Luulitteko, että pääsette eroon hääpostauksista nyt, kun Karkista on virallisesti tullut rouva Joas!?  😀
Voin kertoa, että täällä odottaa kokonainen arsenali juttuja, jotka aion kirjoittaa jo vain ihan siksikin, että onpahan sitten kaikki opit täällä muistissa, jos ja kun seuraavan kerran pääsee hääjuhlia suunnittelemaan ja toteuttamaan. Meillä oli tosi hauskaa koko suunnitteluprojektin ja juhlajärjestelyjen toteutuksen ajan, mutta muutamia kantapään kautta opittuja juttuja ei mielellään toistaisi enää tulevaisuudessa.
Jos aikoo pitää ns. kunnon hääjuhlat, budjetti karkaa helposti käsistä, vaikka mahdollisimman paljon tehtäisiinkin itse. On sitten ihan makuasia, mihin haluaa panostaa ja missä pihistää. Yksi satsaa hulppeisiin puitteisiin, ohjelmaan bändeineen tai esim. eksklusiiviseen tarjoiluun ja toinen siihen, että pystytään kutsumaan mahdollisimman monta vierasta, vaikka se tarkoittaisi sitä, että kaikesta muusta pitää tinkiä.

Periaatteessa olen sitä mieltä, että ammattilainen on aina palkkionsa arvoinen – eli sikäli vastaus otsikon kysymykseen on, että kyllä kannattaa, jos tavoitteena on viimeistelty ja professionaali ilme juhlatilan kukka-asetelmissa ja -koristeluissa. Jos sen sijaan tavoitteena on rennompi ilme, on mahdollista säästää varsin pitkä penni, mikäli lähipiiristä löytyy joku innokas näpräämään kukkien kanssa.
Karkki ja Cissi olivat budjetoineet varsin pitkän pennin floristia varten, mutta kun tuli aika pyytää tarjouksia, kävi ilmi, ettei sillä kahdessa tasossa sijaisevan juhlatilan koristelussa kovin pitkälle pötkittäisi. Kun samaan aikaan pohdinnan alla oli catering-firma – pitäisikö alunperin suunniteltu vaihtaa paljon kehuja saaneeseen, mutta puolta kalliimpaan – päätin tarjota apuani.
Tässä kuvia toteutuneesta juhlatilan koristelusta, hääkattauksesta, säästövinkkejä ja toivottavasti vähän myös inspiraatiota!

Karkin hääkimppu – puhelimella otettu kuva, mutta kyllä tästäkin mielestäni näkee, että siitä tuli juuri niin ihana kuin mitä haaveissa oli!

Koristelussa päätettiin noudattaa hääkimpun teemaa: valkoisia ruusuja, eukalyptusta ja vähän morsiushuntua keveyttä tuomaan. Kaikkia kolmea ostettiin nippukaupalla häitä edeltävänä päivänä Plantagenista. Siellä oli silloin sattumoisin sekä ruusujen että eukalyptuksen kanssa “ota 3, maksa 2” -kampanja, joten vaikka kasveja hankittiin aivan valtavasti, budjetti pysyi hyvin kurissa.
Jo heti ensimmäisiä suunnitelmia tehtäessä oli tieto, että istumajärjestyksestä tulee varsin tiukka. Millekään mahtaville kukkalaitoksille ei pöydässä olisi tilaa, ei myöskään mitään isompia välejä, joihin voisi asetella korkeita kimppuja. Kukkia ja vihreää piti kuitenkin saada – ja siitä lähti pikkuhiljaa kehkeytymään ajatus omasta pikkumaljakosta jokaiselle vieraalle.

