Tänään päivällä, kun ohimennen mietin illan blogipostauksen otsikkoa, ajattelin jotain raflaavaa kuten “pellavajakun paluu” tai “iloinen jälleennäkeminen kevätjakun kanssa”. Koska siltä oikeasti tuntui, kun vihdoin viime viikonloppuna sain kaivettua esiin kevät-/kesäsesongin vaatteeni ja löysin uudelleen tämän itse ziljoona vuotta vanhasta pellavakankaasta ompelemani jakun.
Tämän päivän asua kuvatessamme Peetu alkoi tilittää, että kaikki (huom. kaikki) asukuvat otetaan silleen alaviistosta, että kuvaaja on käytännöllisesti katsoen kyykyssä. Oh well. Olen toki nähnyt about ziljoona kansainvälisestikin arvostettua street style bloggaria työssään – ja täytyy myöntää, että Peetulla on tuossa kyllä pointti. Mutta haluaisin nyt hiukan valaistusta asiaan…

Itse tykkään, että kuvat otetaan oletetun “silmän” korkeudelta. Silloin mielestäni lopputulos on tuolla objektiivilla kaikkein luonnollisin. Tässä siis vasemmalla sellainen kuva, että Peetu oli kyykyssä ja oikealla ihan normaali silmien tasolta otettu kuva.
Ero ei tietty ole valtava ja itse henkilökohtaisesti tavoitteeni on lähinnä antaa inspiraatiota pukeutumiseen. Jotenkin tuntuu, että Minttu on enemmän edukseen silmän tasolta otetuissa kuvissa kuin alaviistosta, mutta mites toi asu? Tuntuu siltä, että itse en pysty tuohon vastaamaan. (Footnote: Peetu on kategorisesti kieltäytynyt ottamasta kuvia yläviistosta. Sellaisia on täällä blogissa kuitenkin paljon niiltä ajoilta, kun kuvasin itselaukaisimella.)

Toinen tämän päivän toimistoasun kuvien myötä herännyt kysymys on, että pitäisikö noita & Other Storiesin housuja lyhentää? Ja mielellään aika reilusti? Itseasiassa nyt, kun kuvia katsoo tarkemmin, kiiltonahkaloafereitten ja tuollaisten epämääräisten pitkien housujen yhdistelmä on aika rouvamainen. Huh huh.
Ostohetkellä ajattelin, että housuja on aivan totaalisen pakko lyhentää, ennenkuin niitä voi ylipäätään käyttää. Dr. Martensien kanssa pituus toimi kuitenkin yllättävän hyvin, joten asia valitettavasti unohtui. Mutta näiden kuvien myötä tajuan, että alkuperäinen fiilikseni oli aivan oikea, reilu viisi senttiä pois pituudesta ja housut ovat just hyvät. Vai?

 

• jakku, Mintun ompelimosta
• t-paita, Primark
• housut, & Other Stories
• kengät, Vagabond

Ensi lauantaina on Tukholmassa mahdollisuus mennä aivan mielettömän huippuun ilmaiskonserttiin. Steve Angello (ex Swedish House Mafia) järjestää Size in the Park nimisen tapahtuman, josta jo nyt etukäteen vaikuttaa muodostuvan täysin legendaarinen. Konserttipaikka on ihan Tukholman keskustassa, Kunsträdgårdenissa. Hiukan kyllä ihmetyttää, miten kaikki ihmiset mahtuu puistoon, kun herran maksullisetkin konsertit vetää helposti kymmeniätuhansia.
Itse aion ehdottomasti paikalle, vaikka ryysis tulee tosiaan aika varmasti olemaan aivan käsittämätön. Jo pelkästään se on hienoa, että tällainen tapahtuma järjestetään. Keskellä Tukholmaa. Ilman pääsymaksua. Niin siistiä!

En ole mikään suuri asiantuntija, mutta ihan nastalta vaikuttaa muukin line up.

Size in the Park on siis ensi lauantaina 17.5. täällä Tukholmassa Kungsträdgårdenissa klo 19.00 – 00.00. Vapaa pääsy! Kuka lähtee mun kanssani?!

