Sain juuri Honey Mooniaan Mallorcalla viiden tähden luksus-hotellissa viettävältä Karkilta luvan julkaista ensimmäiset kuvat viime lauantain häistä.
Vähän on edelleenkin sanaton olo… Siteeratakseni sitä kappaletta, jonka unohdin kokonaan puheestani: hiukan kliseistäkin ehkä päivitellä ajan kulkua oman tyttärensä häissä, mutta jotenkin vaan en voi olla ajattelematta, että tuntuu kuin eilen vasta olisin ollut onnesta ja häkellyksestä sekaisin Taysin synnytysosastolla, koska saa ottaa sen maailman ihanimman vauvan mukanani kotiin. Ja nyt se on tuossa, kaunis nuori aikuinen, rouva Joas.
Koko päivä sujui aivan täydellisesti. Perjantain rankkasateet vaihtuivat lauantaille mitä leppoisimmaksi kesäsääksi ja jokaista askelta, jokaikistä hetkeä juhlapäivänä sävytti lempeä auringonpaiste, ilo, onnellisuus ja parista säteilevä rakkaus.
Oma fiilikseni oli koko päivän rauhallinen. Okei, tuli ihan hirveä kiire kirkolle ja taksikuski sai vetää yksikätisen yksineläjän juhlamekon vetskarin kiinni – lisäksi saavuin paikalle Havaianaksissa, kun en yksikätisyydessäni ehtinyt alkaa nakeloimaan sandaalien solkia kiinni… mutta mikään näistä ei oikeasti vaikuttanut perusfiilikseeni. Se oli rauhallisen onnellinen ja jotenkin alitajuisen varma siitä, että kaikki tulee menemään hyvin.
Karoliina ja Cecilia olivat koko päivän niin täynnä onnellista hymyä, että se ei voinut olla tarttumatta juhlaväkeen. Monet tulivat sanomaan jo heti Tukholman suomalaisessa kirkossa vietetyn vihkitilaisuuden jälkeen, että tunnelma on ihan poikkeuksellinen – lämmin ja läheinen, rento ja samanaikaisesti sekä kevyt että syvällinen. Suurkiitokset koko kirkon väelle, papille, kanttorille ja suntiolle, jos sattuvat tätä lukemaan, oli aivan ihana ja herkistävä, hyvin henkilökohtaiselta tuntuva ja puhutteleva vihkitilaisuus!
Hetken ehdin olla haikeana, että nyt Karkilla on uusi perhe, joka on tärkeämpi kuin mikään muu, tärkeämpi kuin se minun ylläpitämäni perhe. Mutta onneksi aika välittömästi ”heräsin ja päästin kissan ulos” – eli tajusin, että a) rakkaus ei ole asia, joka vähenee, kun sitä jaetaan (päinvastoin) ja b) itseasiassa olen saanut kokonaan uuden suvun!
Meillä on ollut ihan hurjan mukavaa, kun ollaan varsinkin yhdessä Cecilian isän ja veljen kanssa hoidettu kaikkia hääjärkkäilyhommia. Cecilian isä on meistä ainoa, jolla on auto, joten roudaushommaa on riittänyt! Hääjuhlissa todettiin moneen kertaan, että nyt ollaan perhettä – ja se tuntuu todella hyvältä!
Saattaa olla, että tämä on ainoa kuva koko asustani häissä. Laukku ei juurikaan näy ja kampaus näyttää ehkä vähän kypärältä, mutta muuten olen aikas tyytyväinen asuuni. Escadan mekon viittamaiset hihat nielee kiitettävästi oikeaa kättä tukevan Robocop-härvelin ja väri on sen verran näyttävä, että muita asusteita ei niin tarvitse.
Kuvassa mukana Tinni (joka on siis vanha tuttu blogissa) miehensä kanssa.
Viralliset ihanat hääkuvat: Jonas Norén vika kuva random kännykkäräpsy!
