Palataan vielä hetkeksi keväiseen Stockholm Beauty Week -tapahtumaan. Kuvittelen olevani kohtuullisen valistunut ja tietoni ajantasalla – etenkin, kun puhutaan ihan tavallisesta päivittäiskosmetiikasta – mutta aina sitä näköjään voi oppia uutta.
Beauty Weekin ohjelmassa oli joka päivä useita mielenkiintoisia luentoja. Ryhdyin viime viikonloppuna mahdottomalta tuntuvaan puuhaan, laatikkojeni ja papereitteni järjestelyyn. Siinä samalla käteen osui muistivihko, johon olin kirjoitellut ylös Beauty Weekin luennoilla kuulemiani asioita.
Tässä muutamia ajatuksia kauneudenhoitoon liittyen. Itselleni nämä olivat täysin uusia asioita ja siksi ajattelenkin, että siellä ruudun toisella puolella on varmasti muitakin kosmetiikasta kiinnostuneita, jotka eivät ole tietäneet näitä kolmea asiaa kauneudenhoidosta.

Kolme tärkeintä ja itselleni täysin uutta asiaa ovat:

1. Hiustenhoitoaine kuuluu levittää myös hiusten tyveen ja päänahkaan.
2. Monista ihonhoitotuotteista tuttu aine, parabeeni, on säilöntäaine.
3. Kookosöljyllä on luontaisesti auringolta suojaava vaikutus, joka vastaa 6 – 8 spf:ää.

Hiustenhoitoaine kuuluu levittää myös hiusten tyveen ja päänahkaan
Voiko olla väitettä, joka olisi enemmän vastoin kaikkia aikaisempia tottumuksia? Kuitenkin, kun hiukankaan ajattelee asiaa, on ihan loogista, että juuri näin pitää toimia. Päänahka on ihoa ja täynnä talirauhasia. Hiuspohjan kuivuminen on viesti: nytpä siitä äkkiä rasvaa toimittamaan – ja hiukset rasvoittuvat nopeammin. Kierre on aika nopeasti valmis, koska peseminen kuivattaa helposti päänahkaa, mikä lisää talirauhasten aktiivisuutta, joka taas rasvoittaa hiuksia ja lisää pesun tarvetta.
Hoitoaine toimii vähän kosteusvoiteen tavoin. Hiuspohja saa kaivattua hoitoa ja yleensä pesuvälejä voidaan pidentää. Eli toisin sanoen täysin päinvastoin, mitä on aina kuullut sanottavan.
Toki hoitoaine tulee huuhdella huolellisesti pois (niinkuin kyllä muutenkin) ja erilaiset silikonia sisältävät erikoishoidot ja maskit ovat asia erikseen. Tavallista hoitoainetta tulisi sen sijaan tosiaankin levittää myös päänahkaan, sillä se tarvitsee hoitoa vähintään yhtä kipeästi kuin hiuksetkin.

