Kaverien luona kyläilyssä on monta erinomaisen mahtavaa puolta. Yksi niistä on se, että pääsee lainailemaan kaikkia ihania tuotteita. Ystäväni Tinnin varastoista löytyy hämmästyttävän laaja valikoima kaikenlaisia laadukkaita shampoita ja hoitoaineita. Testasin muutamia vierailuni aikana ja ehdoton voittaja oli Tigin epic volume shampoo ja hoitoaine.

En ole mikään superkokenut Tigi-friikki, mutta tunnistin makean herkullisen tuoksun jo heti, kun pumppasin shampoota kädelleni. Olen aika kranttu kosmetiikkatuotteiden tuoksujen kanssa. Yleensä en voi sietää kovin voimakkaasti hajustettuja aineita, mutta jostain syystä Tigin karamellituoksut toimivat.

Shampoo pesee hiukset aivan ihanan puhtaiksi. Hiukset suorastaan natisevat sormissa, mutta tuntuvat siitä huolimatta ihan “terveiltä” eikä lainkaan liian kuivilta. Hoitoaine palauttaa pehmeyden ja joustavuuden ilman tehohoitojen raskautta. Annoin hoitoaineen vaikuttaa reilut viisi minuuttia (sen aikaa, kun höyläsin sääreni… :D) ja se riitti ihan mainiosti.

Tinni herjasi etukäteen, että mahtaako Minttua enää löytyä käsittelyn jälkeen hiusten seasta, kun muutenkin runsaaseen kuontalooni tulee vielä eeppistä volyymia. Haha! No, ihan niin eeppinen ei lopputulos kuitenkaan ollut. Hiukset tuntuivat upean ilmavilta ja kevyiltä, kosteutustakin oli ilmeisen riittävästi, sillä hiukset asettuivat kauniisti, eivätkä tuntuneet rutisevan kuivilta.

Voi olla, että säännöllisessä käytössä epic volume -shampoo on vähän liiankin syväpuhdistava. Hiukseni kuivuvat todella helposti ikävän näköiseksi hampuksi. Kuvittelisin, että parhaiten tuo Tigin kaksikko toimisi yhdessä jonkun vähän hellävaraisemman ja hoitavamman shampoo-hoitoaine -kombon kanssa vuorotellen käytettynä.

Nyt pitää vaan alkaa tiirailla kampaamoiden erikoistarjouksia. Varsinkin noista jättipulloista tuntuu olevan usein hyviä kampanjoita, joissa voi säästää ihan merkittävästi.

En nyt sitten rohjennut ihan “Loreen”-otsatukkaa tämän iltapäivän kampaajakäynnillä leikata ja varmasti parempi niin. Korttelikampaajani leikkeli kuitenkin tuollaisen puolivino-otsiksen, jonka kanssa varmaan tullaan ihan kavereiksi, kunhan ensin vähän tutustutaan. Pituudesta lähti myös reilut 10 cm. Tuntuu aika paljolta, ja huomaan itse eron ihan selvästi, mutta aika pitkäthän nuo ovat edelleen… 🙂

Kuvissa otsis näyttää kieltämättä pikkuisen hapsottavalta, enkä ole ollenkaan varma, miten viisas veto tämä oikeastaan oli.  Tavoitteena oli selkeä, mutta kevyt, vinosti leikattu sivuotsis, joka on aika paljon kerrostettu kunnon kesäisen hurlumhei-fiiliksen saavuttamiseksi. Kampaajan jäljiltä hiukset ovat kai aika standardisti jotenkin hassusti stailattu, joten en nyt vielä menetä toivoani. Mutta täytyy kyllä sanoa, että vaikka puolen korttelin päässä sijaitsevassa uudessa vakikampaamossani on monta hyvää puolta (sinne saa aina ajan lyhyellä varoitusajalla, hinta on vähintäänkin edullinen ja palvelu mutkatonta), ihan maailman paras paikka se ei ole silloin, kun haluaisi vähän muuttaa tyyliään…

Tämä oli nyt kolmas kerta, kun kävin samassa paikassa ja aina aikaisemmin olen pikkuisen nurissut värjäystuloksesta. Milloin se on ollut liian tuhkainen (taittaa välittömästi vihreään hiuksissani, jollei värjääjä ole todella taitava), tai ihan liian ginger, kuten viimeksi. Tällä kertaa olen aivan sataprosenttisen tyytyväinen! Siis siitä huolimatta, että taisin kyllä pyytää astetta tummempaa väriä, mutta oikeasti tämä oli juuri se, mitä just nyt kaipasin. Luonnollisen oloinen kesäblondi – täydellinen väri tähän vuodenaikaan, vaikka ulkona onkin tuskin kymmentä astetta lämmintä.

Hurjastelin (lue: “hurjastelin”) tänään myös meikkirintamalla.

