Nyt kävi niin, että päädyttiin Peetun kanssa TopShopiin ja iskettiin silmämme ehkä maailman suloisimpaan sähkönsiniseen pikkulaukkuun! Aikamme kinattiin kumpi näki sen ensin kunnes todettiin, että eiköhän olla järkeviä ja osteta ihanuus puoliksi… Toistaiseksi ei ole tullut vakavaa riitaa siitä, kenen vuoro on keikkua laukkukaramelli olalla.

Ihan klassinen stoori on se, että oikeastaan ensin vähän inhoaa tai ainakin vierastaa jotain juttua. Sitä vähän pyörittelee päässään ja seuraavaksi huomaa, että ko. asiasta on tullut ihan pakkomielle. En voisi edelleenkään kuvitella pukeutuvani kokosähkönsiniseen, mutta pienenä asun piristeenä väri toimii ihan hillittömän hyvin. Takaraivossa on jo hetken ollutkin jonkun pienen väriläiskän hankkiminen kevätgarderobia säväyttämään. Tavallaan tässä tuli vähän niinkuin kaksi-kärpästä-yhdellä-iskulla -tyyppinen ratkaisu. Tai oikeastaan neljä, koska yksi laukku ratkaisee samat kaksi dilemmaa sekä Peetun että Mintun garderobissa. Todellista tehokkuusajattelua!! :DD

Laukku on söpösti malliltaan vähän vanhanaikaisen koululaukun tai salkun näköinen, mutta kooltaan noin kolmasosa. Käsikahvasta kannettaessa salkkumaisuus korostuu. Olkaremmi on riittävän pitkä, että laukkua voi mukavasti kantaa ristiin olan yli.

Kooltaan se ei ole suurensuuri – eli Minttukin joutuu jättämään osan maallisesta omaisuudestaan kotiin. Ehkä asian kanssa tulee toimeen ja tosiaan voi kyllä kysyä, miksi käsilaukussa pitää aina olla niin paljon tavaraa. Harvoin sitä esimerkiksi lukee useampaa kuin yhtä pokkaria kerralla… 🙂

Laukkusöpöliini on suloisen pehmoista ja TopShopiksi varsin laadukkaan oloista nahkaa. Sisukset on jotain normivuorikangasta, kestänee sen minkä tarviikin. Lukko ei ole ehkä ihan maailman kätevimmistä päästä, mutta aina ei voi saada kaikkea.

Ihan samaa laukkua ei näytä olevan saatavilla TopShopin verkkoputiikista, mutta aikasmoisen ihana on tämäkin sähkönsininen laukku.

Luin muutama päivä sitten jutun kopioitujen meikkien vaarallisuudesta täkäläisestä Metrosta. Ehkä samankaltainen juttu on ollut suomalaisessakin Metrossa, mutta asia on mielestäni niin tärkeä, että siitä pitää kirjoittaa.

Jutun mukaan suuri osa netin kautta tilattavista meikeistä ja kosmetiikasta voi olla kopioita. Hankalaksi asian tekee se, että kopioita on todella vaikea erottaa alkuperäisistä. Etenkin nettiputiikkien kuvat saattavat olla aidoista tuotteista, mutta paketissa saapuukin ihan muuta. Paras ohjenuora on hinta – kopiot maksavat yleensä murto-osan aidon hinnasta.

Kopiokosmetiikkaa valmistetaan epämääräisissä olosuhteissa, eikä tuotteiden hygienia todellakaan ole huippuluokkaa. Sen vuoksi on iso riski, että tuotteista saa kaikenlaisia pöpöjä ja tulehduksia. Metron haastatteleman Läkemedlsverketin tutkijan mukaan kopioista on löytynyt mm. elohopeaa ja muita haitallisia aineita.

Eniten kopioita on myynnissä juuri nettiputiikeissa ja Ebayssä, mutta jonkin verran niitä on jutun mukaan tavattu myös pienemmissä kosmetiikkaputiikeissa. Arvion mukaan Venäjällä jopa 30 % kaikesta myynnissä olevasta kosmetiikasta on kopioita.

