En ole mikään hillitön jalkapallofani, mutta isompia kisoja, Euroopan mestaruuksia, MM-kisoja ja sen sellaisia, tulee vähäsen seurattua. Rakas ystäväni Tinni, joka on ainakin nimeltä ja muutamien asukuvien myötä tuttu monille teille, on se, joka alunperin opetti meikäläisen jalkapallohommiin. Tinnin kanssa on tullut vahdattua matseja milloin missäkin päin maailmaa – tosin ei kylläkään koskaan katsomossa livenä. Toisaalta etenkin tällaiselle ei-niin-ammattilaiselle penkkiurheilijalle on itseasiassa ihan plussaa, kun näkee ruudulta vähän tarkemmin, mitä siellä oikeastaan on meneillä ja joku asioista paremmin tietävä (Tinnin lisäksi) selostaa, mitä kentällä tapahtuu.
Olin aika pettynyt, kun Ruotsi ei päässyt jatkoon. En ole mitenkään sitä mieltä, että jatkopaikan menetys oli vääryys, mutta olisin halunnut, että Zlatan olisi saanut makeamman päätöksen maajoukkue-uralleen. Oletteko muuten nähneet Zlatanin viimeisen pelin ympärille rakennetun Volvo-mainoksen? En aio ikinä tunnustaa, että silmäni kostuivat mainosta katsellessa, mutta totuus on, että maestron uraa semi-tiiviisti kesästä 2000 alkaen seuranneena, fiilis on vahva. I say no more.
Kaikki tämä päämäärätön jalkishöpinä on vain johdantoa sille, mitä oikeasti haluan sanoa: siis miten ihan älyttömän mageeta, mahtavaa ja kerrassaan hianoo, että Islanti on mukana loppupeleissä!? En muista, että olisin ollut näin innoissani sitten sen, kun Kamerun joskus ysärillä teki MM-kisoissa vähän vastaavanlaisen entrén. Välillä iskee epäilys, että mitä järkeä koko jalkapallossa on, mutta tällaiset yllätykset muistuttavat, miksi klassinen draaman kaari pitää katsojat hyppysissään. Ja onhan se hienoa, että on selkeä ja ihanan symppis joukkue, jota kannattaa, kun oma joukkue on päätynyt katsomoon.

Jalkapallosta takaisin perusasioihin.
Ihan valtavan ihanaa, että on ollut mahtavat kesäkelit jo vaikka miten pitkään! Välillä on sadellut toki, juhannuksenakin, mutta sekin on ollut sellaista lämmintä ja virkistävää kesäsadetta – eikä mitään terveisiä Pohjoisnavalta-myrskyä, niinkuin usein vielä kesäkuussa saattaa olla. Tänäänkin aurinko on paistanut lähes pilvettömältä taivaalta ja lämpötila on huidellut hellelukemissa.
Tämän päivän toimistoasuni perustana on Lindexiltä hankkimani sini-valkoraitainen mekko. Aivan ihana vaate kuumalla kelillä! Materiaalissa on riittävästi elastaania ja leveän helman sivusaumoihin kätketyissä taskuissa kulkee puhelin ja muu pikkusälä helposti palaverista toiseen. Pitäisi kyllä olla laitonta tehdä työvaatteeksi tarkoitettuja vetimiä ilman kunnon taskuja!
Ostin mekon joskus toukokuun puolessa välissä ja siitä lähtien se on ollut ihan ykköslempparini. Vähän suorastaan harmittaa, ettei samaa mekkoa ollut myös kokomustana ja vaikka vielä jonkin muun värisenä – olisin aivan varmasti ostanut kaikki vaihtoehdot. Hyviä työvaatteita ei tunnu ikinä olevan tarpeeksi.

