Month: October 2012

Perjantai – jeee! Tänään olisi vielä illalla tiedossa yhden pop-up storen (Minna Palmiqvist ja Alice Fine) avajaiset ja art movie -hässäkkää Moderna Museetissa. Saa nyt nähdä jaksanko lähteä yhtään mihinkään vai jäänkö vaan tylsästi nyhjöttämään sohvan nurkkaan. Sohva ja eilen tullut uusi Elle houkuttelee kieltämättä kummasti… Toisaalta välillä tulee valitettua, kun ei ikinä tapahdu mitään kivaa. Ei kai kai, jos jää kotiin nyhjäämään.

Eniveis.. Tänään liehuin toimistolla ensimmäistä kertaa uudet Anna Dello Russon Henkalle suunnittelemat korvikset korvissa. Näistä turkooseista koruista ei ollutkaan puhe ollenkaan lanseerausvaiheessa. Nettiputiikin kuvien perusteella ne näyttivät aivan liian räiskyvän turkooseilta omaan makuuni – tai oikeastaan siihen värimaailmaan, jonka tunnen itselleni sopivan. Laukkasin muutamankin kaupan läpi sinä päivänä, kun mallisto tuli myyntiin, mutta mitään, mitä olisin oikeasti halunnut, ei ollut enää jäljellä. Hamngatanin flag ship storessa kysyin myyjältä, että mites noi näyteikkunassa olevat jutskat ja hän kertoi, että ne voi varata ja tulla hakemaan myöhemmin, kun somistus vaihdetaan. Suurin osa koruista oli jo varattu (mm. vihreät dimangit, jotka olisin kovasti halunnut ja jotka yksi toinen kyllä sai.. :D), mutta kahdesta turkoosista korvisparista toinen oli vielä bookaamatta.

Hain korvikset muutama päivä sitten ja ne ovat mielestäni niin hienot, ettei mitään rajaa! Voin kuvitella, että näille tulee ihan ekstrapaljon käyttöä sitten, kun taas joskus on jotain rusketusta pinnassa. Toisaalta ihan hyvin ne toimivat näin syksyisen perjantainkin piristyksenä.

 

 

 

 

  • neulepaita, Arelalizza (saatu)
  • kauluspaita, Cheap Monday
  • hame, Mintun ompelimosta
  • nilkkurit, DonDonna
  • korvikset, H&M (Anna Dello Russo)

Ostoskeskuksessa sijaitsevaan ravintolaan on helppo – ja useimmiten syytäkin – suhtautua aikamoisella varauksella. Parhaimmillaan kai shopping center dinig tarkoittaa yleensä suht säädyllistä intialaista tai thai-paikkaa, ehkä hyvällä tsägällä mehevää hampurilaista sport bar -tyyppisessä mestassa. Siksi en yhtään ihmettele, että varsin tuoreen MOOD-ostoskeskuksen ytimessä sijaitseva tapasravintola Boqueria on saanut ravintola-arvostelijat ja muut ammattitykkääjät hämmennyksiin.

Boqueriassa on nimittäin kaikki kohdallaan: tunnelma, palvelu, maut, atmosfääri ja valikoima. Ainoa, mikä on pikkuisen outo, on juuri sijainti.

Itse ravintola koostuu kahdesta osasta, ravintolasta ja “torista”. Varsinainen ravintola sopii mainiosti after work -tyyppisiin  tapaamisiin ja suht aikaisiin illallisiin. Tai no, ravintolapuoli menee kiinni puolilta öin. Harva kai sitä täällä villissä Pohjolassa sen myöhemmin illastaa. Ainakaan arkisin.

Torget – eli tori – sijaitsee ostoskeskuksen keskellä muutaman portaan alempana kuin varsinaiset putiikit. Torilla käydään ilmeisesti eniten lounaalla (tosin ravintolan puolellakin saa kuulemma lounasta), haukkaamassa pikainen välipala tai hengailemassa lasillisella.

Boqueria on ollut avaamisestaan lähtien ihan hillittömän suosittu.  Torille ei pysty varaamaan pöytää, mutta ravintolan puolelle se taitaa olla ihan must. Ainakin näin olen kuullut ja meidän visiittimme ihan tavallisena tiistai-iltana vahvisti asian.  Olimme paikalla aika aikaisin, jo vähän viiden jälkeen, ja siksi kuvissa näkyy vapaita pöytiä. Kuuteen mennessä jopa tiskipaikat, joista on suora näköala ravintolan avokeittiöön, olivat täynnä.

