Nyt ei kai voi enää edes tällainen syksyn kieltäjä väittää, että olisi loppukesä. Nopeasti se sitten lopulta kävi. Vielä lauantaina, kun olin aamulenkillä meidän lähijärven ympäri, näin pilvin pimein väkeä rannalla ottamassa aurinkoa ja uimassa – ihan kuin olisi keskikesä. Sunnuntai-aamupäivä oli vielä kaunis ja lämmin, mutta iltapäivällä pauhannut hillitön ukkosmyrsky vei kyllä kesän mennessään. Siitä lähtien on ollut ihan perussyksyisen sateista ja tuulista. Alkuillasta onneksi selkisi vähän ja aurinkokin kävi kurkistamassa ujosti vanhoja mestojaan.
Aamulla tosiaan satoi aivan kaatamalla, joten tuumasin, että olen fiksu ja vedänpä kumisaappaat jalkaani. Pidän aina toimistolla muutamia vaihtokenkiä (yhdet korot, ballerinat ja lenkkitossut lounaslenkkejä varten), joten Huntersit tuntui järkivalinnalta. Täytyy sanoa, että en tuntenut itseäni ihan yhtä viisaaksi, kun kotimatkalla tosiaan oli aivan kuivaa ja aurinkokin vähän pilkahteli. Oh well.

Viikonloppuna ehdin aloitella hiukan syysvaateinventaariota. Vaikuttaa siltä, että vaatevarasto on aika hyvässä mallissa – mitään isompaa hankintaa ei ole ihan pakollista tehdä. Asusteet (kuten esmes se laukku!) onkin sitten eri asia. Huiveja – mielellään monikossa – pipa ja hanskat pitäisi ainakin löytää.
Syysvaatehankintojen miettiminen jotenkin lievittää hiukan tätä pimeän ja sateisen kelin aiheuttamaa blues-mielialaa. Lupaan olla rutisematta tämän enempää syksystä, mutta kyllä täytyy sanoa, että en mitenkään superinnoissani odottele tulevia aikoja. Tänään oli jo aamulla niin pimeää, että oli pakko sytyttää valoja töihin lähtiessä. Onneksi kohta saa alkaa intoilla joulusta – se ainakin katkaisee kaamoksen mukavasti.

Peetun hienot punaiset minimarketin ystiksestä löytyneet nauhakengät on olleet täällä esittelyssä jo aikaisemminkin, mutta ne on niin hienot, että pistetään nyt vielä ainakin tämä kerta. Monet on kyselleet, mistä löytyisi samanlaiset, mutta ainakin omien tietojeni mukaan tuosta mallista meni valmistukseen vain musta versio. Eli Peetu omistaa yhdet muutamista mallikappaleista. Joskus käy mieletön tsägä!

 

• paita, Isabel Marant pour H&M
• hame, Asos
• sukat, kummitädin Italiasta tuomat
• kengät, minimarket
• kaulakoru, Pilgrim

Nyt vihdoinkin tulee ne lupaamani Berliinivinkit! Ihan ilmeisimmät turistinähtävyydet jätin tällä kertaa pois, vaikka niidenkin kanssa saa helposti aikaansa vietettyä mielenkiintoisissa paikoissa. Olin Berliinissä melkein viikon, torstaista tiistaihin, mutta suurimman osan aikaa töissä ja osan aikaa flunssa vei voimat, joten tällä kertaa tein lähinnä täsmäiskuja hyviksi ja mielenkiintoisiksi tietämiin paikkoihin, kivoimpiin kahviloihin ja hauskimpiin ravintoloihin.

East Side Gallery kannattaa käydä katsomassa, vaikkei muuten lähihistorian maamerkeistä piittaisi. 1,3 km pituinen pätkä säilytettyä Berliinin muuria on täynnä upeita graffiteja, osa ennemminkin ihan seinämaalauksia kuin perinteisiä spray-pullo maalauksia. Muurin toisella puolella on nurmikenttää, jossa kaiken ikäiset ihmiset hengailevat ja syövät piknikiä. Paikalla on yleensä myös katusoittajia ja kivaa berliinimäistä elämänmenoa muutenkin. East Side Gallery sijaitsee Mühlenstrasse-kadun varrella suunnilleen Berlin Ostbahnhofin ja Oberbaumbrücken välillä.

