Tässä nyt vihdoin eilisen “pukeudu pinkkiin” -päivän asuni. Tavoitteena oli postata kuvat jo eilen, mutta sitten kävi klassisesti. Ajattelin nauttia iltapalan kanssa jakson “How I met your mother” -sarjaa ja ryhtyä sen jälkeen tietsahommiin. Yhtäkkiä hoksasin, että kello käy jo puoliyötä ja on ihan pakko painua pehkuihin… Toimistolla viime viikko oli aika haastava työsuhdeilmapiirillisessä mielessä ja tunsin, että tarvitsen jotain kevyttä hömppää, joka vie ajatukset muualle. Varsinaisesti en kyllä ole mitenkään hurjan ylpeä taipumuksestani unohtua tuntikausiksi Netflixiin (enkä kyllä siitäkään, että yksin ollessani useimmiten syön tietokone kaverinani…), mutta voisihan sitä olla huonompiakin tapoja rentoutua.
Tänään olen sitten ollut vähän reippaampi ja etsinyt tasapainoa sekä liikkumalla mielettömän ihanassa aurinkoisen kirpeässä syyssäässä ja tekemällä kotihommia. Arki-illat on niin lyhyitä, että en enää edes unelmoi, että ehtisin pyykätä, siivota tai edes tiskata. Kunhan nyt jonkunlainen kauhun (järjestyksen) tasapaino pysyy, olen tyytyväinen. Viikonloppuisin tulee jotenkin puhdistava ja hyvä olo, kun on saanut kaiken taas puhtaaksi ja paikoilleen. Aika villiä elämää täällä Tukholmassa – haha!

Seuraavaksi pitäisi vielä laittaa parveke syyskuntoon. Syksy on ollut tähän asti niin lämmin ja aurinkoinen, että kesäkukat ovat voineet varsin hyvin. Löysin jopa pari kypsää metsämansikkaa tänään! Nyt tuntuu kuitenkin, että olisi korkea aika kerätä aikansa eläneet kasvit pois ja valmistautua talven tuloon. Olisi vielä hyvää aikaa nauttia syyskukkien väriloistosta – ainakin mikäli säätiedotuksiin on luottaminen.
Eilisen toimistoasun pinkistä osuudesta vastasi kynsien lisäksi vain By Malene Birgerin huivi. Toisaalta se on niin näyttävä, että enempi vaaleanpunainen olisi kyllä omaan makuuni ollut aivan too much. Hame on ensimmäistä kertaa esittelyssä täällä blogissa. Ostin sen Nelly.comin kesäalesta ja jo silloin ajattelin, että se muodostaisi hauskan kuosiharmonian tuon ihanan huivini kanssa. Kuvio ei toki ole ihan samanlainen, mutta jotenkin nuo vain rimmaa kivasti keskenään.

 

• t-paita, H&M
• jakku, H&M
• hame, Vero Moda
• kengät, Vagabond
• huivi, By Malene Birger

Koko lokakuu on omistettu rintasyövän vastaiseen kampanjointiin, mutta erityisesti tänään on virallinen “pukeudu pinkkiin” -päivä. Itse olen sitä mieltä, että tällaiset teemakuukaudet ja hyvän asian puolesta kampanjoinnit on todella mainio asia ihan yleensäkin. Erityisen hyödylliseksi koen tällaisen toiminnan juuri rintasyövän kohdalla. Kysymys kun ei ole ainoastaan varojen keruusta rintasyöpätutkimukseen, vaikka sekin on tietty hyvin tärkeää. Lisäksi tietoisuuden kasvattaminen muistuttaa ihan kaikille naisille omien rintojen säännöllisen tutkimuksen tärkeydestä. Aikaisin löydetty syöpäkasvain on aina helpommin hoidettavissa kuin pitkälle edennyt ja mahdollisesti laajalle levinnyt tauti.
Rintasyöpä on naisten yleisin syöpätyyppi Suomessa ja jopa joka kymmenes nainen sairastuu jossakin elämänsä vaiheessa siihen. Ennuste on toki varsin hyvä, jos kasvain havaitaan varhain – tilastojen mukaan 89 % on hengissä viiden vuoden päästä taudin toteamisesta.
Itsellänikin on liipannut läheltä – ja muistan, miten hurjaa aikaa sairauden kanssa taistelu oli. Meillä kävi hyvin ja tuosta on jo niin monta vuotta, että syövän uusiutumisen riski on yhtä suuri kuin taudin saaminen kenen tahansa terveen kohdalla. Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita.

