Vaatteiden kanssa olen aika tuuliviiri. Saatan silmät kirkkaina väittää pukeutuvani pääasiassa minimalistisesti mustaan samalla, kun jalassani on kultagobeliinihousut ja hälisevä printtitoppi. Yhdistelen värejä ja muotoja täysin fiiliksen mukaan – juurikaan välittämättä ns. yleisesti tunnustetuista tyylisäännöistä. Mutta kosmetiikan – ja varsinkin meikkaamisen – suhteen olen täydellinen konservatiivi.

Olen meikannut about tismalleen samalla tavoin lukioajoista lähtien – ja suunnilleen samoilla tuotteilla. Kun Cliniquen kakkumaisen eye-linerin valmistus lopetettiin, siirryin käyttämään Chanelin vastaavaa. Muuten huikein muutos on varmaan se, kun reilu pari vuotta sitten sain Karkilta laivatuliaisiksi Guerlainin aurinkopuuterin, joka päätyi pienen totuttelun jälkeen osaksi päivärutiinejani.

Huulipunaa en ole oppinut käyttämään koskaan – ja huulikiiltojenkin kanssa olen todella ronkeli. En kestä, jos huulet ovat tahmeat tai tönköt tai muuten vaan tököttisen oloiset. Eniten tykkään hyvästä huulirasvasta. Juhlakäyttöön on kelvannut hyvin huultenrajauskynä + huulirasva.

Sain Lumenelta testattavaksi pari huulipunakynää. Niiden kivasta ulkonäöstä huolimatta, en ensin edes testannut koko tuotetta. Ajattelin, että huulipuna mikä huulipuna. Vasta, kun Karkki kokeili ja ihan spontaanisti sanoi, että “tää tuntuu kyllä ihan pelkältä huulirasvalta”, kiinnostuin aiheesta.

Ja todellakin! Vadelmaa sisältävät hoitavat Miracle Lip Sorbet -kynät tuntuvat huulilla aivan kuin olisi laittanut vain ihan tavallista hyvää huulirasvaa. Efekti on kuitenkin huomattavasti sofistikoituneempi. Väri on hiukan pehmeästi läpikuultava, mutta selkeästi intensiivisempi kuin tavallisissa huulikiilloissa.

Arkikäyttöön päätyi välittömästi vaaleanpunainen sävy 13 “Kukkaketo”. Itsekin vähän ihmettelen edelleen, että miten tuo nyt tuntuukin niin kivalta. Sävyssä on aika paljon helmiäisen hohdetta – ja se on yleensä itselleni aina aivan välitön no-no.. Jotenkin tuo nyt kuitenkin sulautuu huulille tosi keveäksi ja heleäksi, helppokäyttöiseksi sävyksi, jossa olen viihtynyt todella hyvin.

Astetta railakkaampi on sävy 15 “Marjojen hehkua”. Karkin mielestä tuo sopii minulle tosi hyvin – eikä se oikeastaan yhtään hullummalta tunnukaan. Huulipunien vieroksumiseni ei ole niinkään johtunut mistään värikammosta – vaan siitä, että en ole tykännyt siitä, miltä ne tuntuu.

Nyt näyttä vähän siltä, että Mintun huulissa aletaan nähdä enemmän värejä, kun kerran löytyi tällainen käyttömukava vaihtoehto. Hauskahan se on meikkikonservatiivinkin venytellä tottumuksiensa rajoja aina välillä!

Ensin päivän tärkein uutinen: kuulin tänään kesän ensimmäisen pääskysen tirskunnan taivaalta – vähänkö hienoa!!

Sitten näihin arkisempiin – eli päivän asuun. Olen hiukan arastellut Filippa K:n ystiksestä (halavalla!) löytämieni haalean korallinväristen pöksyjen käyttämisen kanssa. Ne on malliltaan niin superrennot, että jotenkin olen pitänyt niitä melkein liiankin epämuodollisina toimistolle. Ajattelin, että pitäisi hankkia kunnon bf-bleiseri, mieluiten vaalea, jonka kanssa housut saisivat vähän ryhtiä. Tänään kuitenkin löysin vaatehuoneen perukoilta itse tekemäni pellavajakun ja tuumasin, että kyllähän tuo noinkin menee. Ehkä vähän sillä rajalla, onko tuo nyt toimistolle sopiva asu vai ei, mutta tällaisena päivänä, kun ei ollut mitään asiakastapaamisia tai muitakaan palavereja, ihan toimiva.