Palvelu oli ystävällistä ja jopa suhteellisen nopeaa. Tilatut tapakset lennähtelivät pöytään ilmaan ihmeempiä odotteluja ja juomaakin sai siedettävässä ajassa. Sen sijaan jäi pikkuisen hämäräksi kaiken sen ympärillä pyörivän henkilökunnan merkitys. Tajuan kyllä, että yksi tyyppi ohjaa pöytään ja antaa ruokalistat (muttei ota vastaan juomatilauksia), toinen tulee ja ottaa tilaukset, kolmas kerää tiskit. Boqueriassa ympärillämme hääri vielä yksi tyyppi, joka vaikutti lähinnä PRAO-työntekijältä (yläkoulun aikainen työharjoittelu). Koko henkilökunta hovimestaria lukuunottamatta oli pukeutunut samanlaiseen rentoon bistro-tarjoilija outfittiin, joten välillä oli kyllä pikkuisen ihmettelemistä, kenen puoleen sitä nyt oikein voi kääntyä kysymyksineen – niin että saa oikein vastauksenkin…

Ravintolan sisustuksella on selkeästi tavoiteltu barcelonalaiscoolin tapaspaikan fiilistä tukholmalaisella hipster-twistillä. Ja ihan hyvin ovat onnistuneet. Lämminsävyinen puu, lautasliinan virkaa toimittavat keittiöpyyhkeet ja ilmavuutta lisäävät baarijakkarat tekevät salista kutsuvan ja jotenkin iloisen oloisen. Ei voi muuta kuin olla sydämestään iloinen, että se aika, jolloin itsestään jotain kuvittelevan ravintolan piti näyttää steriililtä ja tyhjältä akvaariolta, on nyt jo kaukana takana! 

Entäs se ruoka sitten. Yhdet sanovat, että Boqueriassa tarjoillaan perinteisiä normeja rikkovia tapaksia with a twistToiset väittävät, että siellä tarjoillaan juuri niitä klassisia oikeita ja perinteisiä tapaksia. Mintun noin paristakymmenestä Espanjan reissusta vain kolme on osunut ajankohtaan, jolloin olen itse saanut päättää, missä ja mitä syödään. Näistä vain yhdellä olen ylipäätään tietoisesti syönyt tapaksia. Eli en todellakaan kykene arvostelemaan pikkuannosten autenttisuutta.

Sen sijaan voin kertoa, että kyl oli hyvää!!

Illalliselle suositellaan noin 4 – 5 tapasta/henkilö. Eli vaikka yhden annoksen hinta ei ole kuin 30 – 130 kruunua, kertyy laskulle helposti sievoinen summa. Meidän nelihenkinen porukka otti kaikki 4 tapasta, joita sitten maisteltiin ristiin rastiin. Oikeastaan kaikki oli aivan järkyttävän hyvää. Kannattaakin miettiä, mistä itse tykkää ja tilata tapakset sen mukaan. 

Lihansyöjille suosittelen tuota ensimmäisessä ruokakuvassa näkyvää ilmakuivattua kinkkua. Jambon Iberico Bellotta on Boquerian kallein tapas (130,-), mutta aivan ehdottomasti jokaikisen kruunun arvoinen.  Eikä tuo tuossa yläpuolella näkyvä possukieppikään ollut yhtään hullumpaa.

Kalansyöjälle suosittelen tuota superkevyesti pariloitua tonnikalaa. Niin hyvää ja herkullista, että en muista milloin olisin viimeksi syönyt jotain niin suussa sulavaa. Jouduin todella hillitsemään itseni, etten olisi nuollut lautasta.

Kasvissyöjille pikamatka nirvanaan onnistuu erittäin helposti listan juustojen, espanjalaisen tortillan, gazpachon tai friteerattujen jalapenojen (?), Pimentos de padron, avulla.

Lyhyesti sanottuna: Suosittelen erittäin lämpimästi muillekin kuin vannoutuneille tapas-faneille!

Aamulla päätin, että tänään en kyllä vitsivieköön palele! Kaivoin kaapin pohjalta paksun villaisen neuletakin ja nappasin vielä sormikkaat käteen ennenkuin pinkaisin marssihölkkää työmatkalle. Sormikkaat olivat tietenkin eripariset, mutta kuljen muutenkin useimmin kädet taskussa, joten eipä se nyt paljoa haitannut.