Seuraavaksi keksittiin, että pikkuinen kukkamaljakko voisi samalla toimittaa paikkakorttitelineen virkaa. Alunperin ajatuksena oli tilata ihan perinteiset kultafoliolla painetut paikkakortit, mutta sitten nuoripari päätti tehdä ne valokuvista.
Aivan ihana idea, jonka saa vapaasti kopioida!
Valokuvapaikkakortit oli valittu niin, että monissa oli jompi kumpi tai molemmat morsiamista mukana. Kyseessä saattoi olla myös muuten ikimuistoinen, kiinnostava tai hauska tilanne – ja kuvista lähtikin helposti juttua vieruskaverin kanssa.
Paikkakorttien toteutus oli varsin yksinkertainen: sopivan kokoiset kuvat tilattiin netistä ja kuvan taakse teipattiin katkaistu grillitikku. Tavoitteena oli yhtenäinen mutta ei yhdenmukainen ilme ja siksi kuvat on valittu niin, että osa on vaaka- ja osa pystykuvia. Maljakoiksi hankittiin Ikean kolmen erilaisen sinisävyisen pikkupullon settejä, joiden avulla kattaukseen saatiin lisää vaihtelua ja kolmiulotteisuutta.
Ikeaan tuli tehtyä ostosreissu jos toinenkin. Hyvä budjettivinkki on ostaa sieltä niiden halvimpia valkoisia lakanoita pöytäliinoiksi. Toimivat erinomaisesti ja ainakin täällä meillä tulivat selkeästi edullisemmaksi kuin vuokrata liinat catering-firmasta.

Alunperin ajatuksena oli väsätä eukalyptuksista ja morsiushunnuista vehreä köynnös pöydän keskelle (täältä löytyy Mintun inspiraatiokuvat Pinterestissä), mutta kattausta tehdessä totesimme, että pöytä tulee siinä tapauksessa aivan liian täyteen sälää.
Kattausköynnöksen sijaan siihen varatut kasvit aseteltiin muualle juhlatilaan, mm. ikkunalaudoille.

Tunnelmavalaistus syntyi Ikean valkoisten lyhtyjen avulla.

Kynttilälyhdyt oli monella tapaa fiksu valinta. Paloturvallisuus verrattuna kynttelikköihin on luonnollisesti omaa luokkaansa, kun tuli on turvallisesti suojattuna. Lisäksi oli tosi kätevää, kun kynttilät paloivat reippasti koko illan – lämpökynttilöitä olisi lyhyen paloajan vuoksi pitänyt vaihtaa jo kesken illallisen. Loppuillasta, kun illallissali koki muodonmuutoksen tanssilattiaksi, tukevat lyhdyt oli helppo siirtää salin reunoille tunnelmavaloa tuomaan.

Illalliskattauksen yllätys: pienet kauniit rasiat, joiden sisältä löytyy Hershey’s Kisses suklaita ihanasti koristeltuna! Tarroissa hääpäivän päivämäärä, Karkin ja Cissin “virallinen” kihlajaiskuva ja perheen valtias, Diaz-kisu. <3

Juhlatila on tosiaan kahdessa kerroksessa. Alakerta toimii normaalisti taloyhtiön kasvihuoneena ja siksi tunnelma siellä on jo valmiiksi rennon rustiikki. Koristeluja suunnitellessamme totesimme aika pian, että ei ole mitään järkeä alkaa naamioida tilaa fiinimmäksi kuin mitä se on – vaan päinvastoin tehdä siitä ihana sen omilla ehdoilla. Kasvihuoneen sekalaiset puutarhakalusteet ja välineet kastelukannuista lähtien päätettiin sisällyttää sisustukseen.

Kasvihuoneessa nautittiin illallisen alkumaljat ja siellä toimitettiin myös tärkeä hääkakunleikkausrituaali. Karkki heitti yläkerran parvekemaiselta tasanteelta hääkimppunsa alas kasvihuoneessa odottavalle sinkkujen (tai naimisiin pääsyä toivovien) laumalle. (En valitettavasti saanut kimppua kiinni määrätietoisestä yrittämisestä huolimatta… syytän edelleen kipeää kättäni siitä, että tiikeriloikka ei nyt ihan luonnistunut!)