Yksi tärkeä vinkki, jonka haluan tähän kirjoittaa itsellenikin muistiin, liittyy julkisilla liikennevälineillä kulkemiseen. Berliinissä pitää olla aina käypä lippu jo metroon tai paikallisjunaan astuessa. Raitiovaunuissa lipun voi ostaa junan sisältä. Kertalippu pitää leimata itse laiturilla olevissa leimauslaitteissa. Turistilippu on aika kallis (noin 25 euroa muistaakseni kahdelta vuorokaudelta), mutta se kannattaa hankkia, jos tietää liikkuvansa paljon. Kertalipun hinta on 2,60 ja joillakin asemilla automaatista saa myös 4 kerran lippuja 8,80 eurolla. Raitiovaunun sisältä ostettu kertalippu on valmiiksi leimattu. Leimattu lippu on voimassa kaksi tuntia.
Matkalippuautomaatteja löytyy ainakin metroasemilta ja paikallisjuna-asemilta. Useimmissa automaateissa (kuten esim. niissä raitiovaunun sisällä olevissa) käy vain kolikot. Paikallisjuna-asemien automaateissa käy yleensä myös setelit, mutta ei 50 euron suuruiset. AB-alueille oikeuttavalla lipulla pääsee kulkemaan jo aika pitkälle. Mm. Tegelhagenin lentokentälle pääsee tuolla samalla lipulla/kertamaksulla. Lentokenttäbussi (siis tavallinen bussi, joka menee kentälle) lähtee Alexanderplatsilta ja matka kestää noin 30 min, jos ei ole ruuhka-aika. Pahimmillaan matka voi kestää jopa tunnin.

Lauantaina käytiin shoppailemassa Zalandon outletisssa. Kaksikerroksinen outlet sijaitsee Kreuzbergissa melko keskustassa  (verrattuna siihen, että usein suurkaupunkien outletit voi olla jopa tunnin matkan päässä keskustasta…), osoitteessa: Köpenicker Strasse 20.

Zalando outletissa shoppailemiseen tarvitsee kortin. Sen voi periaatteessa tilata heidän nettisivuiltaan, mutta näköjään silloin pitää olla osoite Saksassa. Jäin kyllä siihen käsityksen, että kortin saa tilattua myös kassalta – eli tyhjin käsin ei tarvitse kotiin lähteä!
Myymälässä on aika tiukka meininki. Kaikki vähänkään isommat kassit ja käsilaukut on pakko jättää kassojen vieressä olevaan säilytykseen. Sain myös sanomista siitä, että putiikissa ei saa kuvata. Pari ruutua ehdin kuitenkin näpsäistä, ennenkuin käsky kävi…

Tarjontaa on aivan valtavasti! Pää menee helposti pyörälle ja meikäläinen eurohintoihin tottumaton, oli aivan pökerryksissä, kun mikään ei tuntunut maksavan juuri mitään. Lähemmin tarkasteltuani huomasin, että suurin osa tuotteista on -70% alkuperäisestä myyntihinnasta ja molemmat on ilmoitettu hintalapussa. Zalandon kalliita merkkituotteita oli vähemmän tarjolla, mutta löytyi sieltä Calvin Kleinia, Versace Jeansia, Hopea, The Local Firmia ja vaikka mitä. Oma saaliini jäi aika laihaksi, sillä kotiutin vain tuon alarivissä keskellä näkyvän neulepaidan. Vähän taisi iltapäivällä oleva työpresentaatio häiritä shoppailuun keskittymistä. 😀

Tämä ei nyt ole varsinaisesti menovinkki, mutta suosittelen lämpimästi testaamaan Paletas-nimistä käsintehtyä sorbettia ja jogurttijäätelöä. Niin herkullista ja raikasta! Lisäksi tosi kevyttä, joten illalla voi vielä hyvällä omatunnolla ottaa jälkkäriä.

