Category: Hankinnat

Instagramissa jo pikkuisen vilahtikin yksi uusi ihanuus. Päätin nimittäin tässä taannoin, että lopetan vihdoin puolivillaisten laukkujen kanssa takkuamisen – ja ostan itselleni sen täydellisen elämänkumppanin, josta olen jo niin pitkään haaveillut – Pradan keskikokoisen Gallerian.

Kysyjille olen nauranut, että tämä on palkintoni elämäntyöstä. Siis samaan tyyliin kuin Oscarseissa tms. muistetaan pitkän elämäntyön tehneitä konkareita.

Ensimmäisessä kuvassa juuri ennen shoppailun alkua vanha palvelija, Botkierin musta-valkoinen laukku olalla. Ja siis tuo Botkier on ollut yksi parhaimmista laukuista, mitä olen ikinä omistanut. Valitettavasti se vain on hiukan liian pieni arkilaukuksi. Tosiaankin siis arkilaukuksi uusi Galleria on tulossa/tullut. Ei sitä ihmisellä niin paljon juhlia ole, että kantsii ihanuuksia hillota kaapissa.

Tiedän, että ei minun tarvitse kenellekään hankintojani selitellä, mutta läpinäkyvyyden nimissä voin kertoa, että kyynärpäävammani hoidossa todettiin puutteita, jopa suoranaisia virheitä, ja potilasvanhinkoinstanssi sitten myönsi vähän rahaa sen vuoksi. Itse en mitään ilmoitusta vahingosta tehnyt. Jotenkin ärsyttää ajatuskin siitä, miten selvitystä tehdessä pitää esiintyä uhrina, voivotella vaivoja ja selitellä, miten tämäkin meni päin mäntyä, ja tämä. Halusin vain eteenpäin ja unohtaa koko kamaluuden. Mutta kun sieltä sitten oikein alettiin kyselemään perään, päätin, että hyvä on. Osallistuin tutkimuksiin, mutta jo heti aluksi lupasin itselleni, että jos sieltä mitään tulee, sillä rahalla ostetaan laukku.

Pikkuisen piti jatkaa omista, että sain kiikuttaa täydellisen mustan laukkukaunokaisen kotiini, mutta periaatteessa voidaan sanoa, että se on kipurahoilla hankittu. Jotain hyvää siitäkin kurjuudesta!

Peetu lähti mukaan shoppailemaan ja lopuksi käytiin vielä Sturehofissa syömässä. Tosi kiva ilta ja mukava muisto kaikenkaikkiaan. Ei sitä nyt ihan niin usein tule tuon kaliiberin laukkuja hankittua, ja siksi on hauskaa, että koko ilta oli vähän erityinen!

Pitihän se myös shoppailuasu ikuistaa, vaikkei siinä mitään niin kovin erityistä ole, saman päivän toimistoasuni. Hauskaa oli Pradan putiikissa, kun mallailin laukkua peilin edessä käteeni, myyjä totesi, että ”laukku sopii hyvin sulle, kun sulla on tuollainen cool ja sporttinen tyyli”! Haha! Hyvin tietävät siellä, miten asiakkaille puhutaan, sillä juurikin “cool” ja “sporttinen” ovat adjektiiveja, jotka mielelläni yhdistäisin tyyliini.

  • t-paita, Dagmar
  • takki, Acne
  • housut, Ellos (saatu aikoinaan jonkin yhteistyön tiimoilta)
  • tennarit, Karhu
  • laukku, Botkier
  • ja paperikassissa sit se uutukainen Prada!

Yllättävän koville otti koronasta toipuminen! Vaikka en ollut millään mittakaavalla mitenkään erityisen superkipeä tai edes korkeassa kuumeessa (toki suhteellisen kauan, 8 päivää kuumeessa…), voimat meni kyllä aivan totaalisesti. Viikko sitten olin onneksi jo sen verran tolpilla, että tohdin lähteä käymään Nordiska Museetissa tsekkaamassa kovasti kehutun “Nordens Paris” -näyttelyn. (Takana oli neljä kuumeetonta päivää ja olin käytännöllisesti katsoen oireeton, lisäksi pidin maskia aina muulloin paitsi näissä kuvissa, jos joku siellä epäilee moraaliani!)