Alakerta toimi myös hengähdyspaikkana ja chillailualueena, kun yläkerran sali koki muodonmuutoksen diskoksi. Kasvihuoneeseen oli sijoitettu myös lahjapöytä, vieraskirja ja Date Night Jar, johon vieraat saivat sujauttaa parhaat deittivinkkinsä nuorelleparille.
Koristeluissa käytettiin pääasiassa tuoreita kukkia ja eläviä eukalyptuksen oksia. Kasvihuoneessa teimme kuitenkin poikkeuksen ja sekä seinän metalliverkkoon (kuuluu normaaliin sisustukseen) että tilan yli kulkeviin kaariin laitettiin Ikeasta ostettuja kangasruusuja ja -eukalyptuksia. Näin vältettiin se vaara, että hajasijoitetut kasvit nuupahtavat kesken juhlien ja saatoimme tehdä koristelut valmiiksi jo edellisenä päivänä.

Ihan itsellekin muistiin ja muille vinkiksi: mikäli koristelut ja kattaus toteutaan itse, pitää kaiken olla valmista juhlaa edeltävänä päivänä! Hääpäivälle riittää stressattavaa ja häsläystä ihan tarpeeksi muutenkin, joten tämä osuus on hyvä olla hoidettuna niin hyvissä ajoin kuin vain mahdollista.
Hääkakusta ei valitettavasti ole muita kuvia kuin puhelimella tunnelmallisessa iltavalaistuksessa napsaistuja räpsyjä. Ne toimivat aivan mainiosti muistokuvina, mutta eivät anna oikeutta kauniille kokonaisuudelle siinä määrin, että haluaisin laittaa niitä tänne julkiseksi (tuossa yllä olevassa kuvassa näkyy tosin vähän kakkuakin kyllä).
Kermanvalkoinen marsipaanipeitteinen kolmikerroksinen prinsessakakku sai kuitenkin floristin tekemät kukka-asetelmat koristuksekseen – ja täytyy kyllä sanoa, että voittivathan ne kauneudessaan Mintun astetta (tai paria-kolmea astetta) boheemimmat viritykset mennen tullen!
Yksi hyvä Ikea-vinkki on ostaa sieltä heidän edullista tylliverhoa koristelua varten. Meillä meni kahden kaaren somistukseen neljä LILL-verhoparia ja pari lisää parveketasanteen kaiteeseen. “Sesonkivaloina” tunnetut LED-lamppunauhat tyllin sekaan kiedottuina tuovat ihanaa keijukaismaista tunnelmaa.

Kaikki juhlan ihanat kyltit oli Peetun käsialaa.

Silloinkin, kun koristeluun tarkoitettuja kukka-asetelmia tilataan floristilta, on hyvä ajatella taloudellisesti. Kirkkoon suunnitellut kimput kannattaa toteuttaa niin, että ne voi napata lähteissä mukaansa ja uusiokäyttää juhlatilan koristelussa. Kukat ovat “oikeissa” kukkakaupoissa kalliimpia kuin Plantagenin kaltaisissa puutarhaputiikeissa, mutta valitsemalla sesongissa olevia kasveja, säästää helposti pitkän pennin!

Tässä nyt taisivat olla kaikki tärkeimmät koristeluun ja kattaukseen liittyvät ajatukseni & vinkit – toivottavasti niistä on iloa ja hyötyä. Mutta kylläpäs onkin mukavaa elää uudelleen kaikkia hääfiiliksiä tässä blogijuttua kirjoitellessa!

Sain juuri Honey Mooniaan Mallorcalla viiden tähden luksus-hotellissa viettävältä Karkilta luvan julkaista ensimmäiset kuvat viime lauantain häistä.
Vähän on edelleenkin sanaton olo… Siteeratakseni sitä kappaletta, jonka unohdin kokonaan puheestani: hiukan kliseistäkin ehkä päivitellä ajan kulkua oman tyttärensä häissä, mutta jotenkin vaan en voi olla ajattelematta, että tuntuu kuin eilen vasta olisin ollut onnesta ja häkellyksestä sekaisin Taysin synnytysosastolla, koska saa ottaa sen maailman ihanimman vauvan mukanani kotiin. Ja nyt se on tuossa, kaunis nuori aikuinen, rouva Joas.
Koko päivä sujui aivan täydellisesti. Perjantain rankkasateet vaihtuivat lauantaille mitä leppoisimmaksi kesäsääksi ja jokaista askelta, jokaikistä hetkeä juhlapäivänä sävytti lempeä auringonpaiste, ilo, onnellisuus ja parista säteilevä rakkaus.