• mekko, Lindex
• neuletakki, Filippa K
• sandaalit, Clark’s

Tästä tulee nyt ziljoonan kuvan “unboxing” esittely uudesta ihanuudestani, Mulberryn kermanvärisestä Bayswater -laukusta.
Pienoisen säätämisen jälkeen hartaasti odottamani paketti vihdoin saapui torstai-iltana varttia vaille seitsemän UPS:in kyydissä kotiovelle. (Mistähän muuten johtuu, että UPS:in kanssa tuntuu aina olevan ihan älyttömästi kaikkea ihme säätöä, kun muut kuljetusfirmat hoitaa hommat helposti ja kätevästi?).
Valtavan kokoiselta tuntuvasta pahvilaatikosta paljastui kaunis pakerikassi, jonka sisuksissa kaunokaiseni majaili. Tosin aivan päällimmäisenä oli kaunis Mulberryn puulogolla varustettu kortti, jossa minulle toivotettiin iloista The Syntymäpäivää. Todella kiva ele mielestäni, vaikka ensin ajattelin, että hiukan creepyä, että tietävät taannoin täyttämistäni pyöreistä vuosista. No, varmaankin olen ihan itse syntymäaikani rustannut johonkin rekisteröitymislomakkeeseen – ei sitä tule niin ajateltua, kun täyttää vaan. Enpä vaan tajunnut ottaa onnittelukortista päivällä kuvaa ja nyt täällä on jo ihan umpipimeää.
Eniveis, olen sitä mieltä, että pakkaus on osa kokonaiselämystä ja olisi todella superkurjaa saada kallis hieno laukku vain johonkin kämäiseen kuplamuoviin pakattuna.

Pehmeä, flanellinen dust bag mahdollisia lepohetkiä varten. Mutta pussin sisältöähän tässä ollaan tarkastelemassa!

TADAAA!
Mitkään kuvat ei tee oikeutta laukun ihanuudelle. Nahka on aivan taivaallista, paksua, tasalaatuista, pehmeää ja taipuisaa. Ja se tuoksuu ihanasti laadukkaalle nahalle!
Olen aika niuho työn jäljen suhteen – etenkin, jos kyseessä jokin vähän tyyriimpi juttu. Eikun ei, kyllä syynään saumat ja päärmeet huolellisesti myös Henkalla. Sitä suuremmalla syyllä, olen onnellinen voidessani sanoa, että Bayswater on ilo silmälle! Hivelevän laadukas työ ihan pienintä yksityiskohtaa myöten on sellainen asia, josta olen kyllä valmis maksamaan. Tulee olo, että tästä riittää perittävää vielä lapsenlapsillekin.

Kyllä, halusin klassisen Bayswaterin osittain myös siksi, että mukana tulee pieni messinkinen lukko! Eihän sitä kukaan oikeasti käytä, mutta suloinen se on – enkä ole koskaan väittänyt olevani yltiöpäisen minimalismin kannattaja.
Ja siis lukko on aivan täydellinen. Tuo alareunassa näkyvä ruskea on heijastusta tuolin ruskeasta päällisestä.

Kaikki pienet yksityiskohdat! <3

Laukun tilavuutta voi säädellä sivuissa olevilla remmeillä.

Hiukan etukäteen pelkäsin, että näinköhän koko omaisuuteni, jota tapaan käsilaukussani kuljettaa, mahtuu uuteen Bayswateriin. Mutta se oli kyllä aivan turhaa hätäilyä – laukku on todellinen tilaihme.
Löysäsin remmejä melkein niin paljon kuin pystyy ja aloin asetella päivittäisiä välttämättömyystarvikkeita laukkuun.

• meikkipussi
• tärkeät tavarat pussi (sis. kissanomistajan vakion: tarrarullan, kynsilakan hätätilanteita varten, suolapurkin, varakuullokkeet, ompelutarvikkeet, pienen ristipääruuvimeisselin, nenäliinoja, varahuulirasvan ja kynän)
• aurinkolasit
• silmälasit
• kalenteri
• kuullokkeet
• kulkukortti
• junakortti
• lompakko
• työ- ja private puhelimet
• huulikiilto
• lääkekukkaro
• peili
• iPad

Tästä ei nyt saa ihan täysin oikeudenmukaista kuvaa, sillä laukku näyttää paljon täydemmältä, mitä on. Tuohon päälle sujahtaa vielä kevyesti lounaslaatikko ja varaneuletakki – varmasti jotain muutakin vielä. Ja lisäksi tiukkasin remmejä kummaltakin sivulta yhden reiän verran, kun tuntui, että tilaa on niin että riittää.

Siinä se nyt on, valmiina pakattuna ensimmäistä yhteistä reissua, huomista työpäivää, varten!
Toistaiseksi en ole muuta kuin aivan hillittömän iloinen ja onnellinen tästä itselleni hankkimastani The Syntymäpäivälahjasta!
(Ja pliis, ei kiitos yhtään kommenttia siitä, miten nyt Brexitin jälkeisen punnan kurssin heikentymisen jälkeen säästäisi varmasti vielä yhdet 10 % hinnasta. Tiedän kyllä, mutta kieltäydyn ajattelemasta. Te malttavaisemmat voitte nyt käydä tyhjentämässä Mulberryn loppualen.)