En nyt ryhdy sen kummemmin tekemään raporttia itse näyttelystä, mutta pieni tiivistelmä on varmasti paikallaan. Eli “Nordens Paris” esittelee NK:n ranskalaisen ateljeen tuotantoa ja historiaa 1902 – 1966. Nuo Haute Couturen kultavuodet perustuivat ajatukseen, että valitut ompelimot saivat hankkia muotitaloilta oikeuden toteuttaa 5 – 10 kpl kutakin ostamaansa luomusta. Eli sikäli NK:n ompelimossa toteutettiin aitoja Diorin, Balenciagan, Chanelin etc. asuja. Mittatilauksena tietenkin.

Näyttelyn on kuratoinut vanha kurssikaverini Susanna Strömqvist – ja muistan hänen olleen jo tuolloin opiskeluaikoina erittäin kiinnostunut tuosta Couture-muodin mekaniikasta aikana ennen Prêt-à-porter valmisvaatetuotantoa. Perusteellinen taustatyö näkyy ja itse ainakin olisin voinut viettää koko päivän saumoja syynäten ja tarinoihin tutustuen. Ainoa miinuspuoli on se, että vaatteisiin ei saa koskea (no ei tietenkään!) – olisin niin mielelläni hypistellyt kankaita, kurkistellut vaatteiden sisälle ja nähnyt helmojen heilahtelun.

Suosittelen lämpimästi näyttelyä aivan kaikille, joita kiinnostaa elävä muodin lähihistoria, kauniit vaatteet (“slow fashion”), kädentaidot ja ylipäätään muotibisneksen kehitys! Koronatilanne ei ihan vielä taida antaa periksi reissaamiselle, mutta näyttely on Nordiska Museetissa aina tuonne syyskuulle asti – eli vielä ehtii!

Näyttelyvisiittini tein yhdessä Peetun ja vaatteita & designia rakastavan kollegani kanssa (hänkin ensimmäiseltä koulutukseltaan ompelija!) – ja pitihän Peetu heti suostutella ottamaan asukuvat!

Olen aina tykännyt pukeutua vihreään, mutta tuo kashmirpaidan hennonvihreä on uusi tulokas paletissani. Se tuntuu ihanan keväiseltä ja valoisalta – ja jotenkin lempeältä talvikalmankelmeää ihoa vasten. Peetulta vuosia sitten saamani pashmina-huivi sointuu sen kanssa jotenkin erityisen kivasti.

Uutuus, jota tässä nyt erityisesti esittelen, on kuitenkin Dagmarin alesta bongaamani lyhyt villakangastakki. Tajusin jossain vaiheessa, että en omista yhtään lyhyttä takkia – urheiluvaatteita lukuunottamatta – ja niin ihanan lämpimiä kuin pitkät takit onkin, välillä sitä kyllä kaipaa jotain vähän keveämpää. Lannepituisessa takissa on jotenkin älyttömästi paljon kevyempi liikkua.

Kaikki muut asun osat onkin sitten vanhoja palvelijoita, mutta kutsukaamme heitä klassikoiksi! (Tosin nyt huomaan, että kaikissa asukuvissa on nuo samat kengät… 😀 On mulla kyllä jotkut muutkin – lupaan tsempata seuraaviin kuviin vaikka jotkut bootsit!)

  • neulepaita, H&M
  • farkut, Heidi Klum x Esmara
  • takki, Dagmar
  • kengät, Aldo
  • huivi, Peetun tuliainen Intiasta
  • korvikset, Kalevala
  • kassi, Marimekko

Peetu on muuttanut – ja nyt sillä on niin iso parveke, terassi oikeastaan, että siellä mahtuu ottamaan asukuvia!

Poikkesin viikko sitten sunnuntaina fikalla ja ihastelemassa, miten paikat oli kahdessa päivässä tullut lähestulkoon kuntoon. Kaikki pahvilaatikot oli jo poissa, kirjat hyllyssä, sohvatyynyt paikoillaan ja viherkasvit ojennuksessa. Uskomaton juttu! Oma kokemukseni on se, että hyvä jos vuoden päästä maiseman vaihdon jälkeen alkaa näyttää asuttavalta. No, edellisestä muutostani on kyllä jo kohta viisitoista vuotta – ehkä tässä on kysymyksessä muutonvihajaan käänteinen aika-kultaa-muistot -kokemus. Haha!