Oma fiilikseni oli koko päivän rauhallinen. Okei, tuli ihan hirveä kiire kirkolle ja taksikuski sai vetää yksikätisen yksineläjän juhlamekon vetskarin kiinni – lisäksi saavuin paikalle Havaianaksissa, kun en yksikätisyydessäni ehtinyt alkaa nakeloimaan sandaalien solkia kiinni… mutta mikään näistä ei oikeasti vaikuttanut perusfiilikseeni. Se oli rauhallisen onnellinen ja jotenkin alitajuisen varma siitä, että kaikki tulee menemään hyvin.
Karoliina ja Cecilia olivat koko päivän niin täynnä onnellista hymyä, että se ei voinut olla tarttumatta juhlaväkeen. Monet tulivat sanomaan jo heti Tukholman suomalaisessa kirkossa vietetyn vihkitilaisuuden jälkeen, että tunnelma on ihan poikkeuksellinen – lämmin ja läheinen, rento ja samanaikaisesti sekä kevyt että syvällinen. Suurkiitokset koko kirkon väelle, papille, kanttorille ja suntiolle, jos sattuvat tätä lukemaan, oli aivan ihana ja herkistävä, hyvin henkilökohtaiselta tuntuva ja puhutteleva vihkitilaisuus!
Hetken ehdin olla haikeana, että nyt Karkilla on uusi perhe, joka on tärkeämpi kuin mikään muu, tärkeämpi kuin se minun ylläpitämäni perhe. Mutta onneksi aika välittömästi ”heräsin ja päästin kissan ulos” – eli tajusin, että a) rakkaus ei ole asia, joka vähenee, kun sitä jaetaan (päinvastoin) ja b) itseasiassa olen saanut kokonaan uuden suvun!
Meillä on ollut ihan hurjan mukavaa, kun ollaan varsinkin yhdessä Cecilian isän ja veljen kanssa hoidettu kaikkia hääjärkkäilyhommia. Cecilian isä on meistä ainoa, jolla on auto, joten roudaushommaa on riittänyt! Hääjuhlissa todettiin moneen kertaan, että nyt ollaan perhettä – ja se tuntuu todella hyvältä!

Saattaa olla, että tämä on ainoa kuva koko asustani häissä. Laukku ei juurikaan näy ja kampaus näyttää ehkä vähän kypärältä, mutta muuten olen aikas tyytyväinen asuuni. Escadan mekon viittamaiset hihat nielee kiitettävästi oikeaa kättä tukevan Robocop-härvelin ja väri on sen verran näyttävä, että muita asusteita ei niin tarvitse.
Kuvassa mukana Tinni (joka on siis vanha tuttu blogissa) miehensä kanssa.
Viralliset ihanat hääkuvat: Jonas Norén vika kuva random kännykkäräpsy!

Rahan pyytäminen lahjaksi on aika monisyinen – eikä ollenkaan mitenkään täysin ongelmaton asia. Yksi pitää sitä tunteettomana ja röyhkeänä, toinen kätevänä ja helppona. Kysymys on jossain määrin myös sidoksissa kulttuuriin, sillä esim. monissa lähi-idän maissa kuuluu ihan tapoihin, että eritysesti häissä, mutta myös muissa isommissa juhlissa, kuuluu ihan tapoihin antaa lahjaksi vähintään “illalliskorttia” vastaava summa rahaa.
Pohdinnat tulivat meillä ajankohtaiseksi luonnollisesti Karkin häiden yhteydessä, mutta nämä ajatukset tässä ovat omiani. Karkki puolisoineen ovat aikuisia ihmisiä ja tekevät päätöksensä ihan itsenäisesti! Tavoilleni uskollisena olen toki ollut mielipideautomaattina tässäkin asiassa… Haha!

