Ensimmäinen varovainen yritys pääkallojen kanssa. En nyt ole aivan satavarma tästä stailauksesta, mutta halusin vetää täysin varman päälle. En missään tapauksessa halua näyttää ylikasvaneelta Hanoi Rocks -fanilta, (vaikka sellainen sattuisinkin olemaan…) vaan pääkallohuivin on tarkoitus olla vain pikanttina mausteena muuten tavanomaisessa toimistotyylissäni. Jonkun kerran on käynyt niin, että kivasti rock-henkinen twist asussa onkin johtanut siihen, että näytän lähinnä ikääntyneeltä Manse-rokkarilta. Koska en halua näyttää sen enempää ikääntyneeltä (hee, hee) kuin kotikaupunkini rock-tähdeltä, olin ehkä suorastaan ylivarovainen uuden huivini ensiesiintymisen kanssa.
Toisaalta tuollainen rennonasiallinen toimisto-look on kyllä ihan omaa itseäni. Olen yrittänyt hiukan tsempata siihen suuntaan, että pitäisin esim. jakkua useammin ja olisin muutenkin vähän skarpimpi. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että sellaisina päivinä, kun ei ole ainoatakaan sen paremmin sisäistä kuin kenekään ulkopuolisenkaan kanssa pidettävää palaveria, voi ihan hyvin relata hiukan myös pukeutumisen kanssa.

Oikeastaan miellän tuon oranssinpunaisen Filippa K:n pellavaneulepaidan aika kesäiseksi. Yleensä vahvat ja mehevät punaisen sävyt tuntuvat hyvältä juuri kevään pastellikauden hälvettyä. Samoin pellava materiaalina on myös aika kesäinen. Kypsinä hehkuvat pihlajanmarjat kuitenkin melkein pakottivat pukeutumaan syvään lämpimään punaiseen.
Vähäsen vielä pitää kehuskella uuden huivin ihanaa materiaalia: miten jokin, joka on niin olemattoman kevyt, pumpulisen pehmeä ja haituvaisen ohut, voikaan olla niin suloisesti lämmittävä ja keveästi laskeutuva? Toisin sanoen ensimmäinen yhteinen päivämme pääkallohuivin kanssa toimistolla sujui oikein mukavasti!

 

• neulepaita, Filippa K
• silkkipaita (alla), Filippa K
• housut, Forever21
• kengät, Vagabond
• huivi, Alexander McQueen

Vain äärimmäisen harvoin asiat ovat totaalisen mustia tai valkoisia. Ihan kaikissa asioissa on puolensa ja puolensa. Yleensä sitä pysyy paremmalla tuulella, kun hyvien asioiden kohdalla jättää ne negatiiviset yksityiskohdat omaan arvoonsa. Voihan sitä todeta itselleen, että päivänpaisteessa lipuu joitakin pilviä, mutta muuten tuskin kannattaa uhrata enempää ajatuksia miinuspuolille.
Toisinpäin homma toimii huomattavasti tehokkaammin. Ikävät asiat kutistuvat selkeästi pienemmiksi möröiksi, kun ihan tietoisesti listaa tilanteen mukana tulleita hyviä puolia. Toimii satavarmasti!

Otetaan nyt esimerkiksi vaikka tämä itselleni yleensä primitiivistä pakokauhua aiheuttava vuodenaika, syksy. Koska haluan psyykata itseäni paremmalle fiilikselle, en aio tässä listata kaikkia niitä syitä, miksi tämä jo kiistämättä alkanut ajanjakso ei kuulu lemppareihini. Sen sijaan keskityn ajattelemaan, mitä mukavaa syys tuo tullessaan.

