Vaatteiden kanssa olen aika tuuliviiri. Saatan silmät kirkkaina väittää pukeutuvani pääasiassa minimalistisesti mustaan samalla, kun jalassani on kultagobeliinihousut ja hälisevä printtitoppi. Yhdistelen värejä ja muotoja täysin fiiliksen mukaan – juurikaan välittämättä ns. yleisesti tunnustetuista tyylisäännöistä. Mutta kosmetiikan – ja varsinkin meikkaamisen – suhteen olen täydellinen konservatiivi.

Olen meikannut about tismalleen samalla tavoin lukioajoista lähtien – ja suunnilleen samoilla tuotteilla. Kun Cliniquen kakkumaisen eye-linerin valmistus lopetettiin, siirryin käyttämään Chanelin vastaavaa. Muuten huikein muutos on varmaan se, kun reilu pari vuotta sitten sain Karkilta laivatuliaisiksi Guerlainin aurinkopuuterin, joka päätyi pienen totuttelun jälkeen osaksi päivärutiinejani.

Huulipunaa en ole oppinut käyttämään koskaan – ja huulikiiltojenkin kanssa olen todella ronkeli. En kestä, jos huulet ovat tahmeat tai tönköt tai muuten vaan tököttisen oloiset. Eniten tykkään hyvästä huulirasvasta. Juhlakäyttöön on kelvannut hyvin huultenrajauskynä + huulirasva.

Sain Lumenelta testattavaksi pari huulipunakynää. Niiden kivasta ulkonäöstä huolimatta, en ensin edes testannut koko tuotetta. Ajattelin, että huulipuna mikä huulipuna. Vasta, kun Karkki kokeili ja ihan spontaanisti sanoi, että “tää tuntuu kyllä ihan pelkältä huulirasvalta”, kiinnostuin aiheesta.

Ja todellakin! Vadelmaa sisältävät hoitavat Miracle Lip Sorbet -kynät tuntuvat huulilla aivan kuin olisi laittanut vain ihan tavallista hyvää huulirasvaa. Efekti on kuitenkin huomattavasti sofistikoituneempi. Väri on hiukan pehmeästi läpikuultava, mutta selkeästi intensiivisempi kuin tavallisissa huulikiilloissa.

Arkikäyttöön päätyi välittömästi vaaleanpunainen sävy 13 “Kukkaketo”. Itsekin vähän ihmettelen edelleen, että miten tuo nyt tuntuukin niin kivalta. Sävyssä on aika paljon helmiäisen hohdetta – ja se on yleensä itselleni aina aivan välitön no-no.. Jotenkin tuo nyt kuitenkin sulautuu huulille tosi keveäksi ja heleäksi, helppokäyttöiseksi sävyksi, jossa olen viihtynyt todella hyvin.

Astetta railakkaampi on sävy 15 “Marjojen hehkua”. Karkin mielestä tuo sopii minulle tosi hyvin – eikä se oikeastaan yhtään hullummalta tunnukaan. Huulipunien vieroksumiseni ei ole niinkään johtunut mistään värikammosta – vaan siitä, että en ole tykännyt siitä, miltä ne tuntuu.

Nyt näyttä vähän siltä, että Mintun huulissa aletaan nähdä enemmän värejä, kun kerran löytyi tällainen käyttömukava vaihtoehto. Hauskahan se on meikkikonservatiivinkin venytellä tottumuksiensa rajoja aina välillä!