Siis apua, miten huikean ihana hellekesä on hemmotellut koko Pohjolaa jo kuukauden päivät. Siis ihan mieletöntä, koska eihän tällaiset helteet yleensä kestä näin kauaa, vaikka osuisivat ihan keskelle niitä varsinaisia kesäkuukausiakin. Tuntuu, että kevät jäi käytännöllisesti katsoen väliin, mutta en todellakaan valita! Päinvastoin on ihanaa, kun kerrankin on kunnon sesonki kaikkien ihanien kesäjuttujen käyttämiseen. Niinkuin esim. aurinkolasien. Postaus on toteutettu yhteistyössä Instrumentariumin kanssa.
Pääsin tutustumaan aikaisemmin keväällä järjestetyssä Inspiration Weekend -tapahtumassa kevään uusiin aurinkolasitrendeihin ja Instrun uusiin malleihin. Täytyy tunnustaa, että olen pikkuriikkisen ehkä hurahtanut sanikoihin – eikä uutuuksien tutkiskelu ja sovittelu tehnyt mitenkään hyvää ikuiselle aurinkolasikuumeelleni.

Jos nyt ihan totta puhutaan aurinkolasikokoelmani alkaa olla sen verran laaja, että en mitenkään varsinaisesti tunne olevani uusien puutteessa. Toisaalta käytän – ja vaihtelen – arskoja päivittäin aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Silmäni alkavat helposti vuotaa kuin pienet vesiputoukset, joten tökkään mielelläni suojat silmilleni, kun vähänkään paistelee. Tuulisella säällä käytän aurinkolaseja, vaikkei paistaisikaan, silläkin uhalla, että näyttäisin muiden mielestä aivan hölmöltä.
Eli sikäli on mielestäni ihan perusteltua, että voin valita asuun ja fiilikseen sopivat sanikat vähän laajemmasta valikoimasta. Onhan sitä ihmisellä eri tyylisiä kenkiäkin – miksei sitten aurinkolaseja?!


Innostuin testailemaan Instrumentariumin pisteellä kevään uusista malleista niitä vähän erikoisempia, näyttävämpiä ja leikkisempiä. Juuri nyt houkuttaisi kovasti ihan pyöreät pokat liukuvärjätyillä linsseillä tai puolipeileillä.
Hiukan harmittaa, että olen joskus skidinä onnistunut hukkaamaan omalta äidiltäni perimäni huikeat pyöreät kilpikonnapokaiset aurinkolasit. Seitkytluvun alussa ei koossa säästelty ja ympyrät oli kuin harpilla piirretty.
Tosin nuo Instrun valikoimista löytyvät glamour-kaunokaiset eivät kyllä ole mikään huono vastine perintö-blehoille.

Virallinen aurinkolasipoussaus – kuva: Jere Viinikainen.

Nyt kun vaan saataisiin nauttia näistä ultimaattisista aurinkolasikeleistä koko kesän!

Tässä sitä ollaan – pitkästä, piiiitkästä aikaa matkalla kunnon suomalaisille festareille!
Tiedän, että festariammattilaiset ovat kehittäneet kokonaisen koulukunnan festarityyleistä, festarimeikeistä ja ties mistä festari-alkuisesta.
Itse aion mennä mukavuus edellä – vaikka yksi hippihapsukimono onkin mukana ja kukkaistyttöhenkiset peiliaurinkolasini myös.

Pientä rock-fiilistä tulee kuitenkin, ainakin itselleni, ihan pienistäkin yksityiskohdista.
Musta kimalluskynsilakka ja rouhea sormus julistakoon Mintun katu-uskottavahkoa festivaalityyliä! L’Oréalin Color Riche -sarjan “Black Diamond” (nro 840) ei ole mikään jokaisen arkipäivän luottolakkani, mutta festareille se sopii ihan täydellisesti.

Ihana sormukseni on uusi hankinta. Rakastan sen rouheaa, mutta linjakasta ilmettä. Kiiltävät kärjet on hopeaa ja muuten se on terästä. Sormuksen sisäpuolella lukee Kenzo, mutta valitettavasti emme kuitenkaan ole kihloissa!
Kivaa viikonloppua! Meikäläinen lähtee nyt ruisrokkaamaan!