Monista ihonhoitotuotteista tuttu aine, parabeeni, on säilöntäaine
Parabeeneista jauhetaan paljon. Niitä pitäisi välttää ja valita kosmetiikkatuotteet, joissa on erikseen maininta, että ne eivät sisällä parabeeneja. Se on sinänsä aika hullua – sillä jos oikeasti alkaisi luetella kaikki raaka-aineet, joita tuotteet eivät sisällä, listasta tulisi loputon. Tässä on siis selkeästi tartuttu kiinni ajankohtaiseen keskusteluun ja siksi monissa kosmetiikkatuotteissa näkee merkinnän, että tuote ei sisällä parabeeneja, silikonia, keinotekoista tuoksua, väriaineita etsetera.
Itsekin olin toki aikaisemmin kuullut parabeeneista, mutta se, miksi niitä kuului vältellä, oli hiukan hämärän peitossa. En kuulu siihen ryhmään, joka ihan kategorisesti välttelee kaikkea “kemiallista” ja pitää “puhtaita” luonnontuotteita parempina. Päinvastoin. Vakavasti allergisen lapsen äitinä tiedän, että luonnontuote voi olla luonnollisuudestaan huolimatta tappavaa kamaa ja kemiallisesti tuotettu puhtaampaa ja turvallisempaa.
Kun sain kuulla, että parabeeni on säilöntäaine, alkoi palikat kolahdella paikoilleen. Säilöntäaineiden ainoa tehtävä on estää tuotteen pilaantuminen. Eli käytännössä estää pilaantumisen aiheuttavien bakteerien lisääntyminen. Iholla on kuitenkin ziljoonia hyviä bakteereja, joita ei todellakaan pitäisi tuhota – vaan niistä pitäisi pitää erityisen hyvää huolta. Kysymys siis kuuluukin: miten parabeeni, jonka tehtävä on tuhota bakteereita, tietää, mikä bakteeri on hyvä ja mikä ei?
EU:lla on omat suosituksensa aiheeseen liittyen, enkä ole ryhtynyt mitenkään hysteerisesti jahtaamaan parabeenittomia tuotteita. Mutta täytyy kyllä sanoa, että tämän oivalluksen jälkeen olen suhtautunut parabeeneihin huomattavasti aikaisempaa ennakkoluuloisemmin.

Kookosöljyllä on luontaisesti auringolta suojaava vaikutus, joka vastaa 6 – 8 spf:ää
Apropoo kemikaalit. Aurinkovoiteet on tuoteryhmä, jonka käyttö on tuntunut juuri voiteiden sisältämien kemikaalien vuoksi todella vastenmieliseltä. Täsmälisäilen toki suojakertoimia aina tarvittaessa ja yritän tasapainoilla ihon kärähtämisen haitallisuuden ja kemikaalikammon välillä. Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että ihoni ei vaaleudestaan huolimatta pala kovinkaan helposti, mutta keväthangille ja alkukesän paisteisiin päiviin on ihan pakko varata suojakertoimia.
Melkein ponkaisin ylös aplodeeraamaan, kun Beauty Weekin luennolla kuulin, että iholle muutenkin ihanalla ja ystävällisellä kookosöljyllä on ihan luonnostaan kohtuullinen aurinkosuojavaikutus. Eihän 6 – 8 spf nyt mitenkään hurjasti ole, mutta kyllä sekin tuntuu – ja riittää hyvin varsinkin sitten, kun iho on jo saanut vähän päivetystä.
“Oppia ikä kaikki” – teemalla olisi tosi kiva kuulla joko kommentteja näihin kolmeen tietopläjäykseen tai ihan uusia fun fact – asioita kosmetiikkaan liittyen!

[mittaustagi]

Ihanaa itsenäisyyspäivää!
Tänään juhlitaan 100 vuotiasta Suomea ja mikäs siihen sopisikaan paremmin kuin kansainväliseksi tuunattu karjalanpaisti, Chili con Karjala. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Atrian kanssa.
On muuten aika hauska huomata, että vaikka suomalaiset jouluperinteet ensisilmäyksellä vaikuttavat varsin yhtenäisiltä koko Suomessa, pieniä, mutta selkeitä eroja kuitenkin on. Länsisuomalaiset eivät juurikaan käsitä karjalanpaistia jouluruuaksi, kun taas paikoin Itä-Suomessa se on melkeinpä kinkkuakin tärkeämpi! Isäni puolen suku on Karjalan evakkoja ja muistan hyvin, miten mummulassa oli aina iso padallinen höyryävää karjalanpaistia joulupöydässä.
Chili con Karjala maistuu kansainvälisemmältä kuin perinteinen versio, mutta kotoisat jouluiset maut on silti tunnistettavissa. Pavuin kevennetty ohje sopii myös kaikille niille, jotka eivät ole luopuneet kokonaan lihansyönnistä, mutta jotka mielellään vähentävät sitä.
Meillä on muutenkin ollut tapana nyt viime vuosina, kun Karkki ja Peetu on jo isoja, että joulupöydässä on aina kaikkien suurimpia herkkuja – oli ne sitten perinteisiä jouluruokia tai ei. Toki perinteisiäkin makuja on tarjolla: laatikoita, rosollia ja sen sellaista, mutta muuten juhlan tuntu tulee siitä, että saadaan nauttia yhdessä hyvästä ruuasta ja jokaisen omista lemppareista.

