Peetu ilmoitti heti kesän alussa tarvitsevansa keijukaismekon. “Keijukaismekon. Really?” ajattelin, kun kuulin suunnitelmista. Viime aikoina neidon tyyli kun on muuttunut aina vain mustavalkoisemmaksi, city-sporttisemmaksi ja jopa graafiseksi. Ehkä arkkitehtiopinnot ovat tehneet tehtävänsä – tai aika – mutta keijukaismainen on ehkä viimeinen adjektiivi, jonka nykyisin liittäisin Peetun pukeutumistyyliin.
Siinä vaiheessa, kun ostopäätös alkoi hahmottua, ymmärsin kuitenkin, että mistään prinsessaikäisten pikkutyttöjen pinkistä kimallus-hörsötysmekosta ei ollut kyse. Asokselta löytynyt kolttu on varsin klassinen kesämekko nirunaruolkaimineen ja kellohelmoineen (ja juuri nyt näköjään aikas kivassa alessa Asoksella). Tummansinisellä pohjalla olevat minipienet kukkaset on niin tyyliteltyjä, että kauempaa kuosi näyttää lähes ruudulliselta.

Mekko on ollut ahkerassa käytössä koko kesän, kiitos upeiden ja superlämpimien säiden. Harva kesä on niin tehty hellehuitulapukeutumiseen kuin juuri tämä.
Tänään on tosin puhallellut aika kirpsakka, lähestulkoon syksyinen, navakka tuuli. En silti anna piiruakaan periksi – elokuu on edelleen kesäkuukausi ja kesähän katsotaan kalenterista eikä lämpömittarista. Tavoilleni uskollisesti seuraan toki silmä kovana säätiedotuksia ja viikonlopuksi pitäisi taas lämmetä. Ei nyt ehkä ihan keijukaismekkolukemiin, mutta tsägällä sitä saattaisi päästä vielä grillaamaan.
Viime viikonloppuna täällä oli kuitenkin vielä ihan ihana kesä. Niin lämmintä, että takkia ei tarvinnut illallakaan, kun pimeän tullen painuimme pihalle pokeja metsästämään. Ihan vielä en olisi valmis luovuttamaan, joten olen vakaasti päättänyt, että tämä vähän viileämpi vaihe on vain ohimenevä ajanjakso.

• mekko, Brave Soul (Asos)
• lipokkaat, Birkenstock

ARVONTAMUISTUTUS!
Vielä on keskiyöhön aikaa osallistua aivan ihanien Coruu-silikonikorujen arvontaan! Voittaja saa valita ihan minkä tahansa haluamansa korun Coruu-verkkokaupasta!!
Klikkaa osallistumaan tästä!

Viimeviikkoinen Suomen reissuni suuntautui pääasiassa Tampereelle – niinkuin kerroinkin – mutta ihan ensimmäisenä vietin helteisen hemmottelupäivän Helsingissä. Ohjelmassa oli mm. kesän aikana varsin kurjaan kuntoon päässeen kuontaloni tehokuntoutus L’Oréalilla. Kaupunkifiiliksessä käyskentelyn lomassa kävin myös hankkimassa uudet aurinkolasit viimekeväisen Instrumentarium-kampanjan palkkiolahjakortilla ja nautiskelin myöhäisen lounaan Café Strindbergissä ohikulkijoita ihmetellen.
Sovittiin jo keväällä Bloggers’ Inspiration Day:ssä L’Oréalin Annan kanssa, että jos kesälomareissuni Suomeen osuisi sopivasti, voisin päästä testaamaan hiuksen rakennetta korjaavaa L’Oréal Professionnel Pro Fiber -käsittelyä. Onneksi päivämäärät sopivat ja saatoin uskoa rutikuivan ja ihanan hamppuisen tukkani Annan ammattitaitoiseen ja hellään hoivaan.