Tuntuu vähän kummalliselta olla näin hymyileväisenä näissä kuvissa.
Sain eilen, melko myöhään illalla, suruviestin Suomesta; ystäväni ja yhden parhaimmista ystäväni aviomies, ei ole enää keskuudessamme.
Samainen ystäväni oli vain parisen viikkoa sitten täällä “päivä Tukholmassa” -risteilyllä perheensä kanssa. Vielä samana päivänä tuumasin aamulla, että josko karkaisin töistä niin, että ehtisin kaffelle keskustaan tuon loistopoppoon kanssa. Se sitten jäi, mitä lie triviaalia toimistohässäkkää siihen väliin muka tuli. En saanut edes vastattua viestiin – tuntui, että mitä nyt sitä enää, kun hekin ovat jo takaisin laivassa ja matkalla kohti Suomea.
Nyt en saa mielestä pois sitä, että olisi pitänyt toimia toisin. Töitä ehtii tehdä aina, ihmiset ne on ne, jotka merkitsee. Tässä iässä ja tällä kokemuksella tuon opetuksen olisi kyllä luullut menneen tajuntaan. Kaduttaa, että missasin viimeisen mahdollisuuden tavata tuo upea, valoisa ja positiivista energiaa säteilevä ihminen. Kaduttaa, vaikka tiedän, ettei se mitään tai ketään hyödytä.

Taas kerran tuntuu myös todella raskaalta asua näin kaukana Tampereelta – vaikkei Tukholma nyt oikeasti niin kaukana olekaan. Ei täältä kuitenkaan poikkaise illaksi Kangasalle suuren menetyksen kokenutta rakasta ystävää halaamaan. Puhelimessa voi onneksi puhua. Se tuntuu ihanan henkilökohtaiselta aikana, kun melkein kaikki viestintä on siirtynyt messengereihin ja whatsappeihin.
Ja lentokoneella pääsee Tampereelle – ja siitä Kangasalle – kuitenkin aika nopeasti. Priorisointia se vain vaatii. Asioiden laittamista tärkeysjärjestykseen. Nyt sain taas kipeän muistutuksen siitä, että milloinkaan ei pitäisi olla liian kiireinen tai stressaantunut tapaamaan ystäviään. Koskaan ei voi tietää, mikä kerta on viimeinen. Työt kyllä odottaa, mutta ihmiset aina ei. Ja mikä lopulta on tärkeämpää – sekö, että joku ziljoonasta excel-taulukosta on päivitetty just nyt eikä puolen päivän päästä vai se, että kuulee ystävänsä remakan naurun korvapuustinmurusten keskeltä?

Hymyilen tämän päivän asukuvissa leveästi, vaikka sydäntä puristaa ja mahassa on outo jääklumppi. Toinen ei silti sulje toista pois, sillä samanaikaisesti olen onnellinen siitä, että sain tuntea tuon hienon ihmisen ja hän, positiivisen elämänasenteen ruumiillistuma, olisi varmasti arvostanut sitä, että häntä muistetaan myös hymy huulilla.
Silti tuntuu vähän hölmöltä höpistä vaatteista tässä yhteydessä. Vaikka tykkään kyllä tosi kovasti tuosta H&M:n Kenzo-malliston muhkeasta villasekoitehuivista.

• mekko, H&M
• huivi, Kenzo x H&M
• neuletakki, Filippa K
• kengät, Acne

 

Hei!
Mitenkäs siellä teillä on perjantai-ilta sujunut? Tai ylipäätään perjantai, tänäänhän on kuuluisa pahan onnenpäivä, perjantai ja 13. Toivottavasti mitään pahempaa kuin omalle kohdalleni osunut paikallisjunaliikenteen pysähdys ei ole sattunut kenellekään.
Täytyy tunnustaa, että jumahdin heti töistä tulon ja iltaruuan jälkeen niinkin jännittävän lähetyksen, kuin tänään illalla olevan ruotsalaisen Ellen vuotuisen gaalan livetaltiointia vahtaamaan. Siis tapahtuma itsessään on mielestäni supermielenkiintoinen, mutta ennen varsinaista ohjelmaa olevat livepätkät on aina vähän sådär, vaikka haastateltavat olisivat ketä tahansa. Nyt justiinsa siellä on menossa ohjelma-osuus, joten suosittelen klikkaamaan tänne, jos haluat vähän svenne-fashion-viihdettä perjantai-iltaasi.

Tässä samalla ajattelin esitellä itselleni joululahjaksi hankkimani ihanat aurinkolasit. Sesongin arskoihin ajateltu budjetti oli noin puolet noiden hinnasta, mutta kun lasit istahtavat aivan täydellisesti nenälle, tuntuvat ja näyttävät hyvältä – niin mitä siinä nyt sitten enää voi tehdä?
Hetken nikottelin, mutta olen kyllä niin tyytyväinen, että en päätynyt mihinkään puolivillaiseen semi-hyvään vaihtoehtoon. Niinkuin makutuomarina ollut Tinni sanoi – nyt voin rauhoittua ja olla hetkeen hankkimatta uusia aurinkolaseja.
Samalla esittelyssä myös joululahjaksi saamani taivaallisen ihana ja täydellisen vihreä pashmina-huivi. Se on peräisin Peetun Intian reissulta ja tulee aivan varmasti olemaan mukana ziljoonissa päivän asu -kuvissa tästä eteenpäin. Käytössä se on varmasti vielä useammin, koska toimistollamme ei ihanan AC-ilmaston takia voi käytännössä milloinkaan olla ilman jotain vetoa eristävää vaatekappaletta.