Chili con Karjala, 6 – 8 annosta

• 900 g Bravuuri Karjalanpaisti (1 paketti)
• 3 – 4 tl chilihiutaleita
• 2 valkosipilinkynttä
• 1 tl jauhettua juustokuminaa
• 10 kokonaista neilikkaa
• 2 rkl öljyä
• 400 g suuria vaaleita papuja (1 prk)
• 400 g pieniä vaaleita papuja (1 prk)
• 1 ruukku tuoretta korianteria

Lisäksi:

• Keitettyä riisiä tai perunoita

Ohje valmistukseen:
Kypsennä Bravuuri Karjalanpaisti pakkauksen ohjeen mukaisesti. Kuori valkosipulinkynnet ja hienonna pieneksi. Laita isohkon kattilan pohjalle vähän öljyä ja kuullota valkosipulinkynsiä ja chilihiutaleita hetki. Lisää kypsennetty Bravuuri Karjalanpaisti, valutetut pavut ja juustokumina. Murskaa neilikat morttelissa ja lisää pataan. Anna muhia hetki miedolla lämmöllä, kunnes pavutkin ovat kuumenneet. Hakkaa korianteri rouheaksi silpuksi.
Tarjoile keitetyn riisin tai perunoiden ja tuoreen korianterin kanssa.
Bravuuri Karjalanpaisti valmistuu tosi kätevästi, hiljakseen hautuen uunissa, kuten kunnon karjalanpaistin kuuluukin. Kotiin leviää ihana padan tuoksu ja sekä maku että koostumus ovat niin täydelliset, että Karjalasta kotoisin oleva mummunikin olisi varmasti antanut hyväksyntänsä.
 
 
 

 
Tulinen bataattikeitto 4 :lle

• 550 g Bravuuri paistovalmis bataattilaatikko (1 paketti)
• 2 tl chilihiutaleita
• 1 tlk kookosmaitoa
• 1 dl kermaa
• 2 tl kurkumaa
• 2 tl kanelia (jauhe)
• 4 cm pala tuoretta inkivääriä
• 2 rkl omenasiiderietikkaa
• Pippuria myllystä
• ½ ruukku tuoretta korianteria
• (vettä)

Ohje valmistukseen:
Kuori ja raasta inkivääri. Laita kaikki ainekset paitsi tuore korianteri kattilaan ja anna kiehua hiljakseen miedolla lämmöllä noin vartin verran. Tarkista maku ja lisää suolaa ja pippuria makusi mukaan. Mikäli keitto tuntuu liian paksulta, lisää vähän vettä. Hakkaa korianteri silpuksi ja tarjoile keiton kanssa.
Kermaisen ylellinen, pikantisti tulinen bataattikeitto sopii mainiosti alkukeitoksi hienommallekin illalliselle.

Vinkki: tulinen bataattikeitto maistuu hyvin myös haaleana ja siksi se sopii erinomaisesti tarjottavaksi pienistä annoskupeista noutopöydässä. Noutopöytäannoksia 8 – 10.
Vinkki nro 2: Atrian paistovalmiit porkkana- ja lanttulaatikot on ihana ja helppo tapa saada joulupöytään perinteisempiäkin joulun makuja. Molemmat ovat sellaisenaankin tosi hyviä, mutta pienillä konsteilla niitä voi tuunata vieläkin herkullisemmiksi. Itse sekoitin kumpaankin laatikkoon ennen kypsennystä tilkan kermaa ja ripottelin päälle korppujauhoja ja runsaasti mantelirouhetta! Pienelle porukalle laatikot voi hyvin laittaa paistumaan samaan vuokaan.

