Seuraava vaihe miellyttävän treenielämän saavuttamisessa taitaa olla täydellisen treenikassin löytäminen.
Käyn noin 95 % jumpalla keskustan SATSeissa. Eli otan kamppeet aamulla mukaan töihin, pysähdyn keskustassa (missä muutenkin vaihtaisin junaa), käyn treenaamassa ja jatkan sitten matkaa kotiin. En juurikaan luota siihen, että jaksaisin arki-iltoina lähteä enää yhtään minnekään, kun olen kerran päässyt kotiin – ainakaan nyt vielä, kun illat ovat edelleen pimeitä. Teoriassa voisin käydä viikonloppuisin lähiSATSissa, mutta yleensä päädyn kyllä ulkoilemaan mielummin, kun kerrankin on valoisaan aikaan vapaata.
Kånken on käynyt mielessäni hyvänä vaihtoehtona jo monta kertaa. Nykyään niitä näkee taas jo vähän kaikilla, eikä enää ole vaaraa siitä, että leimautuisi epätoivoiseksi wanna-be-hipsteriksi Kånkenia kanniskellessaan. Toista se oli muutama vuosi sitten, kun Peetu hankki oman hienon farkunsinisen reppunsa.
Tiedän omistaneeni aikoinaan klassisen army-vihreän Kånkenin, mutta se on tainnut päätyä jonkin muuton yhteydessä järjestetyn tehopuhdistuksen mukana kirpparille. Muuta selitystä en keksi sille, ettei edes Peetu mummunsa kanssa löytänyt sitä Mintun lapsuudenkodin vintiltä. No, muistaakseni olin jo onnistunut hävittämään selkätukena toimivan istuinalustan eniveis.
Nykyinen treenikassini on hopeisine traktoriprintteineen oikeastaan aika söpö. Valitettavasti se on vaan niin järkyttävän epäkäytännöllinen, että nyt, kun olen jo kahtena peräkkäisenä viikkona käynyt peräti kaksi kertaa jumpassa (eli olen säännöllinen jumpassakävijä!) menee aivan totaalisesti hermot sen kanssa! Oikeastaan tasan ainoa hyvä puoli siinä pienen söipöisyyden lisäksi on se, että kassi on kooltaan tosi suuri – eli kamppeet ja lounaat ja vaihtokengät ja mitä näitä nyt on, mahtuvat ihan heittämällä mukaan.
Huonoja puolia on sitäkin enemmän: Kassi on lörppöä materiaalia, eli sitä ei voi laittaa seisomaan sen paremmin t-banan lattialle kuin pukuhuoneen penkillekään. Säkkimäisestä kassista ei ikinä löydä mitään ilman tajutonta mylläämistä. Leveät kangashihnat eivät oikein pysy olalla, mutta ovat liian pitkät kädessä kannettavaksi. Kiinnityksenä on vain yksi neppari – eli lumi sataa laukkuun sisään ja kaikki näkevät hikiset treenivetimet.
Kånkenissa olisi hyviä puolia vaikka millä mitalla:
- Napakka malli kulkee kätevästi t-banan tungoksessa
- Lähes repun ympäri kulkeva vetskari auttaa tavaroiden etsimisessä
- Reppua voi kantaa joko olalla tai kädessä
- Vetskarilliseen etutaskuun saa SATS-kortin ja lukon niin, että niitä ei tarvitse onkia kassin pohjalta
- Reppu mahtuu just näpsäkästi pukuhuoneen kaapin eteen penkille, joten kamojen löytäminen helpottuu kummasti
Tuntuu, että olen löytänyt sen täydellisen vaihtoehdon! En piittaa liian yltiösporttisista repuista/laukuista ja ehkä juuri siksi Kånkenin retrohenkisyys viehättää. Oikeissa treenikasseissa on myös monta ongelmakohtaa (liian pullukka malli on hankala t-banatungoksessa, kädessä kantaminen hankalaa ja hihnan laittaminen olan yli ei toimi samasta syystä), vaikka periaatteessa ne on valmistettu juuri tätä tarvetta varten. Sporttireput taas näyttää helposti ihan idioottimaisilta kädessä tai vain olalla kannettuna. Kånken toimii mielestäni sekä kädessä, olalla että ihan “repusti” kannettuna.
Ainoa ongelma tällä hetkellä taitaakin olla, että minkäköhän kaikista ihanista väreistä sitä oikein valitsisi…
14 Comments
Fjallraven on nykyään ihan jokaisella, joten ei tee mieli hankkia vaikka hyvännäköinen onkin, mutta ihan liian massaa.En kuitenkaan ihan treenikassina tuota näkisi, kannatan laadukkaita Adidaksen ja Niken urheilulaukkuja.