• Rakastan polttaa kynttilöitä ja syksyllä, valoisan kesän jälkeen, niiden ilahduttava vaikutus on suurimmillaan.
• Iltaisin ei tarvitse lähteä hikipäässä kuhkimaan jonnekin maailmalle. On ihan hyväksyttävää jäädä lämpimän viltin alle sohvan nurkkaan loikoilemaan kissat kainalossa.
• Luonnon lumoavat värit. Etenkin viime kesän kaltaisen aurinkokylvyn jälkeen kaikki kasvusto on niin täynnä lehtivihreää, että väriloistosta on varmasti tulossa upea.
• Kirpeän raikas ilma. Jostain syystä helposti hengitettävää, superpuhtaalta tuntuvaa, kirpeää syysilmaa on tarjolla vain syksyisin. Samaan fiilikseen ei pääse muina vuodenaikoina, vaikka lämpötilalukemat olisivatkin ihan vastaavat.
• Teekauden paluu. Paatuneena kahvinjuojana en juuri koskaan juo teetä. Paitsi syksyisin, jolloin se on mielestäni ihanaa!
• Kaiken kivan suunnittelu. Jostain syystä vain syksyisin tuntuu siltä, että edessä on koko vuosi. Siis vaikka kesä ja lomakausi on juuri loppunut, ei tunnu lainkaan omituiselta suunnitella jo ensi kesän reissuja (lennot Bolognaan varattu!!). Sen sijaan seuraavan syksyn tai joulun suunnittelu tammi-helmikuussa tuntuisi ainoastaan täysin tärähtäneeltä.
• Syyspukeutuminen. Kerrospukeutuminen, lämpimät huivit, kashmir, saapikkaat, päällystakit ja suloiset neuleet riittäisivät melkein itsekseen pitämään syysmasennuksen loitolla.

Peetu on bongannut asussaan monta syyspukeutumisen parasta puolta. Pehmoiset sukkahousut herkullisen vaaleissa Dr. Martenseissa, syksyyn stailattu korallinpunainen luottohame ja täydellisesti matsaava kilpikonnakauluksellinen kirjoneulepaita. Asokselta hankittu neule on mielestäni aivan loistava esimerkki siitä, että tämänkään kauden pukeutumisen ei tarvitse tarkoittaa pelkkää mustaa, harmaata ja viininpunaista. Vaaleat, kirkkaat ja heleät sävyt toimivat ihan yhtä hyvin syksyllä!

• neulepaita, Asos
• hame, Asos
• sukkikset, H&M
• kengät, Dr. Martens

Muistatteko vielä, kun pari kuukautta sitten uhosin, että aion opetella käyttämään huiveja muutenkin kuin vain pakollisena lämmikkeenä? Hieno huivi kun käy mainiosti ihan korusta ja sen avulla saa helposti pientä jujua muuten tylsään asuun.
Huivivarastoni on varsin vaatimaton. Hurjan rakas By Malene Birgerin villahuivini on oikeastaan ainoa käyttökelpoinen asustehuivi. Lisäksi löytyy epämääräinen kasa pikkuisia ja erittäin epäkäytännöllisiä sieviä neliön mallisia versioita ja muutama käyttöhuivi, joista voisi kyllä yrittää testata ihan asusteenakin.

Kuten otsikkokin jo paljastaa, perheeseen on nyt muuttanut uusi, pääkallokuosinen Alexander McQueen! Hetken kyllä mietin, että onko kallot vähän too much, mutta sitten totesin, että sehän oli juuri se, mitä asustehuiveilta toivoin – pientä twistiä asuun. Huivin materiaali on aivan ihanaa, hiukan melkein läpikuultavaa modaalin (viskoosin sukuinen muuntokuitu) ja silkin sekoitusta. Väri on klassinen mustavalkoinen, vaikka kuvassa näyttääkin, että sävy paikoin taittaisi siniseen.
Hankinta tuli tehtyä, kun Mytheresa.com -verkkokaupassa oli Free Shipping -kampanja. Muuten tuollaista pikkuostosta ei kannattaisi isojen postikulujen vuoksi tehdäkään. Sain vielä lisäksi -10% alennusta, koska kysymyksessä oli viimeinen kappale. Tunnen tehneeni hyvät kaupat!

Vielä emme ole ulkoilleet yhdessä, mutta uskon vakaasti, että huivinkäyttöharjoitteluni tulee tämän uutukaisen kanssa sujumaan entistä paremmin.