Tärkeä matkailuvinkki: Berliinissä tarvitsee käteistä! Juuri mikään paikka, keskustan suuria tavarataloja ja hotellien ravintoloita lukuunottamatta, ei ota korttia. Itselläni ei normaalisti ole ikinä penniäkään käteistä, vaan maksan pienimmätkin ostokset kortilla. No, nyt tuli opittua, että kaikkialla modernissakaan maailmassa se ei ole mahdollista. Jotkut paikat saattavat hyväksyä korttimaksun, mutta silloin saattaa joutua maksamaan erillisen käsittelymaksun. Sama pätee myös pankkiautomaatteihin – nostaminen on usein ilmaista vain sen kyseisen pankin asiakkaille – muilta menee maksu, vaikka nostaisi omalta tililtään ja samaa valuuttaa.
Kannattaa siis varata käteistä jo kotona.

Berliinin paras kahvi löytyy ihanasta pikkuisesta kahvilasta, jolla on suloinen nimi Liebling (rakkaani tms.). Ehdin valitettavasti käydä siellä vain kerran, mutta saamani ennakkotiedot pitivät paikkansa ja kahvi oli todella aivan käsittämättömän hyvää! Eikä nauttimassani aamiaisessa ja pirteästi inkiväärille maistuvassa vihersmootihiessakaan ollut mitään valittamista. Liebling sijaitsee kivalla alueella Mittessä, osoite: Raumerstraße 36a.

Parhaimmillaan Berliini on vähän rouhea. Yleinen dress code on hyvin rento ja vapaa. Varmasti tuoltakin löytyy niitä hienostelupaikkoja, mutta aidoimillaan Berliini ei ehkä juuri niissä mestoissa ole. Hyvä esimerkki tästä voi olla vaikka se, kun edellisellä Berliinin reissullani olin juhlimassa hyvän ystävän nelikymppisiä. Kun siinä sitten yön korvalla mietittiin, että mihin mentäisiin jatkoille, tuumasivat kaikki siellä asuvat juhlavieraat, että oikein mihinkään kivaan paikkaan ei voi mennä, koska olemme niin hienosti pukeutuneita. Ja siis kyseessä oli kuitenkin ystäväporukalla vietetyt synttärit, normaaleissa suomalaistyylisissä juhlatamineissa. Päädyimme sitten johonkin randomiin diskoon, joka olisi voinut sijaita vaikka Ruotsin laivalla…

Suurin osa kahviloista tarjoilee aamiaista. Useimmiten tarjolla on erilaisia “lautasia”, jossa siis tulee juustoa, leikkeleitä, vihanneksia, leipää, voita ja mitä nyt sitten milloinkin. Kuulemma joissakin paikoissa on myös suomalaistyyppinen buffet, mutta itse en sellaiseen törmännyt – enkä kyllä kovasti kaivannutkaan.
Ilmaista wi-fiä sen sijaan ei ole tarjolla ollenkaan niin usein kuin mitä täällä kotona on tottunut. Yksi hyvä vinkki kivaa kahvilaa ja nopsaa ilmaista nettiyhteyttä kaipailevalle on Warschauer Strassella sijaitseva Milch und Zucker.

Erinomaiset tarjoilut – kaikki luomua – ja hyvät pöydät tehdä tietsahommia. Itse istuskelin tuolla yhden myöhäiseksi venähtäneen aamiaisen ja yhden blogipostauksen verran. Kuulemani mukaan sanomista ei tule, vaikka istuisi yhden kahvikupin kanssa koko päivän koneensa kanssa. Milch und Zuckerin osoite: Warschauerstraße 70.

Berliinin parasta hampurilaista ei tullut maistettua, mutta niitä saa kuulemma täältä. Burgermeister sijaitsee aivan paikallisjuna-aseman alla ja sinne on aina hillitön jono. Seuraavalla kerralla pakko testata! Osoite: Oberbaumstraße 8.