Kantsii käydä myös Atrian sivuilla, sieltä löytyy hurjasti kaikkia tosi kivoja vinkkejä joulun tarjoiluihin ja ruokien tuunaamiseen!

Heeei!! Hengissä ollaan ja mitään kauheaa ei ole – pitkäksi venähtäneestä blogihiljaisuudesta huolimatta – tapahtunut! Uudet vastuulliset työtehtävät, esimiesasema ja sellaista, on pidentänyt työpäiviä ja sen lisäksi sain vihdoin raahattua tomumajani salille, joten olen yrittänyt reippaasti kuluttaa uudennahkeaa jäsenyyttäni. Illat jäävät tällä yhtälöllä tosi lyhyiksi ja panokset eivät ole riittäneet blogin päivitykseen. Sen sijaan olen kyllä löytänyt Netflixistä aivan käsittämättömän surkeita sarjoja.
Mutta nyt marraskuu – tuo kuukausista harmain, ankein ja raskain – on takana ja vihdoin saa alkaa ajatella vain ihanasti kimmeltäviä, lämpimän punaisena hehkuvia jouluajatuksia. Ei päivääkään liian aikaisin!
Tuntuu jotenkin niin oikealta, että Ruotsin kuningasperheen tuorein tulokas, prinssi Gabriel, vietti kastejuhlaansa juuri joulukuun 1. päivä. Täydellinen alku ihanalle joulukuulle! Tässä pieni kuvakavalkadi eilisestä häppeningistä muutamien asukommenttien kera.

Punaisen eri sävyjen yhdistäminen on klassinen no-no-no. Tänä syksynä se on kuitenkin ollut trendikästä ja juuri niinhän se yleensä käy: mitä tiukempi sääntö, sitä varmemmin siitä tulee jossain vaiheessa trendikästä. Kruunuprinsessa Victoria on kertakaikkiaan aivan täydellisen upea puhtaanpunaisena leiskuvassa, leikkauksellaan 50-luvun linjojen kanssa flirttailevassa asussa, joka on maustettu viininpunaisin yksityiskohdin. Trendiherkkyydestä kertoo myös elegantit viininpunaiset samettiavokkaat.
Prinsessa Estellen suloinen, erinomaisesti joulunalusaikaan sopiva asu rimmaa ihanasti äiskän puvun kanssa. Tontunharmaa mekko ja kauniisti kirjailtu neuletakki on ranskalaisen Tartine et Chocolatin mallistosta.

Prinsessa Sofia valitsi poikansa ristiäisiin asuksi Taalainmaan kansallispuvun. Rohkea – ja cool – veto mielestäni. Ensimmäistä kertaa ikinä kuningasperheeseen kuuluva äiti valitsee kansallispuvun lapsensa kastejuhlaan.
Puku ei luonnollisestikaan ole mikä tahansa vaan prinsessa itse on Taalainmaalta kotoisin ja kasteen yhteydessä pikkuprinssi Gabrielista tuli Taalainmaan herttua. Lisäksi kansallispuku on prinsessa Sofian sukulaisten käsityönä valmistama.

Kolmatta kertaa raskaana oleva, prinssi Gabrielin kummiksi valittu, prinsessa Madeleine suorastaa säihkyi kastejuhlassa. Roosaan Valentinon turkkiin ja kukikkaaseen silkkimekkoon pukeutunut kaunotarprinsessa oli valinnut asusteeksi Bottega Venetan vanhan roosan värisen clutchin, joka on nähty hänellä aiemminkin.
Ja jos nyt puhutaan trendiherkkyydestä, niin on aika kuvaavaa, että juuri Madeleinen ranteessa näkyy Cartierin Tank Americaine -kello. Siis kello, joka on ollut tyylipannassa parisenkymmentävuotta, mutta ihan viimeaikoina sitä on nähty herkimmillä edelläkävijöillä.
Sen sijaan en ole aivan satavarma tuosta Madeleinen tappurakranssin mieleen tuovasta pääsysteemistä, mutta en nyt viitsi alkaa niuhottaa pikkuasioista.

