Month: February 2013

Pikapikainen hei täältä Tukholman kulmilta! Pitää tästä lähteä pikkuisen juhlistamaan arvatkaa-ny-mitä-päivää… Haha!

Päivällä toimistolla mentiin tällaisessa prässihousu-maastokenkä -yhdistelmässä + toimisto-topiksi alennetun entisen juhlapaidan kanssa. Nyt illaksi vaihdan alaosaksi mustan hameen ja DvF:n mokkabootsit. Ihana Michael Kors pääsee myös ekan kerran ulkoilemaan. Toivotaan, että saan jonkun värvättyä kuvauspuuhiin vielä illan aikana, mutta nyt:

“ja, må jag leva, ja, må jag….”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

  • jakku, H&M
  • toppi, Zara
  • housut, frk
  • kengät, Vagabond
  • palkkisormus (saatu), Ideakoru

Joskus käy niin, että livenä ihan kivan näköinen asu ei suostu taipumaan siedettäviksi asukuviksi. Yleensä syynä on se, että asu on oikeasti onnistunut vain teoriassa ja kuva kertoo likilegendaarisesti enemmän kuin ne kuuluisat tuhat sanaa. Ehkä niin oli tänäänkin.

Vähän olen kyllä kuvien kanssa eri mieltä. H&M:n musta liivihame ja Monkin alumiininharmaa neule muodostivat mielestäni ihan kivan kombon ja vähän uudenlaisen kulman perus musta-harmaa -meininkiin. Kuvissa tuo nyt vaan näytää tylsältä ja pötkylältä jostain syystä… Näillä kuiteskin mentiin tämä torstai ensin officella ja sitten Filippa K:n lippulaivaputiikin re-opening tilaisuudessa. Tuosta häppeningistä tulee tännekin lisää juttua, kunhan saan kuvat ja sanat taas järjestykseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

  • mekko, H&M
  • neule, Monki
  • saappaat, Diane von Furstenberg

Olen hoksannut yhden erittäin tärkeän asian: ruuanlaitto on helpompaa kuin Ikea-huonekalujen kokoaminen!

Selvennökseksi sanottakoon, että olen sitä mieltä, että Ikea-huonekalujen kokoaminen on, varsinkin naisille, yleensä varsin helppoa. Rohkenen esittää tämän epätasa-arvoa edistävän väitteen omaan erittäin subjektiiviseen kokemukseeni perustuen. Ikea-huonekalujen kokoaminen on nimittäin yksinkertaista ja helppoa, kunhan vain noudattaa mukana tulleita ohjeita aivan tismalleen ja pilkulleen, yhtään oikomatta tai muka paremmin tietämättä. Henkilökohtaiseen historiaani vedoten uskallan sanoa, että miehille se on erityisen vaikeaa.

Osaan siis noudattaa annettuja ohjeita niistä poikkeamatta. Peetun kokkikoulussa Mintun vaaleanpunaiseen reseptimuistikirjaan merkittiin jopa millä lämpötilalla levy kuuluu olla ja paljonko suunnilleen on ripaus. Safkaa-kirja toimii myös moitteettomasti keittiönoviisin käsissä. Kananmunista kerrotaan, että ne kuuluu olla 9 minuutin, eikä “kovaksi keitetty” ja että pastan keitinveden pitää maistua merivedeltä. Vain harvoin ohjeessa käytetään “paljon”, “runsaasti”, “vähän” -tyyppisiä epämääräisiä adjektiiveja.

Tällä kertaa tuli kuitenkin moka. Luen yleensä ruokaa laittaessani reseptiä vähintään yhtä pedantisti kuin Ikea-kalusteiden kokoamisohjetta. En tiedä oikein mitä ihmettä tällä kertaa tapahtui, mutta onnistuin sekoittamaan keskenään keitettyjen munien ja raakana maidon sekaan vispattavien määrän. Eli keitin kovaksi 3 munaa ja vatkasin maidon sekaan kaksi – enkä päinvastoin niinkuin olisi pitänyt.

