Mistä tietää, että tänään oli maanantai? Detoxin jälkeinen energisen euforinen olo vielä aamulla naamioi päivän ihan miksi tahansa random ajankohdaksi, mutta siinä vaiheessa, kun rynnin kohti raitiovaunua, tajusin, että maanantaihan se. Tälläkertaa tosin syynä ei poikkeuksellisesti ollut salakavalasti 15 sec etuajassa lähtevä juna (niin, että siitä juuri ja juuri myöhästyy), ei kotiin unohtunut kännykkä eikä edes paidalle roiskunut aamukahvi.
Tajusin, että on maanantai, kun noin puolitoista askelta ulko-ovelta otettuani havaitsin, että sataa kaatamalla. Ja että olen valinnut päälleni valkoiset farkut. Ja että olen vetänyt jalkaani poninkarvaiset Acnet (joita normaalisti suojelen kuin silmäterääni, enkä tosiaankaan ulkoiluta niitä sateessa!). Ja kaikenlisäksi olen käyttänyt ainakin viisi kallisarvoista minuuttia aamulla hiusteni kihartamiseen. Luonnonkihara + sade = hukkaanheitetty hiustenlaittoaika.
Lisäksi onnistuin keittämään lounaskaurapuuroni niin, että se kiehui pitkin mikroaaltouunia. Oh well.

No, sade loppui onneksi jo iltapäivällä. Ponit kestivät pienen kastumisen kunniakkaasti ja hiukset ei saa pysyviä vaurioita kosteudesta. Farkkujen puntit on takaa aika ruokottomassa kurassa, mutta sellaista se joskus on. Mitään kovin katastrofaalista eikä peruuttamatonta tapahtunut tänäkään viikon valoisimpana päivänä. Mutta on se vaan kumma, miten aina kaikki arkikitka, epä-flow, kasaantuu juuri maanantaille.
Huomenna on onneksi taas tiistai.
Peetu tuossa vieressä selailee juuri Nelly.comin mid season alea (ainakin koodilla VIP4FB pääsee sisään). Ostoskorissa on ainakin yhdet kimaltavat Jeffrey Campellin tennarit, pinkit Tretornin kumisaappaat, Sonia Rykielin silkkimekko ja ties mitä vielä. Ehkä kaikkea ei kuitenkaan tarvitse klikata ihan kotiin asti – vai?

 

• paita, minimarket
• farkut, Isabel Marant pour H&M
• kengät, Acne

Reilu viikko sitten kerroinkin jo, että pääsin mukaan Indiedaysin ja Yves Rocherin kampanjaan ja sen tiimoilta aloitin kymmenen päivän detox-kuurin. Tänään litkin viimeiset tipat Défiligne-juomasta ja kropan kevätsiivous on tehty.
Otin jokaisena kuuripäivänä detox-selfien, jonka julkaisin Instagram-tililläni (minnapaakkulainen – jos joku haluaa tsekata!). Tarkoitus oli seurata homman etenemistä ja tietty toiveissa oli, että kymmenen päivän jälkeen ero aikaisempaa olisi sekä silminnähtävä että häikäisevä.
Ihan niin hurjaa total make overia en saanut aikaiseksi, mutta ihan kivoja tuloksia kuitenkin.

Oikealla ylhäällä kuva tasan kymmenen päivää sitten. Perjantai-iltana olo oli aivan järkyttävän väsynyt ja ryytynyt. En melkein kehdannut edes julkistaa tuota ensimmäisen päivän selfietä, mutta kun kerran oli sovittu, että näin tehdään, niin sitten tehdään kanssa. Lauantaina silmänaluset on vielä ihan yhtä mustat, mutta sunnuntain selfiessä muikistelee jo paljon reippaamman näköinen detoxaaja.
Join joka päivä ohjeen mukaisesti litran detox-mehua. Défiligne-juoma tulee tiivisteenä ja korkin mittakupin avulla se laimennetaan juontikuntoon. Maultaan mehu on niin hyvää, että aluksi tuntui, että voiko tämä tosiaan tehota jollain tapaa. Miedon persikan tai vesimelonin aromit maistuvat päällimmäisenä ja taustalla on vieno vihreän teen aavistus. Ei siis tosiaankaan tarvinnut pakottaa detox-juomaa kurkusta alas. Päinvastoin!

Maanantaina ja tiistaina oli jo usko mennä. Tunsin oloni hiukan pirteämmäksi, mutta mustat silmänaluset ja väsynyt ilme vain tuijotteli takaisin kuvista. Keskiviikon kuva näyttää aavistuksen pirteämmältä – saattaa kyllä johtua myös valaistuksesta.
Kaikki selfiet on täysin ilman filtteriä, koska halusin, että mahdollinen “edistyminen” tulee selvästi esille. Pariin kuvaan lisäsin tosin hiukan valoa, koska niistä olisi muuten tullut aivan liian pimeitä. Kuvat on otettu iPhone 5s:llä.