Lasien jujuna on linssin alapuolelta “löysäksi” jäävä kehys. Eihän se käytössä mitenkään paljoa näy, mutta tykkään huomattavasti enemmän tällaisista pienistä hauskoista yksityiskohdista kuin esmes päällekäyvistä kimalluskoristeista tai yltiöisoista logoista.
Nyt vaan tarvittaisiin vähän jostain sitä auringonpaistetta!

Pidemmittä puheitta: ihanaa perjantai-iltaa kaikille! Itse jatkan tässä Elle-gaalan live-lähetyksen katsomista!
(Tässä kirjoitusvirheitä korjaillessani julistivat vuoden suunnittelijan ja se on fantastisen ihana Diana Orving!! <3)

Kakkulankäyttäjän unelma olisi se, että olisi ainakin parit-kolmet silmälasit, joita voisi vaihdella asun, fiiliksen ja tilaisuuden mukaan. Olen sen verran kuivasilmäinen, että piilareita voin oikeastaan käyttää vain ulkoiluaktiviteeteissa. Sisäilmassa tuntuu, kuin muovinpalaset liimautuisivat kiinni silmiin, vaikka tekisi mitä. Tämä postaus on toteutettu yhteistyössä Instrumentariumin kanssa ja tarkoitus oli löytää kivat pokat, jotka maksavat vain euron.
Suhtauduin haasteeseen ensin lievällä skeptisyydellä. Uskon kyllä periaatteessa, että edullisestikin voi saada kivoja ja tyylikkäitä asioita. Jostain syystä onnistun kuitenkin aina iskemään silmäni paikan kalleimpaan asiaan – oli kyse lähes mistä tahansa – ja eihän sitä sitten enää mikään muu tule kysymykseen. (Kohtapuoliin esittelen esmes itselleni joululahjaksi hankkimani aurinkolasit, joiden piti maksimissaan maksaa 200 €, mutta vähän toisinaan siinä sitten kävi…)

Tampereen reissullani pistäydyin kuitenkin uteliaana Koskipuiston Instrumentariumissa – ja yllätyin todella positiivisesti!
Vain yhden ainokaisen euron maksavia kehyksiä on tarjolla todella paljon eri tyylisiä – ja sekä miehille että naisille on omat mallistonsa. Euro-hyllyssä on ihan oikeita merkkikehyksiä: Calvin Klein, Versace, Tommy Hilfiger, Guess etsetera. Yhtäkkiä tuli tunne, että jonkinlaisen “silmälasigarderobin” kehittäminen ei ehkä olisikaan niin mahdoton juttu.

Olin suoraan sanottuna aika yllättynyt, miten monet eri tavalla kivat ja eri tavalla sopivat pokat löysin eurolla ihan jo yhden Instru-visiitin aikana.
Metallisankaiset “insinööri-pokat”, yhdet retro-tyyppiset sekä klassiset aikuiskehykset olisi helposti valittavissa henkilökohtaisen silmälasivalikoiman perustaksi. Olihan sitä pakko testailla vähän värikkäitä tv-kuuluttaja-pokiakin, mutta niiden hankinta taitaa kyllä jäädä vähän myöhemmäksi.



Suosikikseni nousi Calvin Kleinin melko klassiset ja varsin maskuliiniset pokat. Valokuvaajana toiminut Tinni ehdottikin, että olisi pitänyt ihan oikeasti tsekata myös miehille tarkoitetut euron kehykset. Jotenkin olen aina tykännyt paljon enemmän aika miehekkäistä ja suoralinjaisista kehyksistä kuin keveistä ja siroista naisten pokista.
Toisaalta huomasin kyllä myös sen, että ihan liian neliskanttisetkaan silmälasit eivät ole kovin hyvät. Kasvoni on jo valmiiksi varsin kulmikkaat ja liian neliöt pokat vain alleviivaavat efektiä.
Erittäin tärkeä huomio oli myös se, että kantsii ihan oikeasti ottaa silmälasiostoksille mukaan joku, jonka makuun ja rehelliseen mielipiteeseen voi luottaa. Olen valkannut monet viimeisistä kehyksistäni yksinäni, mutta kaveri auttaa huomattavasti, kun pitää ajatella, että miltä silmälasit näyttää “ulospäin”. Toki asiantuntevaan ja ammattimaiseen henkilökuntaan voi myös luottaa, jos bestis ei juuri sillä hetkellä pääse mukaan kakkulaostoksille.