Tällaisien vakavien ajatusten siivittämänä haluan esitellä päivän teeman mukaiset kynteni. Kokonaan pinkkiin en tänään pukeutunut – niin paljon kyseistä sävyä ei garderobistani löydy. Työkaverit tuskin olisivat arvostaneet, jos olisin ilmestynyt toimistolle Karkin karamellinvaaleanpunaisessa OnePiecessä. Haha!
Yhdistin manikyyriin kolmea eri pinkkiä: vaalein on Essien viime vuoden Roosanauha -kampanjan limited edition sävy Pink About It. Purukuminpunainen Ciate on nimeltään Kiss Chase ja valloittava glitterinen Serendipity. Kimallusnimettömien alla on kerros purukuminpunaista. Aikas makoisa kokonaisuus, vaikka itse sanonkin!
(Osottautui muuten aika haastavaksi saada kaikki eri pinkin sävyt toistumaan luonnollisena kuvassa – tuo ylläoleva on ehdottomasti lähimpänä totuutta!)
 

Yritän saada vielä tänään illalla esittelyyn tämän päivän vain hillitysti “pukeudu pinkkiin” -teeman mukaisen asuni. Jotenkin tuntuu, että se pitäisi saada blogiin juuri tänään, vaikka periaatteessahan samalla teemalla mennään koko kuukausi.
Huomasin juuri suomalaista kalenteria vilkaistessani, että huomenna on “tyttöjen päivä”. En muista, että tuollaista olisi aikaisemmin juhlittu – vai olenko vain ihan pihalla. Tosi kiva ajatus mielestäni! Toivottavasti se vakiintuu äitien-, isän- ja naistenpäivän kaltaiseksi merkkipaaluksi vuosikalenteriin.

Juuri nyt haluan toivottaa kaikille mukavaa viikonlopun alkua – ja naiset – muistakaa tutkia rintanne!

Kaukana ovat ne ajat, kun reissuun lähteminen tarkoitti käytännössä sitä, että mentiin matkatoimistoon ja varatiin valmismatka. Vaikka charter vieläkin puolustaa paikkaansa tietyissä tilanteissa, taitaa kaikenlainen omatoimimatkailu olla monelle se tavallisin tapa lähteä ulkomaille. Netistä on niin kätevä varailla lennot juuri itselle sopivimmille päiville ja valkata kaikkein omimmalta tuntuva majoitus.
Muutos on tapahtunut luonnikkaasti ja vähitellen. Seuraava iso askel on valtavalla vauhdilla kasvanut järjestäytynyt yksityismajoitus. Suurin alalla on ympäri maailmaa – Pekingistä New Yorkiin, Taipeista Puerto Ricoon – erilaisia vaihtoehtoja tarjoava Airbnb.
Airbnb:n idea on kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että verkostossa yksityiset ihmiset tarjoavat omia asuntojaan vuokralle lyhyemmäksi tai pidemmäksi ajaksi. Ensin olin vähän ihmeissäni, että mistä tässä nyt oikein on kysymys, mutta sitten tajusin, että homma toimii periaatteessa hiukan samaan tyyliin kuin esim. hiihtokeskuksissa loma-asuntojen vuokraus. Useinhan nekin on jonkun yksityisen omistamia. Airbnb:ssä ollaan kyllä enemmän henkilökohtaisesti tekemisissä, kun taas hiihtokeskuskämpät menee melkein hotellimeiningillä.