Loppukiri! Detox-juoman nauttimisen lisäksi rukkasin hiukan normaalia ruokavaliotani. Aluksi ajattelin jättää pois myös kahvin, mutta sitten tajusin, että se on aivan turhaa, sillä jo juomassakin on hiukan kofeiinia. Muuten jätin pois kaiken näkyvän sokerin, eläinrasvat (paitsi maitotuotteita en), lihan ja alkoholin. Ei mikään erityisen suuri ruokaremontti siis, mutta jotenkin en jaksa innostua mistään kovin äärimmäisyyksiin menevistä dieteistä.
Viimeiset päivät olo oli aivan mahtava! Taisin olla ihan ärsyttäväkin kaikessa energisyydessäni. Haha! Myös unen tarve väheni aivan ihmeellisesti. Normaalisti olen kanttuvei, jos takana on vain seitsemän tunnin yöunet. Nyt saatoin herätä ihan itsekseni ja tarpeeksi nukkuneena vain kuuden ja puolen tunnin unien jälkeen. Uskomaton juttu!

Tässä vielä virallinen ennen ja jälkeen kuvapari. Ehkä suurin ero on fiiliksessä – mikä välittyy mielestäni myös kuvista. Tunnen oloni reippaammaksi, kaikenlainen ärsyttävä turvotus on häipynyt, iho vaikuttaa kimmoisammalta ja heleämmältä. Kuvissa posket näyttävät yhtä pyöreiltä sekä ennen että jälkeen, samoin eron freesiysasteessa voi selittää sillä, että toinen kuva on otettu perjantai-iltana rankan työviikon päätteeksi ja toinen sunnuntai-iltana hyvin levätyn viikonlopun jälkeen.
Siitä huolimatta olen sitä mieltä, että detox-kuuri toimi mainiosti. Mangostanihedelmää ja vihreää teetä sisältävä Défiligne-juoma laittaa vauhtia sekä neste- että rasva-aineenvaihduntaan. Yksi suuri etu juoman nauttimisessa on se, että kun litran päiväannosta lipittelee aamusta alkaen, ei kuuri pääse “unohtumaan” kesken iltapäivän verensokerikuilunkaan kohdalla.
Sisäistä kevätsiivousta olen juhlistanut myös ulkoisilla jutuilla.

Jostain luin, että tämän kevään ehdoton hittiväri kynsissä on puhdas valkoinen. Pitihän tuo tietenkin kokeilla. Sen verran olen kuitenkin jumittautunut “ringfinger” -manikyyriin, että nimettömiin oli pakko saada vähän kultahilettä. (Lumenen lakka saatu blogin kautta, sävy 39, Hiekkaa purossa).
Kampanjapaketissani tuli myös pikkupullo Yves Rocherin valkoista lakkaa. Aikaisemmin en olekaan YR:n lakkoja testannut, mutta oikein mainiosti tuo tuntuu pysyvän kynsissä. Lisäplussaa edullisesta hinnasta ja lakkapullon minikoko tuntuu tosi hyvältä silloin, kun haluaa vain testata jotain sesongin hullutusta. Niinkuin nyt esimerkiksi vitivalkoiseksi maalattuja kynsiä.
Toinen tärkeä kevätilmeen piristäjä on huulipuna!

Kyllä – luitte aivan oikein – huulipuna. Minulla!
Syytän tästä Lumenen paksun kynän mallisia punia, joiden myötä opin käyttämään väriä huulillani. Porttiteoria osoittautui jälleen toimivaksi ja meitsi käyttää nykyään aivan suvereenisti jopa ihan perinteisiä huulipunia.
Yves Rocherin kampanjapaketissa oli mukana aivan täydellinen kevätväri huulille. Sävy 71 Rose Poudré näytää raikkaalta ja valoisalta kevätkalpealla iholla. Se on riittävän roosa muttei kuitenkaan liian hallitseva.

 
Tykkään oikein kovasti!
Tuntuu, että nyt kevät saa tulla – olen valmis kaikin tavoin! (No okei, ehkä jotkut kengät vielä…)
Mikäli nyt heräsi innostus testata detox-kuuria tai hankkia vähän uusia kevätmeikkejä, kannattaa klikata Yves Rocherin sivuille. Koodilla YR30 saa nettikaupassa 30 % alennuksen aivan kaikista tuotteista! Kampanjakoodi on voimassa 3.4.-10.4.