Tämän parempaa kuvaa en Madeleinen kengistä löytänyt. Viininpunaiset ne on – kuten Victoriallakin – mutta tuskin samettia. Sanoisin, että mokkaa.

Ei mitenkään yllättäen prinsessa Estella oli jälleen hurmaavin kaikista. Hän vaikuttaa kyllä jotenkin niin suloiselta, valoisalta, positiiviselta ja normaalilta nuorelta tytöltä!
Kuvat: Elle.se, Svenska Damtidning, Sydsvenskan ja Damernas Värld

[mittaustagi]

Meikkipuolella ajatus on jo tuttu: huulikiilto käy poskipunaksi, foundation peitevoiteeksi ja aurinkopuuteri luomiväriksi. Mitäs jos samaa ajattelua toteutta6isi myös ihonhoidon puolella? Että yhden hyvän perustuotteen avulla voisi kattaa monenlaisia tarpeita? Varsinaista kylpyhuoneen kaapin konmaritusta ja purnukkakaaoksen hallintaa sanon minä! Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Orionin kanssa.
Aika harvaa kaupasta ostettavaa asiaa enää kaipaan Suomesta. Suurinta osaa joko saa täältä Tukholmastakin tai sitten makuni on muuttunut niin paljon, että entiset suosikkini ovat poistuneet tuliaishamstrauslistalta. Kaksi on kuitenkin pysynyt läpi vuosien: kunnollinen ruisleipä ja hyvä perusvoide.

Orionin voiteet tulivat meidän perheellemme enemmän kuin tutuksi jo Peetun vauvavuosina. Pahasti alleginen ja atooppinen pikkuinen oli perusvoiteiden suurkuluttaja. Ei ollut ihan yksi eikä kaksi kertaa, kun tyhjensimme apteekin koko varaston jättipakkauksista. Sekä Aqualan L että Ceralan olivat molemmat käytössä jo silloin – ja niitä pitää aina ostaa mukaan tänne Svennelään, koska yhtä hyviä tuotteita en ole lähempää löytänyt.
On muuten tosi hyvä, että Orionin perusvoiteita saa todella monen kokoisissa pakkauksissa. Iso pumppupullo sopii hyvin kylppäriin, yöpöydälle ottaa mielummin vähän pienemmän tuubin ja käsilaukkuun sekä matkalle sopii parhaiten kätsy pikkutuubi.

Tähän sopiikin ensimmäinen vinkkini: Aqualan L on aivan erinomainen meikinpuhdistusaine! Sillä lähtee niin silmä- kuin huulimeikitkin hellävaraisesti ja koko iho jää ihanan kimmoisaksi ja pehmeäksi. Vinkin kuulin jo ysärillä ystävältäni ja entiseltä naapuriltani Anne-Marilta – ja on ollut käytössä siitä lähtien. Varsinkin matkoilla on tosi kätevää, kun yksi tuote käy moneen asiaan.
Bellavita-kasvovoide on itselleni tuttu jo oman äitini ihonhoitorutiineista. Suomessa kehitetty ja valmistettu Bellavita sopii ihan kaikenikäisille ja tiedän monia, jotka ovat käyttäneet sitä koko aikuisikänsä. Itseasiassa olen lukenut ja kuullut, että ihan uusimpien tietojen mukaan ihovoiteita ei pitäisi luokitella eri ikäkausien mukaan, vaan voide tulisi valita ihon tarpeiden perusteella.
A-vitamiinia sisältävä Bellavita rauhoittaa, ravitsee ja suojaa ihoa. Päivävoide imeytyy nopeasti ja on mukavan mattapintainen – eli sopii hyvin myös meikin alle. Yövoide on puolestaan ihanan ravitsevan ja uudistavan tuntuinen. Yövoiteesta voi muuten tehdä ihan kunnon yönaamion levittämällä sitä normaalia reilummin kasvoille ennen nukkumaanmenoa. Tosi tehokasta silloin, kun iho on erityisen kuiva ja kiristelevä, ehkä jopa paikoin hilseileväkin.