• jakku, Mintun ompelimosta
• t-paita, H&M
• housut, Filippa K
• ballerinat, Marc by Marc Jacobs

Myönnän auliisti olevani pukeutumisasioissa pahimman lajin takinkääntäjä. Yhtenä hetkenä julistan jonkin asian yleismaailmallista epäpukevuutta – ja jo seuraavana hetkenä hinkuan samaista juttua omaan garderobiini. Yksi on kuitenkin onnistunut pysymään inhokkilistallani hämmästyttävän pitkään: kitten heel -korko.

Crazy cat woman yleensä sulaa kohdatessaan mitä tahansa, jossa on jotain edes etäisesti kissoihin viittaavaa. Suloisesta nimestään huolimatta kitten heel ei vain ole onnistunut herättämään positiivisia tunteita. Jostain syystä pieni terävä töpökorko tuntuu jopa lyhentävän jalkaa, vaikka periaatteessa korkoa on kuitenkin pikkuisen.

Tänä keväänä kissanpoikakorot ovat taas tekemässä salakavalaa invaasiota kenkähyllyillemme. Ja ensimmäistä kertaa evö en oikein osaa päättää… Olisiko se sittenkin kiva ja freesi idea?

Ainakin tällainen aavistuksen korkeampi versio aiheesta voisi olla ihan toimiva ja kaunis. Vai onko tuo jo liian korkea ollakseen lainkaan mikään kunnon kitten? Ihan klassisiin metallivahvisteisiin kantapään alle sijoitettuihin kitten heel -korkoihin en todellakaan tunne olevani valmis.

Periaatteessa olen sitä mieltä, että haluan korkoni joko järkyttävän korkeina – tai sitten ei ollenkaan. Tästä syystä korkeita kenkiä tulee käytettyä aika harvoin, käytännöllisyyssyistä paljon harvemmin kuin oikeastaan haluaisin. Kitten heel – ainakin tuollaisena vähän kesympänä (= aavistuksen korkeampana ja vähemmän kurvikkaana), lisäisi aivan varmasti korkojen käyttökertoja.

Nyt vaan pitäisi päättää, onko tässä kysymyksessä jo aivan liian suuri takinkääntö – vai pitäisikö toivottaa kissanpoikakorot tervetulleksi!?

Kuvista kiitos: n-a-p

Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin Peetun yhdeksän kuukautta kestänyt reissu alkaa pikkuhiljaa olla ohitse! Jännä juttu tuo aika – toisaalta tuntuu, että vastahan se sinne lähti, mutta edessä olevat reilut pari viikkoa tuntuvat ihan mielettömän pitkältä ajalta.

Kuitenkin ihan pian perheen ruuanlaittovastaava palaa takaisin kattiloiden ja patojen ääreen. On siis hyvä hetki laittaa jakoon yksi niistä noin neljästä reseptistä, joiden ansiosta viime talvi ei mennyt ihan täysin voileipien ja paistettujen kananmunien syömiseksi.

Peetun papuburritot on aivan mielettömän hyvä, helppo ja käsittääkseni myöskin ravinto-opillisesti varsin kelpo ruokalaji. Vege kaiken lisäksi – niinkuin meillä suurin osa ruuista, vaikkei kasvissyöjiä ollakaan. Tällä ohjeella tulee 12 reilun kokoista burritoa. Sillä ruokkii helposti isommankin katraan – tai tekee niinkuin me – syö yhden maittavan illallisen ja pakkaa loput näpsäköiksi lounaspaketeiksi.

Tosi hifistelijät (kuten Peetu) keittelevät pavut itse, maku löytyy muualta kuin kaupan tacosåsista ja varmaan paistavat tortilla-lätytkin itse, mutta ohje on sovellettu helposti kauhanvaressa hermoromahduksen saavalle kokkikoululaiselle. Pienet oikopolut ovat mielestäni ihan ookoo etenkin, kun kaupan hyllystä pyritään etsimään mieluiten ne ekologiset vaihtoehdot.