Kissa-Vansit ovat olleet todella kovassa käytössä siitä lähtien, kun Peetu sai ne synttärilahjaksi. Tänään ne sopi erityisen hyvin teemaan, sillä pienessä aaltoliikkeessä oleva kisuvauvakuume on taas voimistumaan päin. (Esmes nämä uskomattomat punaiset karvapallerot olisivat hyvään aikaan luovutusiässä…). Välillä olen edelleenkin sitä mieltä, että en ehkä uskalla ottaa sitä riskiä, että jo viisivuotias Sunshine ei hyväksyisikään pentua. Eniten olen kuitenkin kallistumassa sille kannalle, että kisukaveri olisi vain hyvästä ja olisipahan sitten leikkikaveria, kun hoomanit on duunissa ja harrastuksissa.
Sunshine on luonteeltaan aika easy going, mielummin arka kuin dominoiva ja vetäytyy ennemmin sängyn alle omaan rauhaansa kuin puolustaa raivokkaasti reviiriään. Eli en usko, että pennun kanssa välttämättä tarvitsee tulla mitään suuria eksistentiaalisia taisteluita. Toki tutustumisvaiheen tulee olla suojattu ja rauhallinen niin, että molemmat voivat tuntea olonsa turvalliseksi ja rakastetuksi. Olisi aivan järkyttävää kiintyä uuteen pentuun ja sitten joutua luopumaan siitä, jos tutustuminen ei onnistuisikaan. Jotenkin tuntuu kuitenkin, että kaikki menee varmasti ihan mukavasti. Ikuinen optimisti täällä vaan moi, mutta ei kai sitä aina voi pahintakaan odottaa?

Tämä kuva on mielestäni mainio! Tvärbanan kuljettaja ei ollut saada vaihteita käännettyä pakoilleen, kun kyttäsi silmä kovana meidän kuvaushommia – haha!! On se hyvä, että pystyttiin antamaan vähän iltaohjelmaa työpäivän lomaan. 😀
Lämpötilat on täällä hiukan onneksi kohonnut sitten viimeviikon, mutta mikään älyttömän lämmin ei ole edelleenkään. Välillä sataa ja välillä pilkahtelee aurinko – sellaista se pitää keväällä ihan oppikirjan mukaan kaiketi ollakin. Kunnon kesän kaipuu on kieltämättä kova. No, ensimmäiseen kesälomapätkään ei ole kuin pari hassua viikkoa. Lennähdetään silloin Suomeen juhlimaan rakkaan kummitytön ylioppilaaksi tuloa. Saan oikein Karkin ja Peetun mukaani Tampereelle pitkästä aikaa. Vieläköhän tytöt osaa siellä kulkea..

 

• puuvillaneulepaita, Monki
• helmikauluspaita, Forever21
• hame, Primark
• sukat, Forever21
• tennarit, Vans

Kevätkenkävalikoimani on kasvanut lähiaikoina kahdella parilla. Toiset löytyivät Brandokset (fyysisestä) varastoloppuunmyynnistä ja toiset Stockholm Quality Outletista pari viikkoa sitten. Ihan sattumalta molemmat uutukaiset ovat mustaa kiiltonahkaa. Tai se, että ne ovat mustat, ei ole sen paremmin sattumaa kuin yllätyskään. Mustat nahkakengät on ainakin itselläni pukeutumisen perusta. Mutta että kiiltonahka on nyt näin voimakkaasti edustettuna, on kyllä aikas poikkeuksellista. Jos lasketaan mukaan vielä talvella hankitut minimarketin matalat sling-backit, olen peräti kolmien uusien kiiltonahkaisten arkikenkien omistaja.
No, ihan hyvä materiaalihan tuo on. Helposti tietty vähän juhlava arkikäytössä, joten täytyy olla hiukan tarkkana, ettei toimistoasut näytä liian cocktail-kutsumaisilta. Eipä tosin yleensä tässä itselleni tyypillisessä t-paita dress codessa mikään todellinen riski.

Brandoksen varastoloppuunmyynnistä oli lähteä mukaan aikas monet kengät. Lopulta tajusin, että en todellakaan kaipaa yksiäkään kahdentoista sentin halpisstilettoja kaappiini. En, vaikka ne periaatteessa esineenä olisivatkin hyvin suloisia ja varmasti jotain käyttöä niille olisin keksinyt. Kiltisti kiersin hyllyt takaperinjärjestyksessä ja palauttelin paikoilleen kaikki muut, paitsi nämä ihanat Broxin sling-backit.
Olen kaivannut juuri tuon tapaisia korkokenkiä ihan arkikäyttöön. Näissä on kivan maltillinen korkeus ja harvinainen ominaisuus: sling-back ja umpinainen kärki yhdistettynä samassa mallissa. En tosiaan pysty käyttämään avokkaita, koska ne ei vain kertakaikkiaan pysy jalassani ja siksi olen jahdannut juuri tuon mallisia vastineita. Kylmä ja kosteankalsea toukokuu ei tahdo millään muutua takaisin kesälämpöiseksi. Siksi söpöliinit eivät vielä ole olleet varsinaisesti in action kertaakaan.
Hiukan paremmin vallitsevaan kevätsäähän sopiikin Vagabondin outletista 60 % alennuksella löytämäni kiiltonahkaiset loaferit.

