Edellisen kerran ylisuuret statement-kaulakorut olivat kuumintahottia joskus 2000-luvun puolivälissä. Silloin niitä tosin ei kutsuttu statement -miksikään. Toinen ero tämänhetken trendiin on kaulakorun pituus. Vuonna 2005 näyttävä kaulakoru tarkoitti alas vyötärölle ryöppyävää esitystystä.

Löysin varastoistani Kookaïn vanhan yltiöpitkän puuhelmikorun. Pisin pompulalenksukka ulottui alunperin noin 5 cm housun vyötärön alapuolelle. Pienen sovittelun jälkeen totesin, että mittasuhteet menevät aivan väärin – eikä vanhaa lempparikorua voinut ajatellakaan käyttävänsä.

Sitten hokasin, että poistamalla alunperin niskan takaa kulkevan pitkän yksinkertaisen pompulapätkän ja laittamalla jäljellejääneille lyhyen lukkokiinnityksen, korusta saa varsin käyttökelpoisen esityksen. Pikkuisen tulee Aarikka mieleen kookaista kiiltävänmustista puuhelmistä.

Mustat pompulat sopivat aivan ihanasti lämpimänkeltaisen neulepaidan kaveriksi. Täytyy tunnustaa, että tämänkin päivän asu on melkein kokonaan lainassa Peetulta (kiitos ja anteeks!!)… Tosin tuo harmaa maksimekko on jo melkein omani, koska Peetu ei ole käyttänyt sitä varmaan kertaakaan viimeisen vuoden aikana. Eikö se niin mene, että kun jotain vaatetta on käyttänyt enemmän kuin alkuperäinen omistaja, omistusoikeus ikäänkuin hypähtää toiselle?

• neule, H&M
• mekko, Gina Tricot
• nilkkurit, Vagabond
• koru, Kookaï 

Lupaan tsempata ja löytää huomisen asun kokonaan omasta garderobistani… !

Keneltäkään ei ole tainnut jäädä huomaamatta, että fanitan lähestulkoon kaikenlaisia ketjuputiikkien muotitalojen kanssa tekemiä yhteistyömallistoja?  Ihan jo lähtökohtaisesti diggailen ajatusta muodin demokraattisuudesta – siitä, että high end fashion on mahdollisimman monien ulottuvilla. Ymmärrän toki, että yhteistyömallistot eivät ole sama juttu kuin vastaavat, merkin omat, päämallistot. Materiaalit ovat vähemmän luksusta, mallien kokoonpano vähemmän työtä vaativaa ja tuotteet sopeutettu suurille massoille – eli suunnittelu on väistämättä vähemmän edgyä.

Kuitenkin jokaisella suunnittelijalla tai muotitalolla on oma nimi kiinni yhteistyömallistoissa. Kukaan ei ole niin lapsellisen lyhytnäköinen, että päästäisi markkinoille surkeaa laatua, olematonta suunnittelua tai muuten kyseenalaista kampetta. Vaikka miten on kysymys yhteistyöstä ketjuputiikin kanssa, vahingoittaisi ala-arvoiset tuotteet myös emomerkin mainetta. Niinpä yhteistyömallistot tarjoavat yleensä poikkeuksellisen hyvää laatua, materiaaleja ja suunnittelua erinomaisen käypään hintaan.

Peetu kysyi vähän aikaa sitten (kun vauhkosin Lindexin Missoni -yhteistyöstä): “äiti, luuletsä, että näistä yhteistyömallistoista tulee joskus tulevaisuudessa sellaisia tosi himoittuja vintage-keräilykohteita?” Vastaus on, että kyllä, juuri niin uskon, että tulee käymään.

Siksi onkin monta monituista syytä alkaa hihkua H&M:n seuraavaa, ranskalaisen Maison Martin Margielan kanssa toteutettua yhteistyötä.

Etukäteen ajattelin, että olen vain silleen “hengessä mukana” -tyyppisesti innostunut Maison Martin Margielan ja Henkan yhteistyöstä. Tunnustan (silläkin uhalla, että teen totaalisen fashion-uskottavuus-suiciden…), että kovin avantgardi muoti dekonstruoituine vetimineen ei ole kaikken eniten se omimmalta tuntuva juttu. Tykkään kyllä katsella kuvia ja inspiroitua ennakkoluulottomasta ja oivaltavasta ajattelusta, mutta että innostuisin hankkimaan sen tyylisiä vaatteita itselleni, ei ole tuntunut ajankohtaiselta.

Ensimmäiset nettiin vuotaneet (tai vuotaneet ja vuotaneet…) kuvat yhteistyöstä paljastaa vähän yllättäen jo monta ihastuksen kohdetta, joilta hyvinkin löytyisi paikka Mintun garderobista. Ainakin tuo vetoketjuilla viriteltävä palmikkoneule ja organza-kaapuhässäkkä päätyivät välittömästi must have -listalle. Ja voi, miten haluaisinkaan omistaa hopeiset glitterilegginsit, mutta – rehellisesti – milloin niitä oikeastaan voisi käyttää? Sen sijaan tuo ruskea krokonahkarotsi olisi täydellinen OMG/WAU…

Eipä siis muuta kuin shoppailukyynärpäitä taas terottelemaan ja marraskuun puoliväliä odottamaan! 🙂

Kuvat bongasin ihanan Silverin blogista (joka oli puolestaan poiminut ne jostain muualta…)

Eilinen ruutukuosivaihde taisi jäädä vähän päälle. Samoin kuin Peetun vaatekaapilla “shoppailu”. No, Cheap Mondayn ikivanha keittiöruutuinen puuvillatunika ei ole kuulunut neidon suosikkivetimiin enää pitkään aikaan, joten enpä usko että lainailu on mikään ongelma. Sitäpaitsi tiedän kyllä, että sekä Karkki että Peetu käyvät varsin vapaamielisesti valikoimassa outfitteja Mintun varastoista aina, kun silmä välttää. Niin että vuoroin vieraissa ja silleen…

Tänä iltana tavataan piiitkästä aikaa täkäläisen Suomi-tyttöjengini kanssa. Kummasti ne kuukausittain – jopa useammin – toistuvat After Work -tapaamiset alkoivat harventua, kun kaverit yksi toisensa jälkeen äitiytyivät. Etenkin nämä heillä nyt käynnissä olevat vuodet työssäkäyvinä päiväkoti-ikäisten lasten vanhempana tuntuvat erityisen kiireisiltä.