Alunperin suosittelin Karkille, että tekisivät lahjalistan esim. NK:n tavarataloon. Kyseinen keskustelu käytiin ennen ennenkuin edes hääpäivää oli lyöty lukkoon (eli ihan liian aikaisin otin asian puheeksi) ja tyttäreni oli tuolloin sitä mieltä, että siinä ei ole mitään järkeä. Hän koki, että lahjalista saatetaan tulkita vaatimuslistaksi ja erityisesti vähän tyyriinä ja poshina tunnettu NK liian leuhkana valintana. Sittemmin asenne muuttui – ehkä eniten, koska tosiasiassa häihin yleensä tullaan lahjan kanssa ja vieraat poikkeuksetta haluaa antaa jotain, mitä hääpari oikeasti haluaa.
Mutta miten on rahan kanssa? Harva nuoripari (tai vanhempikaan) on sitä mieltä, että rahaa on riittävästi, tuokaa mieluummin kynttilänjalkoja. Toisaalta raha on persoonatonta – ja niin usein hubaa. Se vain häviää jonnekin.
Ehkä oma ajatukseni siitä, että vietetään 20-vuotishääpäivää ja tunnelmoidaan häälahjaksi saadun astiaston (ja hyvän ruuan…) äärellä, on vanhanaikainen ja romanttisuudessaan nykytodellisuudelle vieras. Ehkä enää ei ole arvoa sellaisella höpöilyllä, kun lapsenlapsi saa ensiasuntoonsa koristeeksi mummun häälahjaksi saaman kristallimaljakon?

Monet perustelevat sitä, että toivovat rahaa lahjaksi sillä, että ovat asuneet jo niin kauan yhdessä, että kaikki perinteinen häälahjakama astioista kodinkoneisiin ja kodintekstiileihin on jo hankittu. Enkä nyt oikeastaan halua kritisoida tätäkään näkökulmaa, mutta erityisesti, jos on kysymyksessä vanhempi, ehkä jo hyvätuloinen pariskunta, tuntuu tuokin aika välinneelliseltä tavalta ajatella.
Ehdottomasti mukavin tapa pyytää rahaa nimenomaan häälahjaksi, on ilmoittaa jokin kohde, johon vieraat saavat osallistua kukin kykynsä mukaan.
Sanotaan nyt vaikka niin, että hääpari toteaa, että kaikki perinteisen lahjalistan toivomukset heillä on jo hyvissä kantimissa, mutta uusi sohva tarvittaisiin kipeästi. Tai vaikka keittiöremontti. Silloin tuo isompi hanke muuttuu tavallaan lahjalistaksi ja lahjan antaja voi halutessaan miettiä, että tässä on nyt teille kolme niskatyynyä siihen sohvaan tai pätkä pöytätasoa keittiöremonttiin.
Näin ehkä myös hääparille tulee mukavia muistoja, kun ajattelevat, että juuri tämä juttu muuttui todelliseksi häälahjojen ansiosta!
Itse kun menin naimisiin, olin niin uuno, etten mitään tällaista tullut ajatelleeksikaan. Äidiltäni häälahjaksi saatu musta Teema-astiasto on sittemmin siirtynyt Karkille. Tinni suuressa viisaudessaan masinoi valtavan keräyksen koko kaveripiirissä ja niin me rahattomat pennut, joiden viimeiset säästöt oli mennyt vaatimattomiin hääjärjestelyhin (oli silti hyvät bileet!) pääsimme lähtemään häämatkalle unelmien Lontooseen.
On kuitenkin juhlia, joissa rahan antaminen on koodattu moderniin etikettiin. Sekä rippilapselle että tuoreelle ylioppilaalle on ok ja jopa suotavaa sujauttaa kirjekuoreen kahisevaa. Tosin näissäkin tapauksissa jokin pysyvä muisto, koru tai vastaava, on mielestäni paikallaan.

Tähän lopuksi haluan vielä sanoa, että myös rahan antaminen lahjaksi – siis silloin, kun sitä ei erityisesti ole toivottu – on hiukan kaksipiippuinen juttu. Ilman perusteellisia saatesanoja voi lahjan saajalle tulla olo, että häntä ei ole ajateltu mitenkään erityisesti, että lahjan antaja halusi vain päästä mahdollisimman helpolla.
Eli kyllä se niin taitaa olla, että ajatus ratkaisee – oli lahjana sitten riihikuivaa tai tuore saunavihta!

