Vähän oli sellainen tunne, kun innostuin hurjastelemaan ihan kesäalen alussa, että nyt saa kaikki mahdollinen shoppailu olla tauolla hetken aikaa. Toisaalta mustat perussandaalit on itselläni kesäisin vähän samanlainen välttämättömyystuote kuin sukkahousut tai ripsiväri. Eli kyllähän sitä ilmankin pärjäisi, jos tulisi maailmanloppu ja katastrofi, mutta mielummin kuitenkin ei.
Olin jo aikaisemminkin suunnitellut, että jotkut järkevät ja suht matalat sandaalit melkein tarvitsisi hankkia. Ruskeat puupohjaiset Mohedat lensivät viime kesän lopuksi roskikseen – toki neljä kesää täysin palvelleina – ja mustat Clark’sin arkisandaalini ovat jo ihan räjähdyspisteessä.

Kun sitten viime viikon lopulla (torstaina tarkemmin sanottuna) tuli sähköpostiin ilmoitus Aplacen kesäalen loppukiristä korotettuine alennuksineen, hyökkäsin heti tutkimaan löytyisikö sopivia sandaaleita. Ai että olin riemuissani, kun havaitsin, että tarjolla on puoleen hintaan matalampaa versiota Swedish Hasbeensin Suzanne -mallista, eli ihanasti Suzanne Debutant -nimeltään, ja vielä mustana!
Tilasin ihan ensimmäistä kertaa Aplacen nettikaupasta ja hämmästyin todella toimituksen nopeutta. Laitoin tilauksen menemään viime torstaina lounasaikaan ja jo perjantaina pamahti puhelimeen tekstiviesti, että paketti on noudettavissa!

Olen nyt viikonlopun ja alkuviikon aikana käyttänyt sandaaleita aika paljon – enkä voisi olla tyytyväisempi. Ihan pikkuisen puukenkäsandaaleille ominainen paksu ja aika “raaka” nahka on hiertänyt varpaiden päältä, mutta muuten ei ole ollut muuta kuin silkkaa iloa.
Alunperin oli kyllä tarkoitus hankkia ihan kokomustat sandaalit, mutta täytyy sanoa, että olen supertyytyväinen hankintaani. Jotenkin vaalea puupohja antaa kepeämmän ja kesäisemmän vaikutelman. Huomaan myös kaivanneeni puupohjien kävellessä kivasti kilkattavaa kopsinaa.

Olen ollut niin riemuissani makuuhuonerempan tähänastisista tuloksista ja siitä tunteesta, kun on uutta ja kaunista, että päätin laittaa muutaman kuvan tänne blogiinkin. Näkyypähän ainakin hiukan ihanaa vihreää seinää ja tyynyvuoren alle hautautuvaa sänkyä.
Koko hommahan on vielä aivan täysin levällään. Taulut puuttuvat seiniltä, piironki on hankkimatta ja peilikin etsii paikkaansa. Ikkunassa ei ole verhoa – eikä edes verhotankoa.
Muistan edelliseltä kierrokselta, että verhotangon proppaaminen teräsbetoniseinään oli ehkä karseinta mitä tiedän. Ilman kunnon tikkaita porausasento ei ole ihan se kaikkein optimaalisin. Keittiöportailta ei oikein ylety kunnolla ja seinä on niin järkyttävän kovaa, että poraa pitäisi päästä painamaan oikein kunnolla. Tämä nyt siis jo vähän etukäteis-seli-selinä, jos vielä joulunakaan ei näy verhoja.

No, mutta seinä on sentään maalattu ja muusta selvitään peruna kerrallaan.
Lopullinen sängynpäälle päätyvä tyynykasakaan ei tule olemaan ihan noin valkoinen. Olen jo hankkinut pari pellavanväristä tyynyä ja pari turkoosi-musta-valkoista kuviollista. Tosin vain päälliset – sisustyynyt pitäisi vielä käydä hakemassa. Päiväpeitoksi olen zoomaillut Himlan grafiitinharmaata pellavapeittoa.
Nyt sängyn päällä on mukana kolme Karkin valkoista koristetyynyä, jotka ovat meillä evakossa siihen asti, kun Karkki löytää pysyvämmän majapaikan kesän väliaikaisratkaisun jälkeen.

Eli vielä on kaikenlaista tekemistä ja puuhaa jäljellä – ja tuskin sisustaminen oikeasti koskaan varsinaisesti valmiiksi voi tullakaan. Olen kuitenkin ihan huippuiloinen tähänastisista saavutuksistamme!

Voi mieletön, millainen kesä täällä on ollut! Lämpötilat huitelee päivisin melkein kolmessakympissä, illat on ollut niin leutoja, että pitkähihaista ei tarvitse kuin muodon vuoksi ja uimavesi on lämmintä kuin linnunmaito.
Remontille ei ole nyt uhrattu ajatustakaan, vaan ollaan ihan vain keskitytty nauttimaan kesästä. Hiukan toki helpotti remonttitauon pitämiseen johtanutta päätöstä se, että Peetun hyvä ystävä on ollut täällä meillä kylässä ja Tinnikin on visiitillä. Olemme siis keskittyneet kaikin puolin vain ja ainoastaan lomailuun ja kesästä nauttimiseen.
Viimeaikaiset kotiaktiviteetit on ollut sen verran fyysisiä, että kynsien hoitaminen on jäänyt satunnaiseen kynsinauhojen öljyämiseen. Minkään maailman manikyyri ei varmasti kestäisi tapetin repimisen riemua ja muita remppahaasteita. Nyt, kun lomailemme myös kodinparannuspuuhista, päätin laittaa pitkästä aikaa oikein kynsilakkaa!