Napsittiin asukuvat juuri ennen kuin pimeys yllätti. Sillä kyllä se vaan edelleenkin yllättää – lähinnä sillä, miten poskettoman aikaisin on aivan säkkipimeää.

Signature-pukeutuminen kuulostaa käsitteenä jotenkin hurjan tyylikkäältä. Silleen “muoti vaihtelee, mutta tyyli on ikuista” -tavalla klassiselta ja arvostettavalta. Omalla kohdallani olen havainnut, että henkilökohtainen signatureni on kyllä kaikkea muuta. Printti t-paita ja neuletakki vaikuttaa olevan perusvalintani niin arkeen kuin (pienehköön) juhlaankin, toimistolle yhtälailla kuin kotihimmailuun.

Jotenkin tuntuu, että nokkelat slogan-teepparit on nekin jo aikapäiviä sitten julistettu trendipannaan. Armon saa korkeintaan rakkaat vanhat bändi- ja konserttipaidat, joihin liittyy jokin koskettava henkilökohtainen tarina. Onneksi olen jo aikapäiviä sitten lakannut välittämästä yleisistä säännöistä ja rajoituksista. Minkä sille voin, että t-paita tuntuu olevan oikea ratkaisu pukeutumispulmiini ihan aina!

Tässä uusin hankintani!!

Olen jo tosi pitkään haikaillut kunnollisen pitkän trenssin perään. Metsästelin ruutukangasvuorisia klassikoita ja sovittelin 2nd hand löytöjä kuukausikaupalla. Kun vihdoin kahden ja puolen vuoden jälkeen pystyin taas pukemaan päälleni oikein takin, päätin, että en enää jaksa odottaa – ja kun törmäsin Acne Studion kauniisti leikattuun versioon mukavassa -40% alessa, totesin, että se olisi sitten siinä.

Trenssi on siinä mielessä ikuisuushankinta, että tällä mennään nyt seuraavat vuosikymmenet. Tämänhetkinen “normaali” mitoitus on aika väljää ja tuonkin kanssa otin kokoa normaalia pienemmän, koska halusin, että se tuntuu hyvältä myös sitten, kun oversize-trendi heilahtaa taas vältettävien listalle. Väri on neutraali ja aikaa kestävä, vaikkei aivan sitä kaikkein klassisinta trenssibeessiä olekaan.

Klassinen kaksirivinapitus, poletit, kangasvyö ja tarpeen mukaan monella eri tavalla kiinni napitettava kaulus – check, check ja check!

Sen verran takissa on väljyyttä, että alle mahtuu ihan paksukin villapaita. Aavistelen, että tuon kanssa tulee mentyä suurin osa täkäläisestä talvestakin. Yleensä kunnon talvitamineita ei tarvitse kuin korkeintaan viikon tai kaksi, mutta tuulenpitäville ja kerrostaen säädeltäville sekalaisen kelin asuille sitäkin enemmän.

“Anybody can do what I do.” on siis Andy Warholin slogan – yksi ziljoonista hänen sanomakseen kirjatuista.

Trenssin isoin juju piilee selkäpuolella. En vaan voinut olla rakastumatta tuohon super hero -viittaa muistuttavaan keeppiin. Niin hieno!! ❤️

Toinen viimeaikainen hankinta on Lovian musta pikkulaukku. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, varastoistani ei ole löytynyt kaikkien peruslaukkujen äitiä – monikäyttöistä mustaa peruslaukkua! Kun näin Lovian valikoimissa tuon kaunokaisen, joka taipuu myös vyölaukuksi, tiesin, että voin lopettaa etsimisen.

Sen lisäksi, että laukku on hieno, tuntuu myös mukavalta tietää, että kaikki suomalaisen Lovian laukut valmistetaan huonekalutehtaiden yms. jätemateriaalista. Eli tuonkin hienot materiaalit, pehmeä mutta kestävä nahka, olisi joutunut roskavuorta kasvattamaan, jollei Lovia olisi valmistuttanut siitä Mintulle uutta uskollista palvelijaa.