Karkin häihin on enää alle kolme viikkoa!! Eeek! Paniikki!! Eivais, kaikki suuret linjat on jo hallussa. Tai no, yksi erittäin suuri asia on vielä puolikas kysymysmerkki (onneksi kuitenkin vain puolikas!), mutta siitä lisää vähän myöhemmin.
Häästressi on nyt muuttanut muotoaan yksityiskohdista huolehtimiseen. Homma, joka helposti karkaa perfektionistilla käsistä – vaikka täytyy kyllä sanoa, tyttäreni tuntien, että hän on ollut varsin maltillinen bridezilla. Toisaalta vielähän tässä ehtii! Haha!
Nyt on jokatapauksessa tullut aika päättää häätilan koristelusta ja kukkasista.
Meidän perheen perinteisiin kuuluu, että morsiamen äiti vastaa morsiuskimpusta. Itse annoin omalle äidilleni käytännössä vapaat kädet – taidettiin vain ylimalkaan sopia värimaailmasta. Karkin kanssa ollaan pohdittu kokonaisuutta enemmän yhdessä ja lopullinen päätösvalta on tietty morsiamella.
Meillä oli viikko sitten sunnuntaina ensimmäinen tapaaminen häiden floristin kanssa ja oikeastaan vasta silloin tajusin, että ei todellakaan riitä, että tietää suunnilleen, mitä värejä (valkoista ja vähän vihreää) ja mitä kukkia (ruusuja, koska pionit eivät ole sesongissa) haluaa. Päätettävänä on niin paljon muutakin!
Tavoilleni uskollisena käännyin luotettavimman tietämäni neuvonantajan, Googlen, puoleen ja havaitsin, että morsiuskimpuissakin on selkeitä trendejä!

Kaikkein trendikkäin morsiuskimpun malli juuri tällä hetkellä vaikuttaisi olevan varsin suuri, paljon melko villisti aseteltua vihreää sisältävä esitys. Olen tähän kerännyt kuvia vain Karkin häiden värimaailmaan sopivista kimpuista, mutta sama boheemi hapsotus vallitsee värikkäämmissäkin versioissa.
Toisaalta tykkään kovasti tästä trendistä. Ihanaa, että asetelma voi olla vähän hurlumhei. Tuleehan siitä jotenkin rennompi ja trendikkäästi luonnonlapsimainen olo (eli ei siis liikaa kuitenkaan!).
Toisaalta vierastan trendikimppujen kokoa – eikö nuo olekin aika valtavia? Kysymyksessä ei ole enää varsinaisesti kimppu vaan tuntuu kuin sana kukkapuska olisi paremmin kuvaava.  Siis jos nyt olen ihan rehellinen, niin voin kertoa, että meillä ko. mallia on kutsuttu saunavihdaksi. Ja niin paljon kuin rakastankin saunoa kunnon saunassa ja vihtoa ihanalla tuoreella koivuvihdalla, se ei ole mikään positiivinen hellittelynimi, kun puhutaan morsiuskimpuista.

Ruotsalainen superbloggari ja -influencer Kenza on mielestäni kertakaikkiaan upea räätälöidyssä Ida Sjöstedt -puvussaan taannoisissa häissään. Ja jollain tasolla ymmärrän tuon kimpunkin.. Kokonaisuus ja fiilis, jota tässä on haettu kampausta myöten, on pehmeän boheemi.
Mutta onhan tuo aivan älyttömän kokoinen kukkaviuhka.

Googlaamalla löytyi tietenkin kuvia myös pienemmistä ja yksinkertaisemmista puketeista.
En usko, että Karkki tulee valitsemaan mitään niin simppeliä kuin tuo ylläolevan kuvan morsiuskimppu. Omaa silmääni se viehättää kuitenkin huomattavasti enemmän kuin trendikkäät saunavihtaversiot.

Kalla on kaunis, moderni ja näyttävä kukka. En tiedä, miten perinteet menee kansainvälisesti, mutta omaan suomalaiseen silmääni se on kuitenkin hautajaiskukka. Kukin tekee tietenkin juuri niinkuin haluaa, mutta salaa kyllä toivon, ettei Karkki päädy kalloihin.
Vasemmanpuoleinen kimppu satiininauhoineen ja strassikoruineen on kyllä valtavan ihana. Mutta toivottavasti ei kalloja kuitenkaan.

