Tämä perjantai on mennyt kotitoimistolla etätöissä. Tunsin oloni eilen illalla aikas vilustuneeksi ja päätin napata tietsan kainaloon kotiin lähtiessäni ja jättää tänään toimistolle lähtemisen väliin. Toisaalta siksi, että en vain tartuttaisi muita ja toisaalta siksi, että en halua altistaa kiikun kaakun olevaa tilaani ziljoonalle tunnelbanassa pärskivälle kanssamatkustajalle. Niin ihanaa, että on sellainen työ, että sen voi tarvittaessa ottaa mukaansa!
Olen litkinyt litrakaupalla inkivääri- ja rooibos-teetä, ottanut iisisti (menin eilen illalla jo ennen kymmentä nukkumaan!) ja pitänyt villasukkia sekä käyttänyt vanhaa tehokasta poppakonstiani: nukkunut silkkihiuvi kaulassa. Pikakuuri tuntuu vaikuttavan, sillä nyt olo on jo paljon parempi!

Sinänsä mainota, että vointi ei ole enää ihan totaalisen vetämätön, sillä tänään iltapäivällä oli ihan pakko käydä ihmisten ilmoilla hoitamassa pari asiaa. Onneksi mitään sen kummempaa ei ollut sovittuna – ja illan olen voinut viettää taas vilttiin kääriytyneenä teetä litkien ja Netflixiä tölläten, kissat kainalossa.
Ajattelin kunnioittaa pienen kaupunkipyrähdykseni ajan “pukeudu pinkkiin” -päivää ja Roosa nauha -kampanjaa, mutta en nyt löytänyt kaapistani mitään pinkkiä, roosaa tahi vaaleanpunaista, joka olisi puhutellut. Niinpä päätin, että kuuman pinkit kynnet (Ciaté, sävy: “kiss chase”) ja viimeaikojen ykköslemppari pinkki huulikiilto (L’Oréalin Mafiagloss-sarjan sävy 104 – aivan mielettömän ihana, hoitava ja ei-tahmaava suosikkini – *saatu) saavat edustaa tukeani Roosa nauha -kampanjalle. Sen lisäksi ostin ruokakaupassa käydessäni kaikki mahdolliset elintarvikkeet “pinkkeinä”.

Päivän kengät ovat Espritiltä saadut superkätsyt perusnilkkurit. Tykkään tosi paljon niiden klassisesta mallista kuminauhavenykkeineen ja sirosta lestistä. Nilkkurit sopivat mainiosti sekä housujen että hameiden kanssa, vaikka ihan parhaimmillaan ne on kyllä kapeiden pillifarkkujen kanssa.
Turkoosi mekko on oikeastaan kesäkäyttöön tarkoitettu, mutta halusin pukeutua lempiväriini vielä kerran ennenkuin vaate päätyy talvisäilöön. Tänään on ollut onneksi upea ja aurinkoinen päivä, joten kirkas väri ei ole tuntunut ihan niin kaukaa haetulta kuin sateisen harmaana. Lisäksi DvF:n lempparihuivini kokoaa kaikki sävyt, turkoosin, pinkin ja mustan, ihan mukavasti yhteen.

• mekko, Filippa K
• jakku, H&M
• huivi, Diane von Furstenberg
• kengät, Esprit

Materiaalinörtin taivas voi näyttää aika monenlaiselta. Yksi niistä tuli vastaan jokin aika sitten Eccon pressitilaisuudessa nimeltä Ecco Leather Factory. Hauskasti rouheisiin metallisiin teollisuusputkiin oli laitettu esille toinen toistaan upeampia nahkavuotia, joita sai – tai suorastaan piti – hypistellä ja kosketella. Tarkoitus oli nimittäin uusien mallistojen lisäksi tutustua eri nahkalaatuihin, valmistusprosessiin, viimeistelyihin ja pikkuisen myös kenkien valmistukseen.
Onneksi nahkavuodat olivat vain esittelyä varten. Jos niitä olisi saanut ostaa, olisin varmasti hankkinut kasan kaikissa sateenkaaren väreissä – vaikka en enää omista edes ompelukonetta, jolla nahkaa voi ommella. Ihanat materiaalit ovat jotain, mitä en kertakaikkiaan pysty vastustamaan!