Pro Fiber käsittelyn idea on se, että ensin kampaajalla tehdään hiusten kuntoarvio ja sen perusteella tehohoito. Rakennekorjauksen perustana on kaksitehoinen, L’Oréalin patentoima molekyyli, joka sitoo hoitavat ja korjaavat ainesosat hiukseen. Teho kestää noin neljä shampoopesua ja koko homman juju on se, että kampaamossa valitaan oikeat kotihoitotuotteet: shampoo, hoitoaine, naamio ja jätettävä hoito, joiden avulla tulosta voidaan ylläpitää. Joka neljännen shampoopesun jälkeen hiuksiin laitetaan Re-Charge -ampulli, jonka avulla Pro Fiber -rakennekorjauksen tuloksia voidaan palauttaa.
L’Oréal Professionnel Pro Fiber -sarjassa on omat tuotteet vain vähän vaurioituneille (punainen pullo), jo melkolailla kulahtaneille (turkoosi pullo) ja lähestulkoon toivottomille (violetti pullo) hiuksille. Ylhäällä vasemmalla on “ennen” kuva hiuksistani. Ei taida tulla minään yllätyksenä, että allekirjoittaneelle määrättiin se kaikkein tehokkain versio aineista.

Huomasin eron hiusteni kunnossa jo oikeastaan ennen kuin edes näin tai koskin niitä. Annan pestessä pois vaikuttavia aineita tunsin aivan selvästi, miten poikkeuksellisen takuton ja ihanan raskaasti hiukseni soljuivat huuhtelun yhteydessä.
Ensimmäinen kosketustuntuma on myös aivan mahtava – en voinut uskoa, että minun hiukseni voivat olla niin pehmeät, liukaat ja miellyttävän mukautuvat. Kampaamattomat märät hiukset eivät yhtäkkiä muistutakaan ikääntyneen rastafarin kuontaloa – vaan kampa liukuu pehmeästi läpi. Hiukan kosteanakin hiukset näyttävät pehmoisilta ja hengissä olevilta. Muotoilun jälkeen en ole tunnistaa terveen kiiltävää, silkkimäistä hiuksistoa omakseni. Aivan fantastista!

Kotihoitoon sain keskitason shampoon (turkoosi pullo) ja muut tuotteet violettia, tosi vaurioituneelle tukalle tarkoitettua sarjaa.
Vielä en ole ehtinyt testata Re-Charge -ampulleja – en pese niin hurjan usein hiuksiani – mutta shampoo ja hoitoaine on ollut jo käytössä. Ainakin toistaiseksi hoitotulos on pysynyt aivan loistavasti. Olen ollut tosi tyytyväinen siihen, miten hiukseni kiiltää pehmeästi ja luonnollisesti. Tosi suuri ero siihen himmeään mattaan kauhtanaan, millainen tukkani oli aikaisemmin. Aivan ihanaa on myös se, että hiukset eivät ole tuskallisesti takussa koko ajan. Jopa hiusten pesu on nyt ihan mukavaa!

Tukka hyvin, kaikki hyvin -asenteella läksin fiilistelemään kesä-Hesaa. Joku oli uskotellut mulle, että Helsingissä (ja muutenkin Suomessa) on tosi kylmä. Niinpä pistin päälleni pitkähihaisen neuleen – onneksi aika ohuen – ja farkut plus tennarit. Hikoilin kuin pieni possu koko päivän! Haha! No, en valita – ei näistä lämpimistä enää kauaa ole vaivaa.
Seuraava pysäkki oli Aleksanterinkadun Instrumentarium. Olin kuullut, että siellä pitäisi olla Suomen paras aurinkolasivalikoima, joten sinne siis.