Pienet hassut putiikit on Berliinin suola! Paljon niissä myydään tietty ihan krääsää, mutta Kreuzbergissa sijaitseva Chaos in Form on kiva poikkeus. Putiikista löytää underground-suunnittelijoiden luomuksia, persoonallisia koruja, tuntemattomampien taitelijoiden teoksia ja esimerkiksi varsin edustavan valikoiman Polaroid-kameroita ja Polaroid-filmiä, jota on kuulemma tosi vaikea saada. Osoite: Falckensteisstrasse 46.

Hyviä aamiaispaikkoja on tosiaan melkein joka kulman takana, mutta Tante Emman mahtavat “aamiaislautaset” ansaitsevat vielä erityismaininnan. Tuorepuristettu appelsiinimehu on myös täysien pisteiden arvoinen herkku. Parasta on se, että aamiaista voi yleensä nauttia pitkälle iltapäivään – jollei jopa koko päivän. Mielestäni aivan mainio vaihtoehto lounaalle. Tante Emman osoite: Köpenickerstraße 1.

Berliinin paras pizza: il Ritrovo. Friedrichshainissa sijaitseva pizzeria ei ensi näkemältä houkuttele ulkonäöllään. Varsinkin sisällä on melkolailla aito-italialainen meininki: suuret punavalkoruutuisilla pöytäliinoilla peitetyt pöydät ovat täynnä suuria kovaäänisesti seurustelevia seurueita, perheitä ja kaveriporukoita. Valaistus on varsin kirkas ja palvelu hmmh, mutkatonta. Saan aivan elävän flash backin Italian reissuilleni: juuri samanlainen meininki on siellä ns. kansan ravintoloissa.

Pizza-lista on pitkä ja moneen makuun sopiva – jopa vegaaneille löytyy omat, juustottomat vaihtoehdot. Italialainen meininki jatkuu siinäkin mielessä, että pöytäviini juodaan pienistä juomalaseista, varsinaiset jalalliset viinilasit kun on tarkoitettu niille hienommille juomille.
Parasta on kuitenkin itse pizza. Tai oikeastaan pitäisi sanoa, että en ole milloinkaan maistanut yhtä hyvää pizzapohjaa (no, okei, Peetun pohja on kyllä yhtä hyvää: Maailman paras pizzapohja…) puhumattakaan tomaattikastikkeesta! Kuulin, että paikka on nimenomaan kuuluisa juuri tomaattikastikeestaan. Syvän intensiivisen ja mehevän tomaatin maun salaisuus on se, että kastike valmistetaan kirsikkatomaateista. Tuon kun olisin tiennyt ennen tilauksen tekemistä, olisin ehdottomasti valinnut sen normaalisti hyljeksimäni Margaritan – siinä olisi tomaattikastike päässyt kunniapaikalle. Mutta aivan sikahyviä olivat nuo meidän tilaamat lätytkin.
Ja yksi hyvä puoli vielä: Il Ritrovo sopii myös erittäin tiukalla budjetilla matkustaville, sillä hintataso on todella edullinen! Osoite: Gabriel-Max-Straße 2.

Viimeinen vinkkini tältä reissulta on suunnattu liikuntaa ja ulkoilmaa kaipaaville. Tempelhofin vanha lentokenttä on muutettu ulkoilualueeksi niinkuin varmaan kaikki jo tietävätkin. Sinänsäkin paikka on ihan hillittömän kiinnostava – vanhaan, nyt täysin tyhjillään olevaan, lentoterminaaliinkin pääsee kuulemma joskus tutustumaan. Nyt me vain tehtiin pieni kävelylenkki ja ihmeteltiin historiaa, nykyisyyttä ja miten kaikki on sitten lopulta ihan vähästä kiinni. Filosofoinnin ohella tuumattiin, että olisi mahtava osallistua lumikitekurssille joskus. Siis lumilautailua tasaisella maalla pienen purjeen avulla – pakko olla aivan sikahauskaa!
Seuraavaa reissu tuohon valloittavaan kaupunkiin onkin jo suunnitteilla ensi keväälle, vapun tienoille. Mahtavaa! Myös edellisen Berliinin reissuni vinkit ovat edelleen ajankohtaisia ja niitä voi käydä tsekkailemassa täällä (Berliinivinkit on senkin postauksen nimi…).