Hurmaavan kouluttajamme nimi on valitettavasti päässyt unohtumaan, mutta niin se vaan on, että jos joku on totaalisesti liekeissä omasta aiheestaan, häntä voi kuunnella vaikka miten pitkään! Nyt tiedän ainakin perusteet siitä, että minkälaista nahkaa käytetään eri tyyppisiin kenkiin, mistä kohtaa vuotaa eri kengän osat leikataan ja että teollisestikin tuotettujen laatukenkien valmistuksessa on hyvin paljon perinteisiä käsityövaiheita jäljellä.
Toki kuulimme myös hiukan kehuskelua siitä, miten Eccon nahkatehtaat ovat maailman ykkösiä, mitä tuotekehitykseen ja laatuun tulee.


Toisaalta kehuskeluissa on varmasti perääkin. Sen verran vaikuttava rivi luksusmerkkejä ostaa kaiken nahkansa Eccon tehtailta. Muistaakseni meille sanottiin, että muut asiakkaat on liikesalaisuus (miksi se sitten kerrottiin toimittajille??), mutta sanon nyt kuitenkin sen verran, että oli ihan hilkulla, että ostin viime syksynä Shopbopista Alexanr Wangin clutchin, jossa oli käytetty coolia lämmön vaikutuksesta väriä vaihtavaa nahkaa. Ihan samanlaista kuin tuo, johon olen painanut kämmeneni jäljen…
Varsinaista nahan valmistusprosessia meille ei konkreettisesti näytetty, mutta aika kemikaalipitoista puuhaa tuo näyttää olevan. Sikäli ymmärrän hyvin, että luonnonmukaisin menetelmin parkitulle, muokatulle ja värjätylle nahalle on tilausta.

Unelmieni ateljeen konekantaan tuli yksi toivomus lisää! Pitäähän sitä ihmisellä kunnon nahka-Singer olla!

Tuoteuutuuksista ihastuin erityisesti staileihin reppuihin. Tukholman muotiviikoilla erilaiset reput tuntui olevan aivan vakiovaruste ja ylivoimaisesti silmiinpistävin uusi katumuotitrendi. Molemmat ylläolevista Ecco-repuista olisi tosi kiva ja tyylikäs vaihtoehto tuohon tarpeeseen.
Myös Eccon uudet sneakersit tuntuivat freesiltä uudelta aluevaltaukselta.

Suureksi ilokseni pääsimme vielä lopuksi itsekin askartelemaan! Tavoitteena oli saada aikaiseksi simppeli clutch muutaman niitin avulla. Tai olisi siellä saanut tehtailla jotain muutakin pientä, matkalaukku-tagin ja sen sellaista, mutta itse valitsin clutchin.
Siinä näperrellessä tuli mieleen, että pitäisi taas alkaa väsätä enemmän DIY-juttuja. Tykkään hommasta ihan älyttömästi ja aina parempi, jos lopputuloksena on jotain käyttökelpoista! (Jos nyt jollakin on heti spontaanisti antaa vinkkejä inspiroivista DIY-blogeista, omasta tai muiden, laita ihmeessä linkki kommenttilootaan!)

Näin hienon clutchin sain aikaiseksi! Valkkasin tuollaisen tosi rouhean bootsi-nahan, jossa on selkeästi erottuva “raskausarpi” keskellä. Aavistuksen harmittaa, etten hoksannut, että siellä olisi ollut patinoituja messingin värisiä niittejä myös, ennenkuin olin jo hakannut hopeanväriset paikoilleen. No toisaalta, eihän tuo niitti kovasti näy – ja toisaalta patinoitu olisi saattanut näyttää vähän liiankin sterotyyppiseltä tuon valitsemani nahan kanssa.
Kertaakaan en ole clutchia vielä ulkoiluttanut, mutta jonkin rennomman baari-asun kanssa se varmaan toimisi ihan kivasti.

Vuotta on vähän vajaa kolme kuukautta jäljellä. Tulossa on vielä pikkujoulu- ja yleinen juhlakausi, H&M:n Balmain -mallisto ja oikeastaan lämpimän ja aurinkoisen syksyn ansiosta koko uusi a/w -sesonki. Ihan pakko siis tehdä pieni väliaikakatsaus siihen, missä 15 muotiostoksen haasteen kanssa nyt mennään.
Uusille lukijoille tiedoksi, että haastoin itseni vuoden alussa rajoittamaan shoppailuani ja lupasin pitää muotiostokseksi laskettavat hankinnat maksimissaan 15 tuotteessa.
Ensimmäisen kuvan nelikko on todellisia täysosumia, garderobin kaivattuja tukipilareita ja välittömästi kovaan käyttöön päätyneitä huippuhankintoja. Adidaksen Superstarit, COS:in raitamekko, Asoksen kashmir-neule ja Rodebjerin paita eivät ehkä hankintahinnaltaan olleet mitään budjettilöytöjä, mutta jo nyt tiedän varmaksi, että hinta/käyttökerta -indeksi tulee näillä olemaan pienempi kuin vähemmän harkituilla halpiksilla.