Tähän väliin sopii varmasti pari muutakin vinkkiä mainioiden Bellavita-voiteiden käyttöön:

1. Yövoide käy mainiosti myös ulkoiluvoiteeksi. Levitä kasvoille noin puolisen tuntia ennen ulos lähtöä. Pyyhi viimeiseksi mahdolliset ylimääräiset kasvopaperilla pois. Näin kasvot kestävät tuulta ja tuiskua – ja iho pysyy pehmeänä.
2. Kasvohemmottelu kylvyssä tai saunassa: puhdista kasvot ja levitä iholle Bellavita-päivävoidetta hiukan tavallista runsaammin. Asetu rentoon asentoon ja tee itsellesi kasvohieronta. Aloita painamalla sormenpäät kulmakarvojen väliin otsalle, hiero pyörivin liikkein kulmakarvojen yläpuolelta ohimoille. Pysähdy hetkeksi ohimoille painellen kevyesti ja jatka sitten kevyin pyörittelevin liikkein silmien alta nenänpieliin, siitä leukaan ja leukaluun myötäisesti sivulle ja takaisin ylös otsalle. Toista, kunnes tunnet olosi rentoutuneeksi.

Hajustamaton ja nopeasti imeytyvä Carbalan on erinomainen perusvoide, joka toimii aivan täydellisesti myös ihan käsivoiteena. Se sisältää 5 % karbamidia eli ureaa ja runsaasti glyserolia, jotka sitovat kosteutta tehokkaasti ihoon. Carbalan kannattaa levittää kostealle iholle, jotta kosteus saadaan sidottua ihoon – eli itse hieron sitä aina käsien pesun jälkeen pienen nökäreen kämmeniin.

Ja nyt seuraa yksi parhaimmista vinkeistäni:
Perusvoide sopii erinomaisesti myös hiuksiin! Etenkin, jos on kuiva ja sähköistyvä, sähköiskun saaneen näköinen kuontalo kuin mitä allekirjoittaneella, mikään ei tee latvoista nätimmin taipuisia kuin sipaisu voidetta.
Yleensä teen niin, että kun käsien pesun jälkeen levitän voidetta, hieron sen ensin kämmenselkiin ja sitten pyyhkäisen loput hiusten latvoihin. Voilá!

Lisää kaikkia todella käteviä ja hyviä vinkkejä löytyy Orionin voidevinkkioppaasta. Orionilla on nyt meneillään myös alekampanja: marraskuussa -15% Ceralan & Carbalan -tuotteista ja joulukuussa -15% Bellavita & Aqualan L -tuotteista.
 

Lisäksi tässä olisi nyt myös todella mahtava tilaisuus osallistua upeaan Orionin tuotepaketin arvontaan! Kerro kommenttiboksissa oma vinkkisi perusvoiteen käyttöön viimeistään sunnuntaina 3.12.2017 ja olet mukana tuotepaketin arvonnassa.
Kilpailun tarkemmat säännöt löytyvät täältä.