Airbnb:n majoitustarjonta on aivan valtava. Kuulin juuri yhdestä tutusta, joka on lähdössä pidemmäksi aikaa Los Angelesiin isolla porukalla. Yöpyminen merenrantatalossa tuli kuulemma varsin edulliseksi, kun sen jakaa kaikkien osallistujien kesken. Ihanalla paikalla sijaitsevan erittäin hyvin varustellun talon vuokraa vastaavalla summalla seurueen jäsenet olisivat tuskin kyenneet asumaan edes vaatimattoman tason hotellissa. Ei hassumpaa.
Käytännössä majoitusta etsivä (tai tarjoava!) rekisteröi itsensä Airbnb:n sivuille. Sähköpostiin kilahtaa vahvistusviesti, jolla varmennetaan, että sinä olet juuri sinä. Kun kivan tuntuinen majoitus on löytynyt, laitetaan viesti asunnon omistajalle ja hän saa itse päättää haluaako tarjota majoitusta juuri sinulle.

Toisin sanoen, jotta saa kaikki toivomansa majoitukset, on syytä pitää huolta maineestaan. Sekä majoittaja että majoituksen tarjoaja antavat toisistaan arvostelun reissun päätyttyä. Jos palaute on vähemmän mairittelevaa, voipi olla että seuraavaksi ei saakaan unelmiensa kämppää vuokralle. Majoituksia ei niin vain varata, vaan vasta, kun majoittaja on hyväksynyt varauksesi, on homma selvä.
Nelikymppisen naisihmisen on varsin helppo antaa luotettava kuva itsestään, mutta olen kuullut, että nuoremmilla vuokraaminen ei onnistu mitenkään automaattisesti ilman tahratonta track recordia. Sama pätee tietysti majoittajiin ja kannattaakin lukea huolella, mitä muut on sanonut vuokranantajasta.
Airbnb toimii koko vuokraprosessin ajan matkustajan turvana ja asiat luvataan korvata tai löytää vaihtoehtoinen majoitus, jos homma ei toimi. Majoittaja saa varaustilanteessa maksetun maksun vasta 24 tuntia sen jälkeen, kun matkustaja on kirjautunut sisään – eli nopeasti toimimalla saa varmimmin apua.
Tosin enpä ole vielä kuullut pieleen menneestä Airbnb-majoituksesta! Itse yövyin nyt viimeksi Berliinissä ensimmäistä kertaa tuon verkoston kautta, mutta Peetu on käyttänyt Aibnb:tä jo monet kerrat ja monessa paikassa samoin ystäväni Camilla.

Nämä tämän jutun kuvat ovat suloisesta – suorastaan romanttisesta – ja valoisasta yksiöstämme ihanalla paikalla Berliinin Prenzlauer Bergissä. Camilla on kuulemma majoittunut Berliinissä paljon halvemmallakin, mutta silloin ympäristö ei välttämättä ole ollut aivan yhtä viihtyisä, vaikka asunnossa muuten ei mitään valittamista olisi ollutkaan. Itse halusin tuollaiselle rauhallisemmalle ja mukavalle alueelle, koska olin ensimmäisen yön yksin – enkä tosiaankaan halunnut viettää sitä ulkoa tulevia ääniä säikkyen.
Berliinin reissun asuntomme omistaa viehättävä vanhempi rouva Angelika. Viestittelimme jonkin verran ennen matkaamme ja sain hänestä heti todella ystävällisen ja auttavaisen kuvan. Kaikki tuntui hyvin henkilökohtaiselta ja helpolta. Angelika antoi mm. seikkaperäiset ohjeet, miten löydän perille ja kantoi vastusteluistani huolimatta matkalaukkuni hissittömän talon kolmanteen kerrokseen.

Varustelu asunnossa on kautta linjan siistiä ja toimivaa, freesiä, muttei luksusta. 95 % kaikesta oli hankittu Ikeasta, mutta kaikki tuntui varsin uudelta ja tosiaan puhtaalta ja hyvin hoidetulta. Sängyn virkaa tekee Ikean futon-tyyppinen vuodesohva, johon mahtuu nukkumaan kaksi henkeä ja yhden hengen vuodenojatuoli, niin ikään Ikeasta. Suosittelen toisin sanoen lämpimästi Angelikan asuntoa, jos on lähdössä matkalle Berliiniin. Paitsi, jos haluaa asua villimmällä ja boheemimmalla seudulla tai jos selkä ei kestä Ikean vuodesohvaa.
Asunnon tiedot löytyy täältä: Sunny Studio in Prenzl. Berg.