Kosmetiikka- ja koruosastolla on ostosten joukossa sekä huteja että hittejä. Paras ostos – todellinen löytö – on Marc Jacobs Beayty -sarjan musta silmänrajauskynä. Se on käyttö- ja pysyvyysominaisuuksiltaan erinomainen: pehmeä kynä piirtää helposti ja “jynssäämättä” halutun vahvuisen rajauksen, joka pysyy häipymättä vaikka miten pitkän ja hikisen päivän, mutta lähtee pois normaalin kasvojen pesun yhteydessä ilman panda-efektiä.
Olen ihan tyytyväinen myös Bobbi Brownin meikkipalettiin – vaikka olisihan se pitänyt tietää, että tummimmat sävyt jäävät lähes käyttämättä, ja “käyttövärit” alkavat jo osoittaa hiipumisen merkkejä. Kahta glitterisintä väriä, tummaa ja vaaleaa, en ole osannut käyttää oikein ollenkaan.
Henkalta hankkittujen Conscious Collection -korvisten kuvittelin päätyvän kovaan käyttöön, koska tykkään pitää isoja uistimia aina, kun on vähänkään syytä laittautua. Olisikohan nuo päätynyt korviin kaksi kertaa? Voi kyllä olla, että liioittelen puolet.
Sephoran kynsikoruista ei sen enempää kuin että kyllä minä vielä jonain päivänä niitä kokeilen!

Hyviä, mutta toistaiseksi aika vähälle käytölle jääneitä ostoksia on myös hankintojen joukossa. Kylmä kesä rajoitti River Islandin kimono käyttöä huomattavasti, vaikka ostohetkellä kuvittelin, että asun siinä koko kesän. Lindexin “culottesit” on sen verran tuore ostos, että sen vuoksi niiden ajokilometrit on vielä aika vähissä.
Primarkin raitapaitaa olen käyttänyt jonkin verran, mutta jotain sen mallissa tai leikkauksessa on, että siitä ei ole ihan kuvittelemaani superlempparia muodostunut. Stella McCartneyn Adidakselle suunnittelema kassi on sen sijaan päässyt jo mukaan aika moneen menoon, vaikka hankin sen vain reissukäyttöön. Suurin syy on varmasti se, että kassiin mahtuu kätevästi kroki-kurssin piirustuslehtiö – ja onhan sitä tullut vähän reissattuakin.

“Ei-aivan-napakymppi” -osastoon menee New Balancen ihanat tennarit. Tykkäsin niistä aivan hurjasti, mutta koko oli vain auttamattomasti liian pieni. Muutaman kerran yritin sneaker-kaunokaisia käyttää, mutta lopulta oli aivan pakko myöntää, että eihän siitä mitään tule. Pienet mitkä pienet. En lähtenyt kuitenkaan tossuja palauttamaan, koska ajattelin, että ne menevät sitten Karkille. Neidolla kun on melkein numeroa pienempi jalka kuin minulla. No, ei ne käynyt Karkillekaan – niin paljon pieni tuo malli on kooltaan. Peetun suosiollisella avustuksella tennarit saatiin kuitenkin myytyä hyvään kotiin ja ihan mukavalla hinnalla.
Toinen vähän vähemmän onnistunut ostos on Adidaksen hieno musta verkkatakki. En ole käyttänyt sitä kertaakaan, vaikka olen vilpittömästi sitä mieltä, että se on tosi magee. Pitäisi ottaa oikein asiaksi ja testata muutamia asuja takin kanssa… En ole vielä menettänyt toivoani sen suhteen!
Eli karu tilanne on se, että olen tehnyt 14 muotiostosta käytettävissä olevista 15:a. Aion tosin olla sitä mieltä, että saan hyvitystä New Balanceista, koska ne on myyty eteenpäin. Mutta siitäkin huolimatta jäljellä on vain kaksi ostosta tälle vuodelle. En ole vielä täysin toivoton haasteen pitämisen suhteen, mutta eihän tämä nyt kovin hyvältä näytä…