Juhannusaatto ei alkanut ihan kaikkien toivomusten mukaisesti. Ulkona loikui sellainen kaatosade, että ei tosikaan ja Brexit on mennyt läpi. Positiiviselle puolelle voi toki kirjata sen, että on kuitenkin tosi lämmintä, nyt keli alkaa jo vähän jopa kirkastua – ja shoppailuista brittiläisissä nettikaupoissa tulee nyt punnan rajusti heikenneen kurssin ansiosta huomattavasti edullisempia. (I got one word for you: asos.com)
Ihan justiinsa olen pinkaisemassa juhannuksen viettoon ystäväni Camillan luokse. Tosi mukavaa päästä saaristolaismaiseen ympäristöön hän kun asuu ihan Mälarenin rannalla (vaikkakin silti melkein Tukholman keskustassa). Grillailun, juhannusaskartelun (salko jätetään väliin, mutta seppeleet olisi tarkoitus sitoa) ja uimisen lisäksi on tarkoitus vain chillailla ja nauttia valoisasta yöstä.
Ihanaa, mukavan yhdessäolon, romantiikan ja hyvän ruuan täyteistä juhannusta myös kaikille sinne ruudun toiselle puolelle! Tässä vähän inspiraatiota ruotsalaisista juhannustraditioista, jos saunominen ja kokon polttaminen alkaa tuntua liian perinteiseltä.

Kesäklassikko “viikon drinksu” is back!!
Tosin päätettiin Peetun kanssa, että tänä vuonna ei oteta paineita siitä, vaikka uutta ohjetta ei tulisikaan ihan viikottain. Olemme kuitenkin saaneet niin paljon postiivista palautetta siitä, että teemme yksinkertaisia, herkullisia ja kauniita drinksuja, joita on kiva tarjota kesävieraille, joten päätimme julkaista myös tänä kesänä ainakin muutaman ihanan ja helppotekoisen viikon drinksun!
Periaate on sama kuin edellisinäkin kesinä. Drinksujen valmistamiseen ei tarvita mitään super-erikoisia vehkeitä tai ainesosia ja mieluiten myös niin, että yhtä drinkkiä varten ei tarvitse hankkia mitään erityistä, vaan kaikkea voi käyttää useammissa yhdistelmissä.
Olkoon sitten tämä tämän kesän drinksu-listan ensimmäinen ohje heti yksi poikkeus edelliseen sääntöön. Sillä niin paljon kuin wanna-be-Italian -sydämeni tykkäänkin Camparista en mitenkään erityisesti tykkää punaisesta makeasta vermutista.
Negroni Sbagliaton tarina kuitenkin vakuutti. Sbagliato on italiaa ja tarkoittaa virheellistä ja pieleen mennyttä. Kuulemma joku onneton kiireinen baarimikko teki tämän kuohuviinisen Negronin vahingossa pulloista erehtyessään. No, virhe oli sikäli onnistunut, että vaikka ei olisi lainkaan perinteisen Negronin ystävä happamanmakea ja kivasti priskahteleva drinksu on useimpien makuun.

NEGRONI SBAGLIATO
Ainekset (yksi drinksu)

• 2 cl makeaa punaista vermuttia
• 4 cl Camparia
• Kuohuviiniä
• Jäitä

Valmistus
Mittaa vermutti ja Campari lasiin ja kaada päälle kuohuviini. Lisää muutama jääpala ja sekoita varovaisesti hiukan. Drinksun voi koristella appelsiinin siivulla tai hyvin pestyn appelsiinin kuoresta kuorimaveitsellä leikatulla suikaleella. Meillä ei nyt sattunut olemaan appelsiinia, joten mentiin ilman koristeluja.

Vinkki näin juhannuksen aaton aattona: Negroni Sbagliato sopii makunsa puolesta aivan erinomaisesti tervetuliaismaljaksi tai aperitiiviksi. Pikkuiset suolapalat, oliivit ja muut naksut täydentää hyvin makuelämystä.