Valikoima oli mielestäni ihan jees – vaikka kaikkien kehujen jälkeen odotin ehkä jotain enemmän. Toisaalta sesonki alkaa olla nyt lopuillaan. Ehkä iso osa aurinkolaseista on jo myyty parempiin koteihin ja jäljellä oli vain pahnan pohjimmaiset.
Testailin aika monia malleja. Superpyöreät poskeni on aina ongelma mitä tahansa kakkuloita tai aurinkolaseja valitessani. Monet pokat tökkää kiinni poskiin heti alkujaan, toisten kanssa menee hyvin siihen asti, kun päätän hymyillä. Ja minähän tunnetusti hymyilen varmuuden vuoksi koko ajan.
Yllä oleva nelikko pääsi loppusuoralle. Vasemman yläkulman Michael Kors -laseista tykkäsin itse asiassa tosi paljon, samoin oikean alakulman Prada-arskoista. Kissamaiset viininpunaiset pokat (Versace) olisivat toimineet ilman hymyä, vähän samaa vikaa oli vasemman alakulman superviileissä Pradan aurinkolaseissa. Viimeksi mainitut olisin ihan välttämättä halunnut, mutta kun ei sovi päähän, niin ei sovi.

Päädyin sitten lopulta juuri tismalleen niihin Ray Banin pyöreähköihin, vaalean liilan sävyisiin peililaseihin, joihin iskin silmäni jo Instrumentariumin pisteellä Bloggers’ Inspiration Dayn aikana. Nyt vajaan viikon laseja käytettyäni voin todeta olevani supertyytyväinen päätökseeni hankkia yhdet vähän hassut hippiarskat täydentämään muuten aika klassista ja konservatiivista aurinkolasivalikoimaani.
Ihan täysiä pisteitä en kyllä anna Instrumentariumin palveluasenteelle. Asiakkaita oli toki jonkinverran, mutta ei mitenkään tungokseksi asti. Myyjiäkin näki pyörimässä, mutta heidät piti aina pyydystää uudelleen, jos sattui olemaan toinenkin kysymys. Jononumero ei liikkunut ja kassallakin sai odotella hyvän tovin. Kovasti olisi helpottanut, jos edes joku olisi tullut varmistamaan, että en ole esimerkiksi sattumalta muuttunut täysin näkymättömäksi kauppaan astuessani.
Tosin se aikuisempi tumma rouvashenkilö, joka lopulta tuli kassalle, oli kyllä superystävällinen ja fiksasi aurinkolasit niin ihanan hyvin istuviksi, etten tiennyt moisen olevan mahdollistakaan. Nyt tekisi mieli viedä kaikki muutkin aurinkolasini hänelle säädettäväksi.

Kaikessa hemmottelussa ja shoppailussa meni oma aikansa, joten päädyin lounaalle vasta iltapäivän puolella. Halusin ehdottomasti istua ulkona, kun oli niin upea ilma. En ole mikään suuri Helsinki-asiantuntija, joten suuntasin ainoaan paikkaan, jonka tiesin, eli Esplanadille.
Kaikki terassit olivat aivan täpösen täynnä. Ilmeisesti kukaan muukaan ei ole vielä kyllästynyt kesään ja aurinkoon. Kävi kuitenkin ihan huipputsägä sillä yksi pöytä tyhjeni juuri sillä sekunnilla, kun tiirailin paikkaa Café Strindbergin terassilta.

Talon Club Sandwich tarjoillaan ihanasti perunalastujen kanssa. Koko päivän hikoiltuani tuntui, että tuo oli juuri se suolatankkaus, jota kaipasin. Itse sandwich oli myös hyvää ja raikas lasillinen Pinot Griziota kruunasi Helsinki-päiväni.

Ihan tähän alkuun haluaisin muistuttaa painokkaasti, että elokuu on edelleen kesäkuukausi. Piste.
Tämän sanottuani tunnustan, että sielun sisäinen, hyvältä tuntuva sävyskaala on alkanut selvästi kallistua lämpimämpiin, kypsempiin ja maanläheisempiin, suorastaan jopa syksyisiin väreihin verrattuna alkukesän räiskyvää heleyteen.
Viime viikolla on juhlittiin parinkin hyvän ystävän The Syntymäpäiviä. Molempia omalla persoonallisella tavallaan – ja lauantaina oli kauan odotettu Eppu Normaalin juhlakonsertti Ratinassa. Monta hyvää syytä pistää kynnet juhlakuosiin toisin sanoen.