Monet puhuvat ihaillen siitä, miten sain tehtyä KTM-tutkintoni valmiiksi kahden pienen lapsen kanssa. Itsestäni tuntuu, että taloudellista puolta lukuunottamatta pääsin kyllä todella helpolla. Aikatauluja saattoi aina rukata lasten ja oman jaksamisen mukaan – ilman, että minkään pomon tai työkaverin tarvitsi siitä nähdä vaivaa. Toisaalta lasten ansiosta en voinut myöskään huithapeloida opintojen kanssa, siirtää tenttiin lukua tai esseiden kirjoittamista viime tippaan. Arjen rytmittäminen johti varsin kurinalaiseen opintotahtiin ja aivan varmasti nopeutti opintojani sen, mitä kesken kaiken pidetty äitiysvapaa niitä pidensi.

Hursomhelst – tänään Suomi-treffeilläni pääsen vihdoin tutustumaan suuresti kehuttuun Boqueria -tapasravintolaan. Toivottavasti se on kaikkien kehujen arvoinen…

• tunika, Cheap Monday
• neuletakki, Lindex
• minihame (alla), Monki
• vyö, InWear
• kengät, Vagabond

Go 4 it vol. 2 -blogia pidempään seuranneet muistavat varmaan Karkin alunperin tummahiuksisena. Vielä kolme vuotta sitten neidon hiukset olivat selkeästi tummanruskeat ja melkoisen pitkät. Viimeaikoina Karkki on kuitenkin näyttäytynyt lähinnä eriasteisena blondina. Lukuiset värjäykset tummasta vaaleaan, raidoitukset ja aurinko olivat kuluttaneet hiukset sen verran huonoon kuntoon, että edes tehohoidot ja öljykäsittelyt eivät oikein enää saanut eloa latvoihin.

Niinpä pitkän pohdinnan jälkeen Karkki päätti poikkaista hiuksensa. Ja nyt jälkeenpäin ei voi ajatella kuin, että onneksi!

Takaa lyhyempi, pitkähkö polkkatukka pukee Karkkia ihan mielettömän hienosti. Kasvoja kehystää pidemmät suortuvat ja siro niska paljastuu lyhyen takatukan ansiosta.  

Hiukan enemmän tuo vaatii laittoa – niinkuin lyhyet hiukset aina. Pituutta on kuitenkin sen verran, että tarvittaessa hiukset saa sipaistua pienelle nysäponnarille niskaan. Ihan täydellinen pituus siis!

Näissä kuvissa Karkin luonnonkihara/-taipuisa tukka on föönattu suoraksi. Rentoa surffihippivaikutelmaa saa, kun vain puristelee hiukset huolettomasti kuivaksi keskipitävän muotoiluvaahdon kanssa.

Ja tuo paita on siis Karkin löytö Tommy Hilfiger -häppeningistä viime viikolta.  Ihanan pehmeä merinovillasekoite lämmittää vilukissa-Karkkia ja parantumattomana raitafanina päätynee tytön ikisuosikkien joukkoon.

Eihän nyt taas voi olla täysikuu? Viime yö meni ihan totaaliseksi valveilla kieppumiseksi. Mitkään suuret murheet eivät valvottaneet – päinvastoin – viikonloppu oli oikein mukava ja kaikin tavoin rentouttava. Lisäksi pitkä skypeily Peetun kanssa rauhoitti äiskän mieltä entisestään. Viimeisenä ennen nukkumaanmenoa luin vielä kivoja juttuja (joihin liittyy mm. näkymättömän kissan häntä!) – eli kaiken järjen mukaan hyvän unen olisi pitänyt tulla ihan normaalissa järjestyksessä. Parasta kaikessa on se, että kun yritin aamulla toimistolla saada vähän sympatiapisteitä, yksi työkaveri ilmoitti nukkuneensa maks. kolme tuntia ja toinen kertoi olleensa valveilla koko yön….

No täysikuu tai ei, maanantai mentiin rennossa cowboy-hengessä. Yksi hyvä puoli siinä, että Peetu on reissussa, on se, että voin melkolailla vapaasti käydä lainailemassa vaatteita neitokaisen garderobista. Tänään en vaan voinut vastustaa käsittämättömän suloisen pehmeän ruutupaidan houkutusta. Viime viikolla Henkalta hankittu ketjukaulakoru sopii lainapaidan kaveriksi ja rimmaa kivasti kenkien koristeremmeihin.

• paita (Peetun), Jack & Jones
• farkut, Acne
• kengät, Vagabond
• kaulakoru, H&M

Töitten jälkeen kävin vanumassa ja elpymässä BodyBalancessa. Siitä varsinaisesta balancesta en niin osaa sanoa, mutta nyt on kuiteskin hyvä ja rento olo. Taidan yrittää riipiä itseni väkisin irti tästä interwebin ihmeellisestä maailmasta ja painua peiton alle samantien. 🙂