** Huom. sopii erittäin hyvin glögin kanssa nautittavaksi. Myös vegaaneille!
Muistatteko vielä, kun olin muutama viikko sitten Espritin tarjoamalla illallisella? Illan tähtenä oli Ella Woodward, joka on saavuttanut suuren suosion hyvään ruokaan perustuvalla blogillaan. Pressipaketin mukana saimme muutaman Deliciously Ella -reseptin ja jo silloin päätin, että herkullisen oloisia “Energy Bites” -nimisiä raakasuklaapalloja on ihan pakko testata. Ovat kuulemma yksi hänen kaikkien aikojen suosituimmista resepteistään.

Ajatus siis oli, että haluaisin jotain terveellistä, tasaisesti verensokeria kohottavaa naposteltavaa toimiston iltapäiviin. Eli niihin hetkiin, jolloin ajatus siitä, että itsekuri on vain akku, joka vaatii henkistä lataamista ja motivaatio on energiaa, joka johtaa lopputuloksiin, on vain sananhelinää (jonkun muun) facebook-feedissä.
Monilla elämänalueilla en koe minkäänlaisia ongelmia itsekurin kanssa. Dead linet pitää ja kokouksistakaan en ole ikinä muutamaa minuuttia enempää myöhässä. Iltapäivisin iskevän makeanhimon kanssa olen kuitenkin täysin aseeton. Alunperin suunnitelmani oli siis valmistaa Ella Woodwardin herkullisia raakasuklaapalloja vain ihan teknisiin, sokeritasapainoa ylläpitäviin tarkoituksiin.
Yllätys oli se, miten hurjan hyviä niistä tuli!

Tässä on kopio ohjeesta, joka tuli pressipaketin mukana. Se ei tietenkään ollut mukanani, kun kävin shoppailemassa raaka-aineita herkkupalluroita varten. Tästä syystä oheiset ohjeet ovat sovellus alkuperäisestä, mutta raadin mukaan vähintään yhtä herkullisia.

MINTUN RAAKASUKLAAPALLOT á la ELLA WOODWARD
Ainekset:

• noin 200 g paketti taateleita
• 1,5 dl cashew pähkinöitä
• 1,5 dl manteleita
• 2 rkl kookosöljyä
• 2 rkl hamppuproteiinia
• 2 rkl chia-siemeniä
• 2 rkl pellavansiemeniä
• 4 rkl raakasuklaajauhetta

Valmistus:
Laita ensin pähkinät ja mantelit blenderiin ja huristele 30 sec. Lisää loput ainekset ja anna blenderin käydä, kunnes lopputuloksena on ihanan tahmea ja suht tasainen mössö, josta on kiva tehdä palloja. Periaatteessa tämä vaihe ei kestä kauaa, mutta meidän 700 W -laitteella oli kyllä hiukan työstämistä massan kanssa.
Lopputulos oli kuitenkin aivan ihana – ja kuka sitä nyt ihan tasaista lopputulosta edes haluaisikaan!?
Pyörittele massasta sopivan kokoisia palloja ja laita hetkeksi pakkaseen jähmettymään. Säilytetään jääkaapissa.

 
Tarkoitus oli tosiaan, että nämä raakasuklaapallot olisivat vain Mintulle tarkoitettuja kaupallisten energiapatukoiden vastineita. Kävi kuitenkin niin, että luokseni pärähti ihan yllättäen (no, puoliyllättäen, koska oikeasti meidän piti tavata kaupungilla) pieni glögijuhliin matkalla oleva seurue. Sen jälkeen, kun Peetu muutti Umeåån meillä ei todellakaan ole ollut mitän vierasvaraa kaapissa. Yhden yllätysvieraan mukanaan tuoman glögin kaveriksi tarjosin näitä terveyspalluroita – ja kaikki olivat aivan myytyjä!
Herkulliset (ja terveelliset) raakasuklaapallot ovat siis kaiken lisäksi erinomaista tarjottavaa glögin kanssa! Suosittelen lämpimästi testaamaan!

Viime perjantaina oli meidän toimiston pikkujoulut – niinkuin ehkä joku muistaakin. Suurin osa porukasta lähti vähän aikaisemmin töistä, mutta kotona käymiseen ja juhlaan tälläytymiseen ei jäänyt siitä huolimatta kovinkaan pitkää aikaa. Vajaassa tunnissa piti selviytyä takaisin tien päälle. Meidän juhlien teema oli 90-luku, mutta vinkkini nopeaan valmistautumiseen on helposti sovellettavissa ihan vaan juhliin ilman sen kummempaa teemaa.
Nopeuden salaisuutena on karsia pois turhat vaiheet ja tehdä aikaisemmin se, minkä voi. Itselläni ei ole kovin helposti rasvoittuvat hiukset, joten pesin ne jo edellisenä iltana. Viimeistään aamulla kantsii kuitenkin hoitaa se puoli ja pikavalmistautuessa keskittyä vain laittautumiseen.