Muistatteko, kun keväällä julistin kehittäneeni aivan täydellisen lehtikaalisipsiohjeen? En edelleenkään sano, että resepti olisi varsinaisesti huono – mutta nyt olisi tarjolla päivitetty ja paranneltu versio aiheesta.
Koko lehtikaalin puputtamiseni on suoraan sanottuna lähtenyt aivan lapasesta. Niinkuin tuossa Elämäni aakkosissa kerroin, erityinen heikkouteni on kaikki suolaiset herkut. Jotta hommassa säilyisi edes jokin roti, on ollut pakko kehittää jotain vähän säädyllisempää vaihtoehtoa perunalastuille. Sen jälkeen, kun hankin Food Pharmacy -kirjan, olen myös pyrkinyt ajattelemaan suolistobakteerieni hyvinvointia.
Food Pharmacy -filosofian mukaisesti kasviksia ei tulisi kypsentää korkeissa lämpötiloissa. Aikaisemman ohjeeni mukaan lehtikaalisipsit paistetaan rapeaksi 125 asteessa, mutta nyt viimeaikoina olen tehnyt sipsini vain 75 asteen lämmössä. Alunperin testasin alempaa lämpötilaa ihan terveellisyyssyistä, mutta aika pian huomasin, että sipseistä tulee kaikin puolin muutenkin parempia ja vaikka kypsentäminen vie hiukan kauemmin, se on myös huomattavasti vaivattomampaa.
Hörsyläreunainen lehtikaali kärähtää tosi helposti ja jo 125 asteen lämpötilassa sipsikokelaita pitää käydä kääntelemässä ja pyörittelemässä 10 min – vartin välein ettei ne tummu liikaa. Samoin nopeamman kypsennyksen aikana pitää olla tarkkana, ettei kaalit ole päällekäin. Nahkean sitkeäksi jääneet sipsit eivät ilostuta ketään.
75 asteessa kärähtämisvaara on olematon, yleensä en kääntele sipsejä kypsennyksen aikana kertaakaan. Pidempi aika vaikuttaa myös siihen, että ei se ole niin justiinsa, vaikka osa lehdistä olisikin vähän kasalla – kaikki ehtii kyllä hyvin rapeutua mukavasti.

LEHTIKAALISIPSIT 2.0
Ainekset:

• noin 400 g lehtikaalia
• 2 – 3 rkl oliiviöljyä
• pari hyppysellistä sormisuolaa
• 1 tl chilihiutaleita
• 1/2 lime

Valmistus:

• Pese lehtikaalit hyvin ja kuivaa astiapyyhkeeseen.
• Revi lehdet sopiviksi, noin tulitikkuaskin kokoisiksi paloiksi. Jätä kovat ja puisevat lehtiruodot käyttämättä.
• Laita lehtikaalinpalaset kulhoon ja puristele käsin sekaan noin 2 – 3 rkl oliiviöljyä. Mausta suolalla ja chilihiutaleilla maun mukaan. Hiero myös mausteet käsin vaivaamalla, muuten ne ei leviä kunnolla.
• Levitä lehtikaalit uuninpellille.
• Paahda sipsejä 75 asteisessa uunissa noin puolentoistatunnin ajan, kunnes lehtikaalit ovat kuivia ja rapsakoita. Voit hyvin avata uuninluukkua parisen kertaa, että kosteus pääsee ulos. Jos valmistusvaiheessa tuleekin jo nukkumaanmenoaika, voi uunin ottaa vain pois päältä ja jättää sipsit uuniin. Aamulla sitten odottaakin valmiit herkut uunissa.
• Pirskottele hyvin jäähtyneiden sipsien päälle halutessani reippaasti vastapuristettua limen mehua.

Sen lisäksi, että lehtikaalisipsit on aivan täydellistä naposteltavaa, ne toimii myös monissa ruuissa. Tykkään ripotella sipsejä esim. salaatin tai keiton päälle. Oikeastaan kaikki sellaiset ruuat, joiden kanssa pieni rapsakka suolainen asia maistuu – eli mihin voisi ajatella vaikka paistettua pekonia – sopii lehtikaalisipsien kaveriksi.
Yleesä säilytän itse ne sipsit, joita ei tule ihan heti syötyä, ilmavassa purkissa jääkaapissa. Parin, kolmen päivän ajan ne säilyy ihan mukavan rapeina, mutta sitten jääkaapin kosteus alkaa tehdä tehtävänsä ja sipsit alkavat ikävästi sitkistyä. Toistaalta harvoin sellaista tilannetta tulee, että koko pellillinen ei menisi lähes hujauksessa.

PS. Mukavasti tuliset lehtikaalisipsit sopivat erinomaisesti hehkuvan glögin kaveriksi! Eli tästä vähän vaihtelua joulunaluskutsujen tarjoiluihin.