Ja tiedättekö mitä!? Lohi-riisilaatikosta tuli erittäin herkullista siitä huolimatta!! Samaa ei olisi voinut sanoa Ikean kalusteesta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

SAFKAA – LOHIVUOKA

4 dl täysjyväriisiä

2 keitettyä kananmunaa (9 minuutin)

5 dl täysmaitoa

3 kananmunaa

250 – 300 g graavattua lohta

voita vuoan voiteluun

suolaa

valko- ja mustapippuria

Keitä riisi ohjeen mukaan. Tässä kohtaa olin vähän epävarma, että pitikö sitä riisiä olla keitettynä 4 dl vai ennen keittämistä 4 dl. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon, koska tuumasin, että mahdollisesti ylimääräisen riisin voi sitten syödä jonkin muun kanssa. Mutta vaikutti siltä, että tuo tarkoittaa nimenomaan kuivaa keittämätöntä riisiä, josta tulee sit enempi keitettynä…. 

Kuumenna uuni 180 asteiseksi. Hienonna keitetyt kananmunat ja leikkaa lohi paloiksi. Tässäkin oioin pikkusen… Safkaa kirjasta löytyy ohje lohen graavaamiseen. En tietenkään ryhtynyt puuhaan edellisenä iltana, joten “korvasin” graavaamisen laittamalla vähän enempi suolaa ja pippuria (kapinallinen!!). Laita kulhoon keitetty riisi paloiteltu lohi ja hienonnetut kananmunat. Mausta seos suolalla ja pippureilla.

Voitele uunivuoka (n. 5-6 cm syvä, reilu 20 cm läpimitaltaan) voilla, laita riisiseos vuokaan. Vatkaa maito ja kananmunat keskenään, lisää hiukan suolaa ja valkopippuria. Kaada munamaito vuokaan riisi-lohimössön päälle ja vuole vielä voilastuja koko komeuden päälle. Kypsennä uunissa noin 35 minuuttia.

Kastikkeeksi vielä ihanaa tilli-voisulaa – eli sulatettua voita, johon on silputtu tilliä sekaan. Kirjassa lukee lisäksi, että 1 sitruuna neljäksi lohkoksi leikatuna. Ehdin puristella kolme lohkoa voisulan sekaan ennenkuin tajusin, että lohkot olisikin kuulunut laittaa lautaselle ja sitten kaikki saisi itse puristella mehua mielensä mukaan. Ältsin hyvää oli kuiteski tilli-voisula-sitruunanmehukastikekin!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Johtuu varmaan ainoastaan ja vain kananmunien kanssa sattuneesta pikkuruisesta sekaannuksesta, että Mintun lohi-riisilaatikko näyttää enemminkin epämääräiseltä muhennokselta – tai ei ainakaan suostu lautaselle yhtä kauniina kuutiona kuin esikuvansa. Kastikkeessa käytetty tillikin olisi toki voinut olla tuoretta eikä pakastettua, mutta kun joku unohti kauppareissulla sitä ostaa.

Jos nyt ei kuitenkaan ihan liiaksi asti nillitetä ulkonäkökysymyksiä vaan keskitytään olennaiseen: Oi Kyllä: Lohi-riisilaatikko on todella herkullista – ja Karkki on samaa mieltä. Miedot lempeät maut, sitruunan kirpeys ja tillin raikkaus yhdistettynä lohtu-ruuan olemukseen.

Toimii myös erinomaisesti seuraavana päivänä lounaslaatikossa!

Facebook-hehkutusten ja samaan paikkaan julkaistujen kuvien perusteella ainakin jossain päin Suomea on tänään (ja ilmeisesti eilenkin) saatu nauttia ihanasta talviauringon paisteesta. Koska täällä meilläpäin samanlaista luksusta ei ole tarjoiltu, pitää paistepuolesta huolehtia ihan itse. Luonteeni aurinkoisimpien puolten esiintuloa ei tänäänkään pystynyt takaamaan varmasti, joten oli pakko varmistaa sekä kimaltelevan paidan että säihkyvien korvisten avulla, että edes jonkunlaista valoilmiöntapaista olisi näköpiirissä.

