Month: February 2013

Helmikuu on yleensä lempparikuukauteni. Se oli sitä jo, kun olin pikkuinen, varmaankin siitä rationaalisesta syystä, että helmikuussa on synttärini. Kysyin joskus äidiltäni, että miksi helmikuun nimi on juuri helmikuu. Äiti vastasi, että siksi koska silloin aurinko paistaa ja valkoinen lumihanki näyttää siltä kuin se olisi tehty timanteista ja helmistä. Äiti tiesi, kuinka pienelle harakalle pitää puhua.

En tiedä johtuuko siitä, että se kuuluisa helmikuun aurinko on paistanut lähinnä jossain näkymättömissä, paksun harmaan pilvikerroksen takana vai mistä, mutta poikkeuksellisen pitkältä ja haastavalta tämä vuoden ’13 timanttikuukausi on tuntunut. No, tänään tuli hankittua mielenrauhaa Balancesta, synttärit on vielä edessäpäin ja ehtii se aurinkokin vielä paistella. Eli eiköhän se siitä…

Ja heiluvat helmat. Ne auttavat aina!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

  • t-paita, H&M
  • jakku, H&M
  • hame (Peetun), Mintun ompelimosta
  • saappaat, Diane von Furstenberg

Seuraava vaihe miellyttävän treenielämän saavuttamisessa taitaa olla täydellisen treenikassin löytäminen.

Käyn noin 95 % jumpalla keskustan SATSeissa. Eli otan kamppeet aamulla mukaan töihin, pysähdyn keskustassa (missä muutenkin vaihtaisin junaa), käyn treenaamassa ja jatkan sitten matkaa kotiin. En juurikaan luota siihen, että jaksaisin arki-iltoina lähteä enää yhtään minnekään, kun olen kerran päässyt kotiin – ainakaan nyt vielä, kun illat ovat edelleen pimeitä. Teoriassa voisin käydä viikonloppuisin lähiSATSissa, mutta yleensä päädyn kyllä ulkoilemaan mielummin, kun kerrankin on valoisaan aikaan vapaata.

Treenikassi 1

Kånken on käynyt mielessäni hyvänä vaihtoehtona jo monta kertaa. Nykyään niitä näkee taas jo vähän kaikilla, eikä enää ole vaaraa siitä, että leimautuisi epätoivoiseksi wanna-be-hipsteriksi Kånkenia kanniskellessaan. Toista se oli muutama vuosi sitten, kun Peetu hankki oman hienon farkunsinisen reppunsa.

Tiedän omistaneeni aikoinaan klassisen army-vihreän Kånkenin, mutta se on tainnut päätyä jonkin muuton yhteydessä järjestetyn tehopuhdistuksen mukana kirpparille. Muuta selitystä en keksi sille, ettei edes Peetu mummunsa kanssa löytänyt sitä Mintun lapsuudenkodin vintiltä. No, muistaakseni olin jo onnistunut hävittämään selkätukena toimivan istuinalustan eniveis.

Treenikassi 2

Nykyinen treenikassini on hopeisine traktoriprintteineen oikeastaan aika söpö. Valitettavasti se on vaan niin järkyttävän epäkäytännöllinen, että nyt, kun olen jo kahtena peräkkäisenä viikkona käynyt peräti kaksi kertaa jumpassa (eli olen säännöllinen jumpassakävijä!) menee aivan totaalisesti hermot sen kanssa! Oikeastaan tasan ainoa hyvä puoli siinä pienen söipöisyyden lisäksi on se, että kassi on kooltaan tosi suuri – eli kamppeet ja lounaat ja vaihtokengät ja mitä näitä nyt on, mahtuvat ihan heittämällä mukaan.

Huonoja puolia on sitäkin enemmän: Kassi on lörppöä materiaalia, eli sitä ei voi laittaa seisomaan sen paremmin t-banan lattialle kuin pukuhuoneen penkillekään. Säkkimäisestä kassista ei ikinä löydä mitään ilman tajutonta mylläämistä. Leveät kangashihnat eivät oikein pysy olalla, mutta ovat liian pitkät kädessä kannettavaksi. Kiinnityksenä on vain yksi neppari – eli lumi sataa laukkuun sisään ja kaikki näkevät hikiset treenivetimet.

Treenikassi 3

Kånkenissa olisi hyviä puolia vaikka millä mitalla:

  • Napakka malli kulkee kätevästi t-banan tungoksessa
  • Lähes repun ympäri kulkeva vetskari auttaa tavaroiden etsimisessä
  • Reppua voi kantaa joko olalla tai kädessä
  • Vetskarilliseen etutaskuun saa SATS-kortin ja lukon niin, että niitä ei tarvitse onkia kassin pohjalta
  • Reppu mahtuu just näpsäkästi pukuhuoneen kaapin eteen penkille, joten kamojen löytäminen helpottuu kummasti

Tuntuu, että olen löytänyt sen täydellisen vaihtoehdon! En piittaa liian yltiösporttisista repuista/laukuista ja ehkä juuri siksi Kånkenin retrohenkisyys viehättää. Oikeissa treenikasseissa on myös monta ongelmakohtaa (liian pullukka malli on hankala t-banatungoksessa, kädessä kantaminen hankalaa ja hihnan laittaminen olan yli ei toimi samasta syystä), vaikka periaatteessa ne on valmistettu juuri tätä tarvetta varten. Sporttireput taas näyttää helposti ihan idioottimaisilta kädessä tai vain olalla kannettuna. Kånken toimii mielestäni sekä kädessä, olalla että ihan “repusti” kannettuna.