Taisin jo jossain välissä vähän kehaista, että menin ja siivosin vaatekaappini. Teoriassa yritän suorittaa karsintaa, raivausta ja järjestelyä jokaisen sesongin taitteessa, mutta kyllähän se useimmiten jää aika pintapuoliseksi. Nyt tilanne oli päässyt sen verran pahaksi, että oli pikkuinen pakko tehdä vähän peruusteellisempi järjestelyoperaatio. Samalla tuli kerättyä muutama kassillinen kampetta maahanmuuttajille lahjoitettavaksi.
Kertoo ehkä jotain kaapeissani pesivästä kaaoksesta, kun jokaisen siivousprojektin sivutuotteena, bonuksena suorastaan, on aina kasapäin hyllyjen uumeniin kadonneita vaatteita, jotka näin palaavat takaisin käyttöön. Niinkuin esimerkiksi viime talvena Asokselta ostamani ihana yönsininen kashmir-neuletakki. Välillä olin sitä jo vähän kaivannutkin ja ihmetellyt, minkä katoamistempun neule oli tehnyt.

 
Kuvat on viime lauantailta, kun vietettiin mukavaa tyttöjen iltaa Edsvikenillä ystävien uutta hienoa taloa ihastellen. Ihanasti rinteeseen rakennetusta huvilasta on kertakaikkiaan aivan mielettömät näköalat merenlahdelle. Talo on muutenkin aivan huikea uima-altaineen ja terasseineen. Eipä ole kovin usein näin makoisat maisemat Mintun asukuvien taustalla.
Toisaalta kuvat voisivat olla myös tältä päivältä – ympäristöä lukuunottamatta tietty. Olin nimittäin niin iloinen neuletakin löytymisestä, että se pääsi tänään heti toimistolle edustamaan. Muutenkin oli päällä käytännöllisesti katsoen samat vetimet. Maanantai-aamuisin ei yleensä luovuus ja yhdistelyhalukkuus ole ihan huipussaan – joten lauantaina koeajettu asu tuntui loistavalta ratkaisulta.

 
Mutta eikö olekin aika ihana valo näissä kuvissa?! Syksyisen lämpimän illan sininen hetki. <3


 

• neuletakki, Asos
• t-paita, Primark
• farkut, Esprit (saatu)
• tennarit, Adidas
• laukku, Rebecca Minkoff

Meillä on tänään toimistolla perjantai-pub – ja teemana on “Black Friday”. On tosi mukavaa, että pari kertaa vuodessa järjestetään rennompi yhdessäolohetki kaikille työntekijöille. Yleensä kaikki on sen verran tiiviisti omissa tiimeissään, että toisella osastolla työskenteleviä tuskin tapaa, jos ei lounashuoneessa satu törmäämään.
Pub-illoilla on aina joku teema, mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sitä varten olisi pakko pukeutua jotenkin erityisesti. Black Friday on kuitenkin teemana sen verran houkutteleva, että en voinut vastustaa kiusausta pukeutua kokomustaan. Oikeastaan ajatus lähti siitä, että asua suunnitellessani totesin itselleni, että mihinkään kirjaviin väreihin tänään ei verhouduta. Mustat vaatteet nyt on muutenkin ihan normaali valinta.

Virallisestihan Black Friday on vasta noin kuukauden päästä. Tai ei oikeastaan vasta vaan jo. Black Friday on amerikkalaisen Thanks Giving -juhlapyhän jälkeinen perjantai – ja “virallinen” joulunajan alkulaukaus. Siis joulun! Ollaanko jo niin pitkällä syksyä, että saa alkaa höpistä joulujuttuja?!
Kovin jouluiselta ei tänään ole kyllä tuntunut. Aurinko paistelee ihanasti ja lämpötila on kivunnut melkein kahteenkymeneen. Toisaalta mikäs sen parempaa kuin jättää se syksyn pimeä ja kurja vaihe kokonaan välistä ja hypätä suoraan valoa ja lämpöä tuikkivaan jouluvalmisteluun!

Black Friday -pubi-illan (ja koko toimistopäivän sitä ennen) asuna toimii syksyinen luottohameeni yhdistettynä vaatekaapin siivouksen yhteydessä löytyneeseen vanhaan liuhupaitaan. Hiukan tuo paita on ehkä överi työpäivään, mutta menköön nyt. Onhan sentään perjantai ja aw:n aika. 🙂
Kynsilakalla mustaksi maalaamani Indiskasta ostetut korvikset saa toimia sinä pienenä lisänä, joka muuttaa toimistoasun rentoon iltaan sopivaksi menoasuksi.

 

• sifonkipaita, MTWTFSS (Weekday)
• toppi (alla), H&M
• hame, H&M
• nilkkurit, H&M
• korvikset, Indiska