Uusia tennareita en oikeastaan olisi tarvinnut. Tai siis urheiluun kyllä – ja sitä varten nuo Zalandosta tilasinkin. En tiedä kasvaako jalan koko tosiaankin vielä tässä iässä, mutta vanhat “sisäjumppakenkäni” olivat käyneet niin pieniksi, että isovarpaat tulivat kipeäksi. Löysin nuo kivan näköiset Adidakset Zalandon kesäalen loppumetreiltä ja vaikka heti totesinkin, että niiden kovahko pohja sopii hyvin katukäyttöön, mutta ei oikein treenihommiin, en alle 20 € maksaneita tossuja viitsinyt lähteä palauttamaan.

Nyt uusista Adduista on tullut ihan lempparit – ja hyvittelen omatuntoani sillä, että käytän kyllä kaikki lenkkarini aivan loppuun. Pari viimeistä paria on kulunut pohjasta kirjaimellisesti puhki.

(Kauheesti on kyllä näköjään tullut tehtyä erilaisia hankintoja…)

  • paita, Uniqlo
  • neuletakki, Dagmar
  • housut, H&M
  • trenssi, Acne Studios
  • tennarit, Adidas
  • pikkuhuivi, Marimekko
  • laukku, Lovia

Kylpyhuoneremontti
Tiedän, että olen jo ikuisuus sitten luvannut kuvia uudesta ihanasta keittiöstäni. Kuvien ottaminen on nyt valitettavasti venähtänyt ihan älyttömästi. On ollut niin hurjan pimeää ja harmaata täällä meillä, että tekniset taitoni ovat olleet koetuksella (kyllä, aivan kateudesta vihreänä olen katsellut mm. kotikulmilta Tampereelta someen postattuja ihania aurinkoisia ja kirkkaita talvipäiväkuvia, ei vaan meillä sellaista). Ne harvinaiset vähän valoisammat hetket on tullut vietettyä pääosin ulkona ahneesti aurinkoa tankaten – eikä keittiötä kuvaten. Joku ihme näprääjä onnistuu myös levittämään ziljoona parallellisti pyörivää projektia keittiön tasoille välittömästi, kun jonkinlainen järjestys olisi tuloillaan.
Kylpyhuoneessa valaistusolosuhteet on aina, mitä ovat, joten ajattelin tässä välipalana esitellä pienen kylppärin freesausprojektin, jonka toteutin samaan syssyyn keittiöremontin kanssa.
Aivan heti projektin aluksi tein itselleni selväksi, että tässä on nyt tavoitteena saada toimivampaa säilytystilaa ja visuaalisesti vähemmän meluisa ympäristö – eikä mihinkään kattavampaan kylpyhuoneremonttiin ole sen paremmin rahkeita kuin budjettiakaan. Tällaisilla hommilla on helposti taipumus eskaloitua ja kyllähän jossain vaiheessa yllätin itseni haaveilemasta laattavalikoiman keskeltä. Periaatteessa nykyisissä laatoissa ei ole mitään vikaa ja muutenkin pesutila toimii ihan ok (kylpyamme menee kyllä varmasti vaihtoon heti, kun taas jaksan alkaa säätää…). Säilytysratkaisut ja yleinen ilme olivat ne pahimmat murheenkryynit.
Kylpyhuoneremontti
Jeppp. Tässä karu totuus!
Säilytyshuonekalujen virkaa toimittivat:

  • valkoinen IKEAn allaskaappi, joka palveli aikoinaan edellisessä kodissa Karkin ja Peetun kylppärissä. Allasputken reiän päällä komeilee kaksi niinikään IKEAn rottinkikoria niellen sisäänsä epämääräisen lauman hiustuotteita ja muuta sekalaista roinaa. Allaskaappi oli pahasti kulahtanut ja oikeastaan tuomittu kierrätykseen jo, kun vuonna 2009 muutimme tähän osoitteeseen tyttöjen kanssa. Kylppäriin tarvittiin kuitenkin säilytystilaa, joten tuo sai jäädä paikoilleen väliaikaisesti (= 11 vuotta!).
  • Lundian avohyllykkö on hankinta jo niiltä ajoilta, kun asuttiin vielä Suomessa. Sillä on ollut monta sijoituspaikkaa kolmessa eri kylpyhuoneessa, lastenhuoneessa ja mm. akvaarion hyllynä. Se on kulunut, mutta oikeastaan oikein kauniisti. Kylppärin uudistuksen yhteydessä se muutti parvekkeelleni.
  • Pieni, rämä ja ruma peilikaappi, joka on ollut inhokkilistallani muuttopäivästä lähtien!