Ehkä noista hiuskuvista huomaa, että innostuin laittamaan vihreää silmämeikkiä tavallisen, neutraaleissa sävyissä kulkevan luomivärini sijaan. Vaaleampi sävy on Body Shopin mineraaliluomiväri Nature’s Minerals sävy 03. Varjostukseen käytin Make Up Storen sähäkkää tummanvihreää luomiväriä Eyedust, sävy amazonas.

Luin eilen täkäläisestä lehdestä – Metrosta varmaankin – jonkun julkkiskampaajan kommentin, että euroviisuvoittaja Loreenin hiustyyli on nousemassa selkeästi tukholmalaisten suosikiksi. Yksi ja toinen kampaamoon sisään marssiva asiakas toivoo hänen mukaansa paksua, tuuheaa hiuksistoa ja massiivinen, silmille asti ulottuva otsatukka on ihan must.

Tuuheutta saa tietty tarpeen vaatiessa erilaisilla hiuslisäkkeillä ja pidennyksillä, mutta mites toi otsatukka? Loreenin taiteilijatyyliin dramaattisen boheemi otsis sopii aivan loistavasti ja kieltämättä se näyttää kuvissa tosi hyvältä. Vähänkään pyöreäkasvoisemman moinen saa kyllä helposti näyttämään Rölli-peikolta, pelkään. Toisaalta ei sellainen ohut haituvaotsis ole yhtään sen hehkeämpi.

Kaunis otsatukka vaatii yllättävän paljon hoitoa. Pituuden pitää olla just eikä melkein, mikä tarkoittaa säännöllistä visiittiä kampaajalle tai tosi harjaantunutta ja ahkeraa fiskarsien käyttöä  kotosalla. Lisäksi otsista pitää pestä yleensä huomattavasti useammin kuin muuten hiuksia. Eikä ainakaan itselläni ole toiminut normaalisti käyttämäni muotoiluaineet. Niinpä otsahiuksia varten pitää hankkia myös kevyet, tuuheuttavat tuotteet ja opetella käyttämään suoristusrautaa hellästi mutta päättäväisesti.

Huomaan tässä nyt listanneeni otsahiusten miinuspuolia. Syy siihen on se, että olen menossa tänään töiden jälkeen kampaajalle ja kärvistelen ihan mahottoman otsis-kuumeen kourissa. Mikä pahinta, mieleni tekisi juuri tuollaista paksua pehkoa, joka melkein peittää silmät… Toivon, että koen ihmeparantumisen iltapäivään mennessä. Muussa tapauksessa tämä ei voi päättyä kuin huonosti! 🙂

Reilu kuukausi sitten sain sähköpostiini kyselyn, haluaisinko testata kasvojen tehotippoja. Seerumi kuulemma perustuisi Nobelin palkintoon johtaneisiin tutkimuksiin ja biotekniikan uusimpiin edistysaskeleihin. Javisst – tuumasin – eihän tuo mitään ota, jos ei annakaan. Kaikenlaisia ihmeitä tekeviä tippoja ja megalomaanisen tehokkaaksi julistettuja seerumeita tässä on tullut testattua ja kieltämättä vähän vaihtelevalla menestyksellä. On tietty vaikea tehdä vertailevaa tutkimusta, koska ei ole käytössä toista Minttua, joka ei olisi näitä kauneudenhoitotekniikan ihmeitä testaillut…

Mutta jos nyt ihan totta puhutaan, olen ollut kyllä aika vaisusti vaikuttunut kaikista testaamistani tuotteista noin yleisesti ottaen. Jotkut ovat tuntuneet lähinnä ohuilta aluskasvovoiteilta, toiset kaunistaneet, tasoittaneet ja kirkastaneet kieltämättä ihoa ihan merkittävästikin, mutta vain sen ajan kuin tuote on ollut käytössä. Ja tässä välissä haluan huomauttaa, että vaikka olenkin saanut joitakin näistä ihmetuotteista testattavakseni blogin kautta, huomattavasti suuremman osan olen kiikuttanut kotiin ihan kassan kautta.

Testiin saamani tuote on BIOeffect EFG-seerumi ja nyt täytyy kyllä sanoa, että vaikka alunperin suhtauduinkin pikkuisen, että aijaa, vai on teilläkin taas jotain uusinta huipputiedeteknologiaa, niin tulokset ihollani vain kuukauden käytön jälkeen ovat olleet suorastaan hämmentävän selkeät!

Kasvojen iho on aivan päivänselkeästi pehmeämpi ja hei – kaikki yli kolmivitoset kuulolle nyt –  kimmoisampi! Siis tunnen ihan oikeasti, että ihoni on kasvoissa kimmoisampi (mikä kaunis sana!) ja kiinteämpi vain noin neljän viikon käytön jälkeen. Impressive!!