Ollaan reippaasti yli syyskuun puolenvälin – ja edelleen vaan aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lämpötilat keikkuvat kahdenkympin paremmalla puolella. Niin uskomatonta! (Vaikka tänään kyllä lehdessä luki, ettei tämä ole mitenkään poikkeuksellista…). Säätiedotusten mukaan huomenna lauantaina on vielä lämpimämpää. Pitäisi varmaan kaivaa taas bikinit esiin. Karkin kanssa tuossa juuri puhuttiin, että uimaan voisi ainakin mennä. Tuskin järvivesikään kovin kylmää on, kun yötkin on varsin lämpimiä.
Sunnuntaille on sitten luvattu jo selkeästi viileämpää, vain 13 astetta korkeimmillaan. Tosin aurinkoista edelleen, mikä tarkoittaa sitä, että tuulensuojaisessa paikassa tarkenee hyvin vielä jatkaa kesän viettoa. Sandaaleille ja paljaille säärille pitänee kuitenkin sanoa heipat. Tämän pidennetyn kesän jälkeen tunnen olevani täysin henkisesti valmis siihen. Kyllä nyt jo kaipaa nilkkureita, villahuiveja ja kunnon päällystakkia. En olisi uskonut, että ikinä sanon tätä ääneen, mutta on suorastaan ollut vähän ikävä kaikkia lämpöisiä neulepaitojani ja kerrospukeutumista.

Mutta tosiaan – tänään oli vielä ihan täysi kesälämpö päällä. Jopa musta jakku hikoilutti auringossa. Toimistolla on kuitenkin vuoden ympäri tasainen ac-ilmasto, joten kovin kevyillä vetimillä ei töissä pärjää, oli ulkona millainen helle hyvänsä.
Aivan ihanaa, että on viikonloppu – eikä mitään suunnitelmia! Olen kyllä tullut aika mummoksi, kun kahden peräkkäisen maailmalla liesutun viikonlopun jälkeen suorastaan hekumoin ajatuksella, että saan olla vain kotona. Jätin aivan tietoisesti kaikenlaiset suunnitelmat tekemättä. Nyt haluan vain duunata kotihommia, siivota, pyykätä ja ulkoilla. Parvekkeenkin voisi laittaa syyskuntoon – kyllä siellä varmasti vielä tulee viikonloppuisin istuttua, jos vain vähänkään iltapäivisin paistaa.
Ja tosiaan kesävaatteet voisi nyt lajitella kierrätykseen meneviin ja talvisäilöön laitettaviin. Samalla kun toisi syys- ja talvivaatteet ylös tuuletukseen, olisi taas järjestyksen tuntuta ilmassa. Ja olisipahan kerrankin valmistautunut, kun kelit viilenevät.

 

• paita, Rika
• hame, Lindex
• jakku, H&M
• sandaalit, Marni for H&M
• laukku, Kate Spade

Olen nyt viettänyt kaksi iltaa väsäten postausta parhaimmista Berliini-vinkeistäni. Aina sitä tällainen konkari-bloggaajakin hämmästyy, miten tuhottomasti aikaa menee, kun haluaa, että kaikki linkit ja muut tärkeät yksityiskohdat on kunnossa. Puhumattakaan oikeiden kuvien löytämisestä kaikkien ziljoonan matkakuvan keskeltä…
Berliini-juttu on siis tulossa, toivottavasti ehkä jo huomisiltana. Tämän illan iloksi on tarjolla Peetun toimisto-asu noin kolmen viikon takaa.