Tavallaan tykkäsinkin tuosta boheemista kaikki-tavarat-esillä -lookista. Suurin ongelma oli se, että mitään ei ikinä löytynyt mistään ja kaikki pölyyntyi & muuttui ällöttäväksi sitä mukaa, kun toisesta päästä ehti siivoamaan. Tykkään järjestyksestä ja erityisesti siitä, että sitä on helppo pitää yllä. Lisäksi useimmat kosmetiikkapurnukat on tosi sieviä ja siksi niitä on paljon mukavampi pitää nätisti kuin hujan hajan kaikissa ihme koreissa.
Kylpyhuoneremontti
Vanha peilikaappi oli aivan karsea! Epäkäytännöllinen, huono valaistus, aivan liian pieni (jossain vaiheessa käytössäni oli vain keskihylly, Karkin oli ylin ja Peetun alahylly) ja ruma on vain päällimmäiset epäkohdat. Okei, hyvä on, joka suuntaan kääntyvä peiliovi oli kyllä oikein kätsy apu hiusten laitossa. Eli ei nyt pelkkää pahaa siitäkään.
Kylpyhuoneremontti
Uusi ihana freesi peilikaappi Kvikin kylpyhuonevalikoimasta! I loooove it!!
Otin isoimman peilikaapin, mitä tuohon tilaan mahtuu – ja olen niin tyytyväinen! Tilaa on reilusti kaikille ihanille pulloille ja purnukoille – ei tee tiukkaakaan. Hyvin mahtuu myös pieni kuppi korvakoruille ja vähän isompi hiussoljille. Valo on erinomainen ja kaksipuoleiset peiliovet varmistavat takaraivonäkymän, eli että hiusten laittaminen sujuu entiseen malliin.
Kylpyhuoneremontti
Myös seinään kiinnitetty laatikosto on Kvikiltä.
Halusin entisen “meluisuuden” ja sekamelskan tilalle selkeyttä ja puhtaita linjoja. Samanaikaisesti piti olla supertarkkana budjetin kanssa. Keittiöremontti oli kuitenkin juuri nielaisemassa pienen omaisuuden, joten kylpyhuoneen kanssa sai olla erittäin kieli keskellä suuta. Yritin tasapainoilla linjalla hyvä-toimiva-kiva ja mahdollisimman edullinen.
Valitsin kuitenkin kaksi laatikostoa, koska edellisen säilytyskaaoksen jälkeen kammoksuin ajatusta kaapeista, vaikka ne olisikin tullut edullisemmaksi. Kaappien kanssa ongelma on helposti se, että vain etummaisia asioita tulee käytettyä, loput hautautuvat jonnekin perukoille. Kaksi syvää ja neljä matalampaa leveää laatikkoa nielaisee sisäänsä valtavan määrän kampetta, mutta kaikki pysyy silti hyvin näkösällä ja helposti käytettävissä.
Jotain kivaa ja ihanaa piti myös saada ja siksi tuo kaunis graniittilevy. Lavuaari on laatikostoa vastapäätä ja siinä peilihylly on vastaavaa vaaleaa graniittia. Tajusin juuri, että se ei näy edes heijastuksena missään kuvassa… Viimeisessä näkyy pieni kulma sentään. 😀
Kylpyhuoneremontti
Aikamoinen upgreidaus kylpyhuoneen tasolle – eikö vain!
Kylpyhuoneremontti
Tässä klassinen ennen – jälkeen -kuva oviaukosta sisään kylppäriin. Perspektiivi on vähän eri, mutta mielestäni tästä näkee hyvin myös sen, miten tila tuntuu nyt isommalta, vaikka oikeasti uusi laatikosto on vain marginaalisesti pienempi kuin tuo vanha hässäkkä.
Kylpyhuoneremontti
On se vaan hieno! (Uudet ihanat Balmuirin pyyhkeet kruunaa fiiliksen!)
Kylpyhuoneremontti
Bonusesittelyssä Karkin ja Cissin itse tekemä laventelisaippua. Laventeli on peräisin mun palstaltani! <3