Lehtijutun mukaan yksi tippa ihmeseerumia kasvoille levitettynä aamuin illoin riittää. Omasta mielestäni yksi tippa riittää kasvoille, mutta ei kaulalle ja dekolteelle. Tämän neljän viikon testiperiodin aikana olen ollut johdonmukaisen epäjohdonmukainen. Tippoja olen käyttänyt 2 -3 riippuen vähän siitä, miten hövelillä tuulella satun olemaan. Yleensä olen levitellyt tippoja vain aamulla, koska tuntuu, että illalla aamun kasvojen pesu on niin lähellä, että on turha tuhlata kalliita tippoja. Paitsi silloin, kun olen sitä mieltä, että juuri unen aikanahan kaikki uudistuminen tapahtuu, joten parasta antaa myös iholle vähän boostia silloin. Mutta suorastaan hämmästyttävän hyvin tuo on toiminut tästä epäjohdonmukaisuudesta huolimatta.

Sain testiin tuollaisen pikkuisen 5 ml pullon, jonka piti kestää kuukauden. Ihan riittoisalta vaikuttaa, koska pullossa on vielä melkein kolmasosa jäljellä, vaikka testailua on takana jo tosiaan nelisen viikkoa. Aikasemmin kokeilemistani seerumeista BIOeffect EFG-seerumi poikkeaa myös olomuotonsa ansiosta. En oikein keksi muuta kuvailua kuin, että se tuntuu vähän öljyiseltä ja leviää iholle juuri sillä tavalla riittoisasti kuin ohut liukas öljy, mutta ei tuossa silti mitään öljyä ole… Jokatapauksessa tuote on äärimmäisen miellyttävä käytössä ja tuntuu todella hyvältä, kevyeltä ja raikkaalta myös päivävoiteen alla.

Totuuden nimessä täytyy tunnustaa, että samaa silmin havaittavan selkeää muutosta en ole havainnut kaulan ja dekolteen iholla tämän lyhyen testiperiodin aikana. Ehkä tuollainen lähtökohtaisesti paksumpi iho tarvitsee vähän pidemmän ajan elpyäkseen?

Tällä hetkellä tuote on myynnissä Espoon Sellon, Vantaan Jumbon ja Helsingin Punavuoren apteekeissa. Pian avautuu myös verkkokauppa, josta tuotetta voi ostaa (osoitteesta ei valitettavasti ole tietoa). Seerumin kokovaihtoehdot ovat 15 ml, joka on n. 140 € ja 5 ml, joka maksaa n. 60 €. Ei ihan ilmaista lystiä todellakaan, mutta kyllä sitä on tullut heitettyä kymppi jos kolmaskin kaikenlaiseen turhaan, mistä ei ole mitään iloa.

Taidan kyllä silti käyttää tuon loppupullollisen ihan vain yksi tippa kerrallaan…

Suoristurautanoviisi täällä hei!

Kampaustyylini (tai paremminkin “kampaustyylini”) on yleensä sellainen pese-ja-pidä -tyyppinen. En juurikaan laita hiuksiani, jollei yhdellä hiuslenksulla väsättyä superpikanutturaa lasketa. Olen ehkä galaksin viimeinen, joka ei ole koskaan omistanut suoristusrautaa… Ainakin blogeja lukiessa tulee sellainen vaikutelma, että suoristusrauta lasketaan vähän samaan välttämättömyystarvikeluokkaan kuin esim. hammasharja.

Indiedaysin 2 v. synttäreitten lahjapussukka oli sen verran hövelisti täytetty, että sen sisältä löytyi mm. makea OBH Nordican Björn Axén Tools -suoristusrauta.

 Jeij!! Mun eka ihka oma suoristusrautani! Huomatkaa ältsitrendikkäät liskokuosit!

Onhan meillä taloudessa toki ollut aikaisemmin suoristusrautoja niin Karkilla kuin Peetullakin. Pikkuisen olen raudalla aina silloin tällöin taltuttanut villiintynyttä otsatukkaani, mutta muuta kokemusta ei ole. Kerran-pari on jompikumpi tytöistä suoristanut äiskän hiukset, mutta nyt päätin testata hommaa ihan itse.

Valaistus kuvien ottohetkellä oli ihan hyvä. En mitenkään tajua, miksi näistä tuli taas näin rakeisia. Äh.

Suoristin hiukseni kolmessa kerroksessa, ensin alimmat niskahiukset ja lopuksi päällimmäiset. Homma sujui yllättävänkin nopeasti – noin vartissa olin käynyt läpi koko kuontalon ja ikuinen pörröpää oli suora!

 Hmm… Tästä takaapäin otetusta kuvasta näkee suorastaan kiusallisen selvästi, että hiusten latvat ovat kipeästi trimmauksen tarpeessa. Ja näköjään hiusten pituus kasvaa ainakin kolmaosan, kun kikkurat on taltutettu.