Tänään kävin hakemassa postista mielettömän kasan kaikkea ihanaa. Yksi paketti tuli Veeralta, joka kävi metsästämässä Mintulle Lindexin Missoni-mekkoja ja toisessa saapui Henkalle tekemäni tilaus. Ja niin uskomattomalta kuin se kuullostaakin, tasan kaikki uutukaiset olivat tosi hienoja ja oikean kokoisia ja muutenkin mieluisia. Ei huonompi tuuri ollenkaan. Esittelykuvia tulee heti, kun vaan valaistusolosuhteet sallivat fotosession järkkäämisen.

COSin metsänvihreä neuletakki oli tänään ensimmäistä kertaa päällä yli puoleen vuoteen. Yksi työkaveri kertoi joutuneensa raappimaan auton ikkunoita eilen aamulla. Ensimmäiset pikkujoulukutsut ovat tulleet. Kyllä se on kuulkaa talvi kohta!

 

  • neuletakki, COS
  • kauluspaita, Forever21
  • housut, Forever21
  • tennarit, Converse

Syyskenkävarastossani on ammottava, nauhakenkien tai muiden matalien kenkien mentävä aukko. Oikeastaan olin päättänyt hankkia helpot trenditohvelit, mutta tässä vitkutellessani törmäsin Åhlénsin kenkäosastolla näihin kaunokaisiin:

Minimarketin Plateau Paige -nauhakengät  hyppäsivät tajuntaan, kun pahaa-aavistamatta laiskasti yleiskiinnostuneena skannasin tarjontaa. Niissä on kaikki täydellistä: siro muoto, kaunis kiiltonahka, klassinen herrainkenkäleikkaus ja jostain ehkä pikkuisen käsittämättömästäkin syystä paksu pohja tuntuu poikkeuksellisen raikkaalta. Voin vakuuttaa, että livenä nuo ovat vielä upeammat kuin kuvassa.

 Aplacen nettikaupasta nuo kaunokaiset irtoisivat noin kolmella sadalla eurolla. Pitäisköhän aloittaa joulupukille kirjoittelu saman tien? “Rakas joulupukki, olen ollut tooosi kiltti koko vuoden…” 😀

Olin juurikin tulossa vouhkaamaan tänne blogiin yksistä kengistä, jotka ovat niin upeat ja viileät, etteivät ne jätä minua rauhaan. Ei siitäkään huolimatta, että ne taitavat kyllä olla selkeästi liian tyyriit syksyn shoppailubudjettiin. Sitten tajusin, että tänään vietetään ensimmäistä maailman tytöille omistettua päivää.

Ihan kaikilla asiat eivät ole niin leppoisasti, että suurimpia murheita on kauniiden kenkien liian kallis hinta. Tyttöjen oikeus peruskoulutukseen ei ole itsestäänselvyys joka puolella maailmaa.

Planin “Koska ole tyttö” -raportissa todetaan mm:

Tyttöjen laadukas koulutus on yksi parhaista keinoista katkaista sukupolvelta toiselle periytyvä köyhyyden kierre. Laadukas koulutus tarkoittaa, että kaikki tytöt saavat käydä koulua, jossa oppivat itsensä ja yhteisönsä kannalta olennaisia tietoja ja taitoja. Tavoitteena on, että myös tytöt voivat toteuttaa mahdollisuutensa ja lunastaa roolinsa perheidensä, yhteisöjensä ja yhteiskuntiensa täysivaltaisina jäseninä.

(Minttu pönöttää hyvän asian vuoksi Stockholm Music & Arts -festareilla elokuun alussa…)

“Voin muuttaa maailman, jos vain saan mahdollisuuden.”

Mahdollisuuksia on tajolla vaikka millä mitalla! Maailman tyttöjen aseman parantamisen voi aloittaa vaikka täältä. Tai, jos shoppailu tuntuu siltä omimmalta tavalta olla mukana auttamassa, klikkaa itsesi Koska olen tyttö -putiikkiin. Ainakin nämä Onnistumisen iloa -rätit olisivat aikas mainio ostos. Ja osuva lahjaidea tietyissä tilanteissa… 😀

Onneksi tärkeistä asioista välittämisen lisäksi voi ihan hyvin intoilla kengistäkin. Eli seuraavaksi sitten NE päiväuniin tunkeutuneet popot… 😀

Kuvat: All rights reserved by Because I am a Girl Global

Old stuff