PEETUN PAPUBURRITOT

Ainekset:

4 henkilön annos keitettyä riisiä (pussin kyljestä löytyy ohjeet)

1 – 2 tavallista sipulia

3 valkosipulin kynttä (enempikin voi laittaa)

1 pussi valmista tacosalsaa (vahvaa – stark)

1 kesäkurpitsa (myös paprika käy tosi hyvin ja antaa kivasti väriä, mutta Minttu ei tykkää, siksi sitä ei ole ohjeessa…)

2 isoa tai 3 pientä tötsää papuja

1 pieni purkki maissia

1 purkki tomaattimurskaa

reilu palanen goudaa tai jotain muuta “tiivistä” juustoa

Mausteeksi pippuria myllystä, suolaa ja cayenne-pippuria tai chilijauhetta (voi laittaa tuorettakin chiliä, jos on)

Lisäksi tarvitaan:

Kaksitoista isokokoista tortilla-lättyä. Ainakin täällä meillä noi isommat myydään 6 kpl:n paketeissa, eli kaksi pakettia tarvitaan.

Lounasburritot pakkaan aina folioon. Se on mielestäni kaikkein helpoin ja vaivattomin tapa säilyttää ja kuljettaa päivän lounasta. Revin aina valmiiksi riittävän määrän oikean kokoisia neliöitä. Burritojen pakkaaminen sujuu siten kunnon liukuhihnameiningillä!

Valmistus:

Keitä riisi pussin kyljestä löytyvän ohjeen mukaan. Pilko valkosipulit ja sipulit, laita paistumaan pieneen öljytilkkaan. Kuutioi kesäkurpitsa ja paistele kaikessa rauhassa (levy noin seiskalla) niin, että kesäkurpitsa tuntuu vähän pehmenevän.

Mausta pippurilla (reilusti) ja suolalla.

Kippaa sekaan pavut, riisi, tomaattimurska, salsa. Tässä vaiheessa kannattaa maistaa ja lisätä pippuria ja suolaa tarpeen mukaan – sekä tietty chiliä. Itse tykkään, kun burritoissa on pientä kipakkaa tulisuutta. Se laittaa veren kiertämään kummasti myös officella lounastellessa.

Burritojen kääriminen:

1.  Laita pari siivua goudaa tai vastaavaa tiivistä juustoa pohjaksi lätylle. Tämä on tärkeää varsinkin, jos burritot laitetaan pakkaseen ja syödään mukaan otettuna lounaana. Juusto toimii “eristeenä” ja lätty ei kostu ja mene hajalle mikrolämmityksessäkään. Jos kaikki burritot syödään heti, juuston voi hyvin jättää poiskin. (Vaikka kyllä se hyvältä siellä maistuu…)

2.  Kasaa reilu keko papumössöä juustojen päälle keskelle lättyä.

3.  Taita lätyn alareuna pohjaksi.

4.  Taittele molemmat lätynreunat keskelle.

5.  Taita folion alareuna pohjaksi.

6.  Kääri folion pitkät reunat burriton ympärille.

7.  Taita nyytti kiinni yläreunasta. Jätän aina tuollaisen selkeän taitoksen yläreunaan, ettei toimiston lounashulinassa tarvitse alkaa ihmetellä, että mistähän päästä se lätty olikaan nyt taas auki…

8.  Toistetaan, kun koko keko on pakattu folioon!

Yksi burrito riittää aivan mainiosti lounasruuaksi – pavut ovat sen verran täyttäviä. Illalliselle varaan yleensä aina kaksi per ruokailija. Karkin kanssa kyllä yleensä syödään ensin yhdet ja sitten laitetaan yksi puoliksi. Siitä tulee jo ihan tosi täyteen!

Illallismoodiin burritot saa helposti laittamalla haluttu määrä kääröjä uunin kestävään vuokaan. Päälle voi raastaa jotain hyvää voimakasta juustoa (käy se sama goudakin, jos ei ole muuta). Uunin grillivastus täysille ja vuoka ritilälle tokaylimmälle tikapuurappuselle.