Ainoa ongelma tällä hetkellä taitaakin olla, että minkäköhän kaikista ihanista väreistä sitä oikein valitsisi…

Sen verran vielä eilisestä postauksesta, että tänään testasin ensimmäisen kerran uudet tossut ja topeista otin ekana käyttöön pinkin Niken. Ja tiedättekö mitä!? Oli aivan mahtavaa!! Oikeastaan olisin kyllä pärjännyt vanhoillakin tossuilla, sillä tänään oli ohjelmassa BodyPump, mutta en vain kyennyt pakkaamaan vanhoja rähjiä enää treenikassiin. Ja onneksi en, sillä olin niin sata kertaa enemmän fiiliksissä tunnilla, kun tajusin näyttäväni ihan järkevältä ja sporttiselta siellä muiden joukossa. Ei uskoisi, että tämä tulee uutisena itselleni, mutta: vaatteilla todellakin on väliä!

Toimistopäivä  meni mukavassa raita-asussa, johon etninen kaulakoru toi vähän ristiriitaa ja sykettä. Säätila on ollut täällä tosi harmaa ja välillä on pikkuisen sadellutkin, mutta siitä huolimatta ilmassa on jotain vastustamattoman keväistä. Siitä sain inspiraation tuollaiseen pre-spring sailor -tyyppiseen kokonaisuuteen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

  • hame, Lindex
  • t-paita, Cheap Monday
  • jakku, frk
  • kaulakoru, jonkun pikkuputiikin oma merkki??
  • kengät, Vagabond

Enemmän hedelmiä – ja etenkin kasviksia – on perusohje silloin, kun tavoitteena on ruokavalion järkeistäminen ja runsaaseen hiilihydraattitankkaukseen tottunut kroppa parkuu nälkäänsä. Ohje on noin periaatteessa ihan hyvä ja erityisen toimiva varmasti niillä, joilla on taipumusta naposteluun ja usein toistuvaan pikkuherkutteluun. Ihan oikeaan nälkään (erotuksena mielitekoon) tarvitaan kuitenkin järeämpiä aseita.

Kunnon aamiainen tai välipala sisältää riittävästi proteiineja, hyviä rasvoja, antioksidantteja ja vitamiineja niin, että kroppa ja pääkoppa voi hyvin, eikä nälän tunne vie jalkoja alta heti tunnin päästä. Olen testannut kaikenlaisia erilaisia versioita kaurapuurosta kananmuna/raejuustomössöön ja proteiinisheikkeihin (japp..), mutta ehdottomasti parhaimman ja herkullisimman terveyspommin saa rakennettua islantilaisen herkkurahkan Skyrin avulla!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tänä proteiinidiettien kulta-aikana tuskin kenellekään on uutinen, että riittävästä proteiininsaannista huolehtiminen edesauttaa painonhallinnassa. Skyrissä on proteiinia tosi reilusti – eli noin 2-3 kertaa enemmän kuin tavallisessa jogurtissa. Maultaan se muistuttaa vähän rahkaa, mutta on omasta mielestäni vähän pehmeämpi, suorastaan samettisempi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaikenlaisia maustettujakin versioita Skyristä löytyy. Ihan hyviä ovat nekin – varsinkin, jos välipala pitää napata mukaan ja syödä tien päällä. Muuten tykkään eniten tuosta maustamattomasta versiosta, koska siihen on kaikkein helpoin rakennella oma herkullinen makuelämys.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pähkinöissä on kaikkea mahdollista hyvää ja terveyttä edistävää, mitä on hyvin hankala saada muualta. Omia lemppareitani ovat cashew-pähkinät, lisäksi ripottelen annokseen mantelirouhetta. Ystäväni Tinnin mukaan ikuisen nuoruuden salaisuus piilee viidessä mantelissa. Joka päivä pitäisi siis syödä viisi mantelia ja siinä se!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Extratujaus antioksidantteja ja kaikkea muutakin ihanaa sekä tietty hyvää makua annokseen tulee teelusikallisesta (olin kirjoittaa t-lusikallinen, niinkuin t-paita… ammattitauti??) mustikkajauhetta. Tekee tosi hyvää myös vatsalle. Joskus ennenvanhaan mustikkaa käytettiin nimenomaan vatsavaivojen hoitoon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mintun tehovälipala

1,5 dl maustamatonta Skyriä

1 tl mustikkajauhetta

pari hyppysellistä mantelirouhetta

muutama cashew pähkinä

Sekoitetaan lusikalla ihanaksi violetiksi herkuksi. Varo, ettei mustikkajauhe pölise, se sotkee paikat! Nautitaan kaikessa rauhassa hyvän musiikin soidessa taustalla.