Luin jostain (facebookista varmaan, mitä muita tietolähteitä sitä muka enää nykyään on… Haha!), että omaan onnellisuus- ja tyytyväisyystasoonsa voi vaikuttaa positiivisesti kirjoittamalla “kiitollisuuslistoja”. Elikkä paperille vain lista kaikista niistä asioista, joista voi olla kiitollinen ja keskimäärin koettu onnellisuus humpsahtaa tappiin samassa hetkessä. Listafriikille aika ihanteellinen tapa pitää huolta henkisestä hyvinvoinnista! Taidanpa alkaa kirjoitella omaa listaani saman tien… Ensimmäiseksi voisin kirjoittaa, että olen kiitollinen siitä, että Zumba-tunnilla oli tänään kivaa ja uudet tossut tuntuivat tosi hyviltä ja olen kiitollinen, että sain tekstarin, joka kertoi H&M:n tilaukseni odottavan noutamista (ja varmaan perjantaina ehdin sen jopa noutaakin…). Eihän tämä ole ollenkaan vaikeaa! Taidan kuitenkin jatkaa paperille…

Ainiin, päivän asusta piti vielä sanoa sen verran, että tuon ylipitkän topin yhtenä ajatuksena oli toimia totutteluaskeleena siihen hetkeen, kun on taas aika pukea ihan oikea hame housujen päälle…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

  • neulepaita, Vero Moda
  • toppi (alla), Sonia – Sonia Rykiel
  • farkut, H&M
  • nilkkurit, Ril’s
  • korvikset, ostettu Costa Ricasta

Kulutin aikaa ja etsin inspiraatiota – niinkuin niin usein – Stockholm Street Style -sivustoa selailemalla. Välillä kyllä ihmetyttää, että miksi sivusto on edelleen nimeltään Stockholm Street Style. Aika iso osa kuvista kun on jo aika pitkään ollut muualla kuin Tukholmassa otettuja. Siis, jos etsiskelisi juuri tukholmalaista katukuvaa värittäviä tyylitaitureita ja päätyisi vain nimen perusteella tuonne, pettyisi varmasti.

Itselleni tuolla ei nyt ole suurempaa merkitystä tai paremminkin ihan kiva, että yhdeltä sivustolta löytyy erityylisiä ja eri “hinta-tasoisia” pukeutujia. Edelleenkin olen sitä mieltä, että on helpompaa näyttää killer-fashionistalta, kun on pukeutunut päästä varpaisiin huippu-designereitten vetimiin – niinkuin kansainvälisiltä muotiviikoilta  sivustolle bongatuilla tyypeillä usein on. Hiukan enemmän pitää tsempata, kun käytössä on arkisempi pukeutumisbudjetti ja ilman kansainvälisesti arvostetun muotimagazinen designer-kontakteja.

Lontoon muotiviikolta sivustolle on kuvattu pukeutumisen valtavirrasta keskimääräisesti enemmän eroava  Huikea haalarimimmi. Tiedän, että ysärit ja kasarit ovat muotia, mutta tässä ei voi kuin ihmetellä, onko asu ironiaa vai ei? Jos tytöllä ei olisi söpö meikki ja ammattitaitoisen oloinen pose, olisin aivan vakuuttunut, että kysymyksessä on joku virhe. Mutta ehkä en vain tajua.

SSS haalarit

Haalarimimmin kohdalla en oikeasti tietänyt olisinko itkenyt, nauranut vai tuntenut myötähäpeää. Todennäköisesti relevantein reaktio olisi ollut kuitenkin häpeä. Häpeä siitä, etten tajua, miten ironisen cool haalari ja koko outfit on… Se sijaan selailin sivustoa eteenpäin ja enemmän perinteisten katumuotityylien joukosta löytyi eiliseen pohdiskeluun mainiosti sopiva kuva.

Eli Tyylikäs Kånkenin käyttäjä

SSS reppu

Tämän kuvan perusteella taidan olla päätökseni tehnyt – eli musta sen repun olla pitää. Toisaalta ainoa (nyt mieleen tuleva…) musta päällystakkini on Acnen nahkarotsi – ja sekin on sellainen hiukan hailea oliivinmusta. Eli toisaalta se lämpimänruskeanmusta Kånken voisi sittenkin olla vielä parempi…

Kuvat: Stockholm Street Style

Old stuff