Mistä tietää, että tänään oli maanantai? Detoxin jälkeinen energisen euforinen olo vielä aamulla naamioi päivän ihan miksi tahansa random ajankohdaksi, mutta siinä vaiheessa, kun rynnin kohti raitiovaunua, tajusin, että maanantaihan se. Tälläkertaa tosin syynä ei poikkeuksellisesti ollut salakavalasti 15 sec etuajassa lähtevä juna (niin, että siitä juuri ja juuri myöhästyy), ei kotiin unohtunut kännykkä eikä edes paidalle roiskunut aamukahvi.
Tajusin, että on maanantai, kun noin puolitoista askelta ulko-ovelta otettuani havaitsin, että sataa kaatamalla. Ja että olen valinnut päälleni valkoiset farkut. Ja että olen vetänyt jalkaani poninkarvaiset Acnet (joita normaalisti suojelen kuin silmäterääni, enkä tosiaankaan ulkoiluta niitä sateessa!). Ja kaikenlisäksi olen käyttänyt ainakin viisi kallisarvoista minuuttia aamulla hiusteni kihartamiseen. Luonnonkihara + sade = hukkaanheitetty hiustenlaittoaika.
Lisäksi onnistuin keittämään lounaskaurapuuroni niin, että se kiehui pitkin mikroaaltouunia. Oh well.

No, sade loppui onneksi jo iltapäivällä. Ponit kestivät pienen kastumisen kunniakkaasti ja hiukset ei saa pysyviä vaurioita kosteudesta. Farkkujen puntit on takaa aika ruokottomassa kurassa, mutta sellaista se joskus on. Mitään kovin katastrofaalista eikä peruuttamatonta tapahtunut tänäkään viikon valoisimpana päivänä. Mutta on se vaan kumma, miten aina kaikki arkikitka, epä-flow, kasaantuu juuri maanantaille.
Huomenna on onneksi taas tiistai.
Peetu tuossa vieressä selailee juuri Nelly.comin mid season alea (ainakin koodilla VIP4FB pääsee sisään). Ostoskorissa on ainakin yhdet kimaltavat Jeffrey Campellin tennarit, pinkit Tretornin kumisaappaat, Sonia Rykielin silkkimekko ja ties mitä vielä. Ehkä kaikkea ei kuitenkaan tarvitse klikata ihan kotiin asti – vai?

 

• paita, minimarket
• farkut, Isabel Marant pour H&M
• kengät, Acne