Itse en ole juurikaan tilaillut meikkejä netistä, mutta täytyy kyllä sanoa, että ne muutamat kerrat, kun olen laittanut tilauksen Strawberrynettiin, mielessä on kieltämättä käynyt, että mitenkähän aitoja tuotteet oikeastaan ovat… Tiedän, että monet tilailevat kosmetiikkaa netistä. Varmasti luotettaviakin putiikkeja löytyy, mutta itseäni kyllä arveluttaa nyt entistäkin enemmän. Jos Ebay-shoppailun tuloksena saakin feikkilaukun tms. tilanne on ehkä hieman harmittava, mutta kosmetiikan kohdalla seuraukset voivat olla paljon vakavammat.

Täällä on ollut ihan tajuttoman ihanan keväiset… suorastaan kesäiset kelit viime päivinä. Paljain säärin tarkenee ottaa aurinkoa ainakin meidän partsilla ja muissa tuulensuojaisissa lokosissa. Aivan täysin ei vielä voi sukkiksia heittää nurkkaan, mutta ehkä jo pääsiäisenä. TV:n sääsetä lupasi, että Tukholman alueella on pääsiäisenpyhinä 20 astetta lämmintä… 🙂

Tästä saankin harvinaisen notkean ja luonnikkaan aasinsillan siihen, että Peetu on mukana Gillette Venus ja MTV -koalition järkkämässä säärikisassa. Ja olisi tietty tosi tosi hienoa, jos kaikki kilvan kävisivät likettämässä Peetun paljassääristä festariasua.

Peetu kisaa Ruotsin sarjassa – joten oman suomalaissuosikkisi asema on edelleen ilman mitään uhkaa täältä suunnalta. Ja eikös se olisi aika kiva, kun säärikisan voittaisi kumisaapasjalkainen festarityttö eikä joku huulet töröllä posettava fjortis?? 😀

Peetun kisasivu löytyy siis täältä!

Pari valvottua yötä sinne tai tänne. Peetun synttärimekko tuli kuin tulikin ajoissa valmiiksi! Peetu oli tosi tyytyväinen karamellinpinkkeihin heiluhelmoihin. Särmää asulle tuovat harmaat kynnet, platform-puukkarit ja indie  18 vee -asenne. 🙂

• mekko, Mintun ompelimosta
• sandaalit, TopShop
• harmaa kynsilakka, H&M
• vyö, Accessorize
• kaulakoru, Kalevala Koru
• rannekello, Zadig&Voltaire

Päivän soundtrack 😉

Meille kasarin tyylisopasta läpi selvinneille värillä “sähkönsininen” on ihan omanlaisensa kaiku. Heti tuon sanan kuullessani silmien verkkokalvoille iskostuu kuva klumppisista sähkönsinisistä ripsistä. Kyllä… omistani. Seuraavaksi tajunnassa viuhahtelee jotain tekokuituisen power-puhviolkapäistä volanki-satiinipaitaa ja muuta hirvitystä.

Kuitenkin sähkönsininen on ns. neonväreistä kaikkein lempein, raikkain ja vähiten keinotekoisen oloinen. Väri on suht helposti yhdisteltävissä ja sopii erinomaisesti pohjoismaiseen sävymaailmaan. Tsekkailin kevään näytöskuvia ja tajusin, että jos unohdan sanan “sähkönsininen” tuomat assosiaatiot, itse värihän on mitä mainioin.

Pradan huikaisevan sininen jakkupuku on kertakaikkiaan täydellisen ihana! Aika pikapuoliin voidaan varmaan odottaa mehukasta rip-offia Zaralta tai vastaavalta…

Mulberryn sähkönsininen jumpsuit herättää takuuvarmasti kenen tahansa sisäisen Wonder Womanin. Eikä saman sävyisessä Bayswaterissakaan mitään vikaa ole.

Carin Wester yhdistää ensi syys/talvi -mallistossaan sähkönsinisen laatikkomaisen t-paidan hiekanväristen läpikuultavien vajaamittaisten housujen kanssa. Mistä tulikin mieleeni, että näytöksen goodie-bagissä oli tuo kyseinen t-paita.

Nyt ei siis oikeastaan ole enää mitään tekosyytä sille, ettenkö voisi testailla sinisen sopivuutta asustukseeni. Todennäköisimmin päädyn kuitenkin enemmän carinwestermäiseen yhdistelmään kuin pukeutumaan sähköisesti kiireestä kantapäähän. 🙂