Se paljon puhuttu kadonneen liikuntamotivaation metsästys on nyt edennyt siihen vaiheeseen, että on parasta todella panostaa tsemppihengen pysymiseen. Olen kyllä jo saanut pieniä maistiaisia ja muistamisen ahaa-elämyksiä siitä, mitä ihanaa oloa ja endorfiiniryöppyjä liikkuminen parhaimmillaan antaa. Treenikassin pakkaaminen ei kuitenkaan vielä ole läheskään itsestäänselvyys, eikä jumpassa tai salilla käyminen ole palannut osaksi automaattisia rutiinejani.

Viimeviikon treeneissä hoksasin kaksi asiaa: a) uskoisin, että yksi syy siihen, että saan selkäni edelleenkin tosi helposti kipeäksi kaikilla hyppy-ristiloikka -tyyppisillä tunneilla (Zumba, Energy), on järkyttävän huonot tossuni ja b) olisi aika hillittömän paljon tsemppaavampaa, jos jumppasalin peilistä katseli takaisin joku reippaan urheilullisesti pukeutunut tyyppi, eikä joku säälittävä siivouspäivän t-paitaan sonnustautunut luuseri.

Näiden sisäistyksien jälkeen päätin investoida itseeni – ja kävin shoppailemassa sekä uudet sisäliikuntatossut että muutaman ihanan treenitopin.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tossuiksi valikoitui Niken yleissisäliikuntakengät. Ulkonäöltään ne on sopivan simppelit, ihan liian räyhäkkäät neonsekasotkut eivät tunnu omilta, vaikka olen kyllä muiden jaloissa ihastellut niitä. Violetit yksityiskohdat ja etenkin tuo valkoinen pohja antaa kuitenkin ilmeelle vähän sporttista särmää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ihan pelkästään ulkonäön perusteella en kuitenkaan tossuja valinnut. Tärkein ominaisuus tuli esiin, kun sain nauhat solmittua ja nousin kengät jalassa pystyyn. Tuntui kuin olisin lähtenyt itsestään pomppimaan saman tien! Aivan käsittämättömän hyvän tuntuiset jalassa – ja nyt todella viimeistään tajusin, että on ollut suorastaan itsetuhoisaa käyttää vanhoja ei-mitään-merkkiä olevia tennareita muualla kuin Body Pumpissa…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Myyjä vakuutti, että nämä sopivat oikein mainiosti monenlaiseen sisäliikuntaan, jumppaan ja myös peleihin, jos vaikka innostuisi joskus Karkin seuraksi sulkkikseen. Aikaisemmin käytin ainoastaan ja vain Niken aerobic-tossuja, joten luullakseni heidän lesti sopii edelleen jalalleni.

En tiedä, onko Suomen Intersportissa samat kampanjat kuin täällä, mutta kannattaa kurkistaa, jos olet hyviä tossuja vailla. Nyt nuo saa about puoleen hintaa normaalista!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

No niinhän ne sen tapaa sanoa: Just do it!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Stadiumin oman merkin toppi on tuollainen lötkö, melkein läpinäkyvä laatikkomainen esitys. Juuri tuollaisia olin hakemassa (sellaisia tuntuu olevan kaikilla Zumba-mimmeillä…) ja kiva testailla näin alkuunsa vähän edullisemmilla jutuilla. Sitäpaitsi ihan laadukkaalta tuo materiaali tuntui edullisesta hinnastaan huolimatta, eikä nämä Mintun treenit ole ihan niin extremeä, että vielä tarvittaisiin mitään super-huipputeknisiä tekstiileitä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Röhnischin taivaansininen toppi on ihanan tuntuista ohutta ja vähän valuvan oloista matskua. Malliltaan se on pikkuisen alaspäin kapenevan laatikkomainen. Tykkään hurjasti topin väristä ja siitä, että se on pikkuisen pidempi takaa. Sitäpaitsi painatus on hopeinen – eikä valkoinen niinkuin kuvassa näyttää. Tykästyin tuohon itseasiassa niin paljon, että olisin ottanut jonkun muunkin värin, mutta valitettavasti ainoa muu vaihtoehto oli musta. Vaikka muuten musta onkin ihan perusvärini, salilla on kiva käyttää vähän raikkaampia sävyjä ja etenkin mustat yläosat tuntuvat vievän loputkin värit kasvoilta…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kolmas toppi on Niken painijaselkäinen Dri-Fit -paita. Malliltaan se on vähän noita kahta muuta pidempi. Väri on luonnossa vähän enemmän vadelmanpunainen – eikä ihan noin neonpinkki kuin, mitä kuva antaa ymmärtää. Toppi oli hurjassa alessa Stadiumissa: normaalihinta olisi ollut 349,- kruunua, mutta maksoin vain 149,-. Hyvä diili!

Uusiin treenivetimiin sijoitetut rahat tuottavat positiivista tulosta jo nyt. En muista, koska viimeksi treenikassin pakkaaminen olisi ollut yhtä kivaa – ja odotan innolla jo nyt huomisiltaa, jolloin pääsen testailemaan hankintojani tosi toimissa.

Old stuff