Camillan mukaan melkein kaikki – ainakin edullisemman luokan Airbnb-majoitukset Berliinissä – on sisäpihoilla sijaitsevissa hissittömissä rakennuksissa. Meidän majoituksen sisäpiha oli tosi siisti ja melkein suorastaan viihtyisä. Reissun aikana oli todella kuumat ilmat, joten oli mahtavan ihana pitää läpi yön parvekkeen ovea auki. Vaikka oli viikonloppu, pienintäkään metelin ääntä emme kuulleet!

Ja olihan se muutenkin aikas mukavaa, että oli parveke. Tosin sellaisen “miinuksen” antaisin, että kämpän merkillinen kahvintekokone valmisti niin surkeaa kahvia, ettei mitään kovin pitkiä aamuhetkiä jaksettu omalla partsilla viettää.

Tässä vielä pari kuvaa, miltä loma-asuntomme kulmilla näyttää.
Jotenkin on ihan erilainen fiilis asua lyhyelläkin lomalla ihan oikeassa kämpässä – eikä upota jonnekin hotellikoneistojen standardoitujen palvelukoneistojen syövereihin. Siis rakastan asua hyvissä ja kalliissa hotelleissa, mutta mieluiten sellaisilla matkoilla, jolloin hotellissa oleminen on iso osa koko reissua. Suurkaupunkilomalla on ihan huippua, jos saa sellaisen tunteen kuin olisi oikeasti yksi paikallisista. Vaikkei tietenkään ole, mutta yksityisasunnossa asuminen kyllä parantaa illuusiota.
Jos nyt joku innoistui liittymään mukaan Airbnb-majoitusverkostoon, niin rekisteröitymällä tämän linkin kautta: Liity Airbnb:een, saa noin 20 euroa alennusta seuraavasta majoituksesta (itselläni näkyy hinta kruunuissa, siksi “noin”)! Tämä ei ole mikään yhteistyökampanja, vaan kaikki Airbnb:tä käyttäneet saavat samanlaisen suosittelulinkin, jonka avulla voi antaa liittyjille alennusta ensimmäisestä varauksesta. Palkkioksi saa sitten itse saman verran alennusta omasta seuraavasta majoituksestaan.
Ai että, tällaisia postauksia ei kyllä pitäisi kirjoittaa – nyt iski niin älytön matkakuume, että on pakko alkaa tsekkaileen lentolippujen hintoja ja majoituksia. Jos vaikka vihdoin sinne New Yorkiin…

Oijoijoijoi! Mitähän ihmettä siellä ihanassa laatikossa mahtaa olla!?
No, tyypilliseen muotiblogityyliin en ajatellut tehdä pelkkää tiiseri-postausta luksuslaatikkoa esitellen, vaikka sellaisiinkin olen tainnut pitkän blogiurani aikana sortua. Ei, paljastan tässä heti viimeisimmän shoppailusaaliini.

Muutama viikko sitten mietin kuumeisesti, että hankkisinko seuraaviksi city-sneakerseiksi Niken Air Max 90:t vai Air Force 1:t. Ehdin jo tehdä päätöksen itselleni tyypilliseen tapaan kumpaankin suuntaan, mutta lopulta mustat Air Force 1:t veivät voiton. Ja kyllä ne vain onkin makeet – tykkään tosi paljon!
Päätökseen vaikutti ehkä eniten se, että halusin nyt ihan kokonaan mustat tossut. Ja vaikka mustat Air Max 90:t onkin tosi hienot, niiden pohjassa on kuitenkin vähän valkoista. Lisäksi Air Max 90:en malli on mielestäni paremmin edukseen jonkun kivan väriyhdistelmän kanssa. Taisin tehdä sellaisen alustavan päätöksen, että hankin kyseisen mallin jossain suloisessa sävyssä sitten keväämmällä.