Toinen ääripää ”saunavihtakimppuihin” verrattuna on tiukasti asetellut, minimalistisesti vain yhtä kukkaa sisältävät asetelmat.
Otin tähän mukaan vain Karkin häihin suunniteltua väriteemaa noudattavia esimerkkejä (tosin se voi vielä muuttua… vaihtoehtoina on väläytelty niin keltaisen kuin oranssinpunaisen lisäämistä värimaailmaan). Nämä tässä mukana olevat kokonaisuudet eivät itseäni niinkään sykähdytä, mutta sama malli toteutettuna jostain voimakkaasta väristä tai valkoinen kimppu yhdistettynä värilliseen morsiuspukuun, on kieltämättä aikas tyylikäs näky.

Otsikon kysymys on, tietenkin, retorinen – ja vastaus on luonnollisesti ei. Morsiuskimpun ei todellakaan pidä eikä tarvitse olla trendikäs. Ei tietenkään tarvitse myöskään olla ylenpalttisen naiivi; tottakai trendit vaikuttavat myös hääkimppuun ja erityisesti siihen, mitä milloinkin pidetään klassisena.
Esimerkiksi pisaranmuotoinen kimppu (oikealla yo. kuvassa) oli klassinen niin 20-luvulla kuin 80-luvullakin – mutta tuskin tänään.
Sen sijaan yllä olevan kuvan kaksi muuta esitystä, joista toinen on niin iso, että morsiamen kädet ei ylety sen ympärille ja toinen niin villiintynyt, että morsiuskimpun on hankala mahtua samaan kuvaan morsiamen kanssa, tuskin ovat koskaan olleet mitään klassisia valintoja. Sen sijaan ne ovat hyvinkin saattaneet olla juurikin morsiamen näköisiä, joten en nyt sinänsä halua kritisoida heidän valintojaan.

Karkille tulee todennäköisimmin jotain, mikä tuntuu klassiselta ja lagom juuri nyt.
En olisin yhtään yllättynyt, jos morsiuskimppu muistuttaisi jompaa kumpaa yllä olevaa versiota. Valkoisia ruusuja ja vähän vihreää.

Kukkia ei ole vielä tilattu ja häätilan koristelu tulee noudattamaan samaa ideaa morsiuskimpun kanssa. Sinänsä siis mielenkiintoista, mihin Karkki tässä nyt päätyy!
Kaikki kuvat on Pinterestistä ja lähteet löytyvä täältä!

[mittaustagi]
Parantumaton romantikko täällä hei!
Rakastan hääpukuja – ja niihin liittyvää tunnelmaa, ainutkertaisuutta ja romantiikkaa yli kaiken. Nyt jo x:ttä vuotta sinkkuillessani morsiusaatokset ovat tosin vähintäänkin utopistisia omalla kohdallani – eikä kukaan muukaan perheessä ole vielä vakavassa vakiintumisvaiheessa.
Jos kuitenkin pitäisi (saisi!) valita, toivoisin pukuni muistuttavan mahdollisimman paljon John Gallianon Kate Mossille 2011 suunnittelemaa kermanvalkoista coolia boho-unelmaa.

Rakastan myös muodin historiaa. Tässä taas yksi loistava video, joka antaa napakasti kolmessa minuutissa erinomaisen hyvän kuvan siitä, miten hääpuvun tyyli, linja ja siluetti on vaihdellut viimeisen sadan vuoden aikana.

Jotenkin sitä kuvittelee, että hääpuku olisi yksi niistä klassisista asuista, joihin muodin vaihtelut eivät juuri vaikuta. Tässä näkee selvästi, että niin ei ole, vaikka eri lookit ei nyt ehkä sataprosenttisen autenttisia histoallisesta näkökulmasta olisikaan. Vähemmästäkin sitä alkaa suhtautua skeptisesti “muoti vaihtelee, mutta tyyli on ikuista” -kaltaisiin latteuksiin.
Kuva: Independent