Ihanan mintunvihreän ja tummansinisen sävyisen sifonkimaisen kerrostetun huitulahameen tilasin alunperin itselleni Nelly.comin kesäalesta. Katselin toki jo kuvasta, että aikas lyhyeltähän se näyttää, mutta tuumasin, että malli on varmasti hurjan pitkä ja itselleni on kuitenkin tulossa isompi koko. Hamosen saavuttua totesin, että ei, en todellakaan, hyvällä tahdollakaan, voi sitä käyttää. Vaikka miten hilasin vyötäröä alemmaksi ja asensin läpinäkymättömiä sukkiksia jalkaani, näytin kuin olisin unohtanut pukea päälleni jotain olennaista. Kuten esimerkiksi sen hameen.
Peetu sen sijaan tykkää kulkea lyhyissä helmoissa – ja kyllähän se nuorelle koipeliinille hyvin sopiikin. Niinpä hame vaihtoi omistajaa molempien suureksi riemuksi.

Hameen kangas on ihanan kevyttä viskoosisifonkia ja se on kerrostettu nätisti. Tykkään myös kuosista ja erityisesti vesivärimäisistä sinisen ja mintunvihreän sävyistä. Helma olisi kuitenkin tarvinnut vähintään yhden kerroksen verran lisää pituutta, että olisin voinut edes kuvitella lähteväni ihmisten ilmoille alelöytöhameessani.

Tässä kuvassa pyydän saada kiinnittää huomion vasemman hihan kalvosimessa olevaan nimikirjailuun! Kysymyksessä on siis Peetun Tailor Storesta mittatilauksena tilaama kauluspaita. Pientä korvausta vastaan paitaansa voi myös saada nimikirjaimet – tosi kiva ja hauska tapa lisätä persoonallisuutta asuun. Ja lisäksi myös tosi ajankohtainen juttu – onhan catwalkillakin nähty mallien nimikirjaimilla koristeltuja asuja.

 

• paita, Tailor Store
• hame, Vero Moda
• tennarit, Converse

Syksy on väistämättä täällä, vaikka miten yrittäisi roikkua kynsin hampain kesäfiiliksissä. Se tarkoittaa käytännössä myös sitä, että koko kesäkauden erinomaisesti palvellut Kate Spaden karamellikorallinpunainen shopperi on pikapuoliin aika siirtää hyvin ansaitulle talvilomalle. Rakas musta Botkierini hajosi viime syksynä ja sen jälkeen en ole omistanut mustaa arkilaukkua. Sellaiselle olisi nyt armoton tarve!
Ankaran nettiharavoinnin jälkeen mieleni on jäänyt jumiin mustaan Tory Burch Robinson Triple Zip Satchel:iin. Vastaavan tyylisiä on kyllä tosi monella valmistajalla, mutta viehätyin tässä erityisesti kolmeen vetoketjutaskuun ja pehmeälinjaiseen mummo Ankka -tyyliin. En mitenkään hillittömästi fanita niitä Tory Burch -juttuja, joissa logo on tosi isolla ja kultakruusailu nousee kurkkuun asti, mutta tässä laukussa on jotenkin kiva, vähän simppelimpi ote.

Aika monet bloggarit vaikuttavat käyttävän ainakin Tory Burch -merkkisiä kenkiä, ballerinat on (oli?) miltei blogi-ilmiö. Laukuista en niin ole kuullut puhuttavan, mutta oletettavasti ovat laadultaan ihan ookoo. Tai siis luulisi ainakin, että osaavat valmistaa kestäviä laukkuja, jos kerran kenkiäkin.
Itselleni tyypillisesti mietin varmasti asiaa vielä hetken. En tosiaankaan ole mikään herätysostosten tekijä… Ehkä on syytä tehdä (vielä yksi) varmistuskierros nettiputiikeissa, että voi olla varma valinnasta.

 
Mutta onhan tuo aikas suloinen! Varmasti tulisimme hyvin toimeen keskenämme, vaikka koskaan ei ollakaan oikeassa elämässä tavattu!
Kuvista kiitos: Tory Burch