Pätkälomailusta ja sisätiloihin sitoneista remonttihommista huolimatta olen onnistunut saamaan pikkuisen päivetystä käsilleni. Sitä vasten sopii mielestäni oikein hyvin OPI:n lämpimän kaarnanruskea sävy. Päädyin myös todella, todella pitkästä aikaa maalaamaan nimettömät poikkeavalla sävyllä. Lumenen teräksenharmaa, hauskasti pinkille siftaava Gel Effect -lakka antaa hyvän pohjan kivasti kimaltelevalle Ciatén kultaglitterille, joka hohtelee kaikissa sateenkaaren väreissä.
Sekä Ciatén että Lumenen lakat on vanhoja, ahkerassa käytössä olleita suosikkeja. Tosin yhdessä en ole tainnut niitä vielä koskaan kokeilla. OPI:n lakka on myös vanha hankinta, mutta sitä olen käyttänyt muistaakseni vain kerran aikaisemmin. Haikailin aikoinaan tumman nuden sävyistä kynsilakkaa (mitähän sekin olisi?) ja päädyin ostamaan tuon. En sitten ollutkaan siitä kovin innostunut vielä silloin, mutta nyt jotenkin kolahtaa.

Mintun loppukesän juhlakynnet:

• OPI: A-Piers To Be Tan
• Lumene Gel Effect: 56 Aamu tuoksua (saatu blogin kautta)
• Ciaté: 109 Party Shoes

*toteutettu yhteistyössä

Sain jokin aika sitten yhteydenoton viime syksynä avatun uuden koruverkkokaupan, www.coruu.com:in perustajilta. Coruu-yrityksen ja verkkokaupan omistaa kaksi naisyrittäjää Turusta, jotka irtisanoutuivat pitkistä työsuhteistaan runsas vuosi sitten ja ryhtyivät toteuttamaan pitkäaikaista haavettaan yrittäjänä.
Itsekin entisenä yrittäjänä inspiroiduin kovasti rohkeasta tempauksesta ja tutustuttuani Coruu.com -sivustolla näyttäviin koruihin, en epäröinyt hetkeäkään lähteä tekemään yhteistyötä.

Coruu-korut on valmistettu silikonilevystä ja ne ovat muotoilultaan rohkeita ja näyttäviä. Mallistot sunnittelee kaksi suomalaista ja yksi japanilainen muotoilija. Valmistus hoidetaan käsityönä Suomessa.
Silikonikorun etuna on sen keveys ja pehmeys, eli vaikka koru on näyttävä, niin se ei paina kuin gramman tai pari. Aivan loistava ratkaisu, kun haluaa käyttää muhkeita koruja, mutta painon vuoksi se ei tunnu mukavalta. Varsinkin korvakoruissa eron huomaa päivänselvästi, sillä isokaan silikonikorvis ei tunnu korvassa miltään.

Silikoni on myös täysin turvallinen raaka-aine, joka ei aiheuta allergioita – eli sopii siis hyvin herkillekin ihmisille.
Tulette varmasti näkemään yhteistyön myötä saamiani Coruu-koruja useasti päivän asukuvieni yhteydessä. Näyttävyydestään huolimatta silikoniset ihanuudet ovat niin helppokäyttöisiä.

Sain luvan arpoa yhdelle teistä vapaavalintaisen Coruu-korun! Osallistu arvontaan kertomalla tämän postauksen kommenteissa mikä Coruu-koru on suosikkisi keskiviikkoon 10.8.2016 klo 23.59 mennessä.
Kantsii myös huomata, että verkkokaupassa on meneillään aivan mahtava kesäkampanja. Etukoodilla “summer” (eller med kod “maj2016” om du befinner dig i Sverige) saa kaikki kaulakorun tilaajat vapaavalintaiset korvikset kaupan päälle! Bra va!?
Mutta nyt kaikki osallistumaan arvontaan!!