Raf Simonsin ensimmäistä varsinaista mallistoa Diorille voi kuvata vain yhdellä sanalla: täydellinen. Siitäkin huolimatta, että se ei todellakaan ole yhtä mielikuvituksellisen runsas kuin edeltäjänsä Gallianon. Eikä se myöskään ravistele muodin ja taiteen rajoja, kyseenalaista pukeutumisen konstruktiota tai haasta käsitystämme vartalon, ihon, ruumiillisuuden ja muodin välisestä vuorovaikutuksesta. Sen sijaan Simons onnistuu risteyttämään Diorin feminiinisen perinnön ja modernin minimalismin tavalla, jota ei voi kuin ihailla.

Klassinen Dior-silhuetti tiimalasivyötäröineen, stilettoineen ja sensuellisti pyöristyvine olkapäineen on tallella. Kuitenkin Simonsin käsissä design on saanut aivan mielettömästi voimaa, särmää ja vahvuutta. Mikä helpotus, että enää ei tarvitse leikkiä sen paremmin kaupunkisoturia kuin rokkiprätkämimmiäkään viestiäkseen älä mulle ala -asennetta pukeutumisellaan.

Nämä (ja ne kaikki loputkin näytöskuvat) tallennan päällimmäiseksi inspiraatiokansiooni. Juuri tismalleen näin haluan pukeutua! Täytyy tunnustaa, että ikuinen heikkouteni teknisiin materiaaleihin ja sporttireferensseihin on varmasti yksi syy lisää siihen, että tämä vaan kertakaikkiaan toimii!

Kuvista kiitos: Style.com

Täällä on ollut aivan mielettömän hieno, aurinkoinen, kuulas, kirpeä – siis kaikki mahdolliseet kliseen tunnusmerkit täyttävä – upea syysviikonloppu! Eilen rynnin pitkin metsäpolkuja sporttihenkisellä power walk -lenkillä, mutta tänään otettiin iisimmin ja promeneerailtiin kaikessa rauhassa pitkin Kungsholmenin kivoja pikkukatuja.

Niin lämmintä oli, että piti ihan kaivaa taas nahkatakki esiin, vaikka jo luulin, että pitää siirtyä lämpöisempiin päällysvaatteisiin. Eilinen tuulikin kun ehti tälle päivälle laantua ja aurinko lämmitti niin, että kahviloiden ja ravintoloiden terasseillekin näytti kertyneen ihan kiitettävästi väkeä.

Karkille suurkiitos asukuvista – ei ne nyt niin pahasti tärähtäneitä ole! ;D

• paita, MTWTFSS
• hame, H&M
• rotsi, Acne
• huivi, KappAhl (Vintage Stories – saatu!)
• laukku, Botkier
• kengät, Palmroth

Niin ja sunnuntaikävelyseurani oli paitsi tietenkin maailman parasta ja hauskinta, myös erinomaisen tyylikkäästi pukeutunutta!

Suurkiitokset Karkille ja Ericille seurasta ja ihanasta illallisesta. Hmmm… pahus… olisi pitänyt pyytää Ericiltä hänen kokkailemansa kana-curry-valkosipuli-banaani-kerma -padan ohje. No, vielähän sitä ehtii!

Ihana aloittaa uusi työviikko tällaisen viikonlopun jälkeen. Sopivasti lepoa ja rauhaa sekä hyviä hetkiä rakkaiden ihmisten kanssa. Puhuin myös Peetun kanssa Skypessä melkein tunnin – ja kaikesta päätellen reissu on lähtenyt käyntiin jopa ennakko-odotuksia paremmin. Huomenna ovat suuntaamassa surffikurssille. Äitin tyttö! 🙂

Täydellistä sunnuntaita varjostaa nyt ainoastaan sellainen pieni seikka, että en kertakaikkiaan pysty löytämään meiltä Hunger Gamesin kakkososaa. Karkki väittää kivenkovaan tuoneensa sen tänne, mutta olen nyt kääntänyt ympäri kaikki mahdottomatkin paikat – eikä se vaan löydy. Ja Karkki katsoi myös heiltä, mutta kirjaa ei vain löydy. Kolmonen olisi tuossa tyrkyllä, mutta jotenkin tuntuu ihan hölmöltä lukea se ennen kakkososaa. First world problems – I know. 🙂

Joskus käy näin. Tälle lauantaille ei ollut oikeastaan mitään erityisiä suunnitelmia. Mitä nyt sellainen kahden kilometrin mittainen lista koti-, blogi- ja ompeluhommia. Aamupäivästä tein pitkän ihanan kävelylenkin taivaallisessa aurinkoisessa syyssäässä. Kotiin tultuani ajattelin, että lukaisempa vain kappaleen – tai korkeintaan kaksi eilen aloittamaani kirjaa, ennekuin alan puuhaamaan muita juttuja. Nyt ilta alkaa jo hämärtää enkä vaan vieläkään voi laskea opusta hyppysistäni…

The Hunger Games – voi minkä teit!