Oikeastaan olen ollut ihan tavallisia nauhakenkiä vailla jo pidempään, mutta nämä loaferit sattuivat eteen sopivalla hetkellä. Taisi olla viime keväänä, kun vihdoin heitin puhkikuluneet ja korjauskelvottomiksi hajonneet ikivanhat Palmrothin krokopainetut jokasään-materiaalista valmistetut nauhakengät roskiin. Talvella puutostila ei ollut aivan yhtä näkyvä (vaikka poikkeuksellisesti melkein koko talven olikin ihan kävelykenkäkelit), osittain Dr. Martensien ansiosta. Mutta nyt keväämmällä olen huomannut kulkevani tennareissa silloinkin, kun vähän fiksummat kengät olisi paikallaan.
Järkihankinta siis – ja Vagabond on kuitenkin yksi lemppareista peruskenkämerkeistäni. Niiden mallit ovat ehkä aavistuksen kesyjä, konservatiiviselle pohjoismaiselle kuluttajalle suunnattuja versioita trendeistä, mutta erityisesti juuri klassiset kengät ovat varsinaista luottokamaa. Loaferit, naukakengät, bootsit, ballerinat etc. Vagabondin perusmallit ovat todella loistavia käyttökenkiä, lestiltään mukavia ja käytössä kestäviä.

Saa nyt sitten nähdä, miten paljon tavallista pintanahkaa arempi kiiltonahka on käytössä. Jotain pintakäsittelyainetta luulisi näillekin löytyvän. Tavallista kosteussuojasuihketta en kuitenkaan laittanut, koska pelkäsin, että kiiltonahka muuttuu laikulliseksi. Toisaalta luulisi kyllä, että tuo kestää siinä missä muutkin nahkamateriaalit. Tehdäänhän kiiltonahkasta jopa maihinnousukenkiä.

Nyt on erittäin historiallinen hetki. Ikinä koskaan koko Go 4 it vol. 2 -blogin yli seitsemän vuoden historian aikana en ole esitellyt kotiamme täällä. Tietty asu- ja muiden kuvien taustalla on vilkahdellut yksityiskohtia sisustuksesta ja joskus muinoin, vielä edellisessä kodissa asustellessamme, osallistuin “esittele bloggauspaikkasi” -haasteeseen ja julkaisin kuvan silloisesta työpisteestäni.
Mitään erityistä syytä siihen, että en ole kotiamme esitellyt, ei ole. Lähinnä kai kyse on ollut siitä, että mielestäni meillä on aika tavanomaisen näköistä. Nyt kuitenkin Peetun hyvä ystävä, valokuvausta opiskeleva Rebecka, otti niin kivoja kuvia koulutehtäväänsä varten, että pitäähän ne nyt laittaa tänne blogiinkin!

Sisustuksessa tärkeintä on mukavuus ja viihtyvyys. Haluan, että meillä on aina tilaa ystäville ja yhdessäololle. Iso nahkanojatuoli on oikeasti Karkin, mutta pieneen opiskelijasolukämppään ei tuollainen jättituoli mitenkään mahtunut. Sikäli mainiota, sillä se on ehkä mukavin löhöilypaikka ikinä ja kissankin lemppari.

Taulut ovat pianon päällä edellisen asukkaan jättämissä koukuissa. Karkki pelasti muuttohässäkän keskellä taulut lattialta tuhoutumasta. Siinä ne roikkuvat nyt vielä viiden vuoden jälkeenkin, tismalleen samoilla paikoilla. Niin rabiaatti sisustaja minä olen. Haha!

 
Tässä pieni maistiainen siitä, millaisessa ympäristössä blogijutut syntyvät. “Toimistonurkkani” on tuo sohvan pääty, jossa on Marimekon kankaalla päällystetty tyyny. Siinä istun nyt tälläkin hetkellä tätä tekstiä naputtelemassa. Läppäri kyseisen tyynyn päällä ja jalat Pentikin villapeiton alla lämpimässä. Peetu istuu nahkanojatuolissa kissa ja tietokone sylissä ja töllää kuulokkeet korvilla “Thirty Rock” -sarjaa (ja kikattaa). Karkki istuu keittiön pöydän ääressä ja lukee ties miten monennetta tuntia tenttiin. Kohta aletaan laittaa yhdessä illallista.
Kaikki on hyvin.
Kuvat: Rebecka Andersson