Huomenna on vielä toimistopäivä, mutta sitten alkaa taas kolmen päivän loma. Sen kunniaksi halusin kynsiin rakastamiani kesän värejä: järvi, mustikka, pilvetön taivas, uima-allas, Nidorina – mitä näitä nyt on.
Jossain vaiheessa olin jo muka sitä mieltä, että moniväriset kynnet on niiiin 2014, mutta ehkä pitkään jatkunut poikkeuksellisen ihana helle on pehmittänyt pääni. Nyt en nimittäin mitenkään voinut päätyä vain yhteen sävyyn.

Mintun kesälomakynnet mallia 2016:

• Essie, Mesmerize
• Yves Rocher, Menthe
• Lumene Natural Code, Live it up
• Ciaté, Ferris Feel

Jos viimekesän trendidrinksu oli Aperol Spritz, tämän kesän suosikki on ehdottomasti niinikään kuohuviinipohjainen Hugo. Raikas, suhteellisen kevyt ja ihanasti viilentävä juoma saa makunsa mintun ja seljankukan yllättävästä, mutta onnistuneesta liitosta.
Olen nähnyt useampia erilaisia ohjeita Hugon valmistukseen, mutta itse tykkään eniten tästä, missä on käytettyä tuoretta minttua ja sekaan on lisätty myös tilkka sitruunanmehua, joka tukee mainiosti kuohuviinin kuplaisuutta.

HUGO
Ainekset:

• 1 tl seljankukkamehutiivistettä
• 1 tl puristettua sitruunanmehua (tai sanoisin, että maksimissaan teelusikallinen, vähempikin riittää)
• oksa tai pari tuoretta minttua
• kuivaa kuohuviiniä
• jäitä

Valmistus:
Laita muutamia mintunlehtiä viinilasiin ja muusaa niitä varovaisesti esim. jollain puukapustalla. Lisää seuraavaksi muutama jääpala. Annostele seljankukkamehutiiviste ja vastapuristettu sitruunanmehu jäiden päälle. Kaada lopuksi kuohuviini (varovaisesti, se kuohuu jostain syystä erityisen paljon tässä kombossa) ja koristele sievällä mintun oksalla.

Yritin googlen avulla selvittää, mistä kauniin ja heleän drinksun (aika karsea, jos suoraan sanon..) nimi on peräisin. Saksankielisen Wikipedian mukaan se tuli vahingossa (“Den Namen „Hugo“ habe er zufällig gewählt”), englanninkielisestä Wikipediasta en löytänyt mainintaa ja italiankielisen tulkkaamiseen ei kielitaitoni riittänyt. No, ainakin voimme olla varmoja, että mikään “sano huugo” -juttu ei kummittele taustalla. Haha!

 

Kyllä täällä muutakin tehdään kuin pelataan Pokémon GO -peliä ja remontoidaan makuuhuoneita. Kesälomani on tosiaan tänä vuonna pikkuriikkisissä palasissa ja nyt tämä viikko on mennyt työn merkeissä toimistolla. Yritän olla ajattelematta sitä, että ac:n hileiseksi viilentämän konttorin ikkunoiden ulkopuolella helottaa ehkä mielettömin kesä vuosikausiin. Itsepähän valitsin olla töissä ja kun ei muutenkaan kuulu siihen onnekkaiden ryhmään, joiden loma on niin pitkä, että kelit osuvat varmasti, on turha kuluttaa energiaa valittamiseen.
Toimistopukeutumiselle ihana kesähelle asettaa omat haasteensa. Periaatteessa työympäristön fiilispohjainen dress code rentoutuu ja löyhentyy sitä mukaa, kun väki sorvin ääressä vähenee ja lämpötila ulkona kohoaa.

Aamulla kotona pitää kuitenkin olla tarkkana, ettei vahingossa tule lähdettyä liian kevyellä varustuksella matkaan. Ulkona tarkenee mainiosti shortseissa ja nirunarutopissa (mikä ei kyllä mielestäni ole mikään toimistoasu oli kesä tai ei), mutta sisällä toimistolla sormet kohmettuvat ja varpaat sinistyvät helposti kylmästä. Kiitos ympäri vuoden samalla teholla puhkivan ilmastoinnin.
Lyhythihainen neulebolero riittää onneksi pitämään pahimman viiman loitolla – ja sandaalit tuovat sopivasti kesäisyyttä asuun. On se silti vähän hassua, että pitää vähentää vaatetta, kun astuu ovesta pihalle! 😀

• paita, Minimarket
• neule, Lindex
• housut, H&M
• sandaalit, Lacoste