Klassikkomalli Air Force 1 on päältä kokonaan nahkaa, mistä isot pisteet. Rouheansporttista ilmettä antaa puolikorkea varsi ja tarranauhakiinnitys (!!) varressa. Ihastuin myös tuohon pikkuiseen, nauhoitukseen kiinnitettyyn metallilaattaan, jossa lukee AF1. Joskus se on pienistä asioista kiinni.

Ainoa ongelma uusien tossujen kanssa on se, että jo viime talvisesongilla herännyt nahkahousukuume on jälleen kovenemassa. Ajatelkaas, miten kivat Air Force 1:t olisivat nätisti leikattujen kapeiden nahkahousujen kanssa. Enkä nyt siis tosiaankaan tarkoita mitään nahantapaisesta materiaalista valmistettuja legginsejä vaan ihan kunnollisia, esim. pillifarkkujen mallisia aidosta nahasta tehtyjä housuja. Siihen sitten vielä lisäksi joku, vaikka nuden tai haalean pastellin sävyinen ovesize mohairneule… Olisi kuulkas kivan näköinen!

Parisen viikkoa sitten minimarketin ystiksestä ostamani “Klein”-sininen toppi on oikeastaan tämän sateisen toimistopäivän asun ainoa juju. Sinisestä on tullut aivan selvästi yksi uusista turvaväreistäni. En nyt kyllä muutenkaan suhtaudu enää yhtä karsastaen “oikeisiin” väreihin, vaikka musta-valkoinen onkin yleisin ratkaisuni. Oranssit, punaiset, keltaiset ja muut huomiovärit vaativat energistä ja vahvaa oloa, hyvää draivia, tuntuakseen oikealta valinnalta. Sen sijaan sinisen voi pukea päälle myös silloin, kun bad-hair-day ja bad-face-day kohtaa sen verran rankan syyssadepäivän, että junatkin myöhästelevät.
Malliltaan ja materiaaliltaan toppi samanlainen kuin edellisestä ystiksestä hankkimani punainen ja musta. Viimekierroksella tuli muutenkin irroteltua tämänkertaista enemmän. Toppien lisäksi mukaan lähti silloin neuletta ja pusakkaa ja paritkin uudet kengät. Tällä kertaa ostin topin lisäksi vain vähän kimonomallisen mustan kietaisutopin. Nyt mietin kuumeisesti saisiko siitä mitenkään stailattua toimistolle sopivaa – vai olenko taas hairahtunut hankkimaan vain iltakäyttöön soveliaan vaatteen.

Tämän aamun Metro-lehdessä todettiin, että lokakuu on vuoden kuukausien joukossa vähän epäkuukausi. Loma-aika on kaukana, ei ole mitään erityisiä pyhiä tai ekstra-vapaita, joulua ei vielä oikein kehtaa hehkuttaa eikä edes pikkujoulukausi ala varsinaisesti kuin vasta marraskuun puolella.
Melkein voisin vaipua syysmäiseen synkkyyteen, jos ei 25.10 olisi tulossa Indiedaysin järkkäämää aivan mahtava Inspiration Day ja Indiedays Blog Awards! Kantsii muuten käydä Blog Awards -sivustolla äänestämässä suosikkejaan (itse en ole ehdolla) ensinnäkin, että varmasti inspiroivimmat blogit keräävät voitot ja toisekseen, koska kaikkien äänestäneiden kesken arvotaan viisi lippupakettia iltajuhlaan. Olisi mahtava tavata, vaikka juuri sinut siellä juhlassa!

• toppi, minimarket
• farkut, MTWTFSS
• jakku, H&M
• kengät, Vagabond

PS. Keskustan Lindexit oli sen verran käyty tyhjentämässä, etten löytänyt mitään haluamaani omassa koossani. Huomenna aion tehdä vielä täsmäiskun tuohon meidän lähi-ostarille, jossa ainakin viime vuonna oli huomattavasti enemmän kampetta jäljellä vielä monen päivän päästäkin.
PPS. Supersateisen aamun jälkeen iltapäivästä alkoi aurinko paistaa oikein ihanasti! Jei!!