Huh, miten nopeasti tämä lauantai on mennyt! Ihan mielettömän upea auringonpaiste houkutteli heti aamusta (aamupäivästä) lenkille ja tuntuu, että sen jälkeen en ole istunut aloilleni ennenkuin nyt. Tosi kiva ja rentouttava päivä silti, vaikka itsellenikin yllätykseksi sain ruksittua tavallista enemmän kohtia todo-listaltani. Kaikkea suunniteltua en tietenkään ehtinyt, mutta siihen verrattuna, että yleensä vain raapaisen kevyesti tehtäväsuman pintaa, olen tänään ollut harvinaisen tuottoisa. Ehkä energisyys on nyt jo loppusuoralla olevan detox-kuurini ansiota? Huomenna sunnuntai-iltana raportoin koko kuurin kulun ja laitan tulokset pöytään.
Mutta piti siis keskittyä ihastelemaan viimeaikaisia ostoksiani. Kaikki on peräisin toissaviikkoiselta VIP-shopping -kierrokselta ja hankinnat mahdollisti tilaisuuksissa tarjotut reiluhkot aleprosentit.
Solon shoppailuillasta mukaan tarttui Acnen t-paita, jota olin katsellut sillä silmällä jo pidempään. Jossain vaiheessa yritin kerryttää garderobiini vähän siistimpiä toppeja ja naisellisia puseroita toimistolla jakkujen alla käytettäväksi. Sitten tulin järkiini ja totesin, että mitä sitä kiertämään. Jos kerran on t-paita -tyyppi, niin sitten on. Tämän hyväksyttyäni päätin hankkia muutaman vähän erityisemmän teepparin. Virttyneet Henkan versiot aiheesta kun eivät edelleenkään ole mielestäni kiva osa yhtään mitään outfittia.

Tämäkin paita näyttää henkarilla kuvattuna aika paljon tavalliselta t-paidalta. Sitä se ei kuitenkaan ole, sillä leikkaus on erittäin väljä ja lyhyet hihat ulottuvat siksi melkein kyynärpäihin asti. Paidan etumus on silkkimäistä sekoitekangasta, hihat ja takakappale erittäin ohutta ja pehmeää trikoota. Liuhupaidan juju on etukappaleen kuvio, joka näyttää V AVE Shoe Repairin tyypilliseltä painatukselta. Tosiasiassa se on vain osaksi printtiä, puolet kuviosta on toteutettu aplikoimalla.

 
Olen nyt jo tainnut mainita aikas monta kertaa, että olen ensi viikonloppuna lähdössä Helsinkiin ja ohjelmassa on parit gaala-henkiset häppeningit ja yksi bloggarien päivätapahtuma. Tällainen vaatii luonnollisesti perusteellisen asuarsenaalin ja lievää vakavampaa pukeutumispaniikkia lieventämään kotiutin NK:lta Karen Millenin klassisen kleininsinisen kiiltonahkaisen kirjekuorilaukun.
Nyt vain pitäisi keksiä jotain, mitä voisi laittaa päällensä tuon laukun kanssa… 😀

Viime lauantain asu jäi ihan esittelemättä – joskus kun käy niin, että irl-elämä vie voiton bloggailusta. Halusin kuitenkin laittaa tämän tänne blogiin. Ei siksi, että varsin armottoman kirkkaassa kevätauringossa otetut kuvat olisi jotenkin erityisen upeita, mutta kun tuo ihana minimarketin lotuskukkakuvioinen bomber on jäänyt ihan esittelemättä. Siis vaikka se on ollut päällä jo vaikka miten monta kertaa, en vain ole onnistunut saamaan sitä mukaan asukuviin. Ensimmäisen kuvan piristeenä myös yksi hännänpää.
Lauantain pääohjelmanumero oli kaverini Linan yhteistyössä yhden valokuvaajan (Linan tuttu, valitettavasti en juuri nyt muista nimeä…) järjestämän näyttelyn avajaiset.

Lina on koulutukseltaan muotisuunnittelija, mutta tehnyt pääasiassa töitä opettajana. Nyt kuitenkin jo parin-kolmen vuoden ajan hän on pyörittänyt omaa, Lina Hanno Design -nimistä, yritystä. Toistaiseksi Lina suunnittelee ja myös ompelee kaikki malliston vaatteet itse. Toiminta on siis varsin pienimuotoista, mutta tavoitteena on saada verkkokauppa auki ihan lähiaikoina.
Ekologisesta luomupuuvillasta ja kierrätysmateriaaleista toteutetun malliston inspiraationa on toiminut luonto, sään ja vuodenaikojen vaihtelu sekä vesi elementtinä.





 

• jakku, minimarket
• t-paita, Carin Wester
• hame, H&M
• kengät, Acne

Täällä tennarikuume ei kun pahenee vaan samaan tahtiin kuin asfaltit kuivuu. Heittäydyin tuossa vähän aikaa sitten melkein filosofiseksi havaitessani, että olen onnistunut hankkimaan vakavanasteisen Vans-pakkomielteen.
Just tänä viikonloppuna kannattaisi tosiaankin olla Helsingissä, sillä Cape Universalin ystävämyynneistä olisi mahdollista kotiuttaa Vans poikineen (myös vaatteita ja niiden supercooleja aurinkolaseja!) todella hyvään hintaan.

Ystikset on alkanut tänään, mutta kampetta on kuulemma niin paljon, että paikalle kannattaa vaivautua, vaikkei olisikaan ollut tänä aamuna yhdeksältä oven kahvassa roikkumassa.
Oma Hesan reissuni on vasta viikon päästä viikonloppuna, joten täytyypi sitten shoppailla Vansejä ihan vain myymälästä. Siihen asti pitää tyytyä selaamaan kateudesta vihreänä kaikkien Instagram-kavereitteni kuvia ystis-saalistuksista.