En ole mikään hillitön jalkapallofani, mutta isompia kisoja, Euroopan mestaruuksia, MM-kisoja ja sen sellaisia, tulee vähäsen seurattua. Rakas ystäväni Tinni, joka on ainakin nimeltä ja muutamien asukuvien myötä tuttu monille teille, on se, joka alunperin opetti meikäläisen jalkapallohommiin. Tinnin kanssa on tullut vahdattua matseja milloin missäkin päin maailmaa – tosin ei kylläkään koskaan katsomossa livenä. Toisaalta etenkin tällaiselle ei-niin-ammattilaiselle penkkiurheilijalle on itseasiassa ihan plussaa, kun näkee ruudulta vähän tarkemmin, mitä siellä oikeastaan on meneillä ja joku asioista paremmin tietävä (Tinnin lisäksi) selostaa, mitä kentällä tapahtuu.
Olin aika pettynyt, kun Ruotsi ei päässyt jatkoon. En ole mitenkään sitä mieltä, että jatkopaikan menetys oli vääryys, mutta olisin halunnut, että Zlatan olisi saanut makeamman päätöksen maajoukkue-uralleen. Oletteko muuten nähneet Zlatanin viimeisen pelin ympärille rakennetun Volvo-mainoksen? En aio ikinä tunnustaa, että silmäni kostuivat mainosta katsellessa, mutta totuus on, että maestron uraa semi-tiiviisti kesästä 2000 alkaen seuranneena, fiilis on vahva. I say no more.
Kaikki tämä päämäärätön jalkishöpinä on vain johdantoa sille, mitä oikeasti haluan sanoa: siis miten ihan älyttömän mageeta, mahtavaa ja kerrassaan hianoo, että Islanti on mukana loppupeleissä!? En muista, että olisin ollut näin innoissani sitten sen, kun Kamerun joskus ysärillä teki MM-kisoissa vähän vastaavanlaisen entrén. Välillä iskee epäilys, että mitä järkeä koko jalkapallossa on, mutta tällaiset yllätykset muistuttavat, miksi klassinen draaman kaari pitää katsojat hyppysissään. Ja onhan se hienoa, että on selkeä ja ihanan symppis joukkue, jota kannattaa, kun oma joukkue on päätynyt katsomoon.
Jalkapallosta takaisin perusasioihin.
Ihan valtavan ihanaa, että on ollut mahtavat kesäkelit jo vaikka miten pitkään! Välillä on sadellut toki, juhannuksenakin, mutta sekin on ollut sellaista lämmintä ja virkistävää kesäsadetta – eikä mitään terveisiä Pohjoisnavalta-myrskyä, niinkuin usein vielä kesäkuussa saattaa olla. Tänäänkin aurinko on paistanut lähes pilvettömältä taivaalta ja lämpötila on huidellut hellelukemissa.
Tämän päivän toimistoasuni perustana on Lindexiltä hankkimani sini-valkoraitainen mekko. Aivan ihana vaate kuumalla kelillä! Materiaalissa on riittävästi elastaania ja leveän helman sivusaumoihin kätketyissä taskuissa kulkee puhelin ja muu pikkusälä helposti palaverista toiseen. Pitäisi kyllä olla laitonta tehdä työvaatteeksi tarkoitettuja vetimiä ilman kunnon taskuja!
Ostin mekon joskus toukokuun puolessa välissä ja siitä lähtien se on ollut ihan ykköslempparini. Vähän suorastaan harmittaa, ettei samaa mekkoa ollut myös kokomustana ja vaikka vielä jonkin muun värisenä – olisin aivan varmasti ostanut kaikki vaihtoehdot. Hyviä työvaatteita ei tunnu ikinä olevan tarpeeksi.
- mekko, Lindex
- neuletakki, Filippa K
- sandaalit, Clark’s