Annetaan olla uunissa sen aikaa, että pinta tulee kauniin väriseksi. Tässä kohtaa kantsii olla tarkkana, sillä pinnalta palaneet burritot maistuvat… no… palaneilta. Ja jos kaiken tämän on tehnyt yhteen putkeen, burritoja ei oikeastaan tässä vaiheessa tarvitse enää lämmittää. Tortillat maistuvat kieltämättä paremmilta pienen uunivisiitin jälkeen, joten ihan pelkästä kosmetiikasta tässä ei ole kyse.

Eikä sit muuta kuin syömään!

Luonnonmukaisia kynsilakkoja on kritisoitu siitä, että ympäristöystävällisyyden hintana on huomattavasti huonompi kestävyys. Varsinkin tummat sävyt ovat kuulemma tosi hankalia – peittävät huonosti ja rapisevat päivässä karmeaan kuntoon.

Sain Kure Bazaarilta testattavaksi pari eri sävyä. Viimeksi arvostelin kevään uutuussävyn, oranssin African. Olin positiivisesti yllättynyt oikeastaan kaikista ominaisuuksista (peittävyys, kestävyys, levittämisen ja poistamisen helppous). Tällä kertaa testivuorossa oli mustanvioletti Scandal. Testijakso kesti tasan viikon – eli seitsemän päivää – ja tässä tulevat kuvatodisteet!

Ihan täysin non-toxic -linjalla ei menty, sillä aluslakkana käytin tuota Mavalan perus Super Base -lakkaa. Se on miellyttävän ohutta ja kuivuu salamannopeasti. Aluslakka kun ei mitenkään saisi enää lisätä kuivattelu- ja kovetusaikaa muutenkin haastavaan pidän-juuri-lakatut-kynnet-siistinä -projektiin.

Kaksi nopeaa kerrosta ja peittävyys on täydellinen. Kure Bazaar -lakoissa on myös aivan mielettömän hyvä kiilto, joka ei samene heti vaan kestää useamman päivän – kuten seuraavista kuvista hyvin selviää. Tässä on siis tilanne heti kynsien lakkaamisen jälkeen viikko sitten sunnuntaina.

Tässä vielä muistilappu kiinnostuneille.. Eli sävyn nimi on houkuttelevasti Scandal.

Tässä on kynsien tilanne viime tiistaina – eli kokonaista kolme päivää lakkauksen jälkeen. Keskisormen kynnen kärjessä on havaittavissa pientä kulumajälkeä, mutta muuten lakkaus on melkein parempi kuin sunnuntaina. Päivän, kahden elämisen jälkeen vain kynsinauhoihin eksyneet harhasutaisut ovat kuluneet pois – muuten lakka kiiltää ja näyttää todella hyvältä.

Torstaina tilanne on lähes muuttumaton. Kynnet ovat edelleen fiinissä ja edustuskelpoisessa kunnossa. Tarkkaan kun katsoo, näkee, että kynnen kärjistä väri on hiukan hioutunut pois. Mutta koska mitään erityistä lohkeilua ei ole havaittavissa, pientä kulumista tuskin huomaa.

Tässä on sitten viimeiset kuvat – eli tilanne eiliseltä sunnuntailta (mikä on siis käytännössä oikeasti kahdeksas päivä). Vasemman käden kynsien kärjet näyttävät jo aika kulahtaneilta, tosin siinä on kylläkin kynnet lohkeilleet enemmän kuin itse lakka. Oikean käden kynsistä ei olekaan muilta päiviltä kuvaa, mutta tästä näkee hyvin, että niissä lakkaus on kestänyt selkeästi vasuria paremmin.

Lopputuloksena on siis vähintään viiden tähden kehut: Kure Bazaar levittyy helposti, kuivuu nopeasti, säilyttää kiiltonsa ja on todella kestävää! Ja kaikki tämä huomattavasti perinteisiä kynsilakkoja luonnonmukaisemmalla ja vähemmän haitallisia kemikaaleja sisältävällä koostumuksella. Aivan uskomaton juttu! Melkein harmittaa, että oma kynsilakkavarasto notkuu kaikenlaisia ihania sävyjä, joita ei malta olla käyttämättä… Mutta sen tiedän ainakin, että kun on aika hankkia uusi kynsilakka, tsekkaan ehdottomasti ensimmäisenä Kure Bazaarin sävyvalikoiman!