Kiharat tuovat aina iloisen bilemielialan, joten ihan ensimmäiseksi suihkuttelin hiuksiin kauttaaltaan suolavesisuihketta ja sitten kietaisin ne muutamalle patukalle. Kiharoiden tekeytyessä laitoin kaikki illan kamppeet valmiiksi, pakkasin vaihtokengät ja tarkistin, että iltalaukussa on kaikki tarpeellinen. Ja lakkasin kynteni.
Ennen patukoiden poistamista kuumensin ne ensin pikaisesti föönillä ja annoin sitten jäähtyä. Lopputuloksena hilpeä kiharapilvi!

Jakaus reilusti sivuun, kiharoihin tanakasti hiuslakkaa ja tukkapuuteria päälaelle tuomaan mahtavaa muhkeutta.
Illan meikki tuli toteutettua käytännöllisesti katsoen näillä ohjeilla: 3 minuutin juhlameikki. Aikaa oli onneksi muutama minuutti enemmän, että ehdin nappailla kuvia siinä samalla. 😀

Mielikuvani (ja muisti-) ysärimeikistä on, että silloin käytettiin paljon ruskeita, maanläheisiä sävyjä etenkin silmämeikissä, mutta myös muuten. Kaikenlainen glitteri, kimallus ja helmiäinen oli täysin pannassa. Niinpä keräilin meikkilaatikostani käyttöön kaikki mattaiset maan sävyt.

Koko luomelle ja varsin korkealle ylös kohti kulmakarvoja levitin ikivanhaa MAC:in luomiväriä, sävy nimeltä “Soft Brown Matte”. Livenä tuo on melkein terrakottaan taittuva lämmin ruskea – eikä ollenkaan noin hillityn tyylikäs, miltä kuvassa näyttää.

Varjostuksiin ja sumurajauksiin käytin vakiopalettiani L’Orealilta. Tällä kertaa tosin varmasti ensimmäisen kerran tuota tumminta, melkein mustaa harmaata, jossa ei ole lainkaan kiiltoa mukana.

Keskiluomelle ja kulmakarvojen alle on yleensä pakko sipaista vähän valoa. Face Stockholmin puuterimainen luomiväri on myöskin täysin matta. Sävyn nimi on “Mist”.

Karkki oli sitä mieltä, että olisi pitänyt laittaa kunnolliset punaiset huulet – eikä nekään ihan väärin olisi ollut. Halusin nyt kuitenkin hassutella yhden ysärin hulluimmista meikkitrendeistä kanssa. Siis oikeasti – miten sitä silloin saattoi kuvitella, että selkeästi tummemmat rajaukset huulissa vaalean huulipunan kanssa voisi ikinä näyttää tyylikkäältä?? Rajauksena MaxFactorin Lipfinity-tussi, sävy 09 (tai 60 – kumminkohan päin tätä kuuluu lukea?) ja huulipunana Lumenen Wild Rose -sarjan sävy “Vuodenajat” (saatu blogin kautta).
Kynsissä vähän grungea ja vähän pikkujoulufiilistä.

Punainen glitteri: Ciaté, sävy “Serendipity”, musta Essie “Licorice”.

 
Noniin – ei sitten muuta kuin hypätään niihin vaatteisiin, jotka on:
a) katsottu, sovitettu ja päätetty hyvissä ajoin (ei, tässä vaiheessa ei saa enää muuttaa mieltään) – ja
b) laitettu valmiiksi yhteen paikkaan niin, että mitään pikkujuttua ei tarvitse alkaa kiireessä etsiskellä.
Ja sitten vain kiitolaukkaa seuraavaan bussiin/odottavaan taksiin tai muuten vain kohti illan juhlia!

Dear Santa,
Olen ollut taas tänä vuonna yhtä tuhma kuin aina aikaisemminkin. Olen lykännyt hommia viimetippaan ja ärsyyntynyt työkaveriin, vaikka sydämen pitäisi aina olla täynnä rakkautta, valoa ja ymmärtämystä. En ole kierrättänyt viitseliäästi kaikkia talousjätteitäni ja kissoillekin on tullut kivahdeltua ihan turhan päiten.
Laitan nyt kuitenkin nämä joululahjatoiveeni tähän, jos vaikka se, että annan muille istumapaikkani tunnelbanassa (seisominen on kuulemma terveellistä, sanovat) laskettaisiin joksikin. Ja olen myös tsempannut tosi, tosi hyvin ruuanlaiton kanssa – take away -sapuskaan on tullut turvauduttua Peetun muutonkin jälkeen vain muutaman hassun kerran. No ei ainakaan useammin kuin viisi kertaa.

