Nyt kävi niin, että päädyttiin Peetun kanssa TopShopiin ja iskettiin silmämme ehkä maailman suloisimpaan sähkönsiniseen pikkulaukkuun! Aikamme kinattiin kumpi näki sen ensin kunnes todettiin, että eiköhän olla järkeviä ja osteta ihanuus puoliksi… Toistaiseksi ei ole tullut vakavaa riitaa siitä, kenen vuoro on keikkua laukkukaramelli olalla.

Ihan klassinen stoori on se, että oikeastaan ensin vähän inhoaa tai ainakin vierastaa jotain juttua. Sitä vähän pyörittelee päässään ja seuraavaksi huomaa, että ko. asiasta on tullut ihan pakkomielle. En voisi edelleenkään kuvitella pukeutuvani kokosähkönsiniseen, mutta pienenä asun piristeenä väri toimii ihan hillittömän hyvin. Takaraivossa on jo hetken ollutkin jonkun pienen väriläiskän hankkiminen kevätgarderobia säväyttämään. Tavallaan tässä tuli vähän niinkuin kaksi-kärpästä-yhdellä-iskulla -tyyppinen ratkaisu. Tai oikeastaan neljä, koska yksi laukku ratkaisee samat kaksi dilemmaa sekä Peetun että Mintun garderobissa. Todellista tehokkuusajattelua!! :DD

Laukku on söpösti malliltaan vähän vanhanaikaisen koululaukun tai salkun näköinen, mutta kooltaan noin kolmasosa. Käsikahvasta kannettaessa salkkumaisuus korostuu. Olkaremmi on riittävän pitkä, että laukkua voi mukavasti kantaa ristiin olan yli.

Kooltaan se ei ole suurensuuri – eli Minttukin joutuu jättämään osan maallisesta omaisuudestaan kotiin. Ehkä asian kanssa tulee toimeen ja tosiaan voi kyllä kysyä, miksi käsilaukussa pitää aina olla niin paljon tavaraa. Harvoin sitä esimerkiksi lukee useampaa kuin yhtä pokkaria kerralla… 🙂

Laukkusöpöliini on suloisen pehmoista ja TopShopiksi varsin laadukkaan oloista nahkaa. Sisukset on jotain normivuorikangasta, kestänee sen minkä tarviikin. Lukko ei ole ehkä ihan maailman kätevimmistä päästä, mutta aina ei voi saada kaikkea.

Ihan samaa laukkua ei näytä olevan saatavilla TopShopin verkkoputiikista, mutta aikasmoisen ihana on tämäkin sähkönsininen laukku.