No mulle Kånken sopii just sen vuoksi niin hyvin, koska sellainen on jo kaikilla! Tässä suhteessa en ole – enkä haluakaan olla – mikään edelläkävijä. Olen kyllä katsellut laadukkaita sporttilaukkuja sekä Nikeltä että Adidakselta. Kaikkein mieluiten noin niinkuin fiilispohjalta olisin halunnut Stella McCartneyn Adidakselle suunnitteleman treenikassin. Mutta kun ne vaan ovat kaikki ihan väärän mallisia ja muutenkin ominaisuuksiltaan itselleni sopimattomia…
Mahtaako oikeasti ahkerassa käytössä olla sen laadukkaampia kuin Fjällikään? Ei kannata sokaistua merkistä vaan koettaa. Ja eikös se kerro jo laadusta jotain jos niitä on ihan jokaisella. Itse näen sen vain hyvänä asiana.
Kyllä Kånken kestää vaikka kuinka monta vuotta – ja vaikka miten kovassa käytössä! 🙂
Mäkin aion hankkia tuon Kånkenin kunhan rahatilanne on vähän parempi. Olikohan Pupulandian Jenni, kun oli ostanut omansa ja pohdiskellut väriä, ja myyjä oli kehottanut hankkimaan tumman värin, koska se patinoituu kauniisti, kun taas vaaleat likaantuvat kovin helposti 🙂
Kiitti vinkistä – toihan on tosi hyvä pointti! Hiukan nuo vaaleat (koralli erityisesti!) on houkuttaneet, mutta se ei tosiaan taida olla ihan viisas valinta, kun miettii, minkälaiseen käyttöön olen reppua ajatellut. Varmaan olisi kivan harmaa aika pian…
Itse olen tuollaista jo vuosia retuuttanut olallani punaisena ja yhtä kauan katunut etten ottanut mustaa. Vaikka se on tylsä niin on se vaan paljon näppärämpi.
Treenikassiksi suosittelisin kuitenkin ottamaan sen vähän isomman mallin. Se perusmalli toimii niin kauan kun ei tarvitse paljon tavaraa, mutta jos vaihtovaatetta tai isompaa pyyhettä aikoo muun jumppailuroinan lisäksi mukanaan kantaa niin alkaa tehdä tiukkaa. Itellä ainakin.
Mustaa olen kyllä miettinyt itsekin. Onhan se vähän tylsä, mutta treenireppu saisi mielellään sopia mahdollisimman monien päällysvaatteitten kanssa yhteen.
Pitää varmaan ottaa treenivehkeet kauppaan ja kokeilla, miten perussetti mahtuu. Tykkäisin kovasti tuosta perusversiosta, koska se vaikuttaa niin näppärältä (ja olen niitä joillakin pukuhuoneessa nähnytkin…), mutta kyllähän se ottaa päähän, jos tila loppuu heti kesken…
Kånken tännekin kiitos! Nykyään kanniskelen treenikamoja vanhassa ja ränsistyneessä longchampin laukussa, joka on aivan liian pieni… Pitääkin lähteä piakkoin reppuostoksille 😀
Kyllä me ahkerat treenaajat tarvitaan kunnollinen kantoväline – eli eikun Kånken-ostoksille vaan!
Iteltä löytyy Kånkeni ja huippua olisi, jos voisin pitää sitä treenireppuna, mutta eihän sinne kaikki treenikamat plus muu sälä mahdu, joten käytän sitten kunnon treenilaukkua. Mutta huippua ois, jos mahtuis, joten kannattaa kyllä isompi malli siihen tarkotukseen ostaa, jos niitä kerran on eri kokoja! 🙂
Äh – ootko tosiaan sitä mieltä, ettei ole mitään mahiksia, että se normikoko riittäisi? Eihän se mikään jättisuuri ole, mutta tuntuisi kuitenkin niiiin näpsäkältä…
On se kyllä musta kans aika nafti se normikoko. Mutta lienee makuasia, haluaako, että kamat menee kassiin heittämällä vai malttaako sommitella tarkemmin. Otat ohuemman pyyhkeen…
Kånkenin kanssa pienestä sommittelusta ei välttämättä olisi ihan älyttömästi riesaa, kun sen saa niin hyvin auki… Eikä mulla nyt niin älyttömästi yleensä kamaa ole mukana. Kaikki kosmetiikkakin ihan minikokoa. Ja siis nautin ajatuksesta, että treenireppu ei olisi niin hirmu hankala t-banan tungoksessa. Normikoko tuntuisi siksikin kaikkein näppärimmältä.