1. Peetu vei mennessään Uumajaan keittiömme yhden käytetyimmän laitteen: Soda Streamin. Tokihan se oli Peetun oma ja ihan ensimmäisestä palkasta omilla rahoillaan ostama, joten ei siinä mikään. Autottomalle kuplavesifanille hiilihapotuslaite olisi kyllä aivan must! Eihän niiden vissypullojen raahaamisessa ole mitään järkeä. Nyt Soda Streamista on näköjään tullut vielä sellaisia superkapeita versioita, jotka istahtaisivat keittiön työpöydälle varsin kivuttomasti.
2. En ole vieläkään saanut hankittua The Laukkua, vaikka olen siitä puhunut jo koko syksyn. Alunperin hankinnan piti ehdottomasti olla musta, mutta nyt olen melko varmasti muuttanut mieleni. Unelmien täyttymys olisi Mulberryn uusi versio Bayswater klassikosta: Bayswater Double Zip Tote.
3. Varsinkin nyt, kun aamiaisseuranani on yleensä aamun lehti ja kaksi karvakuonoa, olen taas palannut tapaani nauttia brunssiksi kääntyvää aamupalaa sängyssä loikoillen. Pikkuruinen yöpöytäni on välillä lastattu niin täyteen, että ei tarvita kuin huomaamaton kissan hännän heilautus ja kahvikatastrofi on valmis. Tukevasti peittokasan päälle asettuva tarjotin olisi loistava ratkaisu tähän teknisluontoiseen laiskotteluongelmaan.
4. Silloin, kun Karkki ja Peetu olivat pieniä, sain heiltä usein jouluna, synttäreillä ja äitienpäivänä lahjaksi erilaisia lahjakortteja. Niillä saatoin sitten lunastaa kaikenlaisia hemmotteluja. Karkki oli erikoistunut niskahierontaan ja aromaattisten kylpyjen järjestämiseen, Peetun lahjakorteilla sai useimmiten meikkausta, kampausta tai kynsien laittoa. Juuri nyt tuntuu, että voisin mielelläni haluta useammankin erilaisen hemmottelulahjakortin, jolla pääsisi ihaniin itse toteutettuihin kotihoitoihin!

 
5. Mason Jar -lasipurkeista onkin tullut jauhettua jo täällä blogissakin. Tiedän aivan mainiosti, että lasit, purkit tai mitkään astioihin viittaavat asiat ei todellakaan ole jotain, mitä välttämättä tarvitsisin. Silti vain olen sitä mieltä, että vaikka 6x paketti olisi tosi ihana. Niistä voisi sitten välipäivinä hörppiä kuumaa omenatotia sohvannurkassa pehmoiseen vilttiin kääriytyneenä ja töllätä hömppäfilmejä Netflixiltä.
6. Apropoo vilteistä puheenollen. Meillä on vain yksi kunnollinen, pehmoinen ja ihanan lämmin villahuopa ja usein sekin on kissalauman itselleen kaappaama. Entistä monimutkaisemmaksi laskutoimitus menee, kun koko perhe kokoontuu sohvalle. Niinpä tuntuu, että suorastaan todella kovasti tarvitsisin ihanan vedevihreän Lapuan Kankureitten villaviltin.
7. Mockingjay Part 1 leffateatterissa yhdessä Karkin ja Peetun kanssa. Kyllä, tämä on yksi niistä lahjoista, joiden saamisesta taidan pitää ihan itse huolen.
8. Ja sitten, siltä varalta jos Dear Santa sattuisi vaikka voittamaan lotossa: keittiöremontti olisi ihana! Ei mikään sellainen kohennellaan-vähän-kulmia -tyyppinen ulkomuodon ehostus – vaan ihan kunnollinen kaikki-sileäksi-ja-alusta-asti-uusiksi -tyyppinen total makeover! Kiitos!
Ja kissoille niitä pieniä kuution muotoisia eri värisiin hopeapapereihin käärittyjä kisunameja. Ne ei oikein tykkää muista.
Kiitos kauheesti jo etukäteen! Pian nähdään!
PoK,
Minttu
Kuvat: Gigantti, Stockmann x2, Mulberry, Americana, Wikipedia, Me Naiset ja keittiöremontti

Tässä nyt poikkeuksellisesti asu, joka ei ole toimistoasuni. Vaikka ihan hyvin voisi kyllä ollakin – mikä tarkoittaa sitä, että tyylini ei kyllä mitenkään erityisesti vaihtele. Tai että muutokset johtuvat yleensä joko säästä tai vuodenajasta – ja hiukan tietty tapahtumasta riippuen, mutta pääosin mennään samoilla, toimistollekin sopivilla kamppeilla. Jos siis viikonloppuna ollaan niin energisiä, että hypätään ulos kotiverkkareista.
Eilen piti käydä vähän ihmisten ilmoilla tekemässä tonttuhommia ja hoitamassa pari muutakin asiaa. Poikkeuksellisesti siis kampasin naamani ja puin oikeat vaatteet päälleni myös sunnuntaina.

