettelys – viehätyksestä viettelyyn, päätyen lopulta koukuttavaan riippuvuuteen.
Olen miettinyt paljon, millaiseksi haluaisin ensi vuoden muodostuvan. Useimmat asiat kietoutuvat siihen, että mitä ikinä tapahtuukaan, haluan tuntea intohimoa, innostusta, huumaa ja miksei myös koukuttavaa riippuvuutta, mikäli tielleni osuu tarpeeksi hyviä juttuja. Jos haluat samoja asioita elämääsi, niin The Scent for Her -tuoksua on saatavilla tietoni mukaan ainakin Sokokselta.

 
Nyt on todella hyviä uutisia, sillä juuri tällä hetkellä avautuu:
UPEA ARVONTA!
Haluaisin kuulla teidän tuoksumuistojanne – aihe kiehtoo minua kovasti. Ja tiedättekö mitä!? Kaikkien tämän postauksen kommenteissa tuoksumuistonsa jakaneiden kesken arvotaan aivan mielettömän upea tuoksupaketti, joka sisältää BOSSin The Scent -tuoksun miehille ja The Scent for Her -tuoksun naisille.
Kilpailuun voi osallistua sunnuntaihin 18.12. klo 23.59 asti kertomalla oman tuoksumuistonsa. Tarkemmat kilpailuohjeet voi käydä tsekkaamassa täältä.

Yhteistyössä BOSS