Myönnän auliisti olevani pukeutumisasioissa pahimman lajin takinkääntäjä. Yhtenä hetkenä julistan jonkin asian yleismaailmallista epäpukevuutta – ja jo seuraavana hetkenä hinkuan samaista juttua omaan garderobiini. Yksi on kuitenkin onnistunut pysymään inhokkilistallani hämmästyttävän pitkään: kitten heel -korko.
Crazy cat woman yleensä sulaa kohdatessaan mitä tahansa, jossa on jotain edes etäisesti kissoihin viittaavaa. Suloisesta nimestään huolimatta kitten heel ei vain ole onnistunut herättämään positiivisia tunteita. Jostain syystä pieni terävä töpökorko tuntuu jopa lyhentävän jalkaa, vaikka periaatteessa korkoa on kuitenkin pikkuisen.
Tänä keväänä kissanpoikakorot ovat taas tekemässä salakavalaa invaasiota kenkähyllyillemme. Ja ensimmäistä kertaa evö en oikein osaa päättää… Olisiko se sittenkin kiva ja freesi idea?
Ainakin tällainen aavistuksen korkeampi versio aiheesta voisi olla ihan toimiva ja kaunis. Vai onko tuo jo liian korkea ollakseen lainkaan mikään kunnon kitten? Ihan klassisiin metallivahvisteisiin kantapään alle sijoitettuihin kitten heel -korkoihin en todellakaan tunne olevani valmis.
Periaatteessa olen sitä mieltä, että haluan korkoni joko järkyttävän korkeina – tai sitten ei ollenkaan. Tästä syystä korkeita kenkiä tulee käytettyä aika harvoin, käytännöllisyyssyistä paljon harvemmin kuin oikeastaan haluaisin. Kitten heel – ainakin tuollaisena vähän kesympänä (= aavistuksen korkeampana ja vähemmän kurvikkaana), lisäisi aivan varmasti korkojen käyttökertoja.
Nyt vaan pitäisi päättää, onko tässä kysymyksessä jo aivan liian suuri takinkääntö – vai pitäisikö toivottaa kissanpoikakorot tervetulleksi!?
Kuvista kiitos: n-a-p