Tuntuu muuten aika hassulta julkaista kuvia omasta, varsin randomista asustaan, kun on juuri asettanut riviin vimpan päälle pukeutuneita upeuksia Linnan juhlissa. Oh well. Kyllä se arki koittaa heillekin ja olen aivan varma, että myös Sirpa Selänne omistaa kotiverkkarit. Ne tosin on varmaan laventelin väriset Juicy Couturet eikä tummansininen venähtänyt OnePiece, mutta ei kai sitä edes nuo ameriikan jääkiekkovaimot kulje täydessä tällingissä kotosalla?
Tässä kun julkkiksista puhutaan, tuli mieleeni viime viikolla blogosfääriä puhuttanut viestiketju Vauva.fi:n keskustelupalstalla. Juttu alkoi siitä, kun joku lahjakkaan oloinen kirjottaja teki lyhyet “parodiapostaukset” muutamista tunnetuista blogeista ja esitti kysymyksen, että tunnistaako kukaan. Jutut olivat aivan hillittömän hauskoja ja osuvasti ilkeilemättä (liikaa) toteutettu ja viestiketju sai valtavan suosion. Viestiketjun lomaan ilmestyi uusia, pidempiä parodiapostauksia ja kohta alkoi tuntua, että et ole kyllä yhtään mitään, jos et ole bloggarina mukana. Suljetuilla foorumeilla kuhistiin ja jotkut bloggarit kävivät jopa jättämässä viestiketjuun toiveen, että pääsisi parodioitavaksi.
En tiedä, mitä tapahtui, mutta yhtäkkiä koko monta kymmentä sivua pitkä viestiketju poistettiin. Ehdin juuri käydä Indiedaysiläisten omalla sivulla valittamassa, että olen niin noubadi, että kukaan ei edes viitsi tehdä blogistani parodiaa. Yksi bloggarikollega väitti kyllä nähneensä minusta tehdyn jutun juuri ennenkuin koko homma poistettiin, mutta ehkä hän vain halusi olla kiltti. Jos se on totta niin, mahdettiinkohan Go 4 it vol. 2 -parodiassa puhua Tukholman säätilasta? Haha!

Mutta koskahan Linnan juhlissa nähdään ensimmäinen päätoiminen muoti-/lifestylebloggari – ja kukahan se mahtaisi olla… Oma veikkaukseni on Pupulandian Jenni tai Tyyliä metsästämässä Veera (vaikka Veera taitaa kyllä olla päätoimeltaan valokuvaaja eikä bloggari…) ja syy siihen, miksi he ovat saaneet kutsun on jokin kantaaottava, naisten, nuorten tai muuten ahtaalla olevien ihmisryhmien asemaa valottava/puolustava/helpottava puheenvuoropostaus, josta tulee valtava suomalainen viraali-ilmiö. Voi olla, että heille ei kolahda kutsua vielä ensi vuonna, mutta kuka tietää…

 

• kauluspaita, Whyred
• neuletakki, COS
• housut, Forever21
• kengät, Dr. Martens

Suurkiitokset kaikille blogini Coolstuff-kilpailuun osallistuneille! Vaikuttaa siltä, että hauska ja kätsy vihannesleikkuri Veggie Twister on yksi ensi joulun menestyslahjoista – ainakin, mikäli kilpailuvastauksia on uskominen. Se verran monen toivelistalta se löytyi. Kaikkea muutakin ihanaa olitte toiveisiinne kirjanneet. Vastausten lukeminen on aika vaarallista puuhaa – ainakin itsestäni alkoi tuntua ihan siltä, että tarvitsen vähintään pop-corn-koneen (täysin rasvattomia poppareita!?) ja pehmiskoneen..
100 euron arvosta toivelahjoja pääsee tilaamaan Coolstuff-arvonnan voittaja vastauksellaan:
“Kyllä tuo vihannesspagettihärveli olisi kätevä: Veggie Twister“
Eli nimimerkki HANSU!
Lämpimät onnitteluhalaukset voittajalle!
Vielä kerran kiitokset kaikille osallistujille! Voittajalle on lähtenyt tieto voitosta myös sähköpostitse.