Vielä vuosi sitten en omistanut ainuttakaan viherkasvia. Huolimatta siitä, että olen jostain syystä aina kokenut ihania onnistumisia sekä “edellisessä elämässäni” puutarhanhoidossa että nykyään kesäolohuoneessani parvekkeella, en ole oikein koskaan saanut sisällä majailevia kasveja pysymään hengissä.
Joskus menneisyydessä tein useampiakin yritelmiä saada vähän vihreyttä kotiin, mutta järkähtämättömällä säännöllisyydellä kaikki kuolivat vähintään muutaman kuukauden sisään meille muuttamisestaan. Karkki ja Peetu totesivat aikoinaan, että “äidillä on taipumusta keppikukkiin”. Pystyyn kuivunut vehka, jonka uskoin vielä siitä elpyvän, enkä siksi raaskinut heittää menemään, taisi olla ensimmäinen kimmoke lempeään perhe-mobbaukseen.

Lopulta annoin periksi ja uskottelin olevani ihminen, jolle viherkasvit eivät kertakaikkiaan sovi. Kun sitten perheeseen muutti ensin yksi kisu ja sitten toinen, tunsin, että karvaisille perheenjäsenille vaaralliset kasvit on niin tavallisia, etten edes uskalla hankkia kotiin mitään kissanruohoa kummempaa.
Viime talvena tilanne kuitenkin alkoi pikkuhiljaa muuttua. Käsiini osui artikkeli, missä puhuttiin viherkasvien sisäilmaa puhdistavista ominaisuuksista ja samaan syssyyn törmäsin juttuun, jossa listattiin kotieläimille turvallisia lajikkeita. Ihan kuin universumi olisi ihan varta vasten päättänyt, että nyt hommataan Mintun kotiin vähän kasvillisuutta.

Yhdestä Anopinkielestä se alkoi. Ajattelin, että kuivuutta ja silkkaa laiminlyöntiä hyvin sietävä perinnekasvi sopii täydellisesti ikkunalleni.
Mutta eihän se tietenkään siihen jäänyt. Yhtäkkiä huomasin olevani lähikukkakauppani kanta-asiakas ja viettäväni pitkiä hetkiä kasveja ihastellen ja omistajan (kissaihminen hänkin) kanssa keskustellen. Joka reissulta mukaan tarttui aina jotain vihreää.
Ensimmäiset merkit siitä, että tilanne saattaa räjähtää käsiin oli ilmassa, kun Peetu sai keväällä ystävältään synttärilahjaksi pikkuisen Paletin pistokkaan. (Kasvin nimi on ruotsiksi Palettblad, mikä googlen mukaan kääntyy suomeksi vain Paletiksi). Kaunis, koristeellinen ja kiitollinen kasvatettava – juuri sellainen on Paletti.

Keväinen synttärilahja-Paletti on jo mahtavan upea puska – ja siitä itsestään on otettu jo useampia pistokkaita. Kesällä Peetu toi kotoaan Uumajasta lisää erimerkkisiä Paletin pistokkaita ja pari hankittiin ihan ostamalla.
Nyt hyllyt ja ikkunalaudat (joita meillä on yllättävän vähän, sillä avokeittiö-olohuoneen panoraamaikkunoissa ei ole varsinaisia ikkunalautoja) pursuilee kasveja ja ruukkuun pääsemistä odottavia pistokkaita. Olen aivan ihastuksissani urbaaniin kotiviidakkooni ja ainakin toistaiseksi olen onnistunut pitämään kaiken myös mukavasti hengissä.

Kisut käy välillä nakertelemassa lehtiä, mutta se ei haittaa, kun kaikki on myrkyttömiä lajeja.
Mikä on homman opetus? No, ainakin se, että välillä kannattaa haastaa itsellä itsestään olevat mielikuvat – minäkin löysin varsinaisen viherpeukalon sisältäni, vaikka olin aina uskonut muuta. Ja toinen opetus on tietty se, että viherkasvit on ihania tunnelmanluojia kotona.

Fiksusti valitut lajikkeet takaavat sen, että kasvien hoitamisesta tulee positiivisia elämyksiä ja sitä onnistumisen tunnetta, kun voi istuttaa ruukkuun itse kasvattamansa pistokkaan, ei oikein voi verrata mihinkään!