Ihan hauska olla vaihteeksi suoratukkainen, mutta enpä usko, että tästä mikään vakituinen rutiini tulee. Töissä kyllä yllättävän moni kommetoi kampaustani. Ilmeisesti kiharaisuus on niin olennainen osa olemustani, että tuo suoruus sai jengin reagoimaan. Normaalin kampaajalla käynnin jälkeen yleensä tuskin kukaan huomaa mitään. 😀

 Suoristuksessa käytin aseina tuota lahjaksi saatua suoristusrautaa ja Schwartzkopfin Osis+ -sarjan lämpösuojaa.

Mintun vinkit muille suoristusrautanoviiseille:

• Kannattaa pitää rauta sopivan kuumana – eli paksummalle hiuslaadulle ja hyväkuntoiselle tarvitaan korkeampi lämpötila kuin ohuelle tai käsitellylle.
• Lämpösuojan kanssa ei tarvitse liioitella – muutama suihkaus riittää – muuten hiuksista voi tulla raskaat. Suihkuttelun jälkeen kannattaa harjata hiukset niin suoja leviää tasaisesti jokapuolelle.
• Suorista hiukset kerroksittain ja aika pieninä osioina niskasta alkaen. Ihan alimpia hiuksia ei tarvitse litistää juuresta asti – näin lopputuloksesta tulee pöyheämpi.
• Suoristuksen jälkeen ei kannata laittaa mitään kosteaa hiustenmuotoilutuotetta, koska silloin hiukset vetävät takaisin kiharaan. Pari kevyttä suihkausta hiuslakkapullosta riittää.

Seuraavaksi aionkin siirtyä uuden vehkeeni kanssa suoraan jatkokurssille ja opetella tekemään suoristusrautakiharoita!

Sain testattavakseni Gilleten Venus ProSkin sarjaan kuuluvat ProSkin Sensitive- ja ProSkin MoistureRich -höylät sekä Satin Care Pure & Delicate -ihokarvanajogeelin. Samassa paketissa tuli Gillette ProSkin sarjan mainoskasvon (vai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa mainossäärten??) Jennifer Lopezin personal trainerin treeniohjeita, miten saavuttaa upeat sääret.

Höyliä ja geeliä onkin meidän mahtava kaksihenkinen testipatrullimme jo ehtinyt kokeilla muutamia kertoja.

Kuivalle iholle tarkoitettu tuoksuton Pure & Delicate -geeli on todella juuri kuin meidän (Mintun ja Peetun) toiveiden mukaan tehty! Itse välttelen viimeiseen asti voimakkaasti parfymoituja kosmetiikkatuotteita ja Peetu erittäin kuivaihoisena allergikko-atoopikkona haluaa aina kaikkein herkimmälle iholle sopivia tuotteita. Pure & Delicate on sekä tuoksuton että hellävarainen, aivan loistavaa. 🙂

ProSkin Sensitive -höylää en valitettavasti ole päässyt testaamaan, sillä Peetu omi sen välittömästi ja mukana ei seurannut kuin yksi terä. On kuulemma oikein mahtava käytössä ja paras, mitä Peetu on koskaan testannut…

Itse olen testaillut tuota ProSkin MoistureRich -höylää ja ihan yllättävän kiva sekin on, vaikka yleensä en kyllä juuri tykkää höylistä, missä on valmiina jotain tököttiä tai liukasteainetta. Jotenkin ne tuntuvat aina parin käyttökerran jälkeen epäfreeseiltä.. Vaikka toisaalta, käytetäänhän palasaippuaakin pidempään, eikä mulla niiden kanssa ole mitään ongelmaa. ProSkin MoistureRich on käytännöllisesti katsoen tuoksuton ja fiilis höyläämisen jälkeen oikein mukava – eli ongelmat on ainoastaan korvien välissä! Haha!

Seuraavaksi ajattelin testata tuotteiden mukana tulleet, Jennifer Lopezin personal trainerin Tracy Andersonin sääritreenivinkit. 🙂

Tracy Andersonin treenivinkit kauniiden kesäsäärten saavuttamiseksi:

• Hypi haarahyppyjä minuutin ajan
• Hypi minuutin ajan tasajalkaa nostaen polvet korkealle
• Tee potkuliikkeitä ja polvennostoja vuorojaloin minuutin ajan
• Toista näitä kolmea liikesarjaa 20 minuutin ajan
• Venyttele kunnolla treenin jälkeen

Itseasiassa olen tietävinäni, että nimenomaan tuo venyttely on tosi tärkeää, että säären lihakset pysyvät pitkinä ja kauniina. Mutta varmaan siihen tarvitaan vähän treenausta myös.