Ulkona on aivan tajuton helle. Siis sellainen reippaasti yli 26 asteen ihana hikinen kuumuus, jota monina kesinä saa odottaa elokuuhun asti. Seksihelle sanoisin. (Ainakin kaikki, jotka on katsonut Hart of Dixietä tietää, mistä puhun!)
Sinänsä aavistuksen epistä, että minä, joka en ikinäkoskaanmilloinkaan ole oikeasti kipeä (jos migreeniä ei lasketa), kärvistelen ihan massiivisen kevätflunssan kourissa. Tälle illalle oli suunnitteilla ihan muuta juttua blogiin, mutta juuri nyt pääkopan sisällä tuntuu vellovan ihan jotain muuta kuin loogisia lauseita ja mielenkiintoisia ajatuksia.
Päätin siis ilahduttaa teitäkin tällä hurmaavalla Biotherm Homme x David Beckham -filmillä. Olen ollut aina pikkuisen salaa ihastunut Beckhamiin ja iän tuoma charmi vain lisää miehen vetovoimaa.

Käsittääkseni Biotherm Hommen ja David Beckhamin yhteistyö julkistettiin virallisesti tänään. Postaukseni ei ole maksettu mainos, vaan flunssapotilaan mielestä viite puhtaasti erinomaiseen, kuumaan etten sanoisi, viihteeseen!

Aika usein ajattelen, että olispa aivan mahtavaa, jos omistaisi useammat silmälasit. Käytössäni on tällä hetkellä kahdet, mutta toisia käytän oikeastaan vain kotona. Ja lisäksi vielä sporttilasit vahvuuksilla. Oikeastaan aika hassua, että kaikkia muita asusteita on yleensä useampia eri tyyleihin ja fiiliksiin sopivia, mutta kakkuloita harvalla on paria, ehkä kolmea, enempää.
Muutama viikko sitten Bloggers’ Inspiration Day -tapahtumassa Helsingissä iski taas hurja pokakuume. Testailin Indiedaysin ja Instrumentariumin yhteistyön tiimoilta uusia Fuzion Step into the world -malliston kehyksiä – ja täytyy sanoa, että olisin mieluusti kotiuttanut useammatkin!

Kaikki halukkaat saivat käydä kuvauttamassa Instrumentariumin pisteellä itsensä valitsemiensa pokien kanssa. Pahoittelen kuvan paparazzimaista salakuvaustunnelmaa, mutta halusin ikuistaa tuon takana olevan hauskan rappusseinän. Fusion Step into the world -kehykset ovat saaneet inspiraationsa maailman eri metropoleista ja niiden rappusista. Hauska ja raikas idea mielestäni, ihan niinkuin koko mallistokin.
San Francisco, Rio de Janeiro ja Beirut on ikuistettu kehyksiin ja jokaisesta tyylistä löytyy sekä hillitympi että värikkäämpi vaihtoehto.

Vasemmalla tässä kuvassa on Rio de Janeiro -mallit, keskellä San Francisco ja takana vähän nurinpäin Beirut.

Testailin räväkän keltaisia Rio de Janeiro -kehyksiä ihan ensimmäisenä. Ajattelin, että ne olisi sopinut hyvin BID-päivän asuuni, Monkin liuhu kun on sekin vähän kellankukertava. Omat värini on kuitenkin niin hailakat, että yksiväriset on melkein aina paras vaihtoehto.
Sovitin kaikkia uutuusmalliston eri vaihtoehtoja, mutta lopulta tulin siihen tulokseen, että ensimmäisessä kuvassa näkyvät, mustat Rio de Janeirot on parhaat. Ihan perinteisesti ajateltuna ne on kasvoihini vähän liian isot – tai ainakin leveät – mutta omasta mielestäni piirteideni neliskulmaisuus vain korostuu, jos pokat “mahtuu kasvojen sisään”. Tykkään muutenkin, että silmälasit saavat olla vähän maskuliiniset.
Tuossa alakuvassa näkyy Beirut-kehykset vähän paremmin.