Granit SS17
Ihan ensimmäisenä muistutus: Huomenna alkaa neljän kuukauden pituinen “Unelma Itsestä” -nettivalmennus. Odotan itse kovasti, että pääsen tositoimiin –  työkirjaa on tullut selailtua sormet syyhyten. Vielä ehtii mukaan ja alekoodi Minttu20, jolla valmennuksesta saa 20 % alennuksen, on voimassa tänään ja koko maanantain.
Kaikenlaista muutakin on tänä viikonloppuna tullut puuhailtua – eli ihan koko aikaa en ole viettänyt Unelma Itsestä -työkirjaa pläräten. Karkki oli pikavisiitillä käymässä hyvän ystävänsä häissä, mutta ehti onneksi hengailla vähän myös äiskän kanssa. Viime yönä ei tullut paljoa nukuttua, kun jumahdin katselemaan suoraa lähetystä Washington DC:stä naisten marssista. Todella vakuuttavaa ja monta kertaa oli kyllä tippa linssissä kaikkea sitä yhteisöllisyyttä ja girl poweria todistaessa.
Edellisenä yönä nukuin aivan mainiosti, mutta näin niin kertakaikkiaan kummallisia unia, että vielä aamullakin olo oli ihan hämmentynyt. Tein sellaisen päätöksen, että nyt kahdeksan vuoden jälkeen käsin tiskaaminen saa riittää ja tilasin meille astianpesukoneen! Onhan se vähän hassua, että juuri nyt, kun lapsetkin on muuttaneet pois kotoa, mutta vastaan tuli tarjous, josta en voinut kieltäytyä. Olen erittäin tohkeissani uudesta kotiapulaisesta (joka ei siis ole vielä edes saapunut), mutta että näen koko yön unia astianpesukoneista, on ehkä vähän liioittelua! Mitähän alitajuntani yrittää kertoa?
Kävin myös Granitin lehdistötilaisuudessa tsekkailemassa tämän kevään uutuuksia. Sain tosi paljon inspiraatiota ja varmasti yhtä sun toista tulee hankittua omaan kotiin. Esim. tuollainen ekan kuvan tekstitaulu olisi aika hauska. Siihen voisi kirjoitella kaikkia siirappisia tsemppilauseita ja hengennostatussloganeita. Tosin Happy Cleaning tulisi tuskin kuulumaan valikoimaani. Haha!
Granit SS17
Granitin kylppärikosmetiikka on ihan tämän kevään uutuus. Simppelit pakkaukset ja luonnonläheiset tuoksut sopivat hyvin yhteen muun tyylin kanssa. Olen jo jonkin aikaa etsiskellyt kivaa korvaajaa vuosikausia käyttämälleni Body Shopin pinkki greippi -suihkusaippualle, johon olen kertakaikkiaan kyllästynyt – eikä Body Shopkaan tunnu enää ihan samalta kuin ennen.
Sekä Citrus että Wood -tuoksut saippuoissa ovat ihanan raikkaat. Lisäpisteitä tuotteiden luonnonmukaisuudesta ja orgaanisista raaka-aineista.
Granit SS17
Lamppujakin olen katsellut jo jonkin aikaa sillä silmällä. Granitin hiekkakivestä valmistettu kattolamppu antaa aivan ihanan pehmeän valon ja varjostimen himmeän lempeä pinta on todella kaunis. Ihan makuuhuoneeseen tuota en kuitenkaan osaa ajatella, joten varmaan täytyy laajentaa sisustusprojektia myös muihin huoneisiin.
Granit SS17
Hauska uutuus on myös taiteilija Emilia Ilken kanssa yhteistyössä toteutettu seinäkalenteri. Vuosi on tosin jo alkanut, mutta jokaisen kuukauden sivu on irroitettavissa omaksi taideteoksekseen.
Granit SS17
Granitin rouheat savi- ja betoniruukut ovat kestosuosikkeja. Nyt valikoimaan on tullut kaksi erikokoista epäsäännöllisen muotoista marmorivatia. Himmeäksi jätetty pinta ja rouheat muodot puhuttelee allekirjoittanutta huomattavasti enemmän kuin marmoriin materiaalina useimmin yhdistetty hienosteleva kiiltävyys.
No, ensin olisi kyllä vielä tiedossa ihan silkkaa raivaushommaa täällä meillä. Vasta sitten voi alkaa ajatella, josko voin perustella itselleni vielä yhden uuden vadin hankintaa.

Old stuff