Ai että mihin seuraan pääsinkään Bloggers’ Inspiration Day -tapahtumassa otetussa kuvassa!
Testailtiin upeiden tyyppien Marian ja Emilian kanssa erilaisia silmälasikehyksiä Instrun TrendWalk -pisteellä ja päätimme sitten lopulta mekin ikuistaa lempparimme valokuvaseinällä. Postaus on toteutettu yhteistyössä Instrumentariumin kanssa.
TrendWalkin idea on se, että eri kehystrendit on saanut vaikutteita eri muotipääkaupunkien, Milanon, Lontoon ja Pariisin tyyleistä. Inspiroivaa sinänsä, sillä kaikilla kaupungeilla on ihan tosiaankin oma henkensä ja tunnistettava tyylinsä. Vaikka olenkin vain satunnaisesti rillipää, kiehtoo ajatus, että ihan vain pokien avulla voi muuttaa koko outfitin olemuksen täysin toisenlaiseksi. Silmälasit kun nyt sattuvat istumaan varsin keskeisellä paikalla – ja ne huomaa sellainenkin, joka ei yleensä muuten asusteisiin niin kiinnitä huomiota.
Haaveilen tilanteesta, että kehysgarderobistani löytyisi monet erilaiset pokat, joita voisi vaihdella tilanteen ja fiiliksen mukaan. Ihan niin helppoa se ei kuitenkaan ole. Omia silmälasivalintojani säätelee tyylin ja trendien lisäksi erittäin paljon kasvojen muoto. Etenkin korkeat poskipäät rajoittavat valintaa tosi paljon. Monet ihanat pokat jäävät jumiin poskille viimeistään siinä vaiheessa, kun yritän vähän hymyillä. Eikä puheen tahdissa kasvoilla heiluvat rillit tunnu nekään kovin houkuttelevalta ajatukselta.
Koen myös, että oma väritykseni on niin kertakaikkiaan pliisu, että monet ihanat kehykset jäävät valitsematta vain niiden liiallisen hallitsevuuden vuoksi. Silmälasien kun olisi tarkoitus kirjaimellisesti kehystää katsetta, ei jättää käyttäjää kokonaan varjoonsa.

Ihastuin Instrun pisteellä moniin “laikukkaisiin” ja väritykseltään epäsymmetrisiin kehyksiin. Hippimäinen kukkaisuus ja kissamainen eläimellisyys olisi hauska lisä ilmeeseen. Jotenkin nuo myös tuntuivat hirmu ajankohtaisilta ja freeseiltä, mutta eivät valitettavasti näyttäneet ollenkaan samalta allekirjoittaneen nenällä.
Onneksi leikkisät, yksilölliset kehykset on vain yksi tämän sesongin päätrendeistä. Myös punasävyiset pokat on nyt in – ja siksi vältyin tuntemasta itseäni ihan täysin eilisen mummoksi, kun suosikeiksi nousi MaxMaran diskreeteillä dimangeilla pimpatut viininpunaiset pokat.
Kaikki syksyn ja talven kehystrendit löytyy täältä. Valinnanvaraa ja tyylejä on tarjolla niin paljon, että on ihan ihme, jos ei sieltä löydä mieleisiään.

Tapahtuman villi valaistus oli ihana paikanpäällä, mutta aiheutti hieman haasteita luonnollisten värisävyjen tallentamisen kanssa. Olen silti sitä mieltä, että yllättävän hyvin nuo tummanpunaiset pokat matsaavat omaan väritykseeni.
Onneksi tuli otettua mallin tuotenumero muistiin, jos tässä nyt vaikka ihan oikein saisi aikaiseksi hankkia kunnolliset silmälasit. Hiukan jo välillä nolottaa, kun kuljen kaupungilla tunnistamatta metrin päästä ohi kulkevia tuttuja ja busseihinkin hyppään vasta viime tingassa, kun ensin täytyy tihrustaa, että lukihan siinä nyt varmasti oikea numero.

Pitihän sitä vähän myös hullutella. Vaikka olin kieltämättä aika yllättynyt, miten hyvin voimakkaat turkoositkin kehykset sopivat. Ihan oikeasti en kyllä moisia harkitsisi – sen verran voimakkaan siniset silmälasit tuovat mieleen assosiaatioita pariinkin eri julkisuuden henkilöön, että en voisi ikinä katsoa itseäni peilistä tuntematta pieniä vilunväreitä. Haha!
Kuvaseinäkuva: valokuvaaja Sanni Riihimäki/Sannimaria Photography, kuvat Mintusta: Maria (kiitos, kiitos!!) ja loput yours truly