Aurinkolasiosastolla valinnanvaraa ja -vaikeutta oli vielä kaksinverroin enemmän! Vaikka sanikkagarderobini onkin aika hyvällä mallilla, ei ole sellaista hetkeä, etteikö yksiä vielä lisää tekisi mieli.
Aurinkolasitrendit näyttää onneksi noudattelevan edellissesonkien linjaa. Eli investointini Ray Banin kultapokaisiin ja flat metal -pokaisiin pilotteihin ei ole mennyt hukkaan. Sen sijaan arvioin edellisiä hankintoja tehdessäni, että värilliset peilit olisivat jo tänä keväänä unohtunut villitys, mutta väärässä olin. Ja ei varmaan ole vaikea arvata, mikä nyt himottaisi kovasti!

 
Tutustuin tapahtumassa myös Instrumentariumin aurinkolaseihin erikoistuneeseen Solaris-konseptiin. Itselleni oli ihan uutta, että tarjolla on myös tällaisia aurinkolaseihin erikoistuneita liikkeitä, vaikka ensimmäinen putiikki onkin aukaistu jo 2014 Helsingin Aleksanterinkadun Instrumentariumin yhteyteen. Sinänsä mahtavaa, että tietää minne suunnata, kun haluaa tehdä valintansa kunnollisesta ja laajasta, laatumerkeistä koostuvasta valikoimasta.
Suuret, leveäpokaiset filmitähti-aurinkolasit Sophia Lorén -tyyliin ovat olleet toivelistallani jo pitkään. Tapahtuman Solaris-valikoimasta olisi löytynyt monet hienot siihenkin tarpeeseen. Iskin kuitenkin silmäni aivan ensimmäisenä Ray Banin melkein pyöreisiin, vaalean violetin peilikiiltäviin sanikoihin. Princen yllättävästä kuolemasta oli tuolloin vasta hetki ja sanoinkin kaikille, että aurinkolasivalintani on tribuutti tuolle suurelle taiteilijalle.

Saattaa kuitenkin olla, että ihastuin laseihin niin paljon, että ne on aivan pakko hankkia omaksi!
EDIT: Jos siellä ruudun toisella puolella on joku, joka myös kulkee haaveillen uusista aurinkolaseista tai kivoista pokista, tässä tulee hyviä uutisia: Sanomalla FUZION ostoksen yhteydessä Instrumentariumissa, lähtee kaikista silmälasi- ja aurinkolasiostoksista 25 % hinnasta pois!!
Instrumentarium kuvat: Julian Schröpel ja Sanni Riihimäki, muut: yours truly

Karkki vei tosiaan minut syömään hienosti kivaan ravintolaan viime keskiviikkona. Mutta ei siinä vielä kaikki. Aperitiivi-samppanjoita nautiskellessamme tyttö kaivoi laukustaan mustan, houkuttelevan näköisen paperikassin. Karkin sanoin hän oli kiitollisena antamastani kannustuksesta, tuesta ja inspiraatiosta, elämänohjeistakin, hankkinut äiskälle lahjan.
Mykistyin ja liikutuin aivan valtavasti – mutta ensimmäinen ajatus päässäni oli kuitenkin “mitä ihmettä, minulleko oikeasti!”
En ole ikinä kuvitellut olevani mikään hyvä äiti, paremminkin päinvastoin. Olen usein aika lyhytpinnainen ja varsinkin Karkin kanssa tempperamentit menee niin, että välillä kyllä tapellaan niin, että ikkunat helisee. Nykyään ei onneksi kuitenkaan enää kovin usein.
Olin aika nuori äiti silloin, kun Karkki syntyi ja vaikka asiat loksahtivatkin samantien kohdalleen ja tajusin rakastavani sekä maailman suloisinta vauvaani että äitinä olemista, olin kuitenkin kokematon, vailla esikuvia ja välillä suoraan sanottuna aika itsekäs. Monet kerrat olen tehnyt valintoja omien tavoitteideni ja halujeni mukaan – tuumannut, että kyllä ne lapset siitä.
Jos saisin sentin jokaisesta kerrasta, kun huomaan ajattelevani, että pääsisinpä takaisin menneisyyteen ja voisin tehdä asiat toisin, paremmin, olisin varmasti Pohjoismaiden rikkaimpien listan ykkösenä. Eikä yhtään lohduta, että äitiys nimisen kolikon kääntöpuoli kuulemma on huono omatunto.

Olen täysin vakuuttunut, että lapsistani on tullut niin upeita nuoria naisia minusta huolimatta – ei minun ansiostani.
Kuitenkin äitiys ja äitinä oleminen on ollut ja on yhä edelleen kaikkein tärkein asia itselleni. Tiedän että monet omasta tahdostaan tai tahtomattaan lapsettomat repivät pelihousunsa, kun sanon, että ilman lapsia olisi vaikea kuvitella, mitä merkitystä koko elämälläni olisi. En tarkoita, että se olisi ollut tai olisi edelleenkään ainoa sisältö, mutta tärkein kylläkin.
Niinpä päätin, että kannan ylpeänä ja ilolla, rakkaudella annetut Efva Attling Ziggy -korvikset, jotka paljastuivat Karkin paketista.

Ja miten mielettömän hienot korvakorut! Niissä on kaksi osaa, joista toinen kuuluu laittaa korvalehden taakse samaan piikkiin korvalehden etupuolelle asettuvan korun kanssa.
Arvostan myös kovasti sitä, että Ziggy-korut ovat tribuutti David Bowielle. Efva Attling kuulemma tunsi Bowien henkilökohtaisesti joskus 70-luvulla. Aika cool – vai mitä!

Tykkään koruista aivan valtavasti! Ne on näyttävät ja erityiset, mutta ei kuitenkaan liian massiiviset. Korvakoruselfien ottaminen on hiukan haasteellista – varsinkin kuin tämä mun pehkoni yrittää tehdä kaikkensa pilatakseen kuvat. Eiköhän tuosta kuitenkin hiukan saa käsitystä.
Efva Attlingin putiikin myyjän vinkin mukaan testasin myös vähän räyhäkkäämpää asettelua niin, että etummainen korun osa sojottaa ylöspäin. Hienon näköinen sekin mielestäni. Tulee ihan mieleen sellainen sarjakuvamainen kaboom! -kuvio. Ehkä tykkään kuitenkin enemmän siitä, kun korun osat ovat alaspäin kivasti limittäin.
Korvikset ovat muuten jo korvissani Woodstock-ravintolassa otetuissa kuvissa. Taisin jutussa mainitakin jo traditionaaliseen blogityyliin, että wait for it…
Eikös sunnutaina ole Suomessa äitienpäivä? Meillä täällä se on aina vasta toukokuun viimeisenä sunnuntaina. No, tässä teemaan löyhästi sopivaa pohdintaa ja mahdollinen äitienpäivälahjavinkki David Bowieta fanittaville äideille!

Ihan ensimmäisenä pitää hehkuttaa: mitäs sanotte tämän päivän kelistä? Ei paha! Ainakin facebookin perusteella myös Suomessa on saatu nauttia todellisesta kesäpäivästä tänään – niin mielettömän ihanaa!! Grillausesonkia on viritelty täällä meillä niin, että koko kaupunginosa tuoksuu kutsuvasti ja auringonottajia lojuu uikkareissa vilttiensä päällä jokaisella nurmikonpläntillä. Nyt voi jo uskaltaa sanoa ääneen: talvi on ohitse – me tehtiin se!
Pienen säätilatuuletuksen jälkeen illan aiheeseen. Haluan vinkata aivan mielettömän ihanasta ja superhyvää ruokaa tarjoilevasta ravintolasta, Woodstockholm nimeltään.

Woodstockholm on aika uusi tulokas Tukholman ravintolamaailmassa. Tai siis samaa nimeä kantava huonekalukauppa on ollut vähän pidempään, mutta aitoon lifestyle-/hipstertyyliin sama porukka halusi avata myös laadukkaan korttelibistron vähän reilu vuosi sitten.
Mosebacketorgetilla Söderin sydämessä sijaitseva ravintola pääsi heti kaupungin kulinaristien puheenaiheeksi, sillä keittiötä pyörittämään rekrytoitiin huippuosaajia Tukholman michelin-ravintoloista. Siinä on varmasti yksi syy, miksi pikkuinen bistro on aina täynnä ja pöytävaraus pitää tehdä kuukausikaupalla etukäteen. Tosin baaritiskillä olevia paikkoja ei varata, joten tsägällä aina joku pääsee hivuttautumaan Woodstockholmin patojen ääreen, vaikka varausta ei olisikaan.

Me oltiin Karkin kanssa Woodstockholmissa syömässä eilen. Kysymyksessä ei ollut mikä tahansa illallinen.
Olen jo kertonutkin, että Karkki sai lakiopintonsa päätökseen ja valmistui erinomaisin arvosanoin juristiksi viime tammikuussa. Alle viikossa hän oli varmistanut itselleen trainee-paikan finanssialan yrityksessä ja parin kuukauden jälkeen hänet vakinaistettiin varsinaiseksi työntekijäksi. Aaltoja ja aplodeja mahtavalle lapselleni suorituksesta!
Tavallaan olimme siis juhlimassa Karkin menestystä. Erona oli vain se, että tällä kertaa lapsukainen tarjosi koko illan!

Tykkäämme kovasti syödä hyvin ja hyvissä ravintoloissa. Niin kauan kuin jaksan muistaa, Karkki on sanonut, että sitten kun hän saa oikeaa aikuisten palkkaa, hän vie äiskän ulos syömään. Tämä juhlallinen hetki oli eilen!
Kuvassa näkyy yksi toinen uusi asia, tarkkasilmäisille tiedoksi. Siitä tulee kyllä ihan erikseen juttua vähän perusteellisempien kuvien kera.
Woodstockholmin menu on hyvin lyhyt ja jonkun teeman ympärille rakennettu. Raaka-aineet ovat lähituotettuja, luomua – ja luonnollisesti vaihtuvat sesongin mukaan.

Tällä kertaa teemana oli Cajsa Warg. Tarjolla on aina yksi menu, mutta kaikkia sen osasia voi tilata myös erikseen. Me haluttiin tilata molemmille koko menu ja mielestäni se oli hyvä ratkaisu. Kyllähän siitä aika täyteen tulee, mutta alkupalat on aika pieniä ja suht kevyitä.
Pöydissä on viinilista ja pöytänaapuri näytti nauttivan erilaisia pienpanimoiden hipster-oluita, joten niitäkin on selkeästi saatavilla. Me kuitenkin mentiin tarjoilijan suosittelemilla, menun eri osasiin sopiviksi valituilla viineillä.

Ensimmäisenä alkupalana haukifrikadelli osterikastikkeella ja pikkelöidyllä sipulilla ja en muista minkä lastuja nuo valkoiset ovat. Jokaisessa ruokalajissa tuntui olevan ainakin viittätoista eri ainesosaa.
Haukipullat ovat kertakaikkiaan aivan taivaallisia. Tuossa vaiheessa toivoin kovasti, että niitä olisi ollut enemmän kuin yksi per henkilö. Saatoin myös suunnitella, että luikahdan Woodstockholmiin joskus vain napsimaan tuon annoksen.

Toisena alkupalana upean pehmeän makuinen keitto, jossa oli ainakin selleriä ja kananmunaa ja pohjalla maa-artisokkapyreetä. Niin, ja hasselpähkinäöljyä ja hasselpähkinöitä. Eli ei Peetulle tätä annosta!

Kolmas alkupala sisältää ruokalistan mukaan hevosta, mutta olen aika varma, että tarjoilija sanoi sen olevan hirveä. Lisänä puolukkaa, jonka valmistustapa oli melkein oma luentonsa, blodpuddingista tehtyjä seitinohuita lastuja ja pyreetä, jossa on ainakin omenaa.
Tosi ihanaa tämäkin! Oltaisiin varmasti nuoltu lautanen, jos ei olisi alkanut vatsa jo hiukan täyttyä.

One happy camper!

Pääruuaksi vetelimme kevätkanaa ohrasuurimorisottopedillä ja oli mukana myös grillattua parsaa, tuoreita yrttejä ja noita pinkkireunaisia, tosi maukkaita, lehtiä, joiden nimeä en tiedä suomeksi.
Extrapisteet tarjoiluun tarkoitetun kunnon puukon asettelusta. 😀

Illan päätteeksi vielä kuppi espressoa ja talon omaa raparperisorbettia!
Voin kertoa, että ei jäänyt nälkä!

Meillä oli toisin sanoen aivan uskomattoman kiva ja onnistunut ilta! Ruoka oli maineensa veroista – ehkä jopa piirun verran yli. Itse ravintola on juuri niin kivan tunnelmallinen ja persoonallisesti sisustettu kuin odotimmekin. Ekstrapisteet kertakaikkiaan mielettömän hyvästä palvelusta! Ikinä milloinkaan en ole kokenut, että tarjoilija ihan kuin osaisi lukea ajatukseni.
Suosittelen tosiaankin siis erittäin lämpimästi joko yrittämään pöytävarausta tai tsemppaamaan vapaille baaripaikoille. Woodstockholm on kaiken hypetyksensä ansainnut!
Kiitos Karkki aivan superihanasta illasta! Luv u!! <3

Yksi muotivuoden tärkeimmistä tapahtumista on jokavuotinen Met-gaala. Olin taas myöhästyä armottomasti töistä aamulla, kun aloin jo ennen sängystä nousemista selata yön aikana Instagramiin ilmestyneitä kuvia.
Met-gaalaa juhlitaan keväällä, kun Metropolitan Museum of Art New Yorkissa avaa uuden fashion-näyttelyn. Tämän vuoden näyttelyn – ja samalla tietty avajaisjuhlallisuuksien – teema on: Manus x Machina: Fashion in an Age of Technology. Eli jotenkin vapaasti tulkittuna käsityön ja koneellisen valmistuksen eri dimensiot – muoti tekniikan aikakaudella.
Olin aika tohkeissani, kun luin teemasta. Jo silloin vuonna 2007, kun kirjoitin muotitieteen maisteritutkielmaani, oli ensimmäinen työotsikkoni Techno Fashionin ja Wearable Technology -linjalla (siksi blogin arkistoista löytyy vanha “Techno Fashion” tägikin!). Tutkielma rajautui sitten lopulta ihan muuhun, mutta rakkaus tekniikan ja muodin liittoon on säilynyt.
Siksi olin aavistuksen pettynyt, että niin todella monet olivat päätyneet tulkitsemaan Met-gaalan vuoden teemaa aika stereotyyppisesti “hopeinen futuristinen robotti-fashionista meets gootti-look” -tyyliin. Ja hei, miten monta Balmain-pukua?? Vaikka tietty hiukan hurmaavaa ja söpöä kuitenkin se, että designer toisensa jälkeen vaikuttaa käyttäneen vuonna 1927 valmistunutta teknologiaa ihannoivaa sci-fi fantasialeffaa, Metropolista, inspiraationsa lähteenä.
Perusteellisen tutkailun ja pohdinnan tuloksena olen valmis julistamaan mielestäni parhaat asut tämän vuoden “Fashion Oscareissa”.
Beyonce, Givenchy Haute Couture

Beyoncen huikea puku on Givenchyn Haute Couture. Ei kovin yllättäen se on jakanut aika paljon mielipiteitä ja jonkun lähes hauskan meeminkin näin, missä asua verrattiin nonparelleilla koristeltuun jätskipuikkoon. Mielestäni mekko on kuitenkin aivan mielettömän upea. Puvussa yhdistyy hienosti viimeisin teknologia, uusimmat materiaalit, käsityö ja klassinen iltapukumaisuus. Kovin moni ei nudea lateksipukua pystyisi kantamaan, mutta Beyonce, jos kuka, pystyy!

Olin jo hihkua innosta, että mekon helmikirjailut on osittain LED-valoja. Mutta voihan se olla, että helmet vain loistavat kameran salamissa. Ai että, jos ne kuitenkin olisi pikkuruisia lamppuja!
Ciara, H&M

Sarjassamme ketjumerkit matkalla muodin salonkeihin. Sekä TopShopilla että H&M:llä oli Met-gaalassa useampikin asu. Ihan täysin ilman mitään kotiinvetoa, olen sitä mieltä, että H&M voitti innovatiivisella suunnittelulla, kierrätysmateriaalien oivaltavalla käytöllä ja ylipäätään rohkeammilla vedoillaan tyylikilpailun ihan 10 – 0. Tässä suosikkini H&M:n asuista, Swarowski-kristalliverkkoinen, korkeakauluksinen kokonaisuus, joka ei missään vaiheessa jää juhlan balmainien ja muiden varjoon.
Cindy Crawford, Balmain

No, okei, myönnetään, koska se rivien välistä kuitenkin näkyy: olen sitä mieltä, että on aavistuksen rasittavaa, että kovasti ihailemani Balmain nousi tämän vuoden Met-gaalan “ai sullakin on hopeinen Balmain?” -tyyliksi. Ja siitä vielä piirun verran rasittavampaa on se, että koko Kardashian-Jenner -klaani saapui juhlaan omissa hopeisissa balmaineissaan (äiskällä oli sentään musta). Poikkeuksena koko porukan ainoa jokseenkin uskottava fashion-hahmo, Kendal Jenner, joka oli kyllä tyrmäävä paljastavassa ja futuristisessa Atelier Versace asussaan, mutta ei hänellä silti ole asiaa Mintun parhaiten pukeutuneiden listalle.
Elegantein Balmainin hopeamekoista on ehdottomasti vanhan girl-crushini, Cindy Crawfordin, suomumainen, tyylikkään sensuellein cut-out -yksityiskohdin tyylitelty minilaahuksinen mekko. Ajattelin kyllä, että en kirjoita tätä tänne, mutta tiesittekö, että Cindy Crawford on vain vuoden Minttua nuorempi. I say no more.
Claire Danes, Zac Posen

Tämän vuoden Met-gaalan upein puku! Kaikissa kategorioissa!
Ei, pääni ei ole todellakaan pehmennyt ihan täysin – enkä ole valinnut Met-gaalan voittajaksi Oscar-gaala -pukua. Claire Danesin upea Zac Posen -mekko on yksi niistä, joihin jäin totaalisesti jumiin aamulla ennenkuin olin edes päässyt ylös punkasta. Upea, puvun klassinen Disney-prinsessamalli tai -väri tai edes kokonaisuuden stailaus ei ollut pääsyy ihastukseeni – vaan se, että tässä futuristisuus nähdään jonain kauniina, unelmaisen ihanana, joka tuo todeksi piirrettyjen elokuvien satumaailman.
Itse uskon paljon enemmän tällaiseen futurismiin ja teknologian huvikäyttöön. Ankara robotti-estetiikka tuntuu jotenkin – anteeksi ranskani – vanhanaikaiselta.
Oli ihan hirmu vaikea löytää Claire Danesin upeasta Zac Posen -mekosta kunnollisia pimeässä otettuja kuvia, mutta tässä nyt sentään pari. Ensimmäisenä on se Instagram-kuva, johon heräsin tänä aamuna.



 
Emma Watson, Calvin Klein

Melkein jätin tällä kertaa Emma Watsonin pois listaltani, mutta viime tipassa muutin mieleni. Stailaus on mielestäni vähän laimea, vaikka jotenkin kai tässäkin on haettu 20-luvun lopun funktionaalista lookia meikissä ja hiuksissa. Sen sijaan mekko on mielestäni varsin cool ja moderni tulkinta perinteisestä gaala-asusta, vaikka kyllähän tässäkin on nähtävissä Metropolis-leffamaiset vibat. Kierrätysmateriaalista valmistetun asun jujuna on se, että laahuksen alla ei olekaan hame, vaan housut.
Olen plärännyt tänään Met-kuvia niin miljoonilta sivustoilta, etten enää löytänyt linkkiä kuvaan, missä Watsonin asu näkyisi edestä. Sikäli harmi, sillä helman alla olevat housut muistuttavat ihan elävästi tyyliltään täkäläisiä rakennustyöläisten reisitaskuhousuja. 😀
Zayn Malik, Versace

Gigi Hadid on mielestäni aika random perinteisen futuristisen tyylisessä Tommy Hilfigerin mekossa. Kainaloinen Zayn Malik robottikäsineen on sen sijaan ihanan hupaisa ja oivaltavan virkistävä poikkeus konservatiivisesti tai klassisesti “mulla-olis-nää-rikkinäiset-farkut-ja-paha-poika-ilme” -tyyliin pukeutuneiden julkkismiesten joukossa.
Kristen Stewart, Chanel

Kristen Stewart päätyi listalleni teemaa kunnioittavan, tyylikkäästi futuristisen meikkinsä ansiosta. En todellakaan tiedä tuleeko ehostus Chanelilta, kuten tuo asu (ihana sekin, mutta ei ehkä kuitenkaan huikea). Hopeaöverit tuntui olevan tämän vuoden Met-gaalan tunnusmerkki ja mielestäni Kristen Stewart hoiti osuutensa todella tyylikkäästi.
Naomi Campbell, Cavalli Couture

Naomi Campbell on upea Cavalli Couture -mekossaan!
Rintsikkamaisia ja korsettityylisiä yläosia oli Met-gaalassa niin paljon erilaisina tulkintoina, että voisi melkein pitää varmana tuonkin ysärityylin paluuta parin vuoden sisään. En ottanut tänne mukaan sen paremmin Alicia Vikanderia kuin Selena Gomeziakaan, vaikka molempien asuja on ainakin joissain medioissa kiitelty. Ehkä en ole vielä valmis taas siihen, että korsetin alle puetaan jotain vaatteenpaa, mutta en kyllä usko, että Naomi Campbellin sijoitus top-listallani olisi kärsinyt, vaikka olisikin.
Nicole Kidman, Alexander McQueen 


Tulevaisuus ja käsityö, teknologia ja mystiikka. Nicole Kidmanin Alexander McQueenin signeeraama asu on tyyliltään ja muotokieleltään hyvin samanlainen kuin monet muutkin illan gaalan asut. Kuitenkaan en voi olla viehättymättä pukuun kätketyistä hienoisista referensseistä tieteen kehitykseen. Ja siis tuo kristallein kirjailtu, olkalinjaltaan ryhdikäs, lähes läpinäkyvä viitta – I love it!!
Zendaya, Michael Kors

Upea mekko ja upea tyyli. Saattoi myös päätyä top-listalleni siksi, että kaikki kirkas peilihopea alkoi särkeä silmiä. Mutta onhan tässä niin kaunis leikkaus, hyvä lievästi avaruusasema Alfa -tyylinen stailaus ja kaikki muutenkin kohdallaan.
Jos vain noihin kristalleihin vielä saisi valon…
Kuvat: Vogue.com, Elle.se, Vanityfair.com, Fashionista.com, Popsugar.com