Vaikka oikeastaan en valita… Tällaisiakin päiviä tarvitaan. Ettei tee oikeastaan yhtään mitään “järkevää”. Aina ei voi olla niin tehokas ja tuottavainen. Huomasin juuri, että en ole muistanut edes syödä mitään sitten aamupalan! Haha! No, ehkäpä nyt voisi vaikka pistellä lautasellisen herkullista (Peetun tekemää) kasvissosekeittoa. Ja sit ehkä vielä yksi tai korkeintaan kaksi kappaletta The Hunger Gamesiä…

Tänään testasin viime tiistaina pikapikaa ompelemaani maksihametta käytössä. Halusin yhdistää hameen kanssa jotain skarppia ja jotain särmää – niinpä outfittiin valikoitui uusi kaulukseton jakku (=skarppi) ja ikivanha printtitoppi sekä prätkäbootsihenkiset nilkkurit (=särmät). Näin kokonaisessa oikeassa asussa nuo liikkumista helpottamaan tarkoitetut laskokset ei oikeastaan näytä yhtään hassummalta. Valitettavasti vain ne eivät todellakaan toimineet ihan niinkuin olin ajatellut… Myöhästyin aamulla Tvärbanasta, koska hameen kanssa ei voinutkaan kipitellä normaalia marssihölkkää. Haha! Kyllä se vaan niin on, että vaatteiden tulee sopia elämäntyyliin – eikä päinvastoin.

Koska muuten kuitenkin tykkään hameesta kovasti, viikonlopun ohjelmaan kuuluu laskoksien poistaminen ja kunnon halkion tuunaaminen. Ihan vesirajaan (á la Balmain) sitä tuskin tarvitsee tehdä, mutta sen verran reilun kuitenkin, että normaali harppominen sujuu kivutta. Ajattelin, että halkio voisi olla reilusti polven yläpuolelle, sellaiseen keskimääräiseen minihamepituuteen. Ja saumakohdan (johon halkio istahtaa vaivatta) voi kääntää vinosti eteen toisen (vasemman) jalan kohdalle. Luulisi, että näillä konsteilla saisi sekä kivan maksihameen että normaalin liikkumisvapauden.

• jakku, H&M
• toppi, Monki
• hame, Mintun ompelimosta
• kengät, Vagabond
• korvikset, Marni for H&M

Tässä tunnelmia eilisiltaisesta Tommy Hilfiger -tapahtumasta. Oli tosi mukava ilta – ja pysyin tiukasti päätöksessäni olla ostamatta yhtään mitään. Parikin ihanan kaunokaista palmikkoneulepaitaa tosin kuiskutteli nimeäni aika vakuuttavasti, mutta onnistuin vastustamaan kiusausta.

 Näin tyylikästä seuraa!! Karkilla on Vero Modan housut ja Rizzon ballerinat. Kauniin vedenvihreän topin ostopaikka ei jäänyt mieleeni, mutta veikkaisin TopShopia. Eric on huikean komea uudessa J.Lindebergin puvussaan.

Shoppailuhommien lisäksi paikalla oli Make Up Storen meikkitaiteilijoita tekemässä ehostuksia kaikille halukkaille.  Kompaktin käytännöllisyyden ystävänä ihastuin tuohon meikkipalettipohjaan. Siihen voi kerätä omat suosikkiluomivärinsä, kulmakarvavärin, poskipunan etc. yhteen ja samaan rasiaan. Voisin melkein sanoa, että tässä on ehdottomasti seuraava kosmetiikkapuolen hankintani!

 Päätettiin Karkin kanssa istahtaa sudittavaksi, kun kerran tilaisuus tarjoutui. Meistä ei kumpikaan ole koskaan ollut ihan oikeasti meikattavana. Tosin Minttu on kyllä muutamankin kerran saanut juuri tällaisia pikameikkejä erilaisissa tapahtumissa. Silti on aina hauska nähdä, miten ammattilaisen mielestä kasvojen parhaita puolia “pitäisi” korostaa.

Saimme Karkin kanssa molemmat aika voimakkaat sumusilmät. Karkille käytettiin savuisen harmaita sävyjä ja Mintulle lämpimiä ruskeita. Meikkaaja vaikutti oikein taitavalta, mutta me ei ehkä sitten kuitenkaan tunnettu ihan oloamme kotoisaksi sumuisissa silmissä. Hauska kokemus kuitenkin! 

Kyllä iPhone on hieno keksintö! Eric ei valittanut yhtään, vaikka joutui odottelemaan meikattavana olevaa tyttöystävää ja anoppikokelasta. Taskusta löytyi riittävästi viihdykettä ajankuluksi.  

Karkki sovittelee… Tismalleen tuon neuleen olin ihan vähällä kiikuttaa kassalle. Kaunis malli, ihana väri, suloinen ruutupalmikkokuvio, kiva sivunapitus, ihan ookoo materiaali (puuvilla, villa, polyesteri…), mutta niin suolainen hinta, että edes illan aikana saadut 25 alennusprosenttia eivät muuttaneet asiaa. 

Karkki ja Eric  jäivät vielä sovittelemaan löytämiään vaatepinoja, kun Mintun piti lähteä rynnimään kotia kohti. Veikkaisin kuitenkin, että Karkki taisi hankkia yhden ihanan vihreän raitaneuleen ja mahdollisesti vielä toisen kauniin tomaatinpunaisen neuleen v-pääntiellä. En usko, että Eric osti tuota Canada-Goose-wanna-be -takkia. Sen sijaan voipi olla, että herran varastoista löytyy hieno klassinen tummansininen kipparitakki.

No, ollaan sovittu, että menen sunnuntaina Karkin ja Ericin luokse kameran kanssa. Pääkuvauskohde on tosin Karkin uusi pudottavan upea tummanpunainen Tiger of Sweden -villakangastakki.