* Juttu sisältää kaupallisia linkkejä

Kesäalet osuu oikeastaan aivan mitä parhaimpaan aikaan. Nyt vielä on se tunne, että kesä on alussa ja sesonkiin sopivien hankintojen tekeminen on täysin ajankohtaista. Itse en ole vielä edes kunnolla ehtinyt kaivelemaan kaikkia kevyempiä vaatteita esiin.
Kesäkengät hain kuitenkin kellarista jo jokin aika sitten ja havaitsin varastoissani pari vakavaa puutetta. Mustat, arkikäyttöön tarkoitetut sandaalini on joutunut kokemaan niin monta yllättäen iskenyttä kesäsadetta, että olisi kyllä korkea aika rekrytoida jotkut vähän siistimmät toimistokäyttöön. Ja juuri tajusin, että ruskeat Mohedan puukenkäsandaalini päätyivät viime kesän lopussa täysin loppuun palvelleina mappi-ööhön.
Ja tottakai aina voi pitää pienen ikkunan auki “muut”-osastolla. (Tosin yksiäkään juhlasandaaleita en saa ostaa, vaikka kuinka tekisi mieleni! Nykyisellä varastolla pitää kyllä pärjätä tällä hetkellä tiedossa olevat juhlat. Katsotaan sitten talvialessa uudelleen). Kenkä-guruni Veeran blogista bongasin aivan täydelliset punaiset kiilakorot ja just nyt tuntuu kyllä siltä, että ne – tai jotkut niitten systerit – on ihan pakko tilata!
Päätin poimia parhaimmat löydöt tänne omalle muistilistalleni. Ihan kaikki ei kyllä ole alessa, mutta kaikki ovat silti kyllä aikamoisia löytöjä!
Mustat arkisandaalit:

• Mustat Mademoiselle R -sandaalit. Rakastamani kiilakorko ja naisellinen (mutta ei söpöilevä) rusetti varpaiden päällä. Nirunarupohja ehkä kuitenkin aavistuksen turhan rento toimistokäyttöön.
• Aivan ihanat plato-pohjaiset sandaalit Asokselta – ja ihan kivassa alessa myös!
• Koko porukan ihanimmat mustat arkisandaalit löytyi kuitenkin Zalandolta. Aion yrittää pitää jäitä hatussa ja odotella hetken, josko nuo tulisivat kesäaleen – mutta voi olla, että ei. Parhaimmat mallit yleensä myy loppuun ennenkuin päätyvät aleen.

Ruskeat arkisandaalit:

• Mokkanahka ja kiilakorko – ihanat kesän merkit näissä Elloksen sporttihenkisissä sandaaleissa.
• Asoksen nudet sandaalit on ehkä hiukan vaaleammat, mitä olin ajatellut, mutta todella kiva malli ja aika hyvä alennus kyllä ehkä muuttaa mieleni.
• Astetta – tai aika montakin astetta – aikuisemmat on Zalandolta löytyneet nude/beige/snake -sandaalit. Malli ja korko on kuitenkin aivan täydelliset – ja jotenkin nämä ehkä olisi enemmän toimistolle sopivat kuin kiilapohjaiset sisarensa.
• Edelliset olisi kyllä se järkiostos, mutta jotenkin ihan hurjasti viehättäisi herkulliset – ja todella hyvässä alessa olevat Sam Edelmanin korkkipohjaiset sandaalit. Saa nyt sitten nähdä, voittaako täällä järki vai tunne. 😀

Kesän parhaat huithapeli-sandaalit:

Ei ollut edes tarkoitus valita vain punaisia sandaaleja, mutta näin siinä nyt näköjään kävi. Kesän 2016 parhaat ja käyttökelpoisimmat huikentelevaisuuteen taipuvaiset sandaalit ovat punaiset!

• Leveistä nauhoista tehdyt hehkuvan oranssinpunaiset nirunarusandaalit, Kurt Geiger.
• Pastelliin taittavat lohenpunaiset selkeälinjaiset sandaalit, Benetton. Ihan kohtuullisessa alessa ja kivan puhdaslinjainen malli.
• Veeran blogista löytyneet karpalonpunaiset kiilasandaalit on myös aika kivassa alessa.
• Eniten ehkä kuitenkin tekisi mieleni Höglin laadukkaita oranssinpunaisia sandaaleita. Malli ei ole huikentelevainen – päinvastoin, tukevan koron ansiosta melkein arkinen. Mutta väri on aivan mielettömän ihana ja klassisen mallin ansiosta näistä olis varmasti tosi paljon iloa myös tulevina kesäsesonkeina.

Taas vaihteeksi siis päätöksien äärellä. Mitään hurjan huikentelevaisia shoppailuja ei nyt todellakaan ole tiedossa, kun tuli hankittua se yksi laukku, mutta korvaavat kengät loppuunkävellyille ei kai ole mitään ylenpalttista luksusta.
Kuvat